Sanaharkkaa jalkaväkimiinoista

Puolustusministeri Carl Haglund arvosteli minua tänään Ylen aamu-tv:ssä epäasiallisesta politikoinnista liittyen eilen mm. Iltalehdelle ja Helsingin Sanomille antamiini jalkaväkimiinalausuntoihin. Haglundin mielestä vaatimukseni jalkaväkimiinojen massavalmistuskyvyn ylläpidosta luo kuvan, että Suomen ja Venäjän välinen konflikti olisi lähellä. Olen eri mieltä. Olen eri mieltä myös hänen tunnetun kravattileikkinsä ulkopoliittisesti rakentavasta mielekkyydestä.

Omasta ja Perussuomalaisten mielestä on Suomen puolustuksen uskottavuuden kannalta tärkeää, että ylläpitäisimme valmiutta jalkaväkimiinojen massiiviseen valmistuskykyyn kotimaassa. Liittyminen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen oli virhe, sillä miinojen suorituskykyä korvaavat järjestelmät eivät paikkaa niiden puolustukseemme jättämään aukkoa.

Ukrainan tilanne on muistutus suomalaisille siitä, että kauniista puheista huolimatta maailmassa vielä paikoin vahvemman oikeus jyllää. Aseellisen voimankäytön mahdollisuutta ei voida poissulkea Euroopassakaan. Siksi Suomen on pidettävä kiinni omasta uskottavasta puolustuksesta. Sellaista Ukrainalla ei ollut.

JK Annoin ministeri Haglundille vielä täyslaidallisen palautetta tämän miinapuheista Iltalehdessä 6.3.2014.

4 vastausta artikkeliin ”Sanaharkkaa jalkaväkimiinoista”

  1. Minä haluaisin konkreettisia esimerkkejä, millaisen aukon puolustukseemme jalkaväkimiinojen poistuminen on aiheuttanut.

    Minä en ole pitänyt Ottawan sopimukseen liittymistä hyvänä asiana maanpuolustuksen kannalta, mutta mielestäni sen vaikutuksia usein liiotellaan.

    Itse haluaisin Ottawan sopimuksen vastustajilta vastauksia seuraaviin kysymyksiin:

    Minkälaisen aukon puolustukseemme jalkaväkimiinojen poistuminen aiheutti?

    Miten korvaavat järjestelmät ovat epäonnistuneet paikkaamaan ko. aukkoa, ja mitä nämä korvaavat järjestelmät ovat onnistuneet paikkaamaan (jos mitään)? Miten näitä korvaavia järjestelmiä pyritään käyttämään, jotta aukkoa saadaan mahdollisimman hyvin paikattua?

    Näihin kysymyksiin yleensä vastataan ympäripyöreästi, kuten ”miinakauhu nostaa vihollisen hyökkäyskynnystä” ym., mutta haluaisin konkreettisia esimerkkejä, minkälaisissa tilanteissa, todennäköisin uhkakuva huomioiden, puolustuksemme on oikeasti heikentynyt jalkaväkimiinojen poistumisen takia.

    Sami

  2. Hyvä Sami Hotakainen, kiitos kriittisestä kysymyksestä.

    Jalkaväkimiinojen poistumisen myötä kustannustehokas koko maan puolustaminen on vaikeutunut. Miinojen suorituskykyä voidaan yrittää korvata, mutta täysin se ei ole Suomen oloissa mahdollista ja on sitä paitsi kallista. Lisää tietoa löydät esim. blogistani asianomaisella hakusanalla ja vaikka googlettamalla tietenkin.

  3. Hyvä Jussi!

    Kaikki mikä tukee Suomen omaa puolustusta on aina isänmaan asiaa. Itsekkin armeija-aikanani miinojen kanssa tekemisissä, ja ne estää vihollisen etenemisen paremmin kuin mikään muu.

  4. Tuon Ukrainan tilanteen säikäyttämänä tuli mieleen, että kun emme näytä pääsevän nopeassa tahdissa Naton turvaan, joku korvaava menettely pitää ottaa ripeästi käyttöön

    Siksi ehdotan, että Suomi hankkii puolustusmäärärahojen puitteissa huippulaatua edustavia Naton asejärjestelmiä ikään kuin koe-erinä pieniä määriä. Näiden laitteiden käyttöön koulutetaan ammattilaisia. Sitten hankintakauppoihin liitetään optio, että kriisiaikoina tai niiden uhatessa meille toimitetaan nopeassa tahdissa lisää materiaalia.

    No, en ole alan asiantuntija, joten en tiedä vaikka näin jo menetelläänkin. Mutta uskoisin, että kriisiajan tullen ulkovaltojen miehistöapua tulisi tälläkin vuosisadalla varsin nihkeästi ja pahasti viiveellä. Uskoakseni nykyajan sodankäynnissä huippumateriaali on ratkaisevassa asemassa ja sitä pystyy varsin pienelläkin miesvahvuudella menestyksellä käyttämään. Ulkomailta rahdattavan täydennyksen toimittamisesta pitää vain asekaupoissa etukäteen sopia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *