Koostetta Nato-keskustelusta

Ukrainan tilanteeseen ja Natoon liittyvä keskustelu on jatkunut mediassa vilkkaana pääsiäisen alla ja sen jälkeen. Ohessa koostetta.

Olin viime viikolla keskustelemassa aiheesta Ylen Radio Yhden Ykkösaamussa (ohjelmasta tehty nettiuutinen) ja television puolella A-talkissa.

Totesin muun muassa, että Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ympäristö on edelleen verraten vakaa, mutta Ukrainan kriisi on osoittanut, että tilanne Euroopassakin voi muuttua nopeasti. Koska Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, meille on erittäin tärkeää pitää yllä uskottavaa, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaa koko maan puolustusta.

Nato-jäsenyys auttaisi todennäköisesti kriisin harmaan vaiheen aikana, niin sanotussa painostusvaiheessa, mutta aivan eri asia on, saisimmeko kriisin akuutissa vaiheessa kouriintuntuvaa apua. Luultavasti kättä pidempää heruisi vain, jos siitä olisi hyötyä apua antavalle osapuolelle. – Suomellahan on kokemusta Saksan avusta 1944. Kriisitilanteessa kunkin maan kansallinen etu tuppaa ajamaan tehtyjen sopimusten edelle, jopa tunnetun Nato-sopimuksen 5. artiklan.

Lisäksi on syytä painottaa Nato-jäsenyyden merkitystä sotilaallisen huoltovarmuuden kannalta.

Joka tapauksessa Suomen kannattaa laittaa ensin oma puolustus kuntoon ja vasta sen jälkeen miettiä sotilaallista liittoutumista.

Keskustelua on herättänyt myös Suomen ja Naton välillä toukokuussa allekirjoitettava niin kutsuttu isäntämaatukisopimus, joka parantaa Suomen teknisiä valmiuksia ottaa vastaan sotilaallista apua kriisitilanteessa. Lisäksi se helpottaa rauhan ajan harjoitustoiminnan järjestämistä.

Eräät tahot ovat tulkinneet sopimusta askeleena Suomen hivuttamiseksi Natoon. En näe asiaa näin, vaikka jokseenkin Nato-kriittinen olenkin puolueeni peruslinjan mukaisesti. Kommentoin Väli-Suomen sanomalehtien Sunnuntaisuomalaiselle ja Ylelle, että mielestäni kyse on tavanomaisesta sotilasyhteistyöstä, joka ei vie Suomea sen lähemmäksi Natoa kuin aiemmatkaan rauhankumppanuuteen liittyvät sopimukset.

Toisaalta sopimus ei suoranaisesti myöskään paranna Suomen puolustuskykyä, mutta voi teoriassa mahdollisesti nostaa jonkun kynnystä hyökätä Suomeen. Paino sanalla teoriassa.

Isäntämaatukisopimusasiasta oli myös uutisklippi Ylen pääuutisissa, jossa annan kommenttini ajassa 8:40->.

Lopuksi kuriositeettina mainittakoon, että ulkomaalaisessa mediassa esimerkiksi Eesti Televisioon ja Deutsche Wirtschafts Nachrichten ovat huomioineet viimeaikaisia Nato-lausuntojani.

Tavattavissa Espoossa

Tavattavissa Tikkurilassa

Eurovaaleissa piikki kiinni

Euroopan parlamentin vaaleihin on aikaa vajaat puolitoista kuukautta. Puolueiden ehdokaslistat alkavat olla valmiit, ja ensimmäiset vaaliohjelmat on julkistettu. Perussuomalaisten lista on jo täysi ja ohjelma kaikkien arvioitavana. Kabineteissa kohistaan, mutta kansa ei vielä EU-vaaleista kaduilla puhu. Eiköhän kuitenkin vaalikuume ala kohota pääsiäisen tai viimeistään vapun jälkeen. Kyseessä on monella tapaa merkittävät vaalit.

Vaaleissa on mahdollisuus lähettää vahva viesti eurooppalaisille päättäjille: piikki kiinni. Eurokriisi ei ole ohi, vaikka kriisimaat ovat saaneet pahimman talouden syöksyn oiottua. Selvää on, että Kreikka ei tule selviämään ilman uutta tukipakettia ja velkojen ainakin osittaista anteeksiantoa. Samassa tilanteessa on myös Kypros. Lisäksi ainakin Portugalin, Espanjan ja Italian velkataakat ovat niin suuria ja taloudet sen verran hauraalla pohjalla, ettei tarvita kuin yksi isompi negatiivinen uutinen ja pam – eurokriisi on taas akuutissa vaiheessa.

