Ensimmäinen ministerivuosi takana

Vuosi hallitusvastuuta takana. Pääministerin tarjoamaa kuohuvaa kippistämässä PS-miesministerit ja valtiosihteeri Virtanen. Ministeri Hanna Mäntylä valitettavasti puuttuu kuvasta.
Vuosi hallitusvastuuta takana. Pääministerin tarjoamaa kuohuvaa kippistämässä PS-miesministerit ja valtiosihteeri Virtanen. Ministeri Hanna Mäntylä valitettavasti puuttuu kuvasta.

Hallitus täyttää tänään vuoden ja saman ajan olen toiminut puolustusministerinä. Hallitusohjelmassa on useita puolustuspolitiikkaan liittyviä linjauksia ja toimenpiteitä, joita puolustusministeriö on toimeenpannut. Keskeisiä tavoitteita ovat puolustuskyvyn vahvistaminen ja kansainvälisen puolustusyhteistyön tiivistäminen.

Ylen teettämän hallituksen kevättodistuksen mukaan olen pärjännyt työssäni kohtuullisesti ja nyt onkin paikallaan tehdä tilinpäätöstä ensimmäisen ministerivuoden saldosta. Kaikkea tehtyä työtä on turha luetella, mutta joitakin saavutuksia on syytä nostaa esiin satunnaisessa järjestyksessä.

Kaksi keskeistä torjuntavoittoa on saatu aikaiseksi: puolustusmäärärahoista ja asevelvollisten koulutuksesta ei ole leikattu.

Puolustushallinnon lainsäädännön uudistaminen etenee. Uudistukset liittyvät sotilastiedusteluun, valmiuden kehittämiseen, puolustusvoimien turvaamistehtäviin, kansainvälisen avun antamiseen ja vastaanottamiseen sekä Maanpuolustuskorkeakoulun kehittämiseen. Miesmuistiin ei tällaista määrää hallituksen esityksiä ole ollut samanaikaisesti valmisteilla puolustusministeriössä.

Molemmat hallitusohjelmaan kirjatut strategiset hankkeet, merivoimien taistelualuskalustoa korvaava Laivue 2020 -hanke ja Hornetin suorituskyvyn korvaava HX-hanke on käynnistetty ja ne etenevät suunnitelmien mukaan. Puolustusselonteon laadinta on käynnistetty. Selonteossa käydään läpi toimintaympäristön muutoksia, linjauksia strategisten suorituskykyjen hankinnasta sekä tarvetta riittävästä resurssitasosta.

Jalkaväkimiinojen myötä poistunutta suorituskykyä selvittävä hanke on käynnissä, ja tuloksia on odotettavissa tämän hallituskauden aikana.

Taipalsaarella sijaitsevan puolustusvoimille tärkeän Sarviniemen alueen maakaupat saivat onnellisen päätöksen lokakuussa 2015, kun Metsähallitus ja alueen omistaneet tahot allekirjoittivat alueesta kauppakirjat. Sarviniemen alue siirtyi virallisesti Metsähallituksen omistukseen ja sitä kautta puolustusvoimien käyttöön. Samalla saatettiin maanpuolustukseen liittyvää kiinteistöpolitiikkaa uusille urille.

Maaliskuussa 2016 kumottiin miinalaiva Pohjanmaan romutuspäätös, koska alukselle löytyi hyvä ostajaehdokas. Ostaja Meritaito Oy (entinen Merenkulkulaitos) täytti aluksen jatkokäyttöön liittyvät vaatimukset. Ratkaisu oli valtiolle kokonaistaloudellisesti järkevä.

Valmiutta on kehitetty myös asevelvollisuuslakia muuttamalla. Uudet pykälät koskevat valmiuden kohottamiseksi järjestettäviä kertausharjoituksia, joiden osalta poistetaan kolmen kuukauden ennakkokäskyaika. Jatkossa tilanteen niin edellyttäessä reserviläiset voivat astua palvelukseen välittömästi.

Pohjoismainen yhteistyö etenee. Erityisesti Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on syventynyt ja kahdenväliset harjoitukset ovat lisääntyneet. Ilmavoimien välillä jo pitkään toteutettua rajat ylittävää Cross Border -harjoituskonseptia ollaan nyt laajentamassa myös maa- ja merivoimiin.

Kahdenvälinen harjoitusyhteistyö Yhdysvaltojen kanssa on tiivistymässä. Yhdysvaltojen asevoimien aiempaa suurempi panostus Euroopassa tehtävään yhteistyöhön tarjoaa uudenlaisia ja myös kustannustehokkaita mahdollisuuksia harjoitteluun. Myös päätös raskaan raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikkeiden ostamisesta Yhdysvalloista on esimerkki Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisestä luottamuksellisesta puolustusyhteistyöstä.

Kansainvälisen kriisinhallinnan suunnittelussa on aloitettu työ, jossa pyritään keskittymään vaikuttavampiin operaatioihin pienten sirpaleoperaatioiden sijaan. Olemme tukeneet Ranskaa sen pyydettyä tukea taistelussa terrorismia vastaan ja osallistuneet Pohjois-Irakissa koulutusoperaatioon, jossa koulutetaan ISIL:in vastaisia taistelijoita kurdien Peshmerga-joukoista.

On myös tehty yhdessä sisäministeriön kanssa töitä sen eteen, että EU:n asedirektiivin käsittely etenee Suomelle edullisella tavalla. Työ näyttää tuottavan tulosta: Tällä hetkellä EU:ssa suhtaudutaan yhä suopeammin siihen, että jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus myöntää erityisillä syillä lupia direktiivin muutoin kieltämiin aseisiin. Vapaaehtoinen maanpuolustuksemme on siinä keskeinen hyödyn saaja. Mutta työtä on tehtävä loppuun saakka.

Olen myös tutustunut mahdollisimman moneen puolustusvoimien joukko-osastoon. Tähän mennessä ovat vierailukohteita olleet: Maavoimien esikunta, Karjalan Prikaati, Porin Prikaatin Niinisalon toimipiste, Jääkäriprikaati, Panssariprikaati, Merivoimien esikunta, Rannikkolaivasto, Ilmavoimien esikunta, Lapin lennosto, Karjalan lennosto, Maanpuolustuskorkeakoulu, Logistiikkalaitoksen esikunta ja kaksi sen toimipistettä. Tavoitteeni on, että vaalikauden aikana käyn tutustumassa kaikkien joukkojen toimintaan.

Puolustusministeriön sisällä on myös tapahtunut paljon. Erityisesti uudet johdon nimitykset kansliapäälliköstä ylijohtajien kautta yksikönjohtajiin ovat saaneet ministeriön trimmattua iskuunsa. Puolustusministeriön työilmapiiri on hyvä ja työyhteisö aikaansaava. On ilo tehdä työtä, jolla on tarkoitus.

Sukellusveneen kyydissä Ruotsissa

Olin työvierailulla Ruotsissa 24.-25.5.2016. Vierailua isännöi Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist.

Vierailun aikana vaihdoimme ajatuksia maidemme välisen puolustusyhteistyön ajankohtaisista asioista sekä lähialueen turvallisuuspoliittisesta tilanteesta.

Pari viikkoa sitten Pohjoismaat allekirjoittivat puolustusmateriaaliyhteistyötä koskevan sopimuksen yhteishankintoja koskevan liitteen, mikä avaa uusia mahdollisuuksia niin kaikkien Pohjoismaiden välillä NORDEFCO:n puitteissa kuin Suomen ja Ruotsin välillä kahdenvälisestikin. Keskusteluissa ministeri Hultqvistin kanssa nousikin esille mahdollisuus yhteishankintoihin tulevaisuudessa.

Vaihdoimme pari sanaa myös tulevasta NATO:n Varsovan huippukokouksesta, johon meidät molemmat on kutsuttu. Kerroin kollegalleni Suomen hiljattain valmistuneesta NATO-selvityksestä, jossa yksi selkeä johtopäätös oli maidemme tekemien ratkaisujen vaikutus toisiinsa. Tämä vaikutus on tärkeä tiedostaa, vaikka kumpikin maa luonnollisesti tekee ratkaisunsa itse.

Tärkein asia tapaamisessamme oli Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö. Parhaillaan käynnissä on Ruotsin merivoimien harjoitus, johon Suomikin osallistuu. Nämä harjoitukset ovat osa työtä, jota tehdään yhteisen merivoimaosaston (SFNTG = Swedish Finnish Naval Task Group) luomiseksi. Vastaavasti ilmavoimissa on valmisteilla yhteisiä harjoituksia: syyskuussa Hornetit tulevat Ruotsiin ja lokakuussa Jas Gripenit osallistuvat Suomen ilmaoperaatioharjoitukseen.

20160524_182711_pakattu

Tällä kertaa merellinen harjoitus oli hyvä syy perehtyä myös Ruotsin sukellusveneaseeseen. Kyseessä on suorituskyky, jota meillä Suomessa ei ole. On kuitenkin tärkeää, että pääsemme harjoittelemaan oikeiden sukellusveneiden kanssa: vain siten oma sukellusveneentorjuntakykymme voi kehittyä.

Kollegani Peter Hultqvistin kanssa sukellusveneajelulle lähdössä.
Kollegani Peter Hultqvistin kanssa sukellusveneajelulle lähdössä.

Gotland-luokan sukellusveneellä merellä oleminen oli hieno kokemus. Tietääkseni kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Suomen puolustusministeri oli ruotsalaisen sukellusveneen matkassa. Saamani esittelyn perusteella kyse on erittäin suorituskykyisestä aluksesta, ja myös henkilöstön ammattitaito oli vakuuttavaa. Hyvä niin, sillä haluamme harjoitella parhaita mahdollisia vastaan.

Pääsin myös ohjaamaan sukellusvenettä.
Pääsin myös ohjaamaan sukellusvenettä.

Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivillä

????????????????????????????????????

Pidin juhlapuheen Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivien pääjuhlassa Tammisaaressa, Raaseporissa 22.5.2016. Puheessani korostin jääkärien merkitystä vapaan Suomen syntymiselle. He muodostivat valtiollisen vapautemme etujoukon, joka nousi taisteluun itsenäisen Suomen luomiseksi ennen muita ja muita rohkeammin.

Lähes sadan vuoden takaisista tapahtumista on löydettävissä yhtymäkohtia tämän päivän turvallisuushaasteisiin. Nostin esille mm. kevään aikana paljon puhuttaneen harjoitusyhteistyön. Jääkärit saivat sotilaskoulutuksensa Saksassa, mutta käyttivät saamiaan oppeja Suomen itsenäisyyden hyväksi. Tästä on kyse myös tämän päivän kansainvälisessä koulutus- ja harjoitusyhteistyössä: harjoittelemalla kumppanimaidemme kanssa me saamme oppia, jota voimme hyödyntää oman maamme puolustamisessa. Kustannustehokkainta harjoittelu on silloin, kun kumppanimme tulevat tänne Suomeen harjoittelemaan.

Käsittelin puheessani myös ulkoasiainministeriön johdolla valmisteltua lakiesitystä kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta. Periaatteet avun antamisessa eivät ole juuri muuttuneet sadassa vuodessa. Apua saa, oli sotilasliiton jäsen tai ei, jos avun antamisesta on hyötyä myös avun antajalle. Sotilaallisesti valmiutemme ulkomaisen avun vastaanottamiseen on varsin hyvä, mutta lainsäädännössämme on tähän asti ollut sotilaallisen avun mentävä aukko. Nyt asiaa ollaan korjaamassa.

????????????????????????????????????

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa puolustusministeriön verkkosivuilla.

Suomalaisuuden Liitto 110 vuotta

Yli kymmenen vuotta ennen Suomen itsenäistymistä syntynyt Suomalaisuuden Liitto juhli 14.5.2016 Ostrobotniassa 110-vuotista taivaltaan. Liiton historian ensimmäisten sääntöjen ensimmäinen pykälä on yhä voimassa: sen mukaisesti liiton tarkoituksena on ”herättää ja vahvistaa suomalaista kansallistuntoa, luoda suomalaista henkeä sivistykseemme ja elämäntoimintaamme sekä edistää suomen kielen viljelystä”.  Aikain saatossa suomalaisuustyön muodot ja painopisteet ovat luonnollisesti vaihdelleet, mutta pysyneet sääntöjen ensipykälän puitteissa. Liiton toimintaan ovat aina liittyneet vilpittömät tavoitteet edistää kansallista sivistystä ja vahvistaa kansallista itsetuntoa sekä suomalaista isänmaanrakkautta. Ne ovat tarpeellisia tavoitteita tänäkin päivänä.

Suomalaisuuden Liitto on alusta lähtien tukeutunut itsenäisen Suomen mahdollistaneen fennomanian aatteelliseen perinteeseen. Liiton perustamispäivänä 12. toukokuuta 1906 oli kulunut sata vuotta kansallisen herättäjän J.V. Snellmanin syntymästä. Liiton tavoitteena oli Snellmanin aloittaman suomalaistamisohjelman vieminen lopulliseen voittoon: suomenkielisen väestön oli päästävä kaikissa kielellisissä suhteissa täydellisesti samanarvoisiksi ruotsinkielisten kanssa. Suomalaisuuden Liitto onkin historiansa aikana painottanut olemustaan suomalaisuuden edistämisliikkeenä – ei ruotsin kielen, ruotsalaisuuden saati suomenruotsalaisuuden vastustamisliikkeenä, vaikka sellaiseksi sen vastustajat ovat sen joskus halunneet leimata.

Perustamisvuonnaan 1906 ja Kalevalan riemuvuoden 1935 yhteydessä liitto oli johtavassa roolissa suuressa nimenmuuttoliikkeessä, jonka seurauksena sadat tuhannet suomalaiset ottivat suomenkielisen sukunimen. Suomeen syntyi rikas omakielinen sukunimistö – huikea saavutus vapaaehtoiselta kansalaisjärjestöltä. Nimivalistus samoin kuin jo itsenäisyyden alkuvuosina alkanut lippukulttuurin vaaliminen ja kehittäminen ovat kuuluneet Suomalaisuuden Liiton perustoimintaan meidän päiviimme saakka.

Liiton perustajan, kirjailija Johannes Linnankosken kantavana ajatuksena oli suomalaisuuden, suomalaisen sivistyksen asian ajaminen. Puoluepolitikointi on liitossa ollut alusta alkaen pannaan julistettu. Tunnetuin esimerkki on liiton ensimmäinen hallitus, johon kuului edustajia kaikista suomenkielisistä puolueista. Siihen kuuluivat rinta rinnan niin Juhani Aho, Yrjö Sirola, J.K. Paasikivi, Eero Erkko kuin Otto Wille Kuusinenkin.

On ilo todeta, että Suomalaisuuden Liitto on vuosien saatossa pitänyt kurssinsa fennomanian historiallisen jatkumon edustajana ja taistelevan suomalaisuuden lippulaivana. Liiton toiminnan lähtökohta on koko sen satakymmenvuotisen toiminnan ajan ollut, ettei Suomessa sorreta suomen- eikä ruotsinkielisiä, ei hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä vaan tavoitellaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Olkoon niin jatkossakin.

Nykyisenä valtioneuvoston jäsenenä ja entisenä liiton toiminnanjohtajana sekä hallituksen jäsenenä onnittelen 110 vuotta täyttävää Suomalaisuuden Liittoa ja toivotan sille ja kaikille sen jäsenille menestystä suomalaisuuden asialla!

Sotilasvalaa ei muuteta

Hallitus antoi esityksensä keskinäisen avun antamisen ja vastaanottamisen mahdollistavasta laista ulkoministeriön osalta ja sen lähetekeskustelua käytiin tiistaina eduskunnassa. Puolustusministeriön osalta hallituksen esitys on vielä tulossa, mutta siitä huolimatta kansanedustaja Mikko Kärnä (kesk) käytti puheenvuoron, jossa hän siteerasi sotilasvalaa. Kärnän mukaan sotilasvala ei velvoita ammattisotilaita palvelemaan isänmaan eteen Suomen rajojen ulkopuolella vaikka valtiojohto niin päättäisi. Olen eri mieltä.

Kärnä siteerasi sotilasvalaa valikoiden. Sotilasvala on luettava kokonaan, ei puolittain lausein. Se kuuluu seuraavasti:

Minä N.N. lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä,

olevani Suomen valtakunnan luotettava ja uskollinen kansalainen. Tahdon palvella maatani rehellisesti sekä parhaan kykyni mukaan etsiä ja edistää sen hyötyä ja parasta.

Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa.

Joukkoa, johon kuulun sekä paikkaani siinä, en jätä missään tilanteessa, vaan niin kauan kuin minussa voimia on, suoritan saamani tehtävän loppuun.

Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja ryhdikkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet. Tahdon myös asetovereitani kohtaan olla suora ja auttavainen. Milloinkaan en sukulaisuuden, ystävyyden, kateuden, vihan tai pelon vuoksi enkä myöskään lahjojen tai muun syyn tähden toimi vastoin palvelusvelvollisuuttani.

Jos minut asetetaan esimiesasemaan, tahdon olla alaisiani kohtaan oikeudenmukainen, pitää huolta heidän hyvinvoinnistaan, hankkia tietoja heidän toiveistaan, olla heidän neuvonantajanaan ja ohjaajanaan sekä omasta puolestani pyrkiä olemaan heille hyvänä ja kannustavana esimerkkinä.

Kaiken tämän minä tahdon kunniani ja omantuntoni mukaan täyttää.”

Kun lukee valan kokonaan, ei siinä rajoiteta, etteikö isänmaan etua voisi puolustaa Suomen rajojen ulkopuolella. Sotilasvala on tarkoitettu asevelvollisuusarmeijan sotilaaksi koulutettavan uskollisuuden osoitukseksi esivallalle. Se vannotaan sotilaskoulutuksen siinä vaiheessa, kun sotilas on omaksunut sotilaan perustaidot.

Ammattisotilaiden ja muun palkatun henkilöstön osalta uskollisuuden osoitus esivallalle annetaan virkavalassa:

Minä N.N. lupaan ja vannon kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä, että minä virassani noudatan perustuslakeja ja muita lakeja sekä toimin oikeudenmukaisesti ja puolueettomasti kansalaisten ja yhteiskunnan parhaaksi.”

Sotilasvala ei siis estä ammattisotilaiden määräämistä keskinäisen avun tehtäviin, eikä valan kaavaa tarvitse muuttaa. Virkavalan mukaisesti ammattisotilaat noudattavat kaikkia Suomen lakeja ja toimivat yhteiskunnan parhaaksi, joten sekään ei ole este keskinäisen avun tehtäville.

Lisäksi kansanedustaja Kärnä antaa virheellisen kuvan keskinäisen avun tehtävistä. Hän antaa ymmärtää, että kyseessä olisivat lähtökohtaisesti suoranaiset taistelutehtävät jossain kaukomailla. Todellisuudessa keskinäisen avun tehtävät olisivat lähinnä äkillisestä tarpeesta syntyneitä ja lyhytkestoisia tehtäviä, jossa annettaisiin apua sellaisille maille, joilta me puolestamme toivomme saavamme apua tarpeen niin edellyttäessä.

Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että ensisijaisesti näihin tehtäviin käytetään halukkuutensa ilmaisseita tai kriisinhallintapooleihin kuuluvia henkilöitä. Mutta saattaa olla, että joissakin tilanteissa näin ei voida menetellä ja voidaan joutua määräämään työnjohto-oikeudella puolustusvoimien henkilöstöä näihin tehtäviin.

Puolustusministerinä pyrin sulkemaan pois sellaisen kieltämättä hyvin epätodennäköisen vaihtoehdon, että joissakin tilanteissa avainhenkilö tai -henkilöstö voisi estää avun antamisen kieltäytymällä esimiehen määräyksestä.

J.K.

Tämän keskinäisen avun antamisen ja vastaanottamisen lain osalta unohdetaan julkisessa keskustelussa pitkälti jälkimmäinen eli avun vastaanottaminen. Olisi ennenkuulumatonta, että avun vastaanottamiseen liittyvät tehtävät olisivat puolustusvoimien henkilöstölle vapaaehtoisia. Sen jälkeen Suomi olisi oletettavasti maailman ainoa maa, jossa ammattisotilaat saisivat itse päättää, täyttääkö esimiehen antaman käskyn.

Keskustelua kansainvälisestä avusta

Eduskunta käsitteli tiistaina 10.5. hallituksen esitystä laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta. Lain myötä Suomen valmius osallistua kansainväliseen yhteistyöhön kriisitilanteissa vahvistuu: Laki mahdollistaa kansallisen päätöksenteon avun antamisessa ja vastaanottamisessa EU:n puitteissa ja laajemmin kansainvälisessä yhteistyössä. On tärkeää, että Suomessa ei ole lainsäädännöllisiä esteitä osallistua kahdenvälisen avun antamiseen tai vastaanottamiseen. Kansallisten päätöksentekomenettelyiden on myös oltava sellaisia, että päätöksiä kyetään tekemään muuttuvissa tilanteissa ja tarvittaessa nopeastikin.

Keskustelussa nousi esille myös kysymys Puolustusvoimien henkilökunnan mahdollisesta tulevasta lakisääteisestä osallistumisvelvollisuudesta kansainvälisen sotilaallisen avun antamiseen. Puolustusministeriö valmistelee parhaillaan tähän liittyen lakiesitystä, joka annetaan eduskunnalle lähiviikkoina.

Lähtökohta valmistelussa on se, että Suomi tarjoaa pyydettäessä parasta mahdollista apua. Kansainvälisen sotilaallisen avun tehtäviin annetaan niitä kansallisen puolustuksen kykyjä ja osaajia, joita meillä on olemassa omiinkin tarpeisiimme.

Ensisijaisesti on tietenkin pyrittävä käyttämään halukkuuden ilmoittaneita ja kriisinhallintapooleihin kuuluvia henkilöitä. Ei silti voida täysin poissulkea sitä mahdollisuutta, että jossain – epäilemättä harvinaisessa – tapauksessa, saatettaisiin joutua turvautumaan työnjohto-oikeuden käyttöön. Tällainen tilanne, jossa sotilaita jouduttaisiin määräämään vasten heidän tahtoaan operaatioihin Suomen ulkopuolelle, ei ole käytännössä todennäköinen, mutta lainsäädännön tasolla kaikkeen on varauduttava.

Puolustushallinnon henkilöstöjärjestöt ovat edellyttäneet erillistä sitoumusmenettelyä ja erillisten henkilöstöpoolien muodostamista tähän tarkoitukseen. Erillinen sitoumusmenettely edellyttäisi kuitenkin merkittävää lisärahoitusta puolustusbudjettiin, ja erilliset henkilöstöpoolit puolestaan olisivat poissa kansallisen puolustuksen tehtävistä. Tähän meillä ei ole varaa.

Jos haluamme apua, täytyy meillä myös olla uskottava valmius sitä antaa. Puolustusministerinä näen, että varusmiesten ja reserviläisten kansainvälisiin tehtäviin osallistumisen tulee jatkossakin perustua vapaaehtoisuuteen, mutta ammattisotilaiden kohdalla näiden tehtävien voidaan katsoa kuuluvan virkavelvollisuuden piiriin.

Arvopolitiikkaa asialinjalla