Ylellä höperehditään jalkaväkimiinoista

Kenraaliluutnantti Seppo Toivonen on tänään aloittanut maavoimien komentajan tehtävässä. Menestystä työhön! Se ei resurssipulan takia tule olemaan helppo: materiaalihankintojen taso on jäämässä vaarallisen alhaiseksi. Toivonen kantoi Ylen haastattelussa huolta etenkin ilma- ja panssaritorjunnan hankinnoista. Puolustusvoimien lisärahoituksen tarve onkin välttämätön, tästä vallitsee varsin laaja poliittinen yhteisymmärrys.

Ylen haastattelussa, jonka oli tehnyt toimittaja Susanna Pekkarinen, höperehditään jalkaväkimiinakysymyksestä. Puurot ja vellit ovat menneet sekaisin Ylellä: allekirjoittanut ei ole ”arvostellut jalkaväkimiinat korvaavia järjestelmiä”. Olen yksinkertaisesti todennut, että miinoja ei voi korvata. Niiden myötä poistuvaa suorituskykyä voidaan toki yrittää paikkailla eri järjestelmillä, kuten haastattelussa erityisesti mainituilla lennokeilla, joita olisi ollut syytä hankkia ilmankin miinojen sotilaallisesti ja taloudellisesti järjetöntä tuhoamispäätöstä.

Kenraali Toivonen toteaa, että on valtionjohdon asia, mitä päätöksiä jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen suhteen tehdään. Näin on. Perussuomalaiset ja nyt myös Kokoomus tuoreella puoluekokouspäätöksellään kannattavat irtautumista sopimuksesta. Tästä ja Puolustusvoimien määrärahoista äänestetään tulevissa eduskuntavaaleissa 2015 ja näistä asioista päätetään vaaleja seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

On syytä todeta, että Puolustusvoimat aikanaan taipui vasten tahtoaan, pitkän väännön jälkeen Ottawan sopimukseen koska jalkaväkimiinojen tilalle luvattiin rahoitus uusien asejärjestelmien hankintaan. Vaihtoehtona oli luu kurkkuun: Suomi olisi viety Ottawan sopimukseen ilman minkäänlaista kompensaatiota Puolustusvoimille.

Kuten Upseeriliiton pääsihteeri Hannu Sipilä Facebook-sivuillani asiaa eilen kommentoi: ”käytännössä jokainen yksittäinen upseeri ymmärtää miinojen merkityksen ja ottaa ne mielellään takaisin kalustovalikoimaan, jos siitä tehdään poliittinen päätös eikä samalla oteta rahoja pois muista järjestelmistä”.

J.K.  Kirjoitan tätä jälkikirjoitusta seuraavana päivänä. Teen paluuta Mikkelin päämajasymposiumista, jossa jalkaväkimiinatkin olivat hyvin esillä.  Ylekin on korjannut uutisointiaan. Hyvä!

Lakimuutos helpottaisi poliisin ruuhkia

Sisäministeri Päivi Räsänen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, joka koski poliisien lupapalvelupisteiden ruuhkautumista. Tiedustelin, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta poliisin lupapalveluihin saisi varattua ajan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kohtuullisena pitämän 2–3 viikon kuluessa.

Räsänen myöntää vastauksessaan, että poliisin lupapalvelupisteet ovat ruuhkautuneet voimakkaasti viime vuosina erityisesti kevät- ja kesäaikaan. Tällä hetkellä ajanvarauksen jono Etelä-Suomen pääpoliisiasemilla ja useilla poliisiasemilla on noin neljä viikkoa. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella seuraavat vapaat ajat passiasioissa ovat viiden viikon päästä.

Tilannetta on Räsäsen mukaan yritetty helpottaa mm. tiedottamalla ruuhkista ja palkkaamalla kausityövoimaa.
Toiminnan sujuvoittamiseksi on myös rajoitettu aukioloaikoja – mikä kuulostaa nurinkuriselta – sekä pyydetty ihmisiä arvioimaan asiointitarvettaan juuri ruuhkaisimpaan aikaan. Lisäksi valmiit passit ja ajokortit toimitetaan nykyään asiakkaille muilla keinoin kuin noutamalla poliisilaitokselta.

Räsänen arvioi, että ruuhkat helpottuvat merkittävästi, mikäli eduskunta hyväksyy syksyllä passilain muutosta koskevan esityksen. Se mahdollistaisi passin hakemisen tietyissä tapauksissa sähköisesti ilman henkilökohtaista asiointia poliisilaitoksella. Mikäli laki hyväksytään, uuden käytännön on tarkoitus tulla voimaan loppusyksystä 2014.

Suomi nousuun

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja on koko vaalikauden ollut erilainen kuin hallituksen. Jos neuvojamme olisi kuunneltu, Suomi ei olisi nyt tällaisessa suossa: talous ei kasva, vienti ei vedä, mutta velka lisääntyy.

Hallitus on syyttänyt eurokriisin aiheuttamaa taantumaa taloustavoitteidensa karkaamisesta, mutta se on kuitenkin itse osallistunut eurokriisin virheelliseen hoitamiseen. Siihen se ei siis voi vedota.

Pääministerin vaihtuessa hallituksella on mahdollisuus ottaa uusi suunta ja koppi Perussuomalaisten tekemistä ehdotuksista. Tuoreimmat vinkkimme toimme hiljattain julki valtiontalouden vuosien 2015–2018 kehysten käsittelyn yhteydessä.

Nyt on tehtävä työtä talouskasvun ja työllisyyden parantamiseksi. Hallituksen tulevalle kehyskaudelle suunnittelema voimakkaan etupainotteinen leikkaus- ja veronkorotuslinja ei ole oikea lääke. Se katkoo orastavat kasvun versot.

Perussuomalaiset sopeuttaisi menoja vähemmän kehyskauden alkupuolella ja kiristäisi tahtia loppuvuosina, jolloin talouden ennustetaan olevan vakaammalla pohjalla. Tämä vaihtoehto noudattaa asiantuntijoiden ohjeita ja tukee hallituksen mallia paremmin kasvua ja työllisyyttä. Sopeutustarpeen määrästä sinällään olemme hallituksen kanssa suurin piirtein samaa mieltä.

Emme ole valmiita ottamaan tarvittavia säästöjä pienituloisten kukkarosta. Lapsilisiä tai eläkeindeksiä ei pidä leikata. Päinvastoin, pienituloisten elämää on helpotettava ohjaamalla lisää rahaa esimerkiksi peruspalveluiden valtionosuuksiin ja omaishoidontuen tason korottamiseen.

Verotuksen oikeudenmukaisuutta lisäisimme kiristämällä suurituloisten tuloverotusta niin sanotulla Wahlroos-verolla ja palauttamalla varallisuusveron.

Perussuomalaiset on huolissaan maamme sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Poliisin resursseja on leikattu liikaa, ja esimerkiksi liikkuvan poliisin lakkautus oli virhe. Poliisin toimintakyvyn turvaamiseksi sen määrärahoja on lisättävä.

Myös puolustukseen kohdistetut säästöt ovat kohtuuttomia. Ne heikentävät uskottavaa koko maan puolustamista. Vähimmäisvaatimuksemme on, että Puolustusvoimat saisi 2016 lisää 50 miljoonaa euroa ja siitä asteittain vuoteen 2020 mennessä yhteensä noin 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi.

Suomen kehitysapupolitiikkaan tulee tehdä rakenteellinen muutos, joka säästäisi satoja miljoonia euroja. Puoluetukeakin on leikattava enemmän kuin hallitus esittää. Myös tehottomissa yritystuissa riittää karsimista. Hallituksen tulee lisäksi ryhtyä toimiin Suomen EU:lle maksaman jäsenmaksuosuuden alentamiseksi.

Kataisen hallitus on talouspolitiikallaan ajanut Suomen kuilun partaalle. Nyt on seuraajan aika näyttää kyntensä ja kääntää Suomi nousuun.

Kolumni julkaistu Perussuomalainen-lehdessä 8-9/2014.

Vastaus Suomen satavuotisjuhlinnasta

Ex-pääministeri Jyrki Katainen vastasi viimeisellä työviikollaan kirjalliseen kysymykseeni Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan järjestelyjen etenemistä. Tiedustelin, miten hallitus aikoo puuttua siihen, että satavuotisjuhlan valmistelu ei etene toivotulla tavalla ja että juhlinta on rajattu vain vuoteen 2017.

Katainen käy vastauksessaan läpi tähän asti nimitettyjä valmistelijatahoja, mutta linjauksista hän toteaa vain, että suomalaisten erilaisuus ja erilaiset odotukset otetaan valmistelussa huomioon. Lisäksi hän lupaa, että juhlavuoden kannalta merkityksellisten tahojen kanssa tehdään yhteistyötä. Hämmästelin kysymyksessäni, ettei hankkeeseen ole kytketty esimerkiksi Kansallismuseota tai Kansallisarkistoa.

Toin myös ilmi huoleni projektin rahoituksesta, mutta Katainen kertoo hallituksen kehyspäätöksessään todenneen, että se huolehtii rahoituksen riittävyydestä.

Kataisen väistyttyä pääministerin tehtävistä myös itsenäisyyden satavuotisjuhlaa valmistelevan valtuuskunnan puheenjohtajuus siirtyy uudelle pääministerille. Valtuuskunta kokoontuu Alexander Stubbin johdolla elo-syyskuussa.

Arvopolitiikkaa asialinjalla