Hybridiporsaanreikä on tukittava

Eduskunta käsitteli 23.5.2017 aluevalvontalakia. Lähetekeskustelussa pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin mm. seuraavaa:

Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia. Laki oli siis laadittu varsin perinteisten uhkakuvien varalta.

Turvallisuustilanne on viime vuosina muuttunut merkittävästi, valitettavasti huonompaan suuntaan. Krimin laittomassa valtauksessa, kuten myös Itä-Ukrainassa, on käytetty tunnuksettomia, mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia toimijoita ja välineitä, jotka ovat rinnastettavissa vieraan valtion sotilaisiin. Niiden taustalla olevaa valtiollista toimijaa oli kuitenkin vaikea tunnistaa ulkoisten tunnusmerkkien puuttuessa. Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä: ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä.

Näin ollen aluevalvontalaissamme on ns. hybridin mentävä aukko. Tämä aukko on syytä tukkia. Aluevalvontalakia on täsmennettävä. Lainsäädäntömme tulee antaa viranomaisille sekä poliittisille päätöksentekijöille vaikeissakin tilanteissa tarvittavat perusteet ratkaisuille.

Aluevalvontalakia ehdotetaankin muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi puuttuvien sotilastunnusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kyse on siis aluelainsäädännön muuttamisesta vastaamaan nykyaikaista turvallisuustilannetta ja uhkakuvaa.

Keskustelu on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa  https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_58+2017+5.aspx

Olen ehdolla

Perussuomalaiset on uudessa tilanteessa, kun Timo Soini luopuu puolueen puheenjohtajuudesta 20 vuoden jälkeen.

Olen ollut Perussuomalaisissa aktiivisesti mukana vuodesta 2004 muun muassa vaalipäällikkönä, eduskuntaryhmän pääsihteerinä, kuntapäättäjänä, kansanedustajana, puolustusvaliokunnan puheenjohtajana ja puolustusministerinä. Puolueen 1. varapuheenjohtajana olen ollut vuodesta 2013 eli kaksi kautta.

Vakaan harkinnan jälkeen olen päättänyt hakea Jyväskylän puoluekokoukseen 10.6.2017 osallistuvilta jäseniltä jatkomandaattia Perussuomalaisten 1. varapuheenjohtajana. Jos tulen valituksi, edustan puoluejohdossa kokemusta ja jatkuvuutta, osaamista ja malttia. Voin huoletta sanoa, että kenelläkään puolueemme johtotehtäviin nyt hakevalla ei ole yhtä kattavaa kokemusta kuin minulla. Tunnen puolueeni ja tiedän mitä teen.

Haluan toimia puoluejohdossa uuden puheenjohtajan tukena. Toisaalta haluan seisoa niiden riviperussuomalaisten tukena, jotka pelkäävät että muutos Timo Soinin jälkeen on liian suuri.

Asemiin on ajettu, ja kenttä päättää ketkä puoluetta vievät eteenpäin Soinin jälkeen. Tapaamisiin Jyväskylässä!

 

Kaatuneita muistaen

Sunnuntaina 21.5.2017 vietettiin kaatuneiden muistopäivää. Osallistuin muistopäivän juhlallisuuksiin laskemalla valtioneuvoston seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille Helsingissä ja pitämällä puheen Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarihautamuistomerkillä. Lisäksi osallistuin kunnianosoituksiin Helsingin vanhan kirkon puistossa.

Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940, jolloin toukokuun kolmas sunnuntai määrättiin vietettäväksi sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä. Päivä on uskonnollisen yhtenäisyyden päivä, jolloin muistamisen kohteena ovat Suomen puolesta raskaimman uhrinsa antaneet ikään, rotuun, vakaumukseen tai uskontoon katsomatta.

Juutalaisella hautausmaalla pitämässäni puheessa käsittelin Suomen ainutlaatuista sotatietä ja sitä kovaa työtä, jonka suomalaiset sankarit isänmaamme eteen sodissa tekivät. Suomen juutalaisille jatkosota näyttäytyi poikkeuksellisen raskaana. Suomi taisteli liitossa valtion kanssa, joka systemaattisesti vainosi ja murhasi heidän uskonveljiään. Huolimatta jo pitkään jatkuneista vainoista Saksassa ja muualla Euroopassa, Suomen juutalaiset taistelivat isänmaan ja vapauden puolesta kaikilla rintamillamme aivan kuin muutkin Suomen kansalaiset. Suomi oli heille ristiriidoista huolimatta puolustamisen arvoinen maa; maa, jossa oli mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta.

Kaikille sotiemme veteraaneille kiitos henkisestä lujuudesta, sitkeydestä ja niistä uhrauksista, joita he osoittivat taistellessaan ylivoimaista vihollista vastaan vaikeassa tilanteessa. Isänmaan rakkaus ja usko oman asian oikeellisuuteen auttoivat säilyttämään sen, mikä on tärkeintä − itsenäisyyden. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tehty työ valu hukkaan.

Yhteistyötä Slovakian kanssa

Suomi on allekirjoittanut aiesopimuksen, jonka tarkoitus on pohjustaa suomalaisen Patrian panssaroitujen miehistönkuljetusiajoneuvojen myymistä Slovakian armeijalle. Allekirjoitin asiakirjan yhdessä Slovakian puolustusministeri Peter Gajdošin kanssa EU:n ministerikokouksen yhteydessä Brysselissä.

Slovakia on etsinyt yhteistyökumppania jo jonkin aikaa, ja nyt sellainen näyttäisi toivottavasti Suomesta löytyvän. Hankinta on kuitenkin vasta alkuvaiheessa: Slovakian parlamentti hyväksyi 17.5.2017 hallituksen suunnitelman vanhojen neuvostoaikaisten panssaroitujen ajoneuvojen korvaamiseksi uusilla vuoteen 2029 mennessä.

Hankinnan arvo on enintään 1,2 miljardia euroa ja se on Slovakian historian suurin sotilaskaluston modernisointihanke. Aiesopimuksemme ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Patria olisi valikoitumassa vaunujen toimittajaksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakia aikoo ostaa 81 panssaroitua kahdeksanpyöräistä monikäyttövaunua ja 404 kevyempää, nelipyöräistä panssaroitua ajoneuvoa. Tarjouspyyntöjä ei ole vielä lähetetty, vaan hankinnan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vuoden loppuun mennessä.

Slovakia aikoo joka tapauksessa kasvattaa puolustusbudjettinsa 1,16:sta 1,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Toivottavasti nyt allekirjoitettu aiesopimus on merkki siitä, että Nato-maiden ja muidenkin nostaessa puolustusbudjettejaan kohti kahta prosenttia BKT:sta tämäntyyppisiä kauppoja hierotaan enemmänkin. Se on Suomen puolustusteollisuuden ja sotilaallisen huoltovarmuuden etu.

Keskustelua keskinäisen avunannon velvoitteesta

Annoin Uudelle Suomelle haastattelun liittyen EU:n Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon velvoitteeseen. Totesin, että aiheesta olisi syytä laajemmin keskustella EU:n sisällä ja pohdin myös, pitäisikö EU:ssa olla organisaatio, joka koordinoisi avunantoa.

Asia nousi esille Viron työvierailuni yhteydessä, kun Viron yleisradio väitti nettijuttunsa otsikossa, ettei Nato-joukkoja mielestäni pitäisi päästää Suomeen puolustamaan Viroa. Otsikko on raflaava, mutta sellaiseen saa poliitikko nykypäivänä valitettavasti tottua.

Selkeä lähtökohta joka tapauksessan on, että mikään maa tai mikään sotilasliitto ei voi tuoda joukkojaan Suomeen ilman, että Suomen valtiojohto niin päättää. Ei voi olla mitään automaatiota, että esim. Nato-joukot saavat huseerata Suomessa miten vain haluavat.

Sekä Suomi että Viro ovat EU-maita, mutta Viro kuuluu Natoon. Viron puolustusratkaisun ydin on Naton turvatakuut, kun taas Suomen puolustusratkaisu on sotilasliittoon kuulumaton itsenäinen ja uskottava puolustus.

Lissabonin sopimus ei anna Suomelle turvatakuita, mutta se velvoittaa sekä Suomen että Viron EU-maina auttamaan pulaan joutunutta maata. Avuntarpeesta neuvotellaan tapauskohtaisesti ja apu voi vaihdella puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa Ilkka Kanervaa lainatakseni ”villasukista Hornet-hävittäjiin”. Sotilaallisen avun mahdollisuus ei siis ole poissuljettu.

Mielestäni EU:ssa tarvitaan syvällisempää keskustelua ja laajempaa yhteisymmärrystä siitä, mitä Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite tarkoittaa käytännössä. Jos todellinen sotatilanne tapahtuisi, miten Euroopan unionin piirissä toimittaisiin? Tämän keskustelun käyminen on erityisen tärkeää Suomen kaltaiselle sotilasliittoon kuulumattomalle maalle.

Tällä hetkellä avunannon merkitys on melkoiselle osalle EU-maista ilmeisen epäselvää siinä mielessä, että asiaa ei ole yhtä perusteellisesti käsitelty kuin Suomessa. Ranskan terrori-iskun jälkeinen avunpyyntö oli kuitenkin hyvä harjoitus, josta voi ottaa oppia. Suomikin vastasi pyyntöön lähettämällä 160 sotilasta YK:n UNIFIL-operaatioon Libanoniin vapauttaen ranskalaisjoukkoja reservipataljoonasta.

Suomalaisia Kevadtormissa

Tein 16. toukokuuta 2017 työvierailun Viroon. Vierailun isännöi Viron puolustusministeri Margus Tsahkna, jonka kanssa ohjelmassa oli myös kahdenvälinen tapaaminen. Lisäksi tapasin aiemman puolustusministerin, Viron parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Hanson.

Keskustelut koskivat kahdenvälistä puolustusyhteistyötämme, alueellista turvallisuustilannetta ja Viron tulevaa EU-puheenjohtajakautta. Niin kuin aina, keskustelut sujuivat hyvässä hengessä.

Tapaamisten ohella vierailin Viron puolustusvoimien Kevadtorm 2017 -pääsotaharjoituksessa, johon osallistui nyt myös suomalaisia joukkoja: esikuntaupseerien lisäksi mukana oli reserviläisistä koottu taistelupioneerijoukkue. Kaikkiaan 67 henkilöä, joista 40 reserviläistä, 3 varusmiestä (kokelaslääkäri ja taistelukameratiimi) ja 24 kantahenkilökuntaan kuuluvaa. Pioneeriemme osaaminen sai tunnustusta.

Ohjelmassa oli myös tutustuminen Viron vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Kaitseliitin toimintaan. Kenraalimajuri Meelis Kiili piti ajatuksia herättävän alustuksen.

Saksalainen Leopard 2A6 -panssarivaunu ylittämässä suomalaisten Leguan-siltaa Kevadtorm-harjoituksessa Virossa.

Vierailusta uutisoi Viron yleisradio ERR.

Arvopolitiikkaa asialinjalla