Vaalikauteni merkkipaalut

1. Jalkaväkimiinakiellosta luopuminen saa kannatusta

Eduskunta päätti vuonna 2011, onnetonta kyllä, että Suomi liittyy jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Vain Perussuomalaiset vastustivat yhtenäisenä rintamana päätöstä, joka oli vastuuton ja heikentää koko maan puolustuskykyä.

Koko vaalikauden ajan olen toistuvasti tuonut esiin, että Ottawan sopimukseen liittyminen oli strateginen virhe: Suomella on pitkät rajat ja vähän puolustajia. Jalkaväkimiina on meille tarpeellinen puolustusase. Rauhan aikana miinoja säilytetään visusti varastoissa eivätkä ne aiheuttaneet ongelmia kenellekään. Nyt melkein kaikki miinat on tuhottu. Miinojen korvaaminen tulee kalliiksi, eikä ole edes täysin mahdollista.

Miinakysymys on noussut esiin muun muassa Ukrainan kriisin yhteydessä sekä monissa eduskunnan täysistunnoissa.

Asian toistelu ei ole kaikunut täysin kuuroille korville, sillä viime kesänä Kokoomuksen puoluekokous päätti vaatia Suomen irtautumista Ottawan sopimuksesta. Harmillisesti pääministeripuolue ei kuitenkaan ole edistänyt puoluekokouksessa tehtyä päätöstä millään tavalla. Keskusta taas ajaa tavalliseen tapaansa kaksilla rattailla.

Yhtenä vaaliteemanaan Perussuomalaiset vaatii jalkaväkimiinakiellosta irtautumista. Tarvitsemme miinoja osana uskottavaa ja kustannustehokasta koko maan puolustusta. Vähintään on ylläpidettävä kotimaassa jalkaväkimiinojen nopeaan ja massamaiseen valmistukseen tarvittavaa valmiutta.

2. Puolustusvoimauudistusta koskeva välikysymys

Hallituksen puolustusbudjettiin kohdistamat mittavat säästövaatimukset ja sen alkuvuodesta 2012 julkistama puolustusvoimauudistus sodan ajan joukkojen pienentämisineen ja varuskuntien massalakkauttamisineen rapautti Suomen puolustuskykyä.

Perussuomalaiset jätti eduskunnassa välikysymyksen, jossa sain kunnian olla ensimmäisenä allekirjoittajana ja ryhmäpuheenvuoron pitäjänä.

Välikysymyksessä ja sitä seuranneessa keskustelussa Perussuomalaiset kritisoi uudistuksen valmistelua, jota ei tehty parlamentaariselta pohjalta sekä uudistuksen seurauksia, jotka ovat maanpuolustuksellemme haitallisia: säästöjen ja varuskuntien lakkauttamisien lisäksi esimerkiksi kertausharjoitukset ajettiin käytännössä alas useammaksi vuodeksi ja varusmiesten maastovuorokausia vähennettiin.

Välikysymyksessä Perussuomalaiset toi esiin vakavan huolen siitä, miten tässä yhdistetyssä uudistus- ja säästömyräkässä turvataan uskottava, koko maan puolustus ja säilytetään yleinen asevelvollisuus sekä maanpuolustustahto.

3. Varapuheenjohtajaksi valinta

Asetuin Perussuomalaisten kesällä 2013 Joensuussa pidetyssä puoluekokouksessa tavoittelemaan varapuheenjohtajan tehtävää. Halusin tukea puolueen murtumatonta peruslinjaa, puheenjohtaja Timo Soinia ja olla etulinjassa mukana kehittämässä perussuomalaista kansanliikettä.

Puoluekokous antoi tukensa ja minut valittiin 1. varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajauuden myötä olen saanut osallistua moniin tapahtumiin eri puolella Suomea ja tavata jäseniämme ja kannattajiamme.

4. Parlamentaarinen selvitysryhmä

Olin mukana puolustuksen pitkän aikavälin haasteita pohtineessa, kansanedustaja Ilkka Kanervan johtamassa parlamentaarisessa työryhmässä. Ryhmä sai työnsä päätökseen syksyllä 2014 ja päätyi esittämään puolustusmateriaalin hankintaan lisärahoitusta vuodesta 2016 alkaen: aluksi 50 miljoonaa ja tästä asteittain kasvaen 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi laajasti yli puoluerajojen. Vain Vasemmistoliitto vastusti ja Vihreät venkoili. Perussuomalaiset olisi ollut valmis ryhmän kantaa suurempaankin korotukseen ja nopeammalla aikataululla. Selvitysryhmän lopputulema on kuitenkin kohtuullinen kompromissi.

Lisärahoitus tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset puolustusbudjettiin ovat olleet tuntuvia. Selvitysryhmän esittämät korotukset toisivat kuitenkin vain noin puolet tehdyistä leikkauksista takaisin.

Tästäkin asiasta äänestetään tulevissa eduskuntavaaleissa ja päätetään lopullisesti hallitusneuvotteluissa.

5. Itsenäisyyspäivän lippupuhe

Sain kunnian pitää lippupuheen valtakunnallisessa itsenäisyyspäivän lipunnostotilaisuudessa Helsingin Tähtitorninmäellä 2014. Puhe radioitiin, ja harvoin olen saanut puheestani niin paljon positiivista palautetta.

Käsittelin puheessani puolustusvoimien materiaalihankintoihin suunnattua määrärahaa ja hankintojen tärkeyttä. Totesin muun muassa, että korkea maanpuolustustahto ja hyvä koulutus eivät yksin riitä, myös materiaalia pitää olla.

Puhe löytyy Youtubesta.

6. Pieniä kielipoliittisia voittoja

Kansanedustajana toimiessani olen parhaani mukaan yrittänyt edistää suomen kielen asemaa ja vapaata kielivalintaa.

Esimerkiksi helmikuussa 2013 jätin hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, aikooko hallitus puuttua siihen, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu oli aikeissa muuttaa kaikki maisteriohjelmansa englanninkielisiksi.  Kysyin myös, miten hallitus aikoo varmistaa, että suomi säilyy yliopistojen ja korkeakoulujen opetus- ja tutkintokielenä vastaisuudessakin.

Opetusministerin vastaus saapui aikanaan, mutta merkittävämpää oli, että apulaisoikeuskansleri linjasi myöhemmin samana vuonna, että suomea ei saa täysin syrjäyttää yliopistoissa, vaan sen on säilyttävä opetus- ja tutkintokielenä.

Alkukesästä 2014 eduskuntaan jätettiin kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta vapaaehtoiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla. Sitä käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa, jossa otin osaa keskusteluun. Täysistunnosta asia lähetettiin sivistysvaliokunnan käsittelyyn.

Aloite vaikutti jo hautautuneen valiokuntaan, mutta vaalikauden viime hetkillä, liki vuoden käsittelyn jälkeen, valiokunta sai aiheesta aikaan mietinnön, ja asia tuli äänestettäväksi täysistuntoon.

Aloite ei täysistunnossa mennyt läpi, vaikka edellisten eduskuntavaalien aikaisissa vaalikonevastauksissa enemmistö nykyisistä kansanedustajista oli kertonut kannattavansa pakkoruotsin poistamista.

Sen sijaan eduskunta hyväksyi täpärästi ponnen, jolla hallitusta kehotetaan selvittämään mahdollisuudet alueellisiin kokeiluihin kielten valinnaisuuden lisäämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittanee vapaamman kielivalinnan kokeilemista lähinnä Itä-Suomessa. Pientä edistystä on siis tiedossa, ja uskon että lopulta terve järki voittaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *