Puolustuksen alamäki katkaistu

Olin 21.2.2017 puhumassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa Helsingissä. Puheessani esittelin puolustusselontekoa ja sen perusteita painottaen toimintaympäristöä, puolustuksen nykytilaa ja puolustuksen ylläpitoa sekä kehittämistä.

Toistin saman viestin kuin Norjan Leangkollen-turvallisuuskonferenssissa: Kansallinen puolustus on kaiken perusta. Vain se mahdollistaa päätöksenteon vaikeissa poliittisissa tilanteissa ja tuottaa hyötyjä myös kansainväliseen puolustusyhteistyöhön.

Puolustuksen alamäki on nyt katkaistu. Alamäki alkoi edellisen hallituksen tehtyä 10 prosentin menoleikkaukset puolustukseen, minkä takia rahoitusta siirrettiin materiaalihankkeista toiminnan pyörittämiseen. Pääministeri Sipilän hallitus on sitoutunut hallitusohjelmassaan korjaamaan tilanteen kansanedustaja Kanervan johtaman parlamentaarisen seurantaryhmän suositusten mukaisesti.

Puolustusvoimien kehittäminen perustuu mahdollisiin tulevaisuuden uhkakuviin, ei mielikuviin menneisyydestä. Olisi helpottavaa tietää seuraavan mahdollisen sodan tai konfliktin luonne. Mutta sitä me emme voi tietää. Näin ollen on ainoastaan vastuullista varautua monenlaisiin kriiseihin. Tämä edellyttää meiltä hyvää valmiutta, ja valmius maksaa.

Suomen puolustuskykyä kehitetään kokonaisuutena. Siinä huomioidaan niin kansalliset tarpeet kuin kansainvälisen puolustusyhteistyön tarpeet. Hallituksen puolustusselonteko linjaa puolustuspolitiikkaamme vähintään vuosikymmeneksi eteenpäin.

Puolustusselonteko

Valtioneuvosto on tänään 16.2.2017 antanut puolustusselonteon, joka tarjoaa puolustuspoliittiset linjaukset Suomen puolustuskyvyn ylläpidolle, kehittämiselle ja käytölle. Puolustusministeriö ja pääesikunta ovat valmistelleet selonteon hyvässä yhteistyössä.

Viime vaalikaudella annetun UTP-selonteon jälkeen toimintaympäristömme on muuttunut merkittävästi, samoin geostrateginen asemamme. Sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet, sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön alentunut. Perinteisen sodan mahdollisuus on palannut takaisin uhkavalikkoon, mistä käytännön eurooppalaisena esimerkkinä on Ukraina.

Puolustusselonteolla ja sen toimeenpanolla varmistetaan, että Suomen puolustuskyky vastaa tulevaisuuden vaatimuksiin. Emme voi valita haasteitamme: Suomen on kyettävä vastaamaan sotilaallisen painostukseen ja nopeasti kehittyvään yllätykselliseen sotilaalliseen uhkaan, mutta myös laajamittaiseen, perinteisempään sotilaallisen hyökkäykseen. Myös erilaiset ei-sotilaalliset keinot, kuten kyberuhkat ja informaatiovaikuttaminen edellyttävät varautumista. Avainsana on joka tapauksessa valmius. Sen parantamiseen esitetään ensi vuodesta alkaen 55M€ vuodessa.

Sotilaallisiin uhkiin vastaamiseksi kehitämme selonteossa edelleen operatiivisia ja alueellisia joukkoja, joiden rinnalla vahvistamme paikallispuolustustamme. Paikallispuolustuksen vahvistamisessa on tarkoitus hyödyntää vapaaehtoisen maanpuolustuksen resursseja nykyistä tehokkaammin.

Selonteossa otetaan alueellinen puolustusjärjestelmä vakavasti. Suomi parantaa koko maan puolustuskykyä tehostamalla nykyiseen sodan ajan 230 000 sotilaan vahvuuteen kuulumattomien joukkojen käyttöä. Tämä toteutetaan liittämällä joukkojen perustamisorganisaatio osaksi paikallisjoukkoja ja käyttämällä riittävän koulutustason saavuttaneita varusmiehiä valmiuden kohottamisen ja kriisiajan tehtäviin. Vahvuuteen sisällytetään myös tarvittaessa puolustusvoimiin kriisitilanteessa liitettävät rajajoukot. Näin ollen sodan ajan joukkojen määrä nousee noin 280 000 sotilaaseen.

Selonteon linjauksilla Suomi paitsi vahvistaa kansallista puolustuskykyä, myös tiivistää kansainvälistä puolustusyhteistyötä. Suomi edistää EU:n puolustusyhteistyön kehittämistä ja Naton laajennettujen mahdollisuuksien kumppanuuden sekä Suomen ja Ruotsin yhteistyön syventämistä. Puolustusjärjestelmää kehitetään siten, että mahdolliselle sotilaalliselle liittoutumiselle ei muodostu käytännön esteitä. Pohjoismainen puolustusyhteistyö (Nordefco) sekä kahdenvälinen yhteistyö etenkin Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa on selonteossa keskeistä.

Suomen puolustuskykyä kehitetään kokonaisuutena. Tällä vuosikymmenellä puolustusvoimien kehittämisen painopiste on maavoimissa ja erityisesti välittömän valmiuden joukoissa. 2020-luvulla Suomen puolustus on poikkeuksellisessa tilanteessa, kun kahden puolustushaaran, meri- ja ilmavoimien pääjärjestelmät poistuvat käytöstä lähes samanaikaisesti. Meripuolustusta kehitetään nykyistä nopeampiin ja liikkuvampiin merioperaatioihin ja poistuva taistelualuskalusto korvataan uudella alusluokalla. Hornet-kaluston myötä poistuva suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Taloudellisesti nämä ovat mittavia investointeja, mutta niistä ei kansallisen turvallisuuden nimissä voida tinkiä.

Selonteon tärkeimmät linjaukset koskevat luonnollisesti resursseja. Yksityiskohtaiset rahoituspäätökset tehdään osana julkisen talouden suunnitelmien sekä talousarvioesitysten laatimista. Puolustuksen resursoinnissa on kuitenkin kyse muustakin kuin rahasta. Lainsäädännöllä kehitetään valmiutta, viranomaisyhteistyötä, aluevalvontaa ja tiedonhankintaa. Sillä luodaan myös valmiuksia kansainvälisen avun antamiseen, ja mikä tärkeintä: kansainvälisen avun vastaanottamiseen. Tämä jälkimmäinen tahtoo keskustelussa turhan usein unohtua.

Puolustusselontekoprosessin vahvuus oli siinä yhteistyössä, mitä hallinnonalamme teki niin poikkihallinnollisesti kuin kansanedustaja Kääriäisen johtaman parlamentaarisen seurantaryhmän kanssa. Puolustuksemme kehittämisestä vallitsee varsin laaja yhteisymmärrys. Se on hieno asia.

Tiedotustilaisuus on katsottavissa Valtioneuvoston sivuilla ja selonteko luettavissa Puolustusministeriön sivuilla.

 

Pajarin pojat

Avasin 14.2.2017 Tampereen Museokeskus Vapriikin uuden näyttelyn. Pajarin pojat -näyttely kertoo kenraali Aaro Pajarin johtamien tamperelaisten ja pohjoishämäläisten joukkojen eli Pajarin poikien sotatiestä talvi-, jatko- ja Lapin-sodissa. Kiinnitin avajaispuheenvuorossani huomiota Pajarin poikien taistelujen tien maineikkaisiin vaiheisiin ja käsittelin maanpuolustustahdon merkitystä ylipäätään.

Suomalainen maanpuolustustahto syntyi paljolti sodissa, ja tämä tahto on pysynyt kutakuinkin korkeana kaikki sotaa seuranneet seitsemän vuosikymmentä. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maatamme kaikissa tilanteissa. Yleinen maanpuolustustahto onkin puolustuksemme henkinen kivijalka, jota ei voi mitata rahassa. Se on ajankohtainen asia myös tänä päivänä, sillä maamme puolustusratkaisun perusta on edelleen yleinen asevelvollisuus.

Koulutettu ja maanpuolustustahtoinen reservi ei ole kuitenkaan mitään ilman aseita ja varusteita. Suomi onkin tekemässä monenlaisia materiaalihankintoja. Niiden painopiste on tällä vaalikaudella maavoimissa.

Puheeni lopuksi totesin veteraanien perinnön vaalimisen olevan maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on keinoiltaan muuttunut viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään. Suomalaisen selviytymistarinan takana on halu selvitä yhdessä – tillsammans, kuten Suomi 100-juhlavuoden tunnus kuuluu.

Leangkollen-konferenssissa Norjassa

Kuvassa vasemmalta lukien Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist, Norjan puolustusministeri Ine Eriksen Søreide, puolustusministeri Jussi Niinistö ja Naton apulaispääsihteerin sijainen James Appathurai.

Osallistuin maanantaina 13. helmikuuta Leangkollen-turvallisuuskonferenssiin Norjassa. Arvostetun, yli 50 vuotta vanhan vuosittaisen tapahtuman pääteema oli tänä vuonna Pohjois-Euroopan muuttuva turvallisuusympäristö. Paikalla olivat muun muassa Norjan ja Ruotsin puolustusministerit. Konferenssin jälkeen kokoonnuimme työlounaalle, jonka agendalla olivat Pohjoismainen puolustusyhteistyö Nordefco, jonka puheenjohtajamaa Suomi on tänä vuonna, sekä Suomen ja Ruotsin kahdenvälinen puolustusyhteistyö.

Konferenssissa pitämässäni alustuksessa korostin, että Pohjoismaiden samankaltaisen, mutta muuttuneen turvallisuusympäristön takia puolustukseen pitäisi investoida enemmän kansallisesti. Lisäksi pohjoismaista puolustusyhteistyötä tulee edelleen kehittää. Pohjoismainen yhteistyö on Suomelle tärkeä osa kansainvälistä puolustusyhteistyötä, joka taas osaltaan kehittää Suomen kansallista puolustusta.

Yhteistyöstä huolimatta kansalliset puolustusratkaisut ovat kaiken perusta, jota pitäisi vahvistaa. Pidän ensiarvoisen tärkeänä sitä, että Suomi on ylläpitänyt kansallisia asevoimiaan. Hyväkuntoiset puolustusvoimat on myös edellytys toimivalle kansainväliselle yhteistyölle.

Valmius edellä

Pidin 10.2.2017 puheen Pohjois-Savon Reserviläispiirin 60-vuotisjuhlassa Kuopiossa. Puheessani käsittelin Euroopan turvallisuustilanteessa tapahtunutta muutosta sekä Suomen puolustusratkaisua ja kykyämme vastata mahdollisiin uhkiin.

Suomessa maanpuolustukseen on aina suhtauduttu vakavasti. Me olemme pitäneet kiinni puolustuksemme perusperiaatteista: yleisestä asevelvollisuudesta ja koko maan kattavasta aluepuolustuksesta. Puolustusvoimiemme tehtävissä kansallinen puolustus on kaiken aikaa säilynyt ykkösenä. Se on ollut viisasta politiikkaa. Muuttuneen turvallisuusympäristön myötä Suomen välillä jo ”vanhentuneiksi” väitetyt puolustuksen kivijalat ovatkin nyt yllättäen tulleet varsin kovaan huutoon myös kansainvälisesti.

Koulutettuun, osaavaan reserviin ja aluepuolustukseen perustuva järjestelmämme on hyväksi havaittu. Puolustusratkaisumme tuottaa meille varteenotettavan kyvyn vastata perinteiseen sotilaalliseen uhkaan, mutta sen käyttöön saanti ei ole yhtä nopeaa kuin jatkuvasti palveluksessa olevien ammattiarmeijoiden. Liikekannallepano ja täyden puolustusvalmiuden saavuttaminen ovat aikaa vieviä toimenpiteitä.

Työtä valmiuden parantamiseksi onkin puolustushallinnossa viimeisen parin vuoden aikana tehty laajalla rintamalla. Puolustusministeriön puolella valmistelimme viime vuoden alussa lakimuutoksen, joka mahdollistaa reserviläisten käskemisen kertausharjoituksiin välittömästi, ilman kolmen kuukauden ennakkovaroitusaikaa. Samassa, 1. heinäkuuta voimaan tulleessa asevelvollisuuslain muutoksessa kaksinkertaistettiin myös reservin kertausharjoitusten enimmäismäärät. Oikeuskanslerin myötävaikutuksella olemme lisäksi selkiyttäneet ne reunaehdot, joilla asevelvollisuuttaan suorittavia varusmiehiä voidaan käyttää valmiuden kohottamisen aikaisiin ja sodan ajan tehtäviin.

Myös puolustusvoimissa on kiinnitetty valmiuteen erityistä huomiota viime aikoina. Alueellisen koskemattomuuden valvontaan liittyvien tehtävien takia on valmius ilma- ja merivoimissa aina ollut oleellinen osa toimintaa. Sen sijaan maavoimissa kulttuuri oli aikojen saatossa vähitellen siirtynyt koulutuspainotteiseksi. Nyt sielläkin on nähtävissä selvä muutos. Nyt mennään valmius edellä.

Puheeni päätteeksi onnittelin Pohjois-Savon Reserviläispiiriä merkkivuoden johdosta. Vapaaehtoinen maanpuolustustyö on asevelvollisuusjärjestelmäämme kannatteleva voima: se ylläpitää reserviläisten valmiutta ja sotilaallisia taitoja. Reserviläistoiminnalla, kuten koko asevelvollisuusjärjestelmälläkin, on myös kansakokonaisuutta rakentava vaikutus. Se yhdistää kansalaisryhmiä ja edistää maanpuolustusmyönteistä arvoperustaa.

Arvopolitiikkaa asialinjalla