Eduskunnan on ryhdistäydyttävä

Eduskunnan puhemies Paula Risikko (kok) päätti perustuslakibloggaajien tviitteihin perustuen lähettää siviili- ja sotilastiedustelua koskevat mietinnöt takaisin valmisteluun puolustus- ja hallintovaliokuntaan ja uudestaan lausunnolle perustuslakivaliokuntaan.

Mietintöjen palauttaminen eduskunnan suuresta salista takaisin valiokuntakäsittelyyn ei ole aivan tavallista. Tviittien perusteella tehtynä se on ainutlaatuista.

Eduskunta on tehnyt poikkeuksellisen perusteellista työtä tiedustelulakien kanssa. Kaikista eduskuntapuolueista koostuva parlamentaarinen ryhmä on seurannut lakien etenemistä ja myös vaikuttanut niiden sisältöön. Ministeriöiden virkamiehet ovat tehneet uutterasti laadukasta työtä ja erikoisvaliokunnat ovat laajaa asiantuntijajoukkoa kuullen tehneet perusteellista valmistelua, perustuslakivaliokunnan kannat pieteetillä huomioiden.

Mutta mikään ei riitä. Perustuslakitalebanit verhoavat omat ideologiset tavoitteensa asiantuntijuuden valekaapuun ja pyrkivät sosiaalisen median välityksellä painostamaan kansanvaltaisesti valittua eduskuntaa. Ja eduskunta taipui huolimatta siitä, että nämä laintulkitsijat olivat olleet jo useaan otteeseen kuultavina eduskunnassa (palkkiona 670 – 1 340 euroa per lausunto), mutta ilmeisesti kaikkea heidän sanomaansa ei otettu sataprosenttisesti huomioon, koska ulkoparlamentaariset keinot piti ottaa käyttöön. Tai sitten he eivät edes halua Suomen ja suomalaisten turvallisuutta edesauttavaa lainsäädäntöä.

Aivan oma lukunsa on perustuslakiasiantuntijana esiintyvä professori Martin Scheinin, entinen Suomen kommunistisen puolueen keskuskomitean jäsen. Tunnettu myös Turun akateemisesta sosialistiseurasta, jonka ideologiana oli marxismi-leninismi. Vuonna 1972 seura ylitti uutiskynnyksen vaalimainoksessaan, jossa sosialistista Suomea tavoittelevassa julisteessa oli punaiseksi värjäytyvä Suomen lippu. Länsimaiden ihmisoikeudet eivät siinä ideologiassa paljoa painaneet.

”Rauhanideologiaansa” ajaakseen Scheinin lähetti jo syyskuussa 2017 avoimen kirjeen sdp:n, vihreiden, vasemmistoliiton ja rkp:n eduskuntaryhmille. Hän esitti parhaana vaihtoehtona tiedustelulakien tarkoituksen tosiasiallista vesittämistä, mutta myös jopa tiedustelulakien täydellistä torjumista oppositiopuolueitten määrävähemmistöasemaa hyväksikäyttäen.

Marraskuussa 2018 Scheinin totesi, että eduskunta tulisi tiedustelulakien käsittelyssä tietoisesti tekemään perustuslainvastaisia ratkaisuja. Lisäksi hän huomautti kriittisesti, että puhemies Risikko sisäministerinä esitteli siviilitiedustelulait eduskunnalle. Eräänlaista painostusta tämäkin.

Talebanit ovat saaneet tahtonsa läpi kansanvallasta piittaamatta. Nyt eduskunnan on ryhdistäydyttävä arvostamaan omaa työtään ja sen kansanvaltaista pohjaa. Totalitäärisen neuvostoyhteiskunnan ihailijoiden tviiteillä ei voi jatkossa olla merkitystä demokraattisen Suomen kansanedustuslaitoksessa.

Kodista kaikki lähtee

Annoin Iltalehdelle haastattelun Münchenin turvallisuuskonferenssissa, johon osallistuin viikonlopun ajan. Haastattelussa, joka julkaistiin kahtena eri juttuna, käsiteltiin itse konferenssia sekä hallituskauden aikaansaannoksia ja Sinisten tilannetta.

Konferenssista totesin, että se on hyödyllinen ennen kaikkea verkostoitumismahdollisuuksien vuoksi. Esimerkiksi tässä kuussa Japanin kanssa allekirjoitettu yhteistyöasiakirja pohjustettiin viime vuoden Münchenin tapaamisessa.

Sinisen tulevaisuuden ehdokkaiden kannatuksen kerroin olevan korkeampaa kuin itse puolueen. Se on ongelma, joka poistuu vain ajan ja työn kautta.

”Olen realisti. Sininen tulevaisuus lähtee eduskuntavaaleihin taistelemaan olemassaolostaan, kun gallupit ovat mitä ovat. Tulevat eduskuntavaalit ovat selviytymistaistelu.”

Hallituskauden aikaansaannoksista tärkeimmäksi nousee valmiuden parantaminen, jonka eteen on tehty ennätysmäärä lainsäädäntöä. Työtä on ohjannut puolustusselonteko, joka toivottavasti laaditaan myös ensi kaudella. Väännöistä vaikeimmat ovat liittyneet puolustusbudjettiin. Lisärahoituksella on kyetty paikkaamaan puolustusvoimien puutteita erityisesti maavoimissa.

”Kokoomuksen ja keskustan maanpuolustustahto on julkisuudessa suurempaa kuin käytännössä, mutta olemme saaneet kiristämällä, uhkailemalla ja painostamalla lisäpanostuksia puolustukseen. Siitä en kiitä hallituskumppaneita, vaan sinistä tulevaisuutta ja edellistä viiteryhmää perussuomalaisia.”

Puolustusministerin tehtävä on muuttunut ja se on nykyään hyvin erilainen kuin esimerkiksi 1990-luvulla. Kansainvälisen yhteistyön tiivistyminen on lisääntynyt huomattavasti.

”Kahden tai useamman osapuolen välisiä yhteistyöasiakirjoja on allekirjoitettu tällä vaalikaudella kymmenen. Esimerkiksi Ruotsin puolustusministerin kanssa ehdin tapaamaan 50 kertaa. Se on aikamoinen määrä! Seuraajani saa käyttää aikaansa, jos aikoo panna paremmaksi.”

Maanpuolustushenkisyyden kerroin olevan kodin perintöä. ”Kodista kaikki lähtee. Sieltä saatu arvomaailma on näkynyt toiminnassa kaiken aikaa. Isälle ja äidille kiitos.”

Haastattelut voit lukea täältä ja täältä.

Syytön kunnes toisin todistetaan

Kansallisarkisto on julkistanut valtioneuvoston kanslian tilaaman selvityksen suomalaisten SS-vapaaehtoisten mahdollisuudesta osallistua juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941-1943 Ukrainassa ja Kaukasuksella. Aikaamme kuvaavasti selvitys julkaistiin vain englanniksi. Suomeksi ja ruotsiksi ilmestyi vain lyhyet tiivistelmät.

Historiantutkijana olen toki tyytyväinen, että historiaa tutkitaan. Kaikessa tutkimuksessa on luonnollisesti pitäydyttävä todistusvoimaisissa lähteissä ja pyrittävä objektiivisuuteen.

Suomalaiset SS-vapaaehtoiset olivat muista kansallisuuksista poiketen valtion lähettämiä. Muut kansallisuudet koostuivat yksilöperustein rekrytoiduista sotilaista. Suomalaisilla oli vilpitön halu palvella Saksan asevoimissa Wehrmachtissa, jääkäriliikkeen tapaan, mutta Saksan valtiojohdon päätöksellä suomalaisvapaaehtoiset liitettiin pataljoonana osaksi Waffen-SS:n Wiking-divisioonaa. Kaikkiaan suomalaisia oli 1 408. Tätä nykyä suomalaisia SS-vapaaehtoisia on elossa enää kahdeksan.

Nyt julkaistussa selvityksessä suomalaisista SS-vapaaehtoisista ei käsitykseni mukaan esitetä yhtään uutta todistetta, että suomalaiset olisivat syyllistyneet sotarikoksiin taikka osallistuneet juutalaisvainoihin. Siksi pidän epäoikeudenmukaisena, että heidän päälleen heitetään epäilyksen varjo ilman todisteita.

Professori Timo Vihavainen ruoti asiaa omassa blogissaan perusteellisesti. Hän kiteyttää tutkimuksen tuloksen niin ”ettei voida osoittaa yhtään konkreettista tapausta, joissa nimenomaan suomalaiset olisivat toimineet kansainvälisen oikeuden vastaisissa, natsi-ideologian mukaisissa tuhoamistehtävissä”. Voiko tuota enää selvemmin ilmaista.

Oikeusjärjestelmässä noudatetaan sitä periaatetta, että syytetty on syytön kunnes toisin todistetaan. Mielestäni tämä sopii myös historiantutkimukseen.

49:s tapaaminen Ruotsin ministerin kanssa

Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvist teki työvierailun Suomeen 8.2.2019. Tapaamisemme oli jo 49:s kuluvalla hallituskaudella. Sovimme seuraavasta tapaamisesta, jonka yhteydessä onkin syytä juoda kakkukahvit.

Hultqvist on toiminut puolustusministerinä vuodesta 2014 alkaen. Hän jatkaa tehtävässään myös pääministeri Stefan Löfvenin toisessa hallituksessa, joka muodostettiin 21.1.2019. Hultqvist on toiminut pisimpään eurooppalaisena puolustusministerinä Saksan Ursula von der Leyenin jälkeen, joka on ollut ministerinä vuodesta 2013.

Neuvottelut käytiin Santahaminan sotilassaarella Puolustusministeriön Vierasmajalla. – Kuva Niina Hyrsky.

Työvierailu Suomeen on Hultqvistin ensimmäinen kahdenvälinen ministeritapaaminen hänen uudella ministerikaudellaan. Keskustelimme mm. Suomen ja Ruotsin kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, pohjoismaisesta puolustusyhteistyöstä sekä transatlanttisesta yhteistyöstä.

Talvinen Santahamina oli kauneimmillaan.

Asialistalla oli lisäksi mm. Suomen ja Ruotsin EU- ja Nato-yhteistyö, puolustusmateriaaliyhteistyö sekä lähialueen turvallisuuspoliittinen tilanne. Niin kuin aina, keskustelut sujuivat erinomaisessa, mutkattomassa hengessä. Haluamme molemmat tuloksia, ja niitä totta vie on saatukin. Suomen ja Ruotsin suhteet puolustuksen saralla ovat syvemmät kuin koskaan.

Arvopolitiikkaa asialinjalla