Kysyin opetusministeriltä, aikooko hallitus säätää lailla opettajille oikeuden kerätä oppilaiden puhelimet tarvittaessa pois oppituntien ajaksi työrauhan parantamiseksi. Vastauksessaan kirjalliseen kysymykseeni nyt jo entinen opetusministeri Jukka Gustafsson kertoo, että hallituksella ei ole aikomusta säätää lailla opettajille mainittua oikeutta.

Gustafsson toteaa, että koulun järjestyssäännöissä voidaan antaa määräyksiä puhelimien käytöstä koulupäivän aikana. Säännöissä ei kuitenkaan voida puuttua kännykkäkuvaamiseen, josta on tullut yksi koulukiusaamisen muoto. Apulaisoikeuskansleri on nimittäin tehnyt päätöksen, jonka mukaan koulu ei voi omissa järjestyssäännöissään kieltää valokuvaamista ja videointia koulun alueella, sillä kuvaaminen on sananvapauden käyttämistä.

Kirjoitin kännykkäteemasta myös mielipidekirjoituksen Opettaja-lehteen, ja se on herättänyt keskustelua sosiaalisessa mediassa. Aihetta on kommentoitu ainakin Koulua ja kasvatusta -blogissa sekä Twitterissä.

Tänään kirjallisesta kysymyksestäni on juttu Ilta-Sanomissa.

Seppo Hursti antoi (HS Mielipide 12.5.) ymmärtää, että haluan passittaa varusmies- tai siviilipalveluksesta kieltäytyvät Jehovan todistajat vankilaan. Tulkinta on yksioikoinen.

Perustuslain mukaan jokainen on velvollinen isänmaan puolustamiseen. Mikäli vakaumus estää asepalveluksen suorittamisen, voi suorittaa siviilipalveluksen. Jehovan todistajat saivat vuonna 1985 poikkeuslailla vapautuksen rauhanaikaisesta asevelvollisuudesta. Vuosittain vapautetaan runsas sata todistajaa.

Siviilipalvelus on irtautunut aseellisesta maanpuolustuksesta ja kunnioittaa hakijan vakaumusta. Myös Jehovan todistajien tulkinta sen hyväksyttävyydestä on muuttunut. Vartiotornissa julkaistiin vuonna 1996 pääkonttorin ohje, jonka mukaan siviilipalveluksen valinta on omantunnonkysymys. Suomessa Jehovan todistajat ovat kuitenkin pitäneet vapautusta saavutettuna etuna, eivätkä näin ollen ole olleet juurikaan halukkaita siviilipalveluksen suorittamiseen, toisin kuin heidän uskonveljensä esimerkiksi Itävallassa.

Erivapaus muodostaa perustuslaillisen yhdenvertaisuusongelman, jonka myös selvitysmies Jukka Kekkonen raportissaan toteaa. Suomessa on erilaisia uskontokuntia, eikä yhden suosiminen voi olla perusteltua.

Vapautuslaki on kumottava tai sitä on muutettava niin, että Jehovan todistajat velvoitetaan suorittamaan siviilipalvelus. Hurstin mukaan tämä paisuttaisi mielipidevankien määrää. En usko, että ongelmaa syntyy, sillä siviilipalvelusta voidaan kehittää yhdessä todistajien kanssa.

Toinen mahdollisuus on, että perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskeva kohta kirjoitetaan uudelleen niin, että siinä puhutaan yleisemmin isänmaan palvelemisesta. Tämä on Kekkosen vaihtoehdoista ainoa, jota voidaan selvittää. Kaksi muuta vaihtoehtoa, valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ja erivapauden laajentaminen koskemaan muitakin uskontokuntia, eivät ole realistisia.

Vaikka kysymys ei ole suuri eikä kiireellinen, näin ei voida loputtomasti jatkaa. Pallo on hallituksella.

Vastine Helsingin Sanomissa 13.5.2013.

Olin tänään Ylen Aamu-tv:ssä keskustelemassa Jehovan todistajien asepalveluksesta vapauttamisesta. Mukana keskustelussa olivat asiasta selvityksen laatinut oikeushistorian professori Jukka Kekkonen ja Aseistakieltäytyjäliiton puheenjohtaja Paavo Kolttola.

Iltapäivällä oli vuoroni olla vieraana Yle Puheen Päivän kansanedustaja -ohjelmassa, jossa haastatellaan vuorollaan jokainen istuvista kansanedustajista. Ajankohtaisten ulko- ja turvallisuuspoliittisten aiheiden lisäksi haastattelussa käsiteltiin muun muassa perhe-, koulutus- ja poliittista taustaani.

Aamu-tv:n keskustelu löytyy täältä. Päivän kansanedustaja -haastattelu tästä.

Ja kieltämättä mukavalta tuntui palaute tänään Iltalehdessä julkistetun “eduskunnan paras kansanedustaja” -kyselyn jälkeen. Kiitos kollegoille!

Eduskunnassa keskusteltiin eilen turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta. Sain kolme puheenvuoroa, jotka seuraavat alla. Puolustusministeri Carl Haglundilta sain vastauksen Nato-optiota koskevaan kysymykseeni.

Pöytäkirja täysistuntokeskustelusta löytyy täältä.

Jussi Niinistö /ps: Arvoisa puhemies! Muutama sana puolustuspolitiikan käsitteistä osin edustajien Mustajärvi, Lapintie ja Puumalakin puheenvuoroihin liittyen.

Ensinnäkin puolueettomuus. Sen menetimme, kun liityimme Euroopan unioniin. Me olemme siis poliittisesti liittoutunut. Olemme myös olleet mukana EU:n taisteluosastojen valmiusvuoroissa. Silti olemme sotilasliittoon kuulumaton maa, joka kyllä harjoittaa yhteistyötä Naton kanssa ja käy kriisinhallintasotaa Afganistanissa.

Maailma on muuttunut sitten kylmän sodan. Se on muuttunut kaikkine keskinäisriippuvuuksineen monimutkaisemmaksi, niin kuin edustaja Soini kertoi. Perinteistä puolueettomuutta tai täydellistä liittoutumattomuutta ei ehkä enää ole. Tämä on käsitykseni mukaan kyllä kirjattu ulkoasiainvaliokunnan mietintöön koko lailla todellisuutta vastaavalla tavalla, jos kohta kaikelle kansainväliselle verkottumiselle ei kannata liian suurta painoarvoa antaa. Meillä ei ole varaa toiveajatteluun, ja mitään turvatakuita Suomella ei ole.

Jussi Niinistö /ps: Arvoisa puhemies! Ministeri Haglundilta haluan kysyä Nato-optiosta. Selonteossa tai mietinnössä ei nimittäin ole yritetty vastaavien menneiden harjoitusten tapaan pyöritellä tätä Nato-optiota uuteen asentoon. Onko todellisuudessa olemassa mitään Nato-optiota, vai onko se vain suomalaisten mielikuvituksen tuotetta? Todellisuutta sen sijaan on, että Suomi on jo nyt Nato-yhteensopivampi kuin eräätkin uudet Nato-maat, tämä tiedoksi edustaja Lapintielle. Kyseessä on fakta, ei mielipide. Jos me nyt päätyisimme niin sanotusti hyvän sään aikana hakemaan Nato-jäsenyyttä, mitä en kannata, olisi se läpihuutojuttu. Myrskypilvien ollessa taivaalla tai talon palaessa, kuten edustaja Salolainen totesi, olisi tilanne kuitenkin toinen. Kriisin alla on turha kuitenkaan jäsenhakemusta lähettää. Nato-optiota ei ole, ja on vain tosiasioiden tunnustamista sanoa tämä ääneen, vai miten arvoisa puolustusministeri näkee tilanteen?

Puolustusministeri Carl Haglund: Sitten aivan viimeiseksi, arvoisa puhemies, tähän edustaja Niinistön Nato-optiokysymykseen. Mielestäni teidän analyysinne oli erittäin hyvä. Se Nato-optio on kyllä enemmän poliittinen kuin käytännön tasoinen. Siinä olitte myös ihan oikeassa, että ei siinä meidän Nato-jäsenyydessä nyt ole kysymys mistään yhteensopivuushaasteista tai vastaavista, vaan se Nato-optio on sataprosenttisesti poliittinen, niin kuin minä näen sen. Sinä päivänä, kun täällä on poliittinen enemmistö, joka sitä haluaa, niin sitten sitä haetaan ja luultavasti päästään mukaan. Ja jos ei haluta, niin sitten jatketaan tällä mallilla, mutta se edellyttää mielestäni sitä, että pannaan puolustuksen resurssiasiat kuntoon. Kiitänkin siitä laajasta tuesta siinä asiassa ja muutenkin hyvästä keskustelusta.

Jussi Niinistö /ps: Arvoisa puhemies! Suomen puolustusratkaisun tulevaisuudesta, koko maan puolustamisesta, yleisestä asevelvollisuudesta ja sotilaallisesta liittoutumattomuudesta äänestetään seuraavissa eduskuntavaaleissa. Uskottavan puolustuksen määrärahoista päätetään vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

Perussuomalaiset kannattavat puolustusvaliokunnan lausunnon ja ulkoasiainvaliokunnassa hieman vesittyneen mietinnön muotoilun mukaisesti puolustusmäärärahojen nostamista. Niitä on nostettava vähintäänkin puolustushallinnon esittämällä tavalla siten, että vuonna 2016 puolustusbudjettiin tulee noin 50 miljoonaa euroa lisää, ja siitä asteittain siten, että vuonna 2020 lisämäärärahan taso on noin 150 miljoonaa euroa plus indeksikorotukset. Tämä kuittaisi noin puolet nykyhallituksen tekemistä vastuuttomista leikkauksista ja antaisi uskoa varsinkin Puolustusvoimien materiaalisen suorituskyvyn ylläpitämiseen.

Arvoisa puhemies! Palaan vielä puheeni lopuksi ryhmäpuheenvuoroihin ja debattiin.
Henkilökohtaisesti minun on ollut vaikea ymmärtää sitä logiikkaa, joka saa eräät hallituksessakin vaikuttavat poliittiset voimat tekemään Suomen itsenäisen ja uskottavan puolustuksen vastaista myyräntyötään. Nämä voimat sanovat julkisesti vastustavansa Natoa, mutta samalla he haluavat, aina kun on mahdollista, rapauttaa Suomen itsenäistä puolustusta. Samaan aikaan kaiken maailman kriiseihin kyllä ollaan kuitenkin suomalaisia sotilaita lähettämässä, mutta oman maan puolustus ollaan valmiit jättämään mopen osalle.

Puhun punavihreistä voimista. Puhun etenkin kommunistien perinneyhdistyksestä, teillä on peiliin katsomisen paikka. Teillä on toistaiseksi valtaa, mutta teillä on myös vastuuta. Mitä teillä on Suomen nykyistä puolustusratkaisua vastaan? Mikä teillä on itsenäistä ja uskottavaa puolustuskykyä vastaan? Miksi te haluatte leikkauslinjallanne lietsoa kansalaisissa turvattomuutta ja nurinkurisella logiikallanne ehkä jopa nostattaa Naton kannatusta?

Perustuslain 127 §:n mukaan jokainen Suomen kansalainen on velvollinen isänmaan puolustamiseen. Mikäli vakaumukseen liittyvät syyt estävät asepalveluksen suorittamisen, voi asevelvollinen suorittaa siviilipalveluksen. Maanpuolustusvelvollisuuden ulkopuolelle on rajattu naiset ja ahvenanmaalaiset.

Yleinen asevelvollisuus on ollut itsenäisen Suomen puolustuspolitiikan peruspilari alusta alkaen. Tälläkin hetkellä yli 80 prosenttia kansalaisista kannattaa yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä. Se selviää puolustusministeriön eilen julkaisemasta tutkimuksesta.

Jehovan todistajat saivat vuonna 1985 säädetyllä poikkeuslailla vapautuksen rauhanaikaisesta asevelvollisuudesta. Vuosittain asevelvollisuudesta vapautetaan hieman yli sata Jehovan todistajaa, eli noin 0,3 prosenttia ikäluokasta.

Siviilipalvelus on irtautunut aseellisesta maanpuolustuksesta ja kunnioittaa hakijan vakaumusta. Myös Jehovan todistajien tulkinta siviilipalveluksen hyväksyttävyydestä on muuttunut. Vartiotorni-lehdessä julkaistiin jo vuonna 1996 Jehovan todistajien pääkonttorin ohje, jonka mukaan siviilipalveluksen valinta on yksilöllinen omantunnonkysymys.

Suomessa Jehovan todistajat ovat kuitenkin pitäneet vapautusta eräänlaisena saavutettuna etuna, eivätkä näin ollen ole juurikaan olleet halukkaita siviilipalveluksen suorittamiseen, johon heidän uskonveljensä esimerkiksi Itävallassa ovat suostuneet.

Jehovan todistajien vapautus asevelvollisuudesta muodostaa perustuslaillisen yhdenvertaisuusongelman. Suomessa on paljon erilaisia uskontokuntia, eikä yhden suosiminen voi olla perusteltua. Kansalaisia on kohdeltava lain edessä yhdenvertaisesti.

Mielestäni vapautuslaki on kumottava tai sitä on muutettava niin, että Jehovan todistajat velvoitetaan suorittamaan siviilipalvelus. Näin toimitaan muun muassa Itävallassa ja Norjassa.

Joidenkin näkemysten mukaan vapautuslain kumoaminen paisuttaisi mielipidevankien määrää Suomessa, jos ja kun Jehovan todistajille tuomittaisiin totaalikieltäytymisestä vankeutta. En kuitenkaan usko, että mielipidevankiongelmaa syntyisi, sillä siviilipalvelusta voidaan kehittää yhdessä Jehovan todistajien kanssa.

Puolustusministeri Carl Haglundin asettama selvitysmies, oikeushistorian professori Jukka Kekkonen antoi tänään selvityksensä Jehovan todistajien asepalveluksesta vapauttamiseen liittyen. Kekkonen myöntää, että Jehovan todistajien erivapaus muodostaa yhdenvertaisuusongelman, ja esittää kolme ratkaisumallia.

Ensimmäisenä Kekkonen ehdottaa, että perustuslain maanpuolustusvelvollisuutta koskeva kohta kirjoitettaisiin uudelleen niin, ettei siinä puhuttaisi maanpuolustuksesta vaan yleisemmin isänmaan palvelemisesta. Tämä on Kekkosen esittämistä vaihtoehdoista ainoa, jota voitaisiin mahdollisesti selvittää, mutta yksinkertaisimmin ongelma ratkeaisi edellä esittämälläni tavalla – vapautuslaki kumoamalla.

Kaksi muuta Kekkosen kaavailemaa vaihtoehtoa, valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen ja erivapauden laajentaminen koskemaan muitakin uskontokuntia, eivät ole lainkaan tyydyttäviä.

Valikoivaan asevelvollisuuteen siirtyminen on täysin mahdoton ajatus, joka johtaisi käytännössä vähitellen Ruotsin mallin mukaan ammattiarmeijan käyttöönottoon ja yleisestä asevelvollisuudesta luopumiseen. Erivapauden laajentaminen puolestaan edellyttäisi, että asevelvollisen vakaumuksen selvittäisi tutkintalautakunta. Pidän ajatusta ihmisten vakaumuksia arvottavasta tutkintalautakunnasta kummallisena.

Kekkosen työ ei siis tuonut yksiselitteistä ratkaisua ongelmaan. Mutta jos poliittista tahtoa löytyy, voidaan epätasa-arvoinen tilanne muuttaa. Vaikka kysymys ei ole suuri eikä kiireellinen, ei näin voida jatkaa loputtomasti. Kysymys on periaatteellinen. Pallo on nyt ministeri Haglundilla ja hallituksella laajemminkin.

Kommentoin tänään Yle Radio 1:n Ykkösaamussa Kekkosen ehdotuksia. Huomenaamulla jatkan keskustelua Kekkosen kanssa Ylen Aamu-tv:ssä.

Autojen nastarenkaiden sallittu pitokausi määritellään pääsiäisen mukaan, jotta ihmiset voivat ”täysin huoletta ajaa pääsiäispyhinä loma-, kesämökki- ja sukulaiskäynnit nastarenkailla ilman, että tulisi empiä, muuttuvatko säät ja olosuhteet matkalla siten, ettei nastarenkaista enää edellytettäisikään”.

Näin vastasi liikenneministeri Merja Kyllönen kirjalliseen kysymykseeni, tulisiko nastarenkaiden sallitun pitoajan päättyminen määritellä pääsiäisen sijaan kiinteän päivämäärän mukaan.

Fakta kuitenkin on, että pääsiäisen ajankohta vaihtelee vuodesta riippuen jopa noin kuukaudella.

Opetusministeri Jukka Gustafsson on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, aikooko hallitus uudistaa perusopetuslakia siten, että siinä määritellään yleisopetuksen opetusryhmien enimmäiskoko. Gustafsson lupaa, että opetus- ja kulttuuriministeriössä selvitetään, tulisiko perusopetuksen ryhmäkokoja koskevat suositukset muuttaa velvoittaviksi.

Perusopetuslakia uudistettiin viime vaalikaudella siten, että erityisopetus pyritään järjestämään muun opetuksen yhteydessä. Samalla ryhmäkokojen oli määrä pienentyä, kun tukitoimia tarvitsevat oppilaat sijoitetaan tavallisiin opetusryhmiin. Kahdeksan opettajaa kymmenestä kuitenkin kertoo, ettei erityistä tukea tarvitsevia oppilaita oteta huomioon ryhmäkokoja määriteltäessä, vaan ryhmäkoot ovat jopa kasvaneet.

Kuten ministeri vastauksessaan toteaa, ryhmäkokojen tulee olla sellaisia, että opettajalla on aikaa jokaiselle oppilaalle. Riittävän pienessä ryhmässä voidaan lisäksi helpommin pitää yllä työrauhaa, puuttua kiusaamiseen ja ehkäistä koulupudokkuutta.

Jään seuraamaan, mihin ministeriö selvityksessään päätyy.

Vappu on perinteisesti työväen juhla. Yksi Perussuomalaisten toiminnan kulmakiviä on työn ja yrittämisen kunnioittaminen. Emme usko oikeistolaiseen rahavaltaan, mutta emme usko vasemmistolaiseen järjestövaltaankaan. Asian voi muotoilla kansanedustaja Juho Eerolan tavoin: ”Perussuomalaiset on työväenpuolue ilman punalippuja, ilman sosialismia.”

Mittausten mukaan olemme Suomen suurin työväestön puolue. Jäsenistöltään Perussuomalaiset on Suomen suurin pienyrittäjien puolue. Meissä siis yhdistyvät pienyrittäjät ja palkolliset – ainutlaatuisella tavalla.

Kansanedustaja Juho Eerolakin puhui Kotkan torilla.

Perussuomalaiset on kansallismielinen työn puolue, työväenpuolue, työmiesten puolue, työn ja yrittämisen puolue. Meillä yrittäjät ja duunarit lyövät veljenkättä kansakokonaisuuden hengessä, suomalaisen yhteiskunnan parhaaksi. Ja me aiomme olla Suomen suurin puolue vuoden 2015 eduskuntavaaleissa ja myös pääministeripuolue.

Referaatti vappupuheesta Kotkan ja Haminan torilla.

Kymen Sanomien uutinen puheesta.