Nato ja Suomi

Pohjois-Atlantin liiton eli Naton kova ydin on artiklassa 5, jossa velvoitetaan jäsenvaltioita puolustamaan toisiaan. Aikanaan asia ymmärrettiin niin, että jos Neuvostoliitto hyökkää jotain Yhdysvaltain eurooppalaista liittolaista vastaan, tulkitaan se myös hyökkäykseksi Yhdysvaltoja vastaan.

Kylmän sodan vuosina Nato täytti tehtävänsä puolustusliittona. Ensimmäisen kerran artiklaa 5 käytettiin vasta vuoden 2011 syyskuun 11. päivän terroristi-iskujen jälkeen.

Nato ei kuitenkaan ole sama järjestö kuin se oli kylmän sodan aikana. Se on ottanut paljon uusia jäseniä. Se keskittyi kriisinhallintaan, selviytyi Jugoslavian hajoamissodista mutta sotkeutui Afganistaniin.

Nyt Nato hakee itseään ja jonkinlaista paluuta puolustusliiton perustehtävään eli 5. artiklan suuntaan, ellei sitten johonkin Syyrian tapaiseen konfliktiin sekaantuminen muuta tilannetta. Toisaalta Yhdysvaltain strateginen kiinnostus on kääntynyt Euroopasta Tyynenmeren suuntaan.

Naton tulevaisuus on siis avoin, eikä vielä voi varmuudella sanoa mihin suuntaan järjestöä tullaan kehittämään. Suomen intressissä on joka tapauksessa seurata tätä kehitystä.

Myös Suomessa ollaan jonkinlaisessa välitilassa. Uskottavasta kansallisesta puolustusjärjestelmästä olemme liukuneet toiveajatteluun. Kohkaamme uusista uhista ja unohdamme vanhat. Puolustusbudjettia leikataan, jalkaväkimiinat tuhotaan ja kansallista puolustusta nakerretaan.

Tukea pitää etsiä, mutta sen varaan ei voi heittäytyä. Vaikka joskus olisimmekin sotilaallisesti liittoutunut maa, tulee meidän aina pitää puolustuksemme kaikki avainsuorituskyvyt omassa hallussamme. Saisimme liittolaisena apua, jos siitä on hyötyä apua antavalle osapuolelle. Lähinnä voisi kuvitella, että saisimme materiaaliapua, korkeintaan ilma-apua.

Oli Natosta mitä mieltä tahansa, säästöohjelma se ei ole. Turvatakuilla on hintansa. Osuutemme yhteisestä budjetista olisi vähintään 20 miljoonaa euroa. Saman verran menisi noin sadan upseerin lähettämiseen Naton rakenteisiin. Hintalappu hallintomenojen osalta olisi siten arviolta noin 40 miljoonaa vuodessa.

Toiminnalliset menot olisivat ehkä luokkaa 0–50 miljoonaa – riippuen siitä, kuinka aktiivisen roolin Natossa ottaisimme. Jos näillä kehyksillä liittyisimme Natoon, tarkoittaisi se mahdollisesti jopa liki sadan miljoonan euron leikkausta puolustusbudjettiin. Suuruusluokkana se tarkoittaisi karkeasti ilmaistuna merivoimien lakkauttamista.

Lisäksi on syytä muistaa, että Naton suositus jäsenmaan puolustusbudjetille on 2 prosenttia bruttokansantuotteesta, kun Suomella tämän vaalikauden päättyessä mennee arviolta 1,2–1,3 prosenttia puolustusmenoihin. Tosin tällä hetkellä Nato-maistakin suosituksen täyttävät Yhdysvaltain lisäksi vain Iso-Britannia, Kreikka ja Viro.

Puolustusratkaisuja pohdittaessa ei ole varaa naivismiin. Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat Puolustusvoimat, yleinen asevelvollisuus ja koko maan puolustaminen periaatteina.

Kirjoitus julkaistu Suomen Sotilaan internetsivuilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>