Kaatuneita muistaen

Sunnuntaina 21.5.2017 vietettiin kaatuneiden muistopäivää. Osallistuin muistopäivän juhlallisuuksiin laskemalla valtioneuvoston seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille Helsingissä ja pitämällä puheen Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarihautamuistomerkillä. Lisäksi osallistuin kunnianosoituksiin Helsingin vanhan kirkon puistossa.

Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940, jolloin toukokuun kolmas sunnuntai määrättiin vietettäväksi sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä. Päivä on uskonnollisen yhtenäisyyden päivä, jolloin muistamisen kohteena ovat Suomen puolesta raskaimman uhrinsa antaneet ikään, rotuun, vakaumukseen tai uskontoon katsomatta.

Juutalaisella hautausmaalla pitämässäni puheessa käsittelin Suomen ainutlaatuista sotatietä ja sitä kovaa työtä, jonka suomalaiset sankarit isänmaamme eteen sodissa tekivät. Suomen juutalaisille jatkosota näyttäytyi poikkeuksellisen raskaana. Suomi taisteli liitossa valtion kanssa, joka systemaattisesti vainosi ja murhasi heidän uskonveljiään. Huolimatta jo pitkään jatkuneista vainoista Saksassa ja muualla Euroopassa, Suomen juutalaiset taistelivat isänmaan ja vapauden puolesta kaikilla rintamillamme aivan kuin muutkin Suomen kansalaiset. Suomi oli heille ristiriidoista huolimatta puolustamisen arvoinen maa; maa, jossa oli mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta.

Kaikille sotiemme veteraaneille kiitos henkisestä lujuudesta, sitkeydestä ja niistä uhrauksista, joita he osoittivat taistellessaan ylivoimaista vihollista vastaan vaikeassa tilanteessa. Isänmaan rakkaus ja usko oman asian oikeellisuuteen auttoivat säilyttämään sen, mikä on tärkeintä − itsenäisyyden. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tehty työ valu hukkaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *