Moukarit saapuvat

Olin tänään Vuosaaren satamassa seuraamassa K9 Moukarien saapumista Suomeen. Eteläkorealainen panssarihaupitsi K9 Thunder eli suomalaisittain Moukari on yksi parhaimmista maailmassa. Moukarin ns. ammu ja väistä -kyky (shoot and scoot) tekee siitä vaikean maalin vastatoimille.

Moukarin merkitys Suomen tykistöjärjestelmälle on valtava. Se mahdollistaa nopean, tarkan ja laaja-alaisen vaikuttamisen taistelukentän syvyydessä. Moukarin etuina ovat nopea tulenavaus ja aseman vaihtaminen ennen kuin ammukset osuvat maaliinsa. Se sopii myös varusmieskoulutukseen.

Suorituskykyä lisätään Nammon kanssa kehitettävällä pitkänkantaman ammuksella sekä lentorataa korjaavilla sytyttimillä. Jälkimmäinen mahdollistaa tulenavauksen ilman tarkistusammuntoja, jolloin vastustaja ei saa ennakkovaroitusta tulenkäytöstä. Samoin se varmistaa tulen entistä tarkemman osumatodennäköisyyden.

Tela-alustaiset 155 mm:n K9 Moukari –panssarihaupitsit tukevat operatiivisia joukkoja kauaskantoisella ja hyvän liikkuvuuden omaavalla tykistöllä. Nämä korvaavat ensi vuosikymmenellä vanhenevaa ja käytöstä poistuvaa vedettävää tykistöä.

Etelä-Koreassa vuosi sitten helmikuussa allekirjoitin hankintapäätöksen, jonka mukaisesti Suomi ostaa yhteensä 48 vähän käytettyä panssarihaupitsia. Kauppahinta ilman veroja oli 146 miljoonaa euroa. Siihen sisältyi myös varaosia ja koulutusta.

Hankintapäätös sisälsi option, jonka mukaisesti voimme ostaa samaan hintaa lisää Moukareita. Niiden toimitukset toivottavasti ajoittuvat nykyisten toimitusten jatkoksi. Näin satavuotias suomalainen tykistö uudistuu ja vastaa 2000-luvun tarpeisiin.

Suomen hankintapäätös näytti esimerkkiä naapurimaillemme. Viro valmistelee kauppaa ja Norja on jo ostanut K9 –panssarihaupitseja. Tämä mahdollistaa pohjoismaisen yhteistyön tiivistämisen mm. huollon ja ampumatarviketuotannon osalta.

6 thoughts on “Moukarit saapuvat”

  1. Huomenna Senaatintorilla! Tykistö 100 kalustonäyttelyssä

  2. Ensivaikutelma on rohkaiseva. Ampumaetäisyys, liikuteltavuus ja panssarointi vahvistavat aselajin kykyä täyttää tehtävänsä. K9 lienee myös toimintavarma.

    Mutta, mutta … hankittavien tykkien määrä ei vastaa edes kolmea patteristoa (18 tykkisenä). Koulutus saadaan kyllä käyntiin, mutta määrä jää auttamatta liian vähäiseksi. Plussaa kuitenkin tuosta osto-optiosta.

  3. Hieno asia.
    Edullinen ja tehokas ase. Määrä vain on liian pieni pinta-alaltaan näin suureen maahan. Toivottavasti saadaan lisää tulevaisuudessa.

  4. On hyvä ja onniteltavaa, että lopultakin saadaan nämä Moukarit. 122 milliset Gvozdikathan ovat kai tosiasiassa vain tela-alustainen jalkaväkitykki, joksi kai PZ-IV alunalkaen oli tarkoitettu.
    Moukarit lukumääräisesti ovat kuitenkin tippa meressä ( myös nykyiselle ja tela-alustaisella kalustolla varustetuille tai varustettaville joukoille), ja soveltuvat nimenomaan tela-alustaisien moukkojen aseeksi. Jos katsottaisiin tarpeelliseksi naapurin Terminator-saattovaunujen tapaiselle panssarijääkäreiden raskaaslle vaunulle ja tulenjohtovaunulle toimimaan panssareiden kanssa, niin alustan yhteensopivuuden kannalta kai olisi sama Thunder -vaunun alusta hyvä Patrian kehittelyjen lähtökohdaksi, Puolahan on ostanut niitä Krab-telatykkiensä alustaksi, kun oman alusta moottori ( V-12pohjainen??), on poistettu tuotannosta. alustathan ovat telatykkien halvin osakokonaisuus.

    Muukin tykistö pitäisi kai, vaikka yksinkertaisemmallakin ratkaisulla, saada itseliikkuviksi TYKEIKSI.
    Allekirjoittaja on sellaisiakin ehdotellut , mutta käsittääkseni niille on naurettu ja heitetty roskakoriin. ”Paras on hyvän vihollinen”, silloin kun hienouden lisäarvo on kyseenalainen kokonaisuuden kannalta.
    Pyöräalusainen laitehan omaa liikkuvuuden ja väistön kannalta maastoliikkiuvuutensa puitteissa samat väistöominaisudet kuin telakalustokin, ja lisäksi kai operatiivinen liikkuvuus on eri luokkaa. Ei tarvita kuljetuslavetteja pitkiin operatiivisiin siirtoihin eli ajoneuvolukumäärä olisi pienempi. Pitäisi kuvaannollisesti nostaa saksalaisten yhsinkertainen Hummel-telatykki (sen maastoliikkvuus kai oli aika vaatimaton) tukevalle pyöräalustalle ja hankkia samalla alustalla oleva ammustäyudennysvaunu.Moukarit luultavasti olisivat liian hienoja ja kalliita muille joukoille, jotka ovat kokonaan phyöräalustaisia, teloista ei ole mitään lisähyötyä, kun kaiken muun kaluston mastoliikkuvuuden määrää pyöräkalusto . Pääasia, että itseliikkuvalla pyöräalustalla oleva tykki olisi ampumateknillisesti ja suoritusarvoiltaan sama kun muutkin 155 milliset tykit. Jos olisi kotimainen alusta, niin ainakin lisäsarvo jäisi Suomeen, ja jos vuosien varrella tilausmäärät olisivat noin 500- 600 ( eli 30-50 kpl/v), mikä kai olisi minimi, niin hintakin laskisi huomattavasti. Suomen metsäthän ovat täynnä metsäautoteitä, ja todisteena pyöräalustoista saaduista kokemuksista kai on että esim.Tarta-alustojen maastoliikkuvuus tiestön ulkopuolella on ( esittelyssä kuultua) erittäin hyvä (Ural-alustoja paljon parempi) paitsi vetisellä suolla, minne ei kauaskantoisen tykin tarvinne mennä, ilmeisesti ei Suomessa edes arvosteta renkaiden paineensäätöä kuten Venäjän ”laakeella” lössiaavikolla rospuuton aikaan arvostetaan.
    Metsäautotie voisi olla tuliasemana muutaman minuutin ajan ja sitten ajetaan kuusien katveeseen. Ei tarvittaisi paljastavia linnoitustöitä jne. Kirjallisudessa on näkynyt mainitoja ,että venäläiset kriittisissä tilanteissa 1941 Karjalassa ampuivat suoraan tieltä, ja siirsivät heti tykit suojaan. Viholliseltakin pitää oppia. Hajaryhmityskin voisi olla siten tiiviimpi kuin jos asemat ovat pitemmän aikaa samassa paikassa , tykkien ollessa liikkumattomina maalitauluina asemissaan ( vrt. Syyrian taistelujen ja erityisesti Venäjä-Ukrainan sodan kokemukset venäläisten vastatykistötutkien merkityksestä ukranalaisten suurille tykistötappioille).
    Suomesta saataisiin ainakin pyörät, akselit voimansiirto jouset, iskunvaimentimet???( paitsi moottori ja vaihteet, ellei kannibalisoida siviilikalustoa hätätilanteessa).
    Jotta ei olisi useita putkipituuksia, pitäisi kai pitkille 52-kaliiperin standardiputkille olla (mikäli teknillisesti ja ballisitisesti mahdollista) vähäisempiä panoksia/laukauksia, jotta voidaan ampua (yläkulmilla???) lyhyitä etäisyyksiä, lähelle omia omien turvallisuus). Muutenhan joudutaan kalustoon, jossa samalle kaliiperille on eripituisia putkia, mikä vähentäisi kaluston käytettävyyttä eri tilanteissa. Kevyemmän lyhytputkisen tykin teho-/hintasuhde paljon huonompi kuin isolle tykille, kun suurta tykkiä pienennetään. Hyötyä on yleensäkin vain silloin kun onnistutaan suurentamaan laitteen suoritusarvoja vähäisin muutoksin, eli että laitteessa on sinällään jos suunniteltaessa varatty suunnittelu reserviä. Venäläiset onnistuivat tässä sodan aikana. Saksalaisethan joutuivat toiseen tilanteeseen kun joutuivat venyttämään panssarivaunujen komponentteja, (vaihteet, telat, moottorit jne., siis lähinnä alusta) yli teknillisen rajan. Tosin nämäkin laitteet näyttävät, että toiminnalle on ensisijaista olleellisin osa, eli tykistön osalta nimenomaan tykki, kun taas alustassa voidaan tyytyä vaatimattomampiinkin suoritusarvoihin, kunhan luotettavuus ja korjattavuus on turvattu ( esim. ei-sofistikoidut SU-100, SU-122, SU-152, IS-panssarit kaikessa yksinkertaisuudessaan ja ”puutteineen”.)

    Tässä siis joitakin kiitettävän Moukari-hankinnan synnyttämiä kokonaisuuteen liittyviä mietteitä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *