Suomi vastaa itse puolustuksestaan

Puolustusliitto Naton yhdysvaltalainen varapääsihteeri Alexander Vershbow kommentoi hiljattain Lännen Medialle Suomen pitkään jatkunutta Nato-yhteistyötä myönteiseen sävyyn ja antoi ymmärtää, että Suomi voisi saada kriisitilanteessa Natolta apua. Annoin aiheeseen liittyen haastattelun mm. Helsingin Sanomille.

Oman käsitykseni mukaan Vershbown lausunto on ennen kaikkea kohteliasta retoriikkaa, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. On luonnollista, että hän on halunnut kommentoida Suomea myönteisessä hengessä: Suomi on ollut Naton rauhankumppani yli 20 vuotta ja olemme olleet kriisinhallintaoperaatioissa mukana. Nykyään olemme niin sanottu kehittyneempi kumppanimaa.

On syytä tehdä selvä ero viidennen artiklan turvatakuiden ja neljännen artiklan mukaisten konsultaatioiden välillä. Vain Nato-jäsenet voivat saada turvatakuut. Olennainen osa Naton turvatakuita on Naton yhteinen puolustussuunnittelu, ja siinä Suomi ei ole mukana. Me olemme sotilaallisesti liittoutumaton maa ja meillä on oma itsenäinen puolustus. En lähde arvuuttelemaan, mitä Nato-maiden apu ja konsultaatiot voisivat konkreettisesti olla – ei ole olemassa ennakkotapausta tilanteesta, jossa Nato-maat olisivat konsultoineet Natoon kuulumattoman maan avustamisesta.

Suomen kansallista puolustusta ei voi laskea kohteliaiden lausuntojen varaan. Kriisitilanteissa voimapolitiikka perinteisesti ottaa vallan ja kauniit puheet ja liittosopimukset voivat tällöin osoittautua tyhjiksi kirjaimiksi. Historian valossa voin todeta, että Suomi kyllä saa apua, jos siitä on hyötyä avunantajalle – olimme sitten liittoutuneita tai emme.

Yksi vastaus artikkeliin ”Suomi vastaa itse puolustuksestaan”

  1. Yleisessä julkisessa apukeskustelussa jää yleensä avun tarkempi luonne/määrä yksilöimättä ja sehän on sen koko jutun ydin. Sillä avuksi luokiteltavaa se on pienikin apu ja tätä kautta aivan pommin varmasti Suomi saisi kriisitilanteessa apua useilta Nato-mailta, se on vaan kokonaan toinen kysymys, kuinka isoa ja ratkaisevaa se apu on kokonaistilanteen kannalta. Esim. Ukraina on saanut jo pitkään apua USA:lta, onko Ukrainalla nyt pullat hyvin uunissa, ei erityisemmin.

    Apu siis harvoin tarkoittaa ratkaisevaa apua näissä asioissa, ellei ole erikseen ja yksityiskohtaisesti sovittu. Nato-maiden suhteen on vielä sekin erikoispiirre, että Nato-maiden ensisijainen auttamiskohde on toinen Nato-maa ja jaettavaa tavaraa on rajallisesti, asejärjestelmästä riippuen hyvinkin rajallisesti.

    Toki karttaharjoituksessa näemme, että Suomen tukeminen sotilaallisesti tukee myös Viroa ja Norjaa, että jos vaikka AMRAAM-ohjuksia tulisi Suomeen pikalähetyksenä, niin mukana on erittäin todennäköisesti saattokirje, millä painopisteellä näitä tulisi erityisesti hyödyntää. Omilla varastoilla on vapaammat kädet.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *