Eduskunnassa sanottua

Eduskunnan käsiteltävänä oli 31.5.2017 kolme tärkeää asiaa: Hallituksen esitys laiksi kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevasta päätöksenteosta, valtioneuvoston selonteko Suomen osallistumisen jatkamisesta turvallisuussektorin koulutusyhteistyössä Irakissa sekä pääministerin ilmoitus ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä EU-toimintaympäristön muutoksista.

Totesin aiheista käytyjen keskusteluiden yhteydessä mm. seuraavaa:

Kansainvälisen avun antamista ja pyytämistä koskevaa päätöksentekoa käsittelevän lakipaketin toteutumiseksi jouduimme puolustusministeriössä jo valmistelun alussa valitsemaan henkilöstön osalta ne toimintatavat, joilla varmistetaan, että Puolustusvoimien kaikki suorituskyvyt ovat käytettävissä. Näin ollen ainoaksi vaihtoehdoksi jäi Puolustusvoimien henkilöstön, niin sotilaiden kuin siviilien, velvollisuus osallistua kansainvälisen avun antamisen ja tietenkin myös vastaanottamisen tehtäviin. Kansainvälisen avun antamisen tehtäviin osallistuvat sotilaat ja siviilit tulee kuitenkin valita ensisijaisesti niistä henkilöistä, jotka ovat sitoutuneet Puolustusvoimien kansainvälisiin tehtäviin tai jotka ovat sillä hetkellä valmiita lähtemään näihin tehtäviin. Tällä varmistetaan mahdollisimman motivoitunut henkilöstökokoonpano.

Irakissa tehtävää koulutusyhteistyötä käsittelevää selontekoa koskevassa keskustelussa esille nousivat palvelusturvallisuuskysymykset. Irak on kiistatta korkean riskin alue, mutta joukkojemme omasuojaa voidaan pitää riittävänä, ja luonnollisesti pyrimme tarjoamaan asianmukaiset välineet siellä palveleville miehillemme ja naisillemme. Joukkojemme turvallisuudesta siis pyritään huolehtimaan. Operaatio on hyvää harjoitusta sekä palkatulle henkilökunnalle että reserviläisille. Esimerkiksi erikoisjoukkomme ovat saaneet hyvää harjoitusta, ja operaatio tarjoaa myös tärkeitä yhteistyömahdollisuuksia meille merkittävien viiteryhmämaiden kanssa.

Ulko- ja turvallisuuspoliittisen sekä EU:n toimintaympäristön muutoksia käsittelevän pääministerin ilmoituksen yhteydessä muistutin, että puhuessamme EU-puolustusyhteistyöstä tai EU:n puolustusulottuvuudesta puhumme itse asiassa enemmän kriisinhallinnasta kuin perinteisestä puolustuksesta. Jatkossakin Suomi rakentaa uskottavan, kansallisen puolustuksensa kovan ytimen kotimaassa, kentällä ja kasarmilla. EU-yhteistyöllä voimme saada lisäarvoa. Henkilökohtaisesti uskon, että jos tätä ajanjaksoa katsotaan joskus historiana, EU-puolustusyhteistyötä merkityksellisempänä kansallisen puolustuksen kehittämisen kannalta nähdään pohjoismainen puolustusyhteistyö ja etenkin Ruotsin kanssa tehtävä yhä syvenevä yhteistyö.

Täysistuntopöytäkirja ja keskustelut kokonaisuudessaan osoitteessa https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/Poytakirja/Sivut/PTK_61+2017.aspx