Parlamentaarisen selvitysryhmän lopputulema

Puolustuksen pitkän aikavälin haasteita selvittänyt edustaja Ilkka Kanervan johtama parlamentaarinen selvitysryhmä, jossa olen saanut olla mukana, on saanut työnsä päätökseen. Vuoden verran se vei. Luovutamme loppuraporttimme puolustusministeri Carl Haglundille huomenna.

Kuten julkisuudessa on jo ollut esillä, puolustusmateriaalin hankintaan halutaan suunnata lisärahoitusta vuodesta 2016 alkaen. Lisäys olisi 50 miljoonaa euroa. Määräraha kasvaisi asteittain 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi summiin tehtäisiin vuosittainen indeksikorotus.

Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi laajasti yli puoluerajojen. Vain Vasemmistoliitto vastusti. Vihreät venkoili. Perussuomalaiset olisi ollut valmis suurempaankin korotukseen ja nopeammalla aikataululla. Selvitysryhmän lopputulema on kuitenkin kohtuullinen kompromissi, jonka kanssa voi elää.

Lisärahoitus tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset puolustusbudjettiin ovat olleet tuntuvia. Turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos on herättänyt puolueet huomaamaan, että omasta puolustuksestamme on huolehdittava. On kuitenkin huomattava, että selvitysryhmän esittämät korotukset toisivat vain puolet tehdyistä leikkauksista takaisin. Ja näistäkin asioista vielä äänestetään seuraavissa eduskuntavaaleissa ja päätetään lopullisesti hallitusneuvotteluissa.

Vasemmistoliiton eriävän mielipiteen lisäksi Vihreät jätti raporttiin lausuman, jonka mukaan sodan ajan joukkoja tulisi pienentää. Niiden vahvuutta vähennetään ensi vuonna puolustusvoimauudistuksen johdosta 350 000:sta 230 000:een sotilaaseen. Pudotus on siis jo nyt roima, ja tätä pienemmällä joukolla Suomen kokoisen maan puolustaminen olisi kauniisti sanottuna hankalaa.

Kyberhypetys aisoihin

Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstan kirjoitukset ovat usein puisevaa luettavaa - etenkin aamutuimaan, kun ei ole vielä oikein herännyt. Tänään kuitenkin dosentti Jyri Raitasalo Maanpuolustuskorkeakoulusta herätti räväkällä kolumnillaan ”Kyberuhat eivät mullista turvallisuuspolitiikkaa” allekirjoittaneessa ajatuksia. Saatoin jatkaa niitä Ylen Ykkösaamussa, jossa olin yhdessä ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaisen kanssa keskustelemassa informaatiosodankäynnistä.

Dosentti Raitasalo on mielestäni tismalleen oikeassa siinä, että netissä oletettavasti Venäjän lukuun toimivan ns. trolliarmeijan merkityksen ylikorostaminen ja kyberhype ylipäätään ovat viemässä turvallisuuspoliittista keskustelua sivuraiteille.

Sosiaalisen median vaikutus poliittisiin päättäjiin ja sitä kautta Ukrainan kriisin tapahtumiin on lopultakin ollut vaatimaton. Se on enemmänkin rikka rokassa, muotitermiä käyttääkseni osa hybridisodankäyntiä.

Edellä oleva ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että yhä enenevässä määrin tarvitsemme hyvää medialukutaitoa. Sitä suomalaisilla periaatteessa on, yleissivistyksemme on verraten korkealla tasolla. Suomalaisilla on tietopohjaa ja kriittistä kykyä arvioida eri medioista saamansa tiedon oikeellisuutta.

Informaatiosota on vuosisatoja tai vuosituhansia vanha keino vaikuttaa omiin ja vastapuoleen. Verkottunut nykymaailma tekee sen helpommaksi. Tieto on valtaa ja totuus suhteellista. Suomi kyllä pärjää siinä, jos pidämme jalat lämpiminä ja päät kylminä. Eihän meillä uskottu Moskovan Tiltun sotapropagandaakaan viime sotien aikana.

Vaalivuoden budjetti viilattavana

Suomen taloustilanne on heikko. Arvioiden mukaan bruttokansantuote laskee tai jää nollaan tänäkin vuonna. Taloutta jarruttavat vaimea kulutus, kasvava työttömyys ja Ukrainan kriisin mukanaan tuomat talouspakotteet.

Näiden vaikeiden näkymien edessä eduskunta aloitti syksyn pääurakkansa, eli ensi vuoden talousarvioesityksen käsittelyn käymällä aiheesta lähetekeskustelun.

Totesin puheenvuorossani, että hallitus ei tee riittävästi työllisyyden ja talouskasvun eteen, vaan päinvastoin – se hidastaa talouden elpymistä nostamalla kustannustasoa. Hallitus on nimittäin löytänyt budjettiinsa tutut rahasammot: energia- ja ajoneuvoverojen kiristämisen. Jälleen kerran lämmittäminen ja autoilu kallistuvat.

Vaalivuoden budjetillaan hallitus mainostaa hidastavansa Suomen velkaantumistahtia. Totta on, että velkaa otetaan aiempia vuosia vähemmän, mutta siitä huolimatta valtionvelka saavuttaa 100 miljardin euron haamurajan. Samalla EMU:n edellyttämä velkaraja rikkoontuu, kun julkisen sektorin velka noussee yli 60 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Talouskasvun aikaan saamiseksi tarvitsemme rakenteellisia uudistuksia. Perussuomalaiset ovat ehdottaneet muun muassa ALV:n alarajan nostoa 20 000 euroon kotimaisen yrittäjyyden tukemiseksi.

Uutta suuntaa kaipaa myös energiapolitiikka, jonka perustaksi on otettava kohtuuhintainen ja kotimainen energia. Energiatuotannon kotimaisuusasteen nostaminen parantaa huoltovarmuutta ja saisi aikaan kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Ensiaskeleena on bioenergian, kuten turpeen ja puuhakkeen, verotus ja tuet palautettava vuoden 2012 tasolle.

Säästöjä tarvitaan, mutta ne on kohdistettava asioihin, jotka eivät tukahduta kasvun mahdollisuuksia ja joita ilmankin suomalaiset tulevat toimeen.

On pöyristyttävää, että Suomen nettojäsenmaksu Euroopan unionille noussee yli miljardiin euroon tänä vuonna. Hallituksen tulee välittömästi avata neuvottelut Suomen EU-jäsenmaksuosuuden alentamiseksi. Ruotsi, Iso-Britannia ja Alankomaat ovat saaneet jäsenmaksuihinsa alennuksen, mutta Suomi ei ole koskaan edes tehnyt vastaavaa alennusesitystä.

Myös kehitysavusta voidaan säästää. Perussuomalaisten hiljattain esittelemällä uudella kehitysapumallilla valtio säästäisi 600 miljoonaa euroa vuodessa.

Työskentely budjetin parissa jatkuu eduskunnassa koko syksyn. Seuraavaksi talousarvioesitys lähtee valtiovarainvaliokunnan käsittelyyn. Sen jälkeen esitys palaa täysistuntoon, jossa jokaisesta pääluokasta käydään perusteellinen keskustelu ja kaikista kansanedustajien tekemistä muutosehdotuksista äänestetään. Toivon, että budjettiesitystä saadaan vietyä Suomen tulevaisuuden kannalta kestävämpään suuntaan.

Kolumni julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 21.9.2014.

Operaatio Oltermanni

Perussuomalaiset pääsi Ylen Radio Suomessa pyörivän Tohtori Raimo – valtakunnan terapeutti -radiokuunnelman hampaisiin. Ylen Areenassa jaksoa kuvaillaan näin:

”Perussuomalaiset pitävät salaisia suksisulkeisia Itärajalla. Puolustusvaliokunnan puheenjohtajan Jussi Niinistön johdolla he kokeilevat uutta asetta kohti Venäjää ja ainakin Kike Elomaa on innoissaan. Pentti Oinonen vahtii vihaisia panttivankeja: Li Anderssonia ja Jani Toivolaa. Tohtoria tarvitaan purkamaan operaatio Oltermanni.

Puolustusbudjetti ruodittavana

Eduskunnassa keskusteltiin ensi vuoden puolustusbudjetista. Kysyin puolustusministeri Carl Haglundilta kertausharjoitusten määrästä, puolustusyhteistyöstä Ruotsin kanssa sekä tunnuksettomasta sodankäynnistä. Puolustusministeri oli monessa asiassa kanssani samoilla linjoilla.

Alla käyttämäni puheenvuorot ja ministerin vastaukset.

Jussi Niinistö /ps: Yleinen asevelvollisuus on maanpuolustuksemme a ja o, mutta ilman riittävää kertausharjoituskiertoa tämä hieno järjestelmä dementoituu. Viime vuodet on menty riskillä. Kymmeniä tuhansia taistelijoita on jätetty kouluttamatta. Viime vuonna toteutuneiden kertausharjoitusten määrä oli alle 5 000, tänä vuonna ehkä hitusen enemmän. Lähinnä vain avainhenkilöitä on pystytty kouluttamaan. Ensi vuonna ja sitä seuraavina vuosina määräksi on kaavailtu 18 000. Kysyn ministeriltä: tullaanko tämä mielestäni vaatimaton tavoite ensi vuonna saavuttamaan? Entä mikä olisi mielestänne kertausharjoitusten todellinen tarve ottaen huomioon viime vuosien kouluttamattomuuden synnyttämän aukon reservin koulutustasossa, ottaen huomioon maailmanpoliittisen tilanteen ja toisaalta myös sen valitettavan tosiasian, että sodanajan reserviä romautetaan ensi vuoden alusta yli kolmanneksella?

Puolustusministeri Carl Haglund: Tosiaan, ensi vuonna tämä kertausharjoitusmäärä nousee huomattavasti tästä vuodesta ja viime vuodesta, ja hyvä näin. Tosin olen edustaja Niinistön kanssa samaa mieltä siitä, että määrä voisi olla vielä suurempi. Näillä resursseilla on tosin vaikea siihen päästä, siis näillä rahoilla. Ja uskon, että meidän yhteinen tavoitteemme on se, että jos Puolustusvoimat saa lisäresursseja, niin näitä tulisi lisätä entisestään. Sitä, onko se sitten 20 000 vai 25 000 vai joku muu, ei varmaan nyt tässä tarvitse lyödä lukkoon, mutta yhdyn siihen, että se 18 000 on aika minimi, se on ihan oikea havainto.

Jussi Niinistö /ps: Talvi- ja jatkosodissa desanttien eli tunnuksettomien tai väärissä asepuvussa Suomessa liikkuneiden vihollisten kohtalo oli pääsääntöisesti yksiselitteinen: kenttäoikeus ja teloitus. Edelleen tunnuksettomien sotilaiden käyttö sotilaallisessa operaatiossa rikkoo yleisesti hyväksyttyjä sodan lakeja. Siitä huolimatta, kuten viime aikoina olemme saaneet nähdä, Venäjän armeijan sotilaat, jopa kokonaiset yksiköt, ovat toimineet ilman tunnuksia Ukrainan valtion alueella. Kyseessä on osa Venäjän kehittämää uutta sodankäynnin tapaa, jossa sotaa käydään ilman sodanjulistusta. Kysyn ministeriltä – kysymys on toki poikkihallinnollinen: Miten puolustushallinto on huomioinut edellä olevan? Tullaanko tämä tunnukseton sodankäynti huomioimaan suomalaisessa sotilaskoulutuksessa?

Puolustusministeri Carl Haglund: Edustaja Niinistö kysyi hybridisodankäynnistä ja vihreistä pienistä miehistä ynnä muista. Tämä on ihan oikea havainto, ja tosiasia on, että tämän Ukrainan kriisin haastehan on osittain juuri se, että ei ole julistettu sotaa eikä ole haluttu käydä sotaa perinteisin pelisäännöin, jos näin voidaan sanoa. Kyllä tähän on pakko varautua, ja se on ihan oikea havainto sekin, että Suomen pitää paremmin tähän varautua. Nähdäkseni kyllä tämä on asia, joka muun muassa Maanpuolustuskorkeakoulun opetuksessa ynnä muualla on kyllä esillä ja varmasti vielä enemmän tulevaisuudessa.

Jussi Niinistö /ps: Ruotsissa on käyty vaalit, ja valta vaihtuu. Arvoisa ministeri, teillä on ymmärtääkseni ollut hyvä yhteistyö Ruotsin kolleganne Karin Enströmin kanssa. Kysyn mielipidettänne: onko hallituksen vaihdoksella merkitystä parhaillaan käynnissä olevalle Suomen ja Ruotsin välisen puolustusyhteistyön kehittämisprojektille, ja voitteko samalla lyhyesti luonnehtia tämän työn tämänhetkistä tilannetta?

Jussi Niinistö /ps: Jatkan vielä tästä Ruotsin kanssa tehtävästä yhteistyöstä, kun en äsken saanut vastausta. Yhteistyö on tervetullutta, vaikka se nyt rauhan aikaan rajoittuukin. Tähän mennessä ainakin laadukasta Ilmavoimien harjoitustoimintaa olemme saaneet aikaan, viittaan etenkin näihin Cross border -harjoituksiin pohjoisessa. Toivottavasti tämän yhteistyön kautta voimme ajan mittaan hakea myös säästöjä esimerkiksi koordinoimalla materiaalihankintoja. Onko tällaisia konkreettisia synergiaetuja kenties jo näköpiirissä, ja voisiko sellaisia löytyä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin merivoimien tulevista taistelualushankinnoista, joiden valmistelu on ymmärtääkseni käynnistettävä jo lähitulevaisuudessa?

Puolustusministeri Carl Haglund: Ensin tähän Ruotsi-yhteistyöhön, johon en ehtinyt vastata. Se etenee hyvin. Mehän julkaisimme sen työsuunnitelman huhtikuussa, ja sen toimeenpano etenee ihan hyvin. Se, että pääsisimme kaikkiin niihin tavoitteisiin, joihin edustaja Niinistö viittaa, on ehdottomasti suotavaa ja toivottavaa, ja uskon, että pidemmän päälle tämä onnistuu, mutta kyllä se vie aikansa, eikä tähän nyt pidä myöskään kohdistaa liian suuria toiveita, varsinkaan lyhyellä aikavälillä. Sittenhän on niin, että Ruotsiin tulee uusi ministeri. Itse uskon, että tämä yhteistyö tulee jatkumaan hyvänä huolimatta siitä, että ministeri vaihtuu, joten en ole tästä asiasta huolestunut.

Arvopolitiikkaa asialinjalla