HX-esitys syntyy vuosien työn tuloksena

HX-hanke etenee. Tarjouspyynnöt ovat maailmalla ja alustavia vastauksia odotetaan ensi tammikuun loppuun mennessä. Tämän jälkeen käydään läpi vielä kaksi tarjouskierrosta ennen kuin valmius puolustushallinnon valintaesityksen tekemiseen on olemassa vuonna 2021.

On selvää, että näin pitkäkestoiseen hankkeeseen sisältyy myös ulospäin rauhallisemmalta näyttäviä jaksoja. Sellainen on käynnissä nyt, kun hankeorganisaatio on aloittamassa ensimmäisiä neuvotteluja tarjouspyynnön lähettämisen jälkeen kunkin kandidaatin kanssa.

Valintapäätös kiinnostaa, se on selvä. Silti kehottaisin olemaan malttavainen ja luottamaan maan parhaaseen asiantuntijakaartiin; paras kokonaisratkaisu – lentokone, aseet, sensorit ja tehtävädata – Hornet-kaluston korvaajaksi saadaan selville neuvottelujen, testien, simulaatioiden ja sotapelien tuloksena seuraavan kolmen vuoden kuluessa.

Välillä ihmettelen tarvetta mennä asioiden edelle ja ottaa kantaa valintapäätökseen jo nyt, noin kolme vuotta etuajassa. Yksittäisten argumenttien nostaminen julkisuuteen ei ainakaan helpota hankinnan tekemistä. Puolustushallinto ei tule ottamaan kantaa julkisuudessa esitettyihin vahvuuksiin tai heikkouksiin minkään konetyypin kohdalta. Kannanottojen aika ei ole nyt, kun tietoja vasta kerätään. Vaikka hankkeesta on kerrottu paljon, on suuri osa tiedosta liikesalaisuuden piirissä tai kansallisen puolustuksen näkökulmasta turvaluokiteltua tietoa.

HX-hankkeen tehtävänä on tuottaa annetuilla resursseilla paras mahdollinen sotilaallinen suorituskyky osaksi puolustusjärjestelmää. Tehtävä on erittäin vastuullinen. HX-hankinta on arvokas ja siihen eduskunnan aikanaan myöntämät rahat tulee käyttää kaukaa viisasti siten, että meillä on vaatimukset hyvin täyttävä asejärjestelmä käytössämme vielä 2050-luvulla. Tavoitteena on, että HX-hankkeen myötä saatava suorituskyky ei vain korvaa Hornet-kaluston suorituskykyä, vaan se tuo mahdollisimman suuren lisäarvon koko puolustusjärjestelmälle.

Valtioneuvoston puolustusselonteossa linjataan, että suorituskyky korvataan täysimääräisesti. Täysimääräinen suorituskyvyn korvaaminen turvallisuusympäristön asettamien vaatimusten mukaisesti edellyttää saman suuruista hävittäjähankintaa kuin Hornet-hankinta oli aikanaan. Lukumäärä on erittäin merkityksellinen Suomen puolustuskyvyn näkökulmasta.

Voin vakuuttaa, että kaikki kivet käännetään ja asiat selvitetään perin pohjin ennen kuin puolustushallinnon hankintaesitys valmistuu. Jos kandidaatti ei selviä huoltovarmuuteen, kustannuksiin tai teolliseen yhteistyöhön liittyvistä vaatimuksista, ei sitä tulla esittämään. Myöskään sellaista kandidaattia ei tulla esittämään, joka ei pärjää suorituskykyvertailussa. Lisäksi puolustushallinnon hankintaesityksen tueksi tehdään arvio hankinnan turvallisuus- ja puolustuspoliittisista ulottuvuuksista. Kaikessa tässä arviointityössä pyritään katsomaan nykyhetken lisäksi mahdollisimman kauas tulevaisuuteen.

Puolustushallinnon käsitys on, että kaikki viisi kandidaattia ovat täysillä mukana kilpailussa ja halukkaita tarjoamaan parhaan mahdollisen ratkaisunsa HX-hankkeen arvioitavaksi. Aikanaan tehtävä valintapäätös on viime kädessä poliittinen päätös. Päätöksen esittelijät ja tekijät kantavat siitä asiaan kuuluvan vastuunsa. Päätöksentekijöiden vastuu korostuu, jos päätös on jokin muu kuin puolustushallinnon esittämä ratkaisu.

Puolustuksen paluu – Jussi Niinistön vartiovuoro

Otava julkaisee kirjan ministerikaudellani tapahtuneista muutoksista Suomen turvallisuusympäristössä ja puolustuspolitiikassa. Kirjan kirjoittaa Yleisradion pitkäaikainen politiikan toimittaja Jari Korkki.

Tiedotteessaan Otava kertoo kirjasta mm. seuraavaa:

Puolustuksen paluu – Jussi Niinistön vartiovuoro kertoo, mitä Niinistön mielessä liikkui, kun vihreät miehet ilmestyivät 2014 Krimille ja millainen täyskäännös Suomen puolustuspolitiikassa tehtiin. Kirjassa käsitellään myös Niinistön suhteita muihin ministereihin, tasavallan presidenttiin ja Venäjään. Teos selvittää miksi Suomen sotaharjoituksiin tuotiin amerikkalaisia taistelupanssarivaunuja ja mitkä ovat olleet Niinistön ministerikauden pisimmät 56 minuuttia. Jari Korkin käytössä ovat olleet muun muassa Niinistön päiväkirjamerkinnät.

Kirjassa käydään läpi myös Niinistön ministerikauden ensimmäinen taistelu, kansliapäällikkö Arto Rädyn vaihtaminen Jukka Juustiin sekä perussuomalaisten hajoaminen Niinistön näkökulmasta.”

Kirja julkaistaan helmi-maaliskuussa 2019.

Olen ehdolla eduskuntavaaleissa

Lupasin kesän aikana pohtia tulevaisuuttani. Päätös on syntynyt: olen ehdolla ensi kevään eduskuntavaaleissa. Puolueeni on Sininen tulevaisuus ja vaalipiirini Uusimaa, josta olen tullut valituksi eduskuntaan 2011 ja 2015 vaaleissa.

Ei kahta ilman kolmatta. Viimeksi ääniä ropisi 11 767, ja uskon kannatusta edelleen löytyvän maanpuolustushenkisten uusmaalaisten äänestäjien keskuudessa. Tämä on ollut selkeä viesti kentältä, ja tätä ääntä olen kuullut.

Viime vaalikaudella sain toimia eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Muistan, kun vaalien alla häkellyttävän moni kansalainen kertoi sähköpostilla tai vaalikentällä kantansa: ”Kuule, sinusta tulisi hyvä puolustusministeri.” Ja ministeri tulikin. Nyt äänestäjilläni on mahdollisuus päättää, olenko ollut hyvä puolustusministeri.

Olen tehnyt sen mitä olen luvannut: hankkinut rahaa Puolustusvoimille, vienyt materiaalihankintoja eteenpäin, potkinut kasaan vinon pinon lakihankkeita, tehnyt urakalla kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja ylipäätään edistänyt kaikin mahdollisin tavoin Suomen uskottavaa kansallista puolustusta. Vaalilauseeni oli ”Turvallisen Suomen puolesta” ja tätä työtä olen halukas jatkamaan.

Tiedän, että Sinisen tulevaisuuden gallupkannatus on kauniisti sanottuna heikko. Se ei kuitenkaan minua pelota. Viimeinen YLE-gallup sisuunnutti. Tulin aikoinaan Perussuomalaisiin mukaan silloin (2004), kun kannatuslukemat niin vaaleissa kuin gallupeissa alkoivat ykkösellä tai nollalla. Eli on sitä kanveesista noustu ennenkin: uskottavalla agendalla ja monipuolisella kokemuksella, kovalla vaalityöllä sekä rautaisella asialinjalla.

Tosiasia on, että ehdokkaamme ovat tunnetumpia kuin nuori puolueemme, ja kun Suomessa kuitenkin vaaleissa ennen muuta ja enenevässä määrin äänestetään henkilöä, uskon Siniseen tulevaisuuteen. Me näytämme gallupeille närhen munat!

Haastatteluni Ylen uutisissa 14.8.2018 kohdassa 19:48. Kuvassa kanssani toimittaja Ari Hakahuhta.

Asevelvollisuus ehkäisee syrjäytymistä

Vuonna 2016 kutsunnanalaisia nuoria oli noin 30 000. Heistä kutsuntojen yhteydessä vapautettiin noin 5000 ja varusmiespalveluksen aikana noin 4000. Merkittävimpänä poistumasyynä ovat olleet terveydelliset syyt.

Varusmiespalveluksen ulkopuolelle jääneet nuoret muodostavat mielenterveyden, päihdekäyttäytymisen ja sosiaalisten ongelmien suhteen riskiryhmän, jossa yhteiskunnan tuen tarve on merkittävä.

Suoritettu varusmiespalvelus voi olla unohtumaton onnistumisen kokemus monen syrjäytymisvaarassa olevan kohdalla, mutta sen suorittamisen edellytyksenä on riittävä fyysinen ja henkinen toimintakyky.

Varusmiespalvelus on käytännössä yhteiskunnan viimeinen mahdollisuus tavoittaa liki koko miespuolinen ikäluokka samanaikaisesti. Varusmiespalveluksen aikana asevelvollinen oppii sotilaskoulutuksensa ohella sosiaalisia taitoja ja yhteistyövalmiuksia, saa aikataulujen ja sääntöjen noudattamiseen liittyviä valmiuksia, johtamis- ja kouluttajaosaamista sekä tukea henkiseen kasvuun.

Asepalveluksen olosuhteet voivat olla nykynuorille vieraat, sillä monet ovat niin kotona kuin koulussa tottuneet yksilöllisyyteen ja vapaisiin valintoihin. Kuria ei sen perinteisessä mielessä ole välttämättä paljoakaan näkynyt. Alokkaana nuori on yhtäkkiä tilanteessa, jossa oma tahto ei ole ensisijainen ja käyttäytymismallit tulevat annettuina. Kun tähän lisätään palveluksen tuomat konkreettiset elämänmuutokset, voi sopeutumisongelmia syntyä.

Puolustushallinto on aktiivisesti mukana nuorten syrjäytymistä estävissä hankkeissa. Esimerkiksi Time Out! Aikalisä! –toimintamalli tarjoaa psykososiaalisia tukitoimia nuorten miesten syrjäytymiskehityksen estämiseksi ja antaa aktiivista tukea jo kutsunnoissa sekä varusmies- tai siviilipalveluksen keskeytyessä. Tukipalvelussa nuori saa halutessaan oman henkilökohtaisen ohjaajan, jonka kanssa hän voi selvitellä elämäntilannettaan. Tarvittaessa annetaan ohjausta muihin palveluihin. Tämä on tärkeää, sillä nuoret miehet ovat sosiaali- ja terveyspalveluissa erityisen vaikeasti tavoitettava kohderyhmä.

Joukko-osastoissa pyrkivät niin henkilökunta kuin ammattiauttajat antamaan apua varusmiehille matalalla kynnyksellä. Keskeyttämistä suunnittelevan varusmiehen kanssa pyritään käymään myös henkilökohtainen keskustelu ennen lopullista päätöstä. Kouluttajien isälliseen asenteeseen, varusmiesjohtajien osaamiseen ja avoimen ilmapiirin luomiseen on kiinnitetty erityishuomiota. Ryhmänjohtajat majoittuvat alokastupiin ja siten tukevat alokkaita jo palveluksen alussa.

Yleinen asevelvollisuus ei ole ainoastaan paras ja kustannustehokkain tapa järjestää Suomen puolustus vaan myös keskeinen nuorten syrjäytymistä ehkäisevä tekijä.

Kirjoitus on julkaistu Ruotuväki-lehdessä 13/18

Irti Ottawan sopimuksesta

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen 2011 oli rauhanajan ”hölmön tölväys”. Liittymällä sopimukseen Suomen sotilaalliseen puolustukseen tehtiin aukko, joka ei auta ketään muuta kuin kimppuumme hyökkäävää vihollista. Maailman maista suurin osa on liittynyt sopimukseen, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Israel.

Ottawan sopimuksen mukaisesti Suomessa on rikoslailla tehty rangaistavaksi henkilömiinojen kehittäminen, valmistaminen, varastointi, kuljetus ja käyttö. Sopimus kieltää mm. tähystämättöminä käytettävät miinat (kuten vanhat sakara- ja putkimiinat) sekä henkilömiinojen käyttämisen muutoin kuin suoran näkökontaktin tapahtuvan laukaisun perusteella. Sopimus kieltää miinojen laukaisun esimerkiksi lennokkitähysteisesti.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei saatu yrityksestäni huolimatta Ottawan sopimuksesta irtautumista. Siihen kirjattiin, että Suomi kehittää korvaavia Ottawan sopimuksen mukaisia asejärjestelmiä. Tästä esimerkki on julkisuudessakin mainittu ”hyppykaveri”.

Korvaavat asejärjestelmät ovat tärkeitä, ja kehitystyö jatkuu, mutta ne eivät kokonaan poista sotilaalliseen puolustukseen syntynyttä aukkoa. Ne toimivat laastarina, mutta kattavaa miinakauhua ne eivät palauta. Jalkaväkimiinat ovat edullisia ja kotimaisia puolustusaseita, jotka ovat maastossamme hyvin tehokkaita.

Ensi keväänä Suomessa on eduskuntavaalit ja siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua, jotta seuraavan eduskunnan aikana Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta ja palauttaa miinakauhun takaisin sotilaallisen suorituskyvyn keinovalikoimaan.

Sopimuksesta irtaannutaan ilmoittamalla siitä YK:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos sota syttyy irtisanomisaikana, jatkuu miinakielto sodan loppuun saakka. Mitä vikkelämmin ilmoitus tehdään, sitä nopeammin Suomen sotilaallinen puolustuskyky vahvistuu.

Itse en ole neljättä vuotta maailmalla puolustusministerinä kulkeneena havainnut sellaista palautetta, että Ottawan sopimuksesta irtaantuminen aiheuttaisi meille minkäänlaista mainehaittaa. Päinvastoin kunnioitusta herättää se, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi vastaa itsenäisesti valtioalueensa puolustuksesta ja tekee sen kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Arvopolitiikkaa asialinjalla