Perussuomalaiset on ollut puolueena johdonmukaisesti oikeassa eurokriisin eri vaiheissa. Emme hirttäydy euroon saati Euroopan unioniin. Me sanomme jyrkkä ei liittovaltiolle, kyllä talousyhteistyölle. Tukipakettipolitiikka haittaa yhtä lailla niin avun saajia kuin sen maksajia, ja molemmat ovat toisilleen tasapuolisesti katkeria. Siksi vaalien myötä on laitettava piikki kiinni, se on kestävä linja.

Ote puheenvuorosta Perussuomalaisten eurovaaliehdokkaiden Erkki Havansin ja Mauno Vanhalan tilaisuudessa 13.4.2014 Vantaan Tikkurilassa.

Puhumassa Vantaalla

Vastaus valokuvien tekijänoikeudesta

Jätin taannoin eduskunnassa kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, voitaisiinko vanhojen valokuvien tekijänoikeussuojan sääntelyä selkiyttää. Ex-kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki ehti viime töikseen ennen oppositioon siirtymistä vastata kysymykseen.

Tekijänoikeuslain tulkinta on osoittautunut valokuvien osalta monimutkaiseksi, sillä osa valokuvista nauttii pidempää suojaa teosvalokuvina, osa lyhyempää suojaa tavanomaisina valokuvina.

Ministerin vastaus oli yksioikoinen: tekijänoikeussuojan sääntelyä ei voida muuttaa, sillä Suomea sitoo asiassa EU:n suoja-aikadirektiivi. Siinä määritellään teosvalokuvan ainoaksi sallituksi kriteeriksi valokuvan omaperäisyys, eikä laajemman tekijänoikeussuojan myöntäminen esimerkiksi kuvan historiallisen arvon perusteella ole mahdollista.

Me teemme suojatien

Osallistuin monien muiden tavoin pärställäni ”Sinä teet suojatien” -kampanjaan, joka kehottaa autoilijoita ottamaan vastuuta suojatieturvallisuudesta.

Asia on tärkeä, sillä Liikenneturvan tutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista on tyytymättömiä suojateiden turvallisuuteen. Yli kolmannes jalankulkijoiden kuolemista ja noin puolet loukkaantumisista sattuu suojatiellä.

”Ilman sinua suojatie on vain asfalttia ja maalia, jonka yli ajetaan ja kävellään. Sinä teet suojatien omilla päätöksilläsi”, Liikenneturvan, poliisin ja auto- ja kuljetusalan järjestöjen yhteiskampanja muistuttaa.

Tavattavissa Hyvinkäällä

Kanervan selvitysryhmän matkassa

Kansanedustaja Ilkka Kanervan johtama parlamentaarinen selvitysryhmä vieraili tänään Upinniemessä, jossa tutustuimme merivoimien toimintaan. Aiemmin olimme jo tutustuneet maa- ja ilmavoimiin.

Alla olevassa kuvassa Kanerva on merivoimien komentajan, kontra-amiraali Kari Takasen seurassa.

Sanotaan, että Suomi on saari. Se tarkoittaa, että olemme riippuvaisia meriyhteyksistä.

Meriliikenteen turvaaminen on merivoimien päätehtävä. Itämeren merkitys energian ja kaupan siirtoreittinä on merkittävä jatkossakin.

Rannikkojoukkojen tulivoimaa ja liikkuvuutta on kehitetty ja kehitetään.

Yleisesti ottaen merivoimilla on kuitenkin vakavia rahoitushaasteita lähitulevaisuudessa. Mainittakoon etenkin taistelualuskalusto, joka on osin vanhentumassa.

Merivoimien osuuden jälkeen jatkoimme pääesikunnan ohjelmalla. Saimme rautaisannoksen tiedustelusta, johtamisesta ja logistiikasta. Luokiteltua tietoa, jota en tässä voi avata.

- -

On harmillista, että ne parlamentaarisen selvitysryhmän kansanedustajajäsenet, jotka eniten tarvitsisivat tietoa puolustuksemme tilasta ja tulevaisuudesta, eivät täysipainoisesti osallistu ryhmän työskentelyyn. Kuitenkin he katsovat asiakseen esittää julkisuudessa vahvoja mielipiteitä. Ne eivät perustu tosiasioihin.

Onko todellakin niin, että eräitä poliittisia ryhmiä ei kiinnosta Suomen itsenäisen puolustuksen tulevaisuus?

Jos näin, on syytä olla huolissaan. Maanpuolustus on yhteinen asiamme. Valtion tärkein tehtävä on taata kansalaisilleen turvallisuus, niin sisäinen kuin ulkoinen.

Suomen turvallisuusympäristö on tällä hetkellä verraten vakaa, mutta tilanne voi kärjistyä nopeastikin, kuten Ukrainan kriisi on osoittanut. Siksi sotilaallisesta suorituskyvystämme ei pidä tinkiä. Uskottavaa kykyä ei rakenneta kriisin koittaessa.

Puolustusvoimien määrärahat on pidettävä sellaisella tasolla, jossa Puolustusvoimien toimintakyky ei pääse heikkenemään nykyisestä vaan päinvastoin kehittyy pitkäjänteisellä tavalla.

Perussuomalaiset kannattaa vähimmäisvaatimuksenaan turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon 2012 kirjattua puolustushallinnon linjausta siitä, että Puolustusvoimat saisi vuonna 2016 lisää noin 50 miljoonaa euroa ja siitä asteittain vuoteen 2020 mennessä yhteensä noin 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi.

Ukrainan kriisin opetuksia

Ukrainan kriisin kehitys löi lännen ällikällä. Tapahtumat ovat vyöryneet nopeasti ja arvaamattomasti. Mitä Venäjä haluaa?

Krimin kohtalo vahvistaa karulla tavalla sen tosiasian, että paikoin maailmassa jyllää vahvemman oikeus. Suurvallat eivät piittaa kansainvälisistä sopimuksista, jos se on heidän etujensa vastaista.

Kylmän sodan huurut ovat täällä taas. Perinteinen sotilaallinen voimankäyttö tai sillä uhkaaminen ei ole hävinnyt minnekään, vaan sitä voidaan edelleen käyttää politiikan jatkeena myös Euroopassa.

Uudet uhat, niin paljon kuin kyberistä ja muusta on kohkattukin, eivät ole tehneet perinteisiä keinoja vanhanaikaisiksi. Myös tulevaisuudessa voimankäyttö valtiota vastaan on monien keinojen yhdistelmä.

Suomen on sotilaallisesti liittoutumattomana, mutta poliittisesti liittoutuneena EU-maana otettava oppia Ukrainan tapahtumista.

Puolustuskykyämme on nykyhallituksen toimesta rapautettu: varuskuntia on lakkautettu, sodan ajan reserviä karsittu, kertausharjoitukset ajettu alas ja jalkaväkimiinat kielletty. Linjaa on muutettava.

Edustamani puolueen mielestä puolustusmäärärahoja on korotettava vähintään puolustushallinnon turvallisuus- ja puolustuspoliittiseen selontekoon kirjaamalla tavalla. Se tarkoittaa sitä, että Puolustusvoimat saisi vuonna 2016 lisää noin 50 miljoonaa euroa ja siitä asteittain vuoteen 2020 mennessä yhteensä noin 150 miljoonaa euroa indeksikorotusten lisäksi.

Perussuomalaiset sitoutuu määrärahojen korottamiseen heti seuraavan vaalikauden alussa ja vaadimme, että kaikki puolueet kertovat kantansa ennen vaaleja. Menolisäys on otettavissa esimerkiksi miljardiluokan kehitysavusta.

Ukrainan tilanne on nostanut keskusteluun myös kysymyksen Suomen sotilaallisesta liittoutumisesta. Nato ei ole mikään mörkö, mutta ei se taikasanakaan ole. Joka tapauksessa Suomi tekee turvallisuuspoliittiset ratkaisunsa itsenäisesti.

Kyselyn mukaan liki puolet suomalaisista kokee Ukrainan kriisin uhkaavan maamme turvallisuutta. On syytä korostaa, että Suomeen ei tällä hetkellä kohdistu suoraa sotilaallista uhkaa. Turvattomuuden tunteeseen on kuitenkin reagoitava, ja parhaiten se tapahtuu laittamalla oma puolustus kuntoon.

Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee jatkossakin olla omat vahvat Puolustusvoimat, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustus periaatteina.

Tarvittaessa Suomi taistelee. Siksi omasta uskottavasta puolustuskyvystä on huolehdittava. Ukrainalla sellaista ei ollut.

Kolumni julkaistu Aamupostissa 28.3.2014.