Parlamentaarisen selvitysryhmän lopputulema

Puolustuksen pitkän aikavälin haasteita selvittänyt edustaja Ilkka Kanervan johtama parlamentaarinen selvitysryhmä, jossa olen saanut olla mukana, on saanut työnsä päätökseen. Vuoden verran se vei. Luovutamme loppuraporttimme puolustusministeri Carl Haglundille huomenna.

Kuten julkisuudessa on jo ollut esillä, puolustusmateriaalin hankintaan halutaan suunnata lisärahoitusta vuodesta 2016 alkaen. Lisäys olisi 50 miljoonaa euroa. Määräraha kasvaisi asteittain 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi summiin tehtäisiin vuosittainen indeksikorotus.

Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi laajasti yli puoluerajojen. Vain Vasemmistoliitto vastusti. Vihreät venkoili. Perussuomalaiset olisi ollut valmis suurempaankin korotukseen ja nopeammalla aikataululla. Selvitysryhmän lopputulema on kuitenkin kohtuullinen kompromissi, jonka kanssa voi elää.

Lisärahoitus tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset puolustusbudjettiin ovat olleet tuntuvia. Turvallisuuspoliittisen tilanteen muutos on herättänyt puolueet huomaamaan, että omasta puolustuksestamme on huolehdittava. On kuitenkin huomattava, että selvitysryhmän esittämät korotukset toisivat vain puolet tehdyistä leikkauksista takaisin. Ja näistäkin asioista vielä äänestetään seuraavissa eduskuntavaaleissa ja päätetään lopullisesti hallitusneuvotteluissa.

Vasemmistoliiton eriävän mielipiteen lisäksi Vihreät jätti raporttiin lausuman, jonka mukaan sodan ajan joukkoja tulisi pienentää. Niiden vahvuutta vähennetään ensi vuonna puolustusvoimauudistuksen johdosta 350 000:sta 230 000:een sotilaaseen. Pudotus on siis jo nyt roima, ja tätä pienemmällä joukolla Suomen kokoisen maan puolustaminen olisi kauniisti sanottuna hankalaa.

 

2 vastausta artikkeliin ”Parlamentaarisen selvitysryhmän lopputulema”

  1. Nyt olisi laaja oma ase- ja puolustusteollisuus kullan arvoinen, Ruotsissa ollaan oltu viisaampia. Esim. Gripen-projekti on maksanut itsensä jo moninkertaisesti takaisin.

    Suomea ei valitettavasti pelkillä Patrian AMV-vaunuilla puolusteta, vaikka niiden määrää voi toki ylipainottaa hankinnoissa johonkin rajaan asti.

  2. Huolestuttavaa tässä on mielestäni se, että puolustusministeri Haglund puhuu jo, miten torjuntahävittäjiin pistetään 6 miljardia. Esimerkiksi Suomen Sotilas -lehti kirjoitti jo pari vuotta sitten (kotisivullaan tarjoamassaan näytenumerossa juttu myös) miten miehitettyjen koneiden merkitys on jo laskemaan päin, ja ilmatorjunnan ja miehittämättömien koneiden kehitys tulee sitä laskemaan muissa rooleissa kuin tunnistustoiminnassa. 6 miljardia on aivan hirvittävä summa, ja olen aivan varma maallikkonakin, että tämmöinen määrä pelkkiin hävittäjiin ei voi olla järkevää Suomen kaltaiselle maalle, joka suursodassa olisi ilma-alivoimainen. Tarvittaisiin kattava, kaikki aselajit käsittävä selvitys miten voidaan parhaiten investoida puolustuskyvyn eteen. Luulen että puoletkin tästä 6 mrd summasta samaa taistelutehtävää ajavan muun aseistuksen (ilmatorjunta!) hankintaan ja KERTAUSHARJOITUKSIIN voisi olla äärimmäisen hyvä vaihtoehto sille, että hassataan näin massiivinen summa koneisiin jotka voivat olla 15 vuoden päästä jo vanhentuneita ja joka tapauksessa Suomi ei näillä voi ilmaherruutta saada.

    Haglundin mielessä kutkuttaa ajatus 40:stä F-35-hävittäjästä ja lobbarit ovat enemmän kuin innoissaan varmasti näitä tulossa meille myymään. Mutta käsi sydämelle, näilläkö sitten puolustetaan rajaa samalla kun valmiusyhtymien ilmatorjunta mm. rynnäkkökoneita ja helikoptereita vastaan on puutteellinen? Pysäyttävä fakta samaisesta Suomen Sotilaan artikkelista oli, että viimeksi alivoimainen osapuoli ampui lentokoneella alas toisen lentokoneen vuonna 1991. Ja kertausharjoituksia on edelleen vähän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *