Ottawan sopimus hulluutta

Kokoomuksen puoluekokous hyväksyi aiemmin tänä vuonna aloitteen, jonka mukaan Suomen pitää irtautua jalkaväkimiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Nyt on aika kysyä, mitä pääministeri ja johtavan hallituspuolueen puheenjohtaja Alexander Stubb aikoo asialle tehdä, kun mitään ei ole kuulunut.

Miinakeskustelussa puurot ja vellit ovat menneet liian usein sekaisin. Suomi ei käytä sirotemiinoja tai rypäleammuksia, joita erilaisissa kehitysmaasodissa on kylvetty vastuuttomasti sinne tänne siviilien piinaksi. Meille tärkeitä puolustusaseita ovat putki- ja sakaramiinat, joista laaditaan aina tarkat kartat, kun niitä maastoon laitetaan. Muuten miinat ovat varastoituina.

Ottawan sopimukseen liittyminen oli Suomelta silkkaa hulluutta, joka tositilanteessa maksetaan suomalaisten taistelijoiden verellä. Vastuu lepää raskaana niiden poliittisten päättäjien harteilla, jotka ovat sopimuksen hyväksyneet.

Uskon, että kansainvälinen yhteisö ymmärtäisi Suomen ratkaisun irtautua Ottawan sopimuksesta – eritoten nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, jolle jalkaväkimiinat ovat pieni mutta tärkeä osa uskottavaa ja kustannustehokasta koko laajan maan puolustusta.

Toivon, että Ottawan sopimuksesta irtautuminen kirjataan seuraavaan hallitusohjelmaan. Jos se ei ole poliittisesti mahdollista, on Suomen vähintäänkin ylläpidettävä jalkaväkimiinojen nopeaa ja massamaista valmistusvalmiutta yllä.

Lännen Median lehdet ja Karjalainen kirjoittivat viikonloppuna Ottawan sopimukseen liittyvistä näkemyksistäni.

Taistelu jatkuu tieuran suunnassa.

2 vastausta artikkeliin ”Ottawan sopimus hulluutta”

  1. Joo, onhan se hulluutta.

    Mutta paljon suurempaa ja vaarallisempaa hulluutta on olla edelleen Naton ulkopuolella.

  2. Olkoon sitten edellisen kommentin valossa hulluutta, mutta minä en tämän hetken tiedoilla kannata NATO-jäsenyyttä, puhtaasti sen takia että en usko sen etenkään pitkässä juoksussa (20-30v sisään ja siitä eteenpäin) parantavan turvallisuuttamme. Mutta kannatan Jussi Niinistön ehdottamaa seikkaperäistä NATO-selvitystä, jota oudosti tunnutaan tietyissä piireissä vastustavan, aivan kuin pelättäisiin faktatiedon puhuvan omaa kantaa vastoin. Siis selvittää pitäisi mahdollisimman monisyisesti hyvin monia eri näkökulmia asiaan, sisältäen ihan faktatietoa NATOn liikkumiskykyisistä joukoista ja kyvystä sekä halusta tulla apuun tositilanteessa ja mitä meiltä odotettaisiin jos johonkin NATOn heikkoon jäsenmaahan hyökättäisiin. Lisäksi tärkeää olisi ruotia Puolustusvoimien suorituskykyä ja mitä vastustaja sitä vastaan saisi realistisesti kerättyä. Lisäksi ehdottomasti olisi oltava mukana myös ”inhimillinen” puoli: Miten jäsenyys on vaikuttanut puolustustahtoon ja -kykyyn jäsenmaissa. Minkälaiset näkymät esim. USAn halulla taata heikkojen maiden turvallisuus Euroopassa on, eli sikäläisten poliittisten tekijöiden näkemyksiä NATOn tulevaisuudesta. Kaikkea mahdollista eikä vain kuivan ”virkamiesmäinen” selvitys. Tekijäjoukon olisi oltava laaja ja tinkimätön ettei selvitys heijastaisi muutaman virkamiehen omaa näkemystä.

    Tämän jälkeen asiasta tulisi järjestää kansanäänestys, jonka jälkeen hermoilu asiasta lopetettaisiin kun päätös on tehty.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *