Leijona Cateringin tilanne

Keskustelu puolustusvoimien ruokahuollosta vastaavan Leijona Cateringin ns. vanhojen työntekijöiden palkkojen leikkaamisesta käy vilkkaana. Vasemmisto-opposition edustajat yrittävät vierittää syytä hallituksen harteille.

SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen kirjoitti facebookissa, että kyseessä on perusporvarilogiikan selkeä linja – työtätekevien palkkoja lasketaan. Tällä hän viittasi Demokraatissa 11.12.2015 julkaistuun verkkouutiseen, jossa kerrottiin Leijona Cateringin työntekijöiden palkkojen leikkaamisesta.

Vasemmistoliiton varakansanedustaja Jussi Saramo puolestaan väitti virheellisesti blogissaan, että minulla olisi kaikki valta korjata tilanne. Hän antaa ymmärtää, että ruokahuolto voitaisiin palauttaa osaksi armeijan perustoimintaa.

Asiassa on palattava neljä vuotta taaksepäin. Syksyllä 2011 silloinen hallitus päätti yhtiöittää puolustusvoimien ruokahuollon. Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskus (PURU) muutettiin osakeyhtiöksi nimeltä Leijona Catering. Työntekijät siirtyivät uuden yhtiön palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä ja heidän palvelussuhteensa ehdot turvattiin neljän vuoden suoja-ajaksi. Se päättyy ensi vuoden alusta.

Jo tuolloin oli tiedossa, että Leijona Cateringin työehtosopimus tulee noudattamaan jatkossa majoitus- ja ravitsemisalan sopimusta. Se sopimus on ehdoiltaan merkittävästi heikompi kuin henkilöstöä edustaneiden JHL:n ja MPHL:n neuvottelema työehtosopimus.

Tämä kaikki oli siis tiedossa syksyllä 2011, kun Kataisen hallitus valmisteli asiaa. Yhtiöittämistä ajoi voimakkaasti valtiovarainministeriö vastoin puolustushallinnon tahtoa. Tuolloin valtionvarainministerinä oli SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Vasemmistolähteiden mukaan SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät hallituksessa lakiesitystä vastaan. Sillä ei ollut merkitystä, koska hallituksen enemmistön päätöksellä laki tuli eduskunnan käsittelyyn. Perussuomalaiset vastustivat hanketta kiivaasti, mutta enemmistöhallitus äänesti yhtiöittämisen puolesta. Yksikään demari- tai vasemmistokansanedustaja ei äänestänyt hallituksen esitystä vastaan.

Vähemmälle huomiolle tässä asiassa on jäänyt työmarkkinajärjestöjen rooli. Sitä näkökulmaa esim. Demokraatti ei käsittele lainkaan. Leijona Catering on erinomainen esimerkki työmarkkinajärjestöjen sopimusalarajariidoista. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa työntekijöitä edustaa PAM, toisin kuin nyt päättyvässä sopimuksessa työntekijöitä edustavat JHL ja MPHL. Näin pohjimmiltaan kyseessä on myös taistelu maksavista jäsenistä. Toinen osapuoli solmii ehdoiltaan heikompia sopimuksia, työnantaja järjestäytyy heikompien sopimusten työnantajaliittoon ja lopulta toivotaan myös työntekijöiden siirtyvän heikomman sopimuksen tehneeseen liittoon.

Ymmärrän Leijona Cateringiin ns. vanhoina työntekijöinä siirtyneiden henkilöiden katkeruuden, kun palkka laskee vuoden vaiheessa. Se ei ole oikein. Heitä edustavat liitot JHL ja MPHL ovat vedonneet mm. minuun, että valtioneuvoston pitää puuttua Leijona Cateringin sopimustilanteeseen ja antaa poliittista ohjausta. Poliittisen ohjauksen antaminen itsenäiselle osakeyhtiölle ei ole näin yksinkertaista ja varsinkaan asiassa, joka on ollut tiedossa yhtiöittämisestä päätettäessä syksyllä 2011. Valtioneuvoston omistajaohjaus tapahtuu käytännössä omistajuusjärjestelyissä sekä yhtiökokouksessa, jossa valitaan yhtiön hallinto. Yhtiöön valittu hallinto ja operatiivinen johto hoitavat yhtiön liiketoiminta-asioita, joihin ei voi ulkopuolelta puuttua.

Palaan kirjoitukseni alkuun. Vaikka SDP:n puoluesihteeri Paananen ja Vasemmistoliiton varakansanedustaja Saramo muuta väittävät, niin SDP ja Vasemmistoliitto tämänkin katkeran kalkin keittivät! Kitkerä maku ei muutu, vaikka kuinka yrittäisi siirtää vastuun muille.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *