Ylipäällikön tulkinta

Tasavallan presidentti, Puolustusvoimien ylipäällikkö Sauli Niinistö kommentoi Ylen vaalitentissä Ottawan sopimusta ja teki mielestäni käytännönläheisen tulkinnan jalkaväkimiinojen mahdollisesta paluusta. Hän totesi näin:

”Ei se ehkä niissä olosuhteissa ollut ihan oikein, mutta jäljet on paikattu. On kehitetty korvaavia aseita… ja tietysti on sitten mahdollista ehkä palata jossain vaiheessa jos joku miinojen perään halajaa – silloin jos kansainvälisiä sopimuksia yleisesti rikotaan elikkä sodan sattuessa.”

Totesin Keskisuomalaisen haastattelussa, ettei olisi yllättävää, että kriisissä, jossa kansainväliset sopimukset on heitetty romukoppaan, Suomea puolustettaisiin kaikin mahdollisin keinoin, kielletyt jalkaväkimiinat mukaan lukien.

Vaikka Ottawan sopimus kieltää meitä ylläpitämästä valmiutta jalkaväkimiinojen kehittämiseen ja valmistukseen, ja sopimusta luonnollisesti noudatamme, olisi teoriassa mahdollista verrattain helposti käynnistää kiellettyjen sakara- ja putkimiinojen tyyppisten aseiden tuotanto – kyse kun ei ole mistään rakettitieteestä.

Suomi tuhosi vuonna 2015 viimeiset jalkaväkimiinat, lukuun ottamatta niitä, jotka jätettiin koulutuskäyttöön. Jalkaväkimiinoja käytetään yhä useissa maailman konflikteissa; tiettävästi myös Ukrainassa, vaikka maa on sitoutunut Ottawan sopimukseen. Tästä syystä Puolustusvoimissa pitää edelleen harjoitella jalkaväkimiinoilla ja kouluttaa väkeä niiden käyttöön, jotta sotilaamme osaavat ne tunnistaa ja tuhota oikein kohdalle sattuessa.

Jalkaväkimiinat osin korvaavan uuden asejärjestelmän kehitys on hyvällä mallilla. Ensimmäinen versio valmistuu noin vuoden kuluessa.

Miinakauhun paluu…

Suomessa on jo muutaman vuoden ajan kehitelty uutta asejärjestelmää, joka toisi jalkaväkimiinojen kieltämisen myötä poistunutta alue- ja etenkin pelotevaikutusta, niin sanottua miinakauhua, takaisin. Kyseessä on hyppypanos eli etälaukaistava räjähde, joka laukaistaessa nousee ilmaan ja vaikuttaa ylhäältä alaspäin.

Tuotekonsepti on jo hyvässä vaiheessa, ja sitä testataan parhaillaan. Toivottavasti prototyyppi saadaan valmiiksi vielä tämän vuoden aikana. Olen saanut seurata testejä, ja hyvältä vaikuttaa: aluevaikutusta on ja läpäisykykyä löytyy. Tarkoitus on pystyä vaikuttamaan niin vihollisen sotilaisiin kuin ajoneuvoihin.

Uudelle järjestelmälle ei voi vielä tässä vaiheessa antaa hinta-arviota. Selvää kuitenkin on, että se tulee kalliimmaksi kuin jalkaväkimiinat, jotka olivat kotimaisia ja halpoja, eikä niistä ollut vaaraa muille kuin vihollisille. Uusi hyppypanos on kalliimpi tapa yrittää hoitaa sama suorituskyky. Toisaalta myös kustannustehokkuutta löytyy suhteessa monimutkaisempiin asejärjestelmiin. Tämä on hinta, joka Ottawan sopimuksesta pitää nyt maksaa.

Vaikka uuden puolustusaseen testeissä on saatu lupaavia tuloksia, on vielä pitkä matka siihen, että ase hyväksyttäisiin Suomen puolustusvoimien sotavarusteeksi. Toivottavasti kuitenkin pääsemme vielä tänä vuonna tiedottamaan asiasta yksityiskohtaisemmin.

Jos tämä projekti saadaan maaliin, Suomen puolustus saa lisää uskottavuutta ja kynnys hyökätä Suomeen kasvaa.

Lisää aiheesta Ilta-Sanomien haastattelussa.

Tykkylunta ja virka-apua

Tykkylumen aiheuttamat laajat sähkökatkot ovat herättäneet keskustelua Puolustusvoimien virka-apukäytännöistä. Julkisuudessa on mm. pohdittu, pitäisikö häiriötilanteessa myös yrityksillä olla keino saada Puolustusvoimien virka-apua, jos esimerkiksi sähköverkko tai puhelinyhteydet ovat vaarantuneet.

Kommentoin aihetta Lännen Medialle.

Puolustusvoimien lakisääteisenä tehtävänä on viranomaisten tukeminen. Tällä varmistetaan, että Puolustusvoimien antama tuki kanavoituu oikein sekä se, että tehtävä voidaan toteuttaa vaarantamatta muiden Puolustusvoimien lakisääteisten tehtävien toteuttamista.

Puolustusvoimien nykyisen virka-apukäytännön mukaan apua voivat pyytää lähinnä pelastuslaitos ja poliisi. Puolustushallinnon kannalta nykyinen käytäntö on osoittautunut toimivaksi, mutta aina asioita voidaan parantaa.

Parhaillaan meneillään olevassa, asettamassani hankkeessa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiseksi on yhtenä selvitettävänä osa-alueena myös sen rooli osana virka-apua. Hankkeen lopputulemana voidaan saada helpotusta myös virka-avun saamiseen.

Nykyinen asevelvollisuusmalli on tehokas

Annoin Verkkouutisille haastattelun liittyen kokoomusnuorten malliin asevelvollisuuden uudistamiseksi.

Kokoomusnuoret esittävät asevelvollisuutta uudistettavaksi sukupuolineutraaliksi siten, että vuosittain koulutettavien määrä säilyisi kuitenkin nykyisellään eli noin 25 000:ssa.

Haastattelussa totesin, että Suomen nykyinen malli eli yleinen asevelvollisuus ja koko palveluskelpoisen miesikäluokan kouluttaminen on kustannustehokkain tapa muodostaa uskottavat sodanajan joukot. Tämä on puolustusselonteossakin linjattu. Tasa-arvonäkökulma ei ole se ensisijainen näkökulma, kun tarkastelemme Suomen puolustusta.

On toki tärkeää, että meillä on myös naisia, jotka suorittavat varusmiespalveluksen. Heitä on verrattain paljon ja he ovat hyvin motivoituneita. Nykyinen malli on kuitenkin toimiva ja sille on tutkimusten mukaan olemassa myös kansalaisten ylivoimainen kannatus.

Kokoomusnuorten ehdotuksessa ”kompensaationa asevelvollisuuteen osallistumisesta asetettaisiin pienehkö maanpuolustusvero niille, jotka eivät palvelusta suorita.” Itse kääntäisin asetelman toisin: Voisi ajatella, että varusmiespalveluksen suorittamisesta saisi tietyksi ajaksi veronalennuksen eli varusmiespalveluksen suorittamiseen kannustettaisiin tätä kautta. Nythän varusmiespalveluksen suorittavalle ei kerry palvelusajalta eläkettä, mitä pidän epäkohtana.

Mielestäni valikoivan asevelvollisuuden pohtimista olennaisempaa olisi harkita mahdollisuutta ulottaa kutsunnat naisiin. Lisäksi tulisi kiinnittää huomio nykyiseen siviilipalvelusjärjestelmään, joka ei tällä hetkellä tuota kokonaisturvallisuuden kannalta sellaista tehoa, mitä kriisiaikana tarvittaisiin.

Mahdollisuutta koko siviilipalvelusjärjestelmän lakkauttamiseen voitaisiin ehkä ajatella tulevaisuudessa, mikäli tilalle voitaisiin luoda kokonaisturvallisuuden kannalta hyödyllinen kansalaispalvelus.

Toivon, että kansalaispalveluksesta käytäisiin laaja keskustelu. Kyse on myös resursseista: pelkästään kutsuntojen ulottaminen naisikäluokkaan vaatisi 3–4 miljoonan euron rahoituksen vuodessa. Varuskuntien kantokyky on myös tällä hetkellä äärirajoilla, jos ajatellaan kansalaispalvelusta ja siihen mahdollisesti sopivia tiloja.

Maanpuolustuskorkeakoulu 25 vuotta

Pidin 9.1.2018 juhlapuheen Maanpuolustuskorkeakoulun 25-vuotisjuhlassa Santahaminassa. Puheessani totesin mm. seuraavaa:

Puolustushallinnolla on oltava kyky tuottaa omaa päätöksentekoa, suunnittelua ja kehittämistä tukevaa perustutkimusta. Tutkimuksen merkitys kasvaa erityisesti turvallisuusympäristön muutoksissa, epävarmuuden lisääntyessä ja ennakoinnin tarpeen kasvaessa. Toimintaa tukevaa tietoa ja osaamista voi myös hankkia muualta, mutta Suomen puolustusta koskeva tutkimuskyky tulee löytyä omalta hallinnonalalta. Sen perustana on oltava laaja ja kokonaisvaltainen tietämys puolustushallinnon toiminnasta sekä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan liittyvistä tekijöistä.

Maanpuolustuskorkeakoululla on keskeinen tehtävä hallinnonalan tieteellisin menetelmin arvioidun tutkimustiedon tuottajana. Laadukasta ja oikeisiin kysymyksiin vastaavaa tietopohjaa tarvitaan kasvavassa määrin puolustushallinnon oman argumentaatiokyvyn ja siten yhteiskunnallisen vaikuttavuuden varmistamiseksi.

MPKK:n uskottavuuden sekä osaamisen kehittämisen kannalta on keskeistä, että sotatieteellistä tehtävää kehitetään, arvioidaan ja ohjataan samoilla akateemisilla kriteereillä kuin muita vastaavan tason korkeakouluja. MPKK:n henkilöresurssien on oltava riittävät ja niihin liittyvän suunnittelun tulee olla pitkäjänteistä opetuksen ja tutkimuksen jatkuvuuden takaamiseksi.

Toivotan 25 vuotta täyttävälle Maanpuolustuskorkeakoululle menestystä sen tärkeässä tehtävässä upseeriston kouluttamisessa ja laadukkaan tutkimuksen tekemisessä isänmaan hyväksi.

Puhe on luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa www.defmin.fi/puheet

Vastaus kirjalliseen kysymykseen koskien asevientiä Qatariin

Kansanedustaja Maarit Feldt-Ranta (sd) jätti vastattavakseni kirjallisen kysymyksen koskien valmisteilla olevaa asevientiä Qatariin. Feldt-Ranta kysyi, onko Qatar Suomelle sopiva panssariajoneuvojen ja kranaatinheitinten vientikohde. Lisäksi hän tiedusteli, millä keinoin hallitus aikoo varmistaa, ettei myytyjä puolustustarvikkeita myöhemmin käytetä humanitaarisen lain vastaisesti tai myydä luvattomasti eteenpäin.

Vastauksessani kirjalliseen kysymykseen totean mm. seuraavaa:

Suomi toimii puolustustarvikkeiden viennissä kansainvälisten sopimusten ja sitoumusten sekä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti. Lain mukaan puolustustarvikkeiden vientiin, siirtoon, kauttakuljetukseen ja välitykseen tarvitaan aina valtioneuvoston tai puolustusministeriön myöntämä lupa. Luvan saamisen edellytyksenä on luotettava selvitys tavaran lopullisesta käyttäjästä ja loppukäytöstä.

Lupaharkinta perustuu tarkkaan tapauskohtaiseen kokonaisharkintaan. Euroopan unionin neuvoston yhteisen kannan mukaisesti lupia myönnettäessä arvioidaan sekä määrämaan sisäistä tilannetta ja sen kansallista turvallisuutta että alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta. Lupaa myönnettäessä arvioidaan määrämaan sitoutumista kansainvälisten sitoumusten ja kansainvälisen oikeuden noudattamiseen. Arvio tehdään myös mahdollisesta epätoivotusta jälleenvientiriskistä.

Kansallisen lainsäädännön ja EU:n yhteisen kannan mukaisesti lupaharkinnassa tulee ottaa huomioon mm. kohdemaan ihmisoikeustilanne sekä vakavat humanitaarisen oikeuden loukkaukset.

Ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio tehdään ulkoasiainministeriön vientivalvontatyöryhmässä, ja tarkastelussa hyödynnetään myös Suomen edustustoverkostoa. Valtioneuvoston kokonaisharkinnassa huomioidaan taloudelliset ja huoltovarmuuteen liittyvät tekijät, mutta ne eivät saa mennä EU:n yhteisten kriteerien edelle. Vastaava käytäntö tapauskohtaisesta harkinnasta on valtaosassa EU-maita. Varsinaiset lupapäätökset tehdään kansallisesti, mutta EU-maat konsultoivat toisiaan aktiivisesti ja niiden tulee ottaa huomioon toistensa päätökset.

Tiettyihin Lähi-idän alueelle kohdistuviin vienteihin on viime aikoina suhtauduttu aiempaa pidättyvämmin erityisesti Jemenin ja Syyrian tilanteen johdosta. Myös Suomessa arvioimme tilanteen kehitystä tarkasti. Saudi-Arabia ja sen johtama liittouma toimii Jemenissä sen laillisen hallituksen pyynnöstä. Iskujen kohdistuminen siviileihin on tuomittavaa ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden vastaista.

Qatariin ei kohdistu kansainvälistä asevientikieltoa ja päätökset esittelykäyttöön myönnetyistä väliaikaisista vientiluvista on tehty kansallisen lainsäädännön sekä Suomen kansainvälisten sitoumusten mukaisesti. Tuotteet ovat palanneet esittelyn jälkeen Suomeen.

Kirjallinen kysymys ja vastaukseni luettavissa kokonaisuudessaan eduskunnan sivuilla.

Arvopolitiikkaa asialinjalla