Eläkeratkaisun katkera kalkki

Sotilaseläkejärjestelmää muutetaan osana yleistä eläkeratkaisua. Vaikka eläkelain lopullinen hyväksyntä vielä puuttuu, on valiokuntakäsittelyvaihe lainsäätämisen osalta päättynyt. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta antoi aiheesta mietinnön viime viikolla. Mietintöön sisältyy puolustusvaliokunnan maanpuolustuksen tarpeet ymmärtävä yksimielinen lausunto.

Tappioksemme sosiaali- ja terveysvaliokunta ei kuullut lainkaan puolustushallinnon työnantajan edustajia, eikä myöskään ottanut huomioon puolustusvaliokunnan yksimielistä lausuntoa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta, kuten edellisen hallituksen aikana tehty valmistelu, ei huomioinut tässä asiassa maanpuolustuksen etuja. Sotilaseläkejärjestelmä nähtiin virheellisesti vain sosiaalipoliittisena ratkaisuna, mikä heijastuu myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietinnöstä.

Eläkeuudistus kokonaisuudessaan on niin merkityksellinen asia, että kaikki puolueet haluavat sen etenevän eduskunnan päätöksenteossa. Jälkeenpäin voi arvioida, että sotilaseläkejärjestelmän osalta virhe tapahtui sen tultua osaksi valtion eläkejärjestelmää. Näin tässä uudistuksessa meni lapsi pesuveden mukana.

Puolustusministerinä yritin kahteen otteeseen sotilaseläkejärjestelmään tehtävien muutosten palauttamista uudelleen valmisteluun. Kumpikaan esitys ei johtanut haluamaani lopputulokseen. Demokratiassa tähän on tyytyminen.

Puolustusministerinä minua huolettaa ammattireservin pieneneminen, joka uhkaa puolustusratkaisuamme. Kenelläkään ei ole vielä vastausta siihen, miten ammattireservin tarvittava määrä jatkossa saavutetaan. Keinona on esitetty mm. sotilasvirkojen määrän lisäämistä kuudella sadalla (kustannnusarvio 40 M€/v), mutta tässä taloudellisessa tilanteessa se näyttää epätodennäköiseltä. Toisena vaihtoehtona on esitetty lisäeläkevakuutusta. Se on tutkimisen arvoinen vaihtoehto.

Ymmärrän ammattisotilaiden ajatukset tämän asian osalta ja erityisesti niiden kannalta, joiden palvelusuralla eläke-etuutta muutetaan jo toistamiseen. Mutta toisaalta toivon, että henkilökunta näkee oman palveluksensa Puolustusvoimissa muutoinkin kuin vain eläke-etujen valossa.

2 vastausta artikkeliin ”Eläkeratkaisun katkera kalkki”

  1. Vaikka tämä sotilaiden eläkejärjestelmän muutos vaikuttaa sodanajan upseeriston määrään ja laatuun, olisi reservin upseereihin panostaminen huomattavasti järkevämpää.

    Reservin upseerit (ja aliupseerit) muodostavat joka tapauksessa huomattavan enemmistön sodanajan päällystöstä (yli 90 %?). Tällä hetkellä sen koulutuksen kehittämisellä olisi saavutettavissa kaikkein parhaat tuotos/panos hyödyt. Tällä hetkellä koulutusta on saatavilla hyvin rajoitetusti, erityisesti mitä tulee hiemankin vaativimpiin tehtäviin (esim. esikuntatehtävät).

  2. Olisitte voineet tämä asian esittää vuonna 1987 kun jäin palvelukseenne. asettakaa itsenne tilanteeseen jossa sovitte lähes koko aikuiseliniän kattavan sopimuksen ja kun olette lähes kokonaan kattaneet oman osuutenne sopimuksesta toinen sopijapuoli pettää sopimuksen yksipuolisesti vahvemman oikeudella. Enpä osaa juuri arvostaa sopijakumppaniani vaikka se työnantajani edelleen on. Moni reserviin jääneistä on aloittanut uudessa ammatissa ja näinollen työskennellyt tämän yhteiskunnan hyväksi veroja maksaen. Ei monikaan millekkään eläkkeelle ole jäänyt. Toivon että jokainen asiasta päättänyt kokee saman ja joutuu petetyksi sopimuksessaan niin ettei voi asialle mitään ja on uhrannut sille koko elämänsä

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *