Suomi suluttamisen suurvalta

Kun Suomi alkoi noudattaa jalkaväkimiinat kieltävää Ottawan sopimusta vuonna 2012, pidettiin puolustusvoimiamme ja puolustusratkaisuamme maailmalla vanhanaikaisena. Kylmän sodan päätyttyä ikuinen rauha oli monien mielestä palannut maanosaamme ja eurooppalaiset valtiot keskittyivät supistamaan asevoimiaan ja suuntamaan niiden toimintaa kriisinhallintaan. Idealismin imussa menivät myös jalkaväkimiinat, jotka kehitysmaissa silpoivat siviileitä.

Maailma näyttää tällä hetkellä varsin erilaiselta. Venäjä valtasi Krimin 2014, Itä-Ukrainassa käydään sotaa ja eurooppalaiset valtiot pyristelevät puolustusbudjettiensa parissa pyrkien nostamaan niitä muuttuneen turvallisuustilanteen edellyttämälle tasolle – tekevätpä asevelvollisuusarmeijatkin paluutaan. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsin, Suomen ei tarvitse käydä uudelleenkeksimisen kivikkoista polkua, koska viisaasti säilytimme aluepuolustuksen ja yleisen asevelvollisuuteen perustuvan puolustusratkaisumme, aivan kuten säilytimme kykymme suluttaa aluettamme.

Suluttaminen sisältää hävittämisen ja murrostamisen lisäksi miinojen käytön. Sen päämääränä on vaikuttaa vastustajan liikkeeseen: hidastaa ja ohjata sitä puolustukselle edullisimmille alueille sekä tuottaa viholliselle tappioita. Vaikka hiljattain nostimme sodan ajan vahvuuttamme 50 000 sotilaalla, jää puolustukseemme vääjäämättä vähemmin voimin puolustettavia alueita, joissa sulutteilla voidaan kiistää vastustajan toiminnan vapaus.

Suluttamisella on myös henkinen merkitys. Se aiheuttaa vastustajalle epävarmuutta ja pelkoa. Viesti on selvä: tänne ei ole hyvä tulla pahoin aikein. Suomi puolustaa koko valtioaluettaan.

Olemme tällä hetkellä eurooppalaisen suluttamisen kärkiosaajia ja meiltä haetaan oppia. Järjestelmäämme myös kehitetään aktiivisesti. Kehitteillä oleva etälaukaistava hyppypanos (Take off Canister), joka on saanut julkisuutta aina Kiinaa myöten, on yksi esimerkki kotimaisesta innovoinnista. Hyppypanos on toteutuessaan kuitenkin vain osa laajempaa kokonaisuutta. Se on osa suomalaista miina- ja panosjärjestelmää, joka rakentuu erilaisista panssarimiinoista ja panoksista, joita on yhä käytössä suuria määriä, vaikka julkisuudessa käydystä keskustelusta voisi päätellä, että suurin piirtein kaikista miinoista on Ottawