Ei avata Pandoran lipasta

Puhuin 23.5.2018 Elisabeth Rehn Bank of Ideas -ajatushautomon toteuttaman selvityksen julkistamisseminaarissa Säätytalolla Helsingissä.

Selvityksen tarkoituksena on ollut tuottaa päätöksentekoa tukevaa tietoa siitä, mitä asepalveluksen ja siviilipalveluksen yhdistävä, kokonaisturvallisuutta edistävä ja yhdenvertainen kansalaispalvelus voisi tarkoittaa ja miten se voitaisiin toteuttaa.

Puheessani käsittelin aihetta yleisen asevelvollisuuden ja kokonaisturvallisuuden näkökulmasta.

Aluksi on hyvä palauttaa mieliin yleisen asevelvollisuuden perimmäinen tarkoitus. Kyse on Suomen sotilaallisesta puolustamisesta, ei mies/naiskysymyksestä.

Maamme puolustusratkaisu perustuu kahteen keskeiseen pilariin: koko maan puolustamiseen sekä sen mahdollistavaan yleiseen asevelvollisuuteen. Puolustusratkaisumme suuri linja on ollut koko itsenäisyytemme ajan muuttumaton ja hyvä niin. Perustuslaissamme on jokaista kansalaista koskeva maanpuolustusvelvollisuus, ja siitä on johdettu miehiä koskeva yleinen asevelvollisuus.

Suomalainen asevelvollisuus on historiallinen menestystarina, joka koostuu niin sotiemme kokemuksista, veteraanien perinnöstä kuin kansalaisten velvollisuudentunteesta ja luottamuksesta Puolustusvoimiin. Ilman yleistä asevelvollisuutta ja sen tuomaa reserviä olisi Suomea ollut mahdotonta puolustaa talvi- ja jatkosodassa.

Pitkästä historiastaan huolimatta yleinen asevelvollisuus ei ole vanhentunut järjestelmä. Päinvastoin. Kansalaiset ovat voimakkaasti yleisen asevelvollisuuden puolella.

Sellaisille miehille, jotka terveydellisistä syistä eivät voi suorittaa perinteistä varusmiespalvelusta tai niille naisille, jotka eivät valitse vapaaehtoista varusmiespalvelusta, voidaan kuitenkin ajatella uusia polkuja osallistua työhön yhteiskunnan hyväksi. Mahdollinen kansalaispalvelus tulisi mielestäni kytkeä tiiviisti jo olemassa oleviin turvallisuuden viitekehyksiin ja sen tulisi olla kustannuksiltaan järkevä, mutta ennen kaikkea sille on oltava kysyntää.

Tällainen kansalaispalvelus voisi sisältää koulutusta, joka liittyisi esimerkiksi sellaisiin Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvattuihin häiriötilanteisiin, joihin ei aina välttämättä liity sotilaallisen voiman käyttöä: elintarvikehuoltoon sekä sosiaali- ja terveystoimeen liittyviin tilanteisiin, suuronnettomuuksiin ja ympäristöuhkiin. Näissä poikkeusolosuhteissa koulutuksen saaneet henkilöt voisivat toimia viranomaisten tukena.

Aseellinen varusmiespalvelus on kuitenkin myös tulevaisuudessa maamme puolustuksen kivijalka, eikä mikään järjestelmä, joka tavalla tai toisella liudentaisi sen suorittamista, ole mahdollinen kehityssuunta.

Pienenkin vapaaehtoisuuden elementin tuominen aseellisen varusmiespalvelun suorittamiseen avaisi Pandoran lippaan, jota ei olisi enää mahdollista sulkea. Tämä on nähty esimerkiksi Ruotsissa.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *