”Wie es eigentlich gewesen ist”

Myönnän, olen vanhakantainen monessakin suhteessa.

Esimerkiksi journalismin suhteen: mielestäni toimittajien tulee kirjoittaa uutisjutuissa mitä meillä ja maailmalla todella tapahtuu, ei mitä heidän mielestään tulisi tapahtua. Kolumnit ovat asia erikseen.

Ja historiantutkimuksen suhteen: tutkijoiden tehtävä on kertoa mitä menneisyydessä todella tapahtui, ei nykypäivän standardein arvottaen tai termien uudismäärittelyin kirjoittaen.

Aamulehti kertoo, että pian ilmestyy tutkijatrion Tikka-Silvennoinen-Roselius kirja suomalaisista fasisteista. Olen aikoinaan kirjoittanut kuvahistorian Lapuan liikkeestä (2003), joten muutenkin kuin lähipäivien sääennusteen mukaan loskaa on luvassa. Koska kantaani tullaan kysymään (Iltasanomat ehtikin jo), ja olen lähipäivät enimmäkseen ulkomailla virkamatkalla, niin ehkä muutama blogirivi on paikallaan. Ei puolustukseksi, ei fasistikirjan myynninedistämiseksi, vaan ojennukseksi.

Harrastan tutkijatrion mielestä ”menneisyyden valkopesua”. Aamulehti kirjoittaa: ”Niinistö ei peittele ihailuaan terroria kohtaan, tutkijat syyttävät.”

Ensinnäkin en kirjoittanut kirjaani Lapuan liike varsinaiseksi tieteelliseksi tutkimukseksi, koska aiheesta on jo paljon kirjoitettu, muun muassa kolme perusteellista, asiaa eri näkökulmista valottavaa historiaa. Kunhan tein koulutuksen saaneena historiantutkijana kansantajuisen yleisesityksen, kuvahistorian, jonka kuvista moni oli ennen julkaisematon.

Toiseksi en ihaile terroria, en punaista enkä valkoista. Yritin kirjassani ymmärtää Lapuan liikettä oman aikansa ilmentymänä ja pääpiirteittäin esittää, miksi tämä kommunismin vastainen kansanliike syntyi, mitä se tahtoi, miten se toimi, miten siihen suhtauduttiin ja mihin se kaatui. Esitin myös arvioni liikkeen historiallisesta merkityksestä.

Kirjassani puheenvuoro on mahdollisimman paljon aikalaisilla, jotta ajan henki välittyisi lukijalle aitona ja muokkaamattomana. Tämä oli nähtävästi tutkijatrion mielestä virhe.

Olisiko minun pitänyt ymmärtää paheksua lapualaisten toimintaa, demonisoida aikalaisia, vähätellä liikkeen merkitystä ja ylipäätään katsoa tämän päivän arvomaailmasta 1930-luvun alun Suomea? Siis mitätöidä Lapuan liikkeen historiallinen merkitys sen väkivallantekojen takia? Olla siis poliittisesti korrekti, ei objektiivinen. – Nykyiselle tutkijapolvelle ei taideta enää opettaa rankelaista tavoitetta ”Wie es eigentlich gewesen…”

Korostettakoon vielä lopuksi, että tutkijatrion kirjaa en ole vielä lukenut. Oma kirjani on halukkaiden luettavissa ainakin kirjastoissa. Ehkä polemiikki kannustaa sen uuteen painokseen, sillä teos on ollut loppuunmyyty jo vuosikymmenen verran.

Uskottava puolustus alkaa omalta tontilta

Pidin Maanpuolustuskiltojen liiton turvallisuuspolitiikan seminaarissa puheen Itämeren alueen puolustusratkaisuista.

Euroopan turvallisuustilanne on kehittynyt huolestuttavaan suuntaan jo kolmatta vuotta. Krimin valtaus ja Venäjän sotilaalliset toimet Ukrainassa ovat kiristäneet idän ja lännen välejä, johtaneet taloudellisiin pakotteisiin sekä yleiseen sotilaallisen aktiivisuuden lisääntymiseen.

Ääri-islamilainen ISIS on vallannut jalansijaa Lähi-idässä ja Libyassa ja ulottanut terrorinsa myös Euroopan maaperälle. ISIS-järjestön harjoittaman barbarian ja Syyriassa jo viidettä vuotta jatkuneen sisällissodan vaikutukset tuntuvat laajasti koko Euroopassa − niin EU:n ulkorajoilla kuin kaikissa EU:n jäsenmaissakin.

Viimeisen puolen vuoden aikana Syyriasta on muodostunut uusi areena myös Venäjän ja länsimaiden väliseen kamppailuun − Venäjä aloitti Syyrian hallituksen sotilaallisen tukemisen ja hallituksen vastustajien pommitukset kuusi kuukautta sitten.

Voidaankin todeta, että voimapolitiikka on tehnyt paluun Eurooppaan. Kylmän sodan jälkeen omaksutut, niin sanotun yhteistyövaraisen turvallisuuden perusteet ovat joutuneet kyseenalaistetuiksi. Yhteisen uhkien hallinnan sijaan turvallisuustilannetta tarkastellaan nyt suurvaltapolitiikan, sotilaallisten uhkien ja poliittisen vastakkainasettelun lähtökohdista. Kansainvälisen turvallisuustilanteen muutos näkyy selvästi myös Itämeren piirissä. Sotilaallinen aktiviteetti niin maalla, merellä kuin ilmassa on lisääntynyt huomattavasti lähialueellamme.

Suomen puolustusratkaisun ytimen muodostavat yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustamiseen tähtäävä alueellinen puolustusjärjestelmä. Ne ovat fundamentteja, joita muutama vuosi sitten vielä pidettiin vanhentuneina. Jo vanhentuneiksi mainitut periaatteet ovat parin viime vuoden aikana osoittautuneet yllättävän kysytyiksi myös aiempien kriitikoiden keskuudessa, niin meillä kuin muualla.

Kun tarkastelemme eurooppalaisten valtioiden puolustuskyvyn kehittymistä viimeisen kahden vuosikymmenen aikana, on helppo yhtyä siihen uudelleenmäärittelyn tarpeeseen, joka monessa NATO-maassa on havaittu. Uskottava puolustus alkaa omalta tontilta. Monet Itämeren maat ovatkin ryhtyneet korjausliikkeisiin oman puolustuksensa kuntoon saattamiseksi.

Tänä päivänä Suomen linja näyttäytyy siis viisaana politiikkana. Olemme näyttäneet mallia Itämeren maille. Muuttunut turvallisuustilanne ei meiltä ole vaatinut sellaisia linjanmuutoksia, joita monissa muissa maissa on jouduttu tekemään. Puolustusratkaisumme on osoittautunut aikaa kestäväksi.

Liialliseen hyvänolon tunteeseen ei silti ole varaa. Myös meidän on kyettävä vastaamaan turvallisuusympäristön muutoksen asettamaan haasteeseen. Valitettava tosiasia nimittäin on, että puolustusbudjettimme on ollut alimitoitettu jo noin vuosikymmenen ajan. Tilannetta pahensi edellisen hallituksen puolustusmäärärahoihin tekemä noin 10 %:n leikkaus kesken puolustusvoimauudistuksen suunnittelun ja toteutuksen.

Nykyhallitus pyrkii osaltaan poistamaan syntynyttä ongelmaa. Hallitusohjelman mukaisesti materiaalihankintoihin käytettävää rahoitusta kasvatetaan siten, että tänä vuonna lisäys on 50 miljoonaa euroa ja summa kasvaa 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä, mukaan lukien indeksikorotus. Asevelvollisuuslakia puolestaan ollaan muuttamassa siten, että jatkossa reserviläiset voitaisiin joustavassa valmiudenkohottamistarkoituksessa käskeä kertausharjoituksiin ilman nykyistä kolmen kuukauden valmistautumisaikaa. Samassa yhteydessä on tarkoitus myös kaksinkertaistaa nykyiset kertausharjoitusten 40:n, 75:n ja sadan vuorokauden enimmäismäärät.

Päätöksiä tulee tehtäväksi jatkuvasti ja osalla niistä on vaikutusta myös kauas tulevaisuuteen. Puolustuskyvyn rakentaminen ja ylläpito vaativat pitkäjänteisyyttä. Puolustuskykyä ei kyetä − edes uhkaavassa tilanteessa − rakentamaan nopeasti. Murentuneen puolustuskyvyn rakentaminen vie vuosia, vähintään vuosikymmenen.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa puolustusministeriön sivuilla.

Puheesta uutisoi mm. STT.

 

Raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeita puolustusvoimille

Rovajärvi.

Olen hyväksynyt tärkeän hankintaesityksen raskaan raketinheitinjärjestelmän ampumatarvikkeiden ostamisesta Yhdysvalloista. Hankinta on esimerkki Suomen ja Yhdysvaltain kahdenvälisestä luottamuksellisesta puolustusyhteistyöstä.

Puolustusvoimille hankitaan sekä aluevaikutteisia Guided Multiple Launch Rocket System Alternative Warhead (GMLRS AW) että pistemaaliin vaikuttavia Guided Multiple Launch Rocket System Unitary (GMLRS UNITARY) raskaan raketinheittimen ampumatarvikkeita.

Hankinnan kokonaisarvo on noin 70 miljoonaa euroa ja se sisältyy Puolustusvoimien rahoituskehykseen. Kokonaisarvo kattaa ampumatarvikkeiden lisäksi mm. käyttöönottoon liittyvää koulutusta, ohjelmistoja, teknistä tukea sekä ampumatarvikkeiden kunnonvalvontaa. Uudet ampumatarvikkeet toimitetaan tämän ja kahden seuraavan vuoden aikana.

Ohjautuvien ampumatarvikkeiden hankinnalla luodaan puolustusvoimille uutta kauaskantoista suorituskykyä ja mahdollistetaan vuonna 2006 hankittujen raskaiden raketinheittimien entistä tehokkaampi käyttö. Näiden uusien ampumatarvikkeiden käyttö on mahdollista vuosina 2012-2015 tehdyn heittimien ammunnanhallinnan päivityksen johdosta.

Aluevaikutteinen ampumatarvike levittää sirpaleita räjähtäessään kohteen yläpuolella. Pistemaaliin vaikuttavan ampumatarvikkeen vaikutus sen sijaan perustuu räjähdys- ja painevaikutukseen. Molempien kantama on noin 70 kilometriä.

Näiden ohjautuvien rakettien hankinnalla maavoimillemme luodaan kykyä syvään asevaikutukseen. Hankinnalla korvataan jalkaväkimiinoista luopumisesta aiheutunutta suorituskykyvajetta. Mutta vain osittain.

Suomen ja Ruotsin puolustusliitto ei ole poissuljettu

Ruotsin maavoimien komentajan, kenraali Anders Brännströmin hiljattain kuohuttanut lausunto, jonka mukaan Ruotsi tai sen lähinaapurit voivat olla sodassa muutaman vuoden kuluttua, on herättänyt myös Suomessa keskustelua maidemme puolustusratkaisuista ja sotilaallisesta yhteistyöstä.

Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyö on syvenemään päin. Toistaiseksi yhteistyötä tehdään rauhan aikana, mutta tavoitteena on laajentaa sitä myös kriisiaikaa koskevaksi, jolloin se olisi mielekkäämpää ja sillä olisi myös enemmän operatiivista arvoa.

Edellinen puolustusministeri Carl Haglund teki määrätietoisesti työtä Ruotsi-yhteistyön kehittämiseksi, ja nykyinen hallitus on jatkanut samalla linjalla. Tavoitteena on edetä puheista käytännön tasolle muun muassa siten, että ilmavoimat voisivat – toivottavasti jo lähitulevaisuudessa – alkaa tarpeen niin vaatiessa käyttää toistensa lentotukikohtia ja merivoimat tukeutua toistensa satamiin ja infrastruktuureihin.

Oma, vahva maanpuolustus on Suomen puolustusratkaisun perusta. Lähtökohtana on edelleen, että meidän tulee varautua puolustamaan maatamme yksin. Kuitenkin Ruotsin kanssa tehtävä yhteistyö on hyödyllistä puolustuskykymme kehittämiseksi.

Tänä keväänä eduskuntakäsittelyyn tuleva lakiuudistus takaa sen, että Suomi voi halutessaan vastaanottaa sotilaallista apua tai antaa sitä Ruotsille. Tulevaisuudessa puolustusliitto Suomen ja Ruotsin välillä ei ole poissuljettu vaihtoehto, mutta tällaisen valtiosopimustasolla sidotun kriisiyhteistyön saavuttaminen vie aikaa, ja olemme vasta yhteistyöpolun alussa. Tarvitaan poliittista tahtoa. Tarvitaan luottamusta, jota nyt rakennetaan.

Sekä Suomessa että Ruotsissa tehdään tänä vuonna omat Nato-selvitykset, ja näilläkin tuloksilla on merkitystä kokonaisuuden kannalta.

Aiheesta enemmän Iltalehden laajassa erikoishaastattelussa ja siihen liittyvässä kainalojutussa.

 

Turvattomuuden tunne kasvanut

Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee tulevaisuuden näyttävän turvattomalta, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreesta tutkimuksesta. Luku on yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosi sitten ja korkeampi kuin koskaan vuodesta 1990 asti järjestetyn tutkimuksen historiassa.

Huolta suomalaisissa aiheuttavat mm. maamme työllisyystilanne, kansainvälinen terrorismi, Euroopan talouden näkymät ja maahanmuuttajien määrän kasvu. Viimeksi mainittu aiheuttaa tutkimuksen mukaan huolta jopa 67 prosentissa kansalaisista. Tässäkin muutos vuoden takaiseen on merkittävä: huolta kokevien määrä on lisääntynyt 24 prosenttiyksiköllä.

Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä, ja haastattelut tehtiin viime vuoden marraskuussa. Huomionarvoista on, että tuolloin eivät keskusteluun olleet vielä nousseet joukkoahdistelutapaukset, joita tapahtui uutena vuotena eri puolilla Eurooppaa – myös Helsingissä. Voi vain arvailla, olisiko maahanmuutosta ja turvallisuudesta huolestuneita vieläkin enemmän, jos tutkimus toteutettaisiin nyt.

Kansalaisten huoli on otettava vakavasti ja siihen on pystyttävä vastaamaan. Marraskuussa ehdottamani pääosin sotilaspoliisikoulutuksen saaneista reserviläisistä muodostettava täydennyspoliisijärjestelmä olisi yksi mahdollinen ratkaisu turvallisuuden lisäämiseksi: se loisi poliisille omaa reserviä monenlaisiin yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja lisäisi poliisin läsnäoloa alueilla, joilla levottomuuksien uhka on olemassa. Paitsi että poliisin näkyminen katukuvassa rauhoittaisi ympäristöä, se myös vähentäisi tarvetta paljon keskustelua ja niin ikään huolta herättäneille katupartioille.

Tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Turvallisuusympäristömme on muuttunut ja sen myötä myös maamme sisäinen ilmapiiri. Suomi on onneksi vielä kaiken kaikkiaan turvallinen maa, mutta nykyhetken ja tulevaisuuden haasteet vaativat valppautta ja kykyä reagoida nopeasti, tarvittaessa uusin keinoin.

Kirjoitus julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 24.1.2016.

Arvopolitiikkaa asialinjalla

%d bloggers like this: