Kansallinen puolustus on kivijalka, joka mahdollistaa myös kriisinhallinnan

Ekim Özdemir tulkitsi (HS Mielipide 22.3.) 225. Maanpuolustuskurssin avajaisissa pitämääni tervehdystä niin, että mielestäni kansainvälinen kriisinhallinta ja kansallinen puolustus muodostaisivat jonkinlaisen nollasummapelin. Tulkinta on väärä. Kansallinen puolustus on kivijalka, joka mahdollistaa myös kriisinhallinnan.

Suomen puolustusjärjestelmä rakennetaan kansallisista tarpeista ja lähtökohdista. Näitä lähtökohtia ovat muun muassa lähialueen turvallisuustilanne, puolustusratkaisu sekä käytössä olevat resurssit. Suomen maanpuolustuksen suorituskyky ei näin ollen ole riippuvainen – kuten Özdemir väittää – kriisinhallinnasta saaduista opeista. Kriisinhallintaoperaatioista saadut opit voivat olla hyödyllisiä, erityisesti yksilölle, mutta ne tulee erottaa pitkäjänteisestä järjestelmätason kehityksestä. Niin ikään täytyy muistaa, että kriisinhallintaoperaatioista saatava hyöty kansalliselle puolustukselle on varsin rajallista tietyn ajanjakson jälkeen – operaatiosta riippuen.

On huomattava, että pääosa puolustusjärjestelmän kehitystyöstä perustuu kotimaassa tehtyyn tutkimukseen ja kehitystoimintaan. Toiseksi, kriisinhallinta on vain pieni osa puolustuksemme kansainvälisestä yhteistoiminnasta. Pääosa puolustusjärjestelmää hyödyttävästä yhteistyöstä tehdään monen- tai kahdenvälisesti kriisinhallintaoperaatioiden ulkopuolella esimerkiksi osana kansainvälisestä harjoitustoimintaa tai materiaaliyhteistyötä.

Edellä esitetystä huolimatta on kriisinhallinta arvokasta työtä, joka täydentää konkreettisella ja merkittävällä tavalla niin ulko- kuin turvallisuuspolitiikkamme tavoitteita. Se myös parhaimmillaan vakauttaa konfliktiherkkiä alueita ja luo edellytyksiä rapautuneiden yhteiskuntien toiminnalle. Puolustusjärjestelmän kehittämisen ytimessä se ei kuitenkaan ole.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien  mielipidesivulla 25.3.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *