Reservipoliiseja ei revitä pystymetsästä

Kari Huhta sekoitti kolumnissaan (HS 6.4.) erikoisella tavalla reservipoliisin, vapaaehtoisen maanpuolustuksen, katupartiot, pelon lietsonnan ja puoluepolitikoinnin. Lisäksi HS:n (2.4.) uutisen päällimmäisenä havaintona oli, että reservipoliisien osaaminen perustuisi vain 16 päivän viikonloppukoulutuksiin. Näitä käsityksiä on syytä oikoa puolustushallinnon näkökulmasta.

Vuonna 1995 perustettua täydennyspoliisijärjestelmää ei kuluneen yli 20 vuoden aikana ­kyetty kehittämään toimivaksi. Se oli rakenteeltaan ja sääntelyltään joustamaton eikä vastannut tarpeisiin.

Reservipoliiseja on ajateltu poliisin avuksi yllättäviin tai laajoihin yhteiskunnan häiriö- tai turvallisuustilanteisiin. Tällaisia tilanteita varten niin poliisi kuin Puolustusvoimatkin tarvitsevat reservin.
Tavoitteena on, että reservipoliisin runko muodostuisi sotilaspoliisin koulutuksen saaneista, yli 35-vuotiaista kertausharjoitetuista reserviläisistä. Heillä on jo johtajakoulutusta, aseenkäsittelytaitoa, joukkojen hallinnan osaamista ja riittävää elämänkokemusta. Heitä ei siis revitä mistään pystymetsästä. Kukaan ei suunnittele korkeatasoisen, vuosien poliisikoulutuksen korvaamista 16 päivän pikakurssilla.

Puolustusvoimien sodan ajan joukkojen määrää on supistettu merkittävästi 25 viime vuoden aikana. Samaan aikaan sotilaspoliisikoulutusta on annettu huomattavasti sodan ajan tarvetta suuremmalle joukolle. Puolustusvoimien reservissä on siten iso joukko osaavia henkilöitä, joiden kouluttaminen reservipoliisiksi on kokonaismaanpuolustuksen hengessä yhteiskunnan turvallisuutta lisäävä, kustannustehokas ratkaisu.

Tässä mielessä toimittaja Huhdan heitto siitä, että reservipoliisit ”tuskin” uhkaisivat yhteiskuntajärjestystä, on käsittämätön.

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien mielipidepalstalla 9.4.2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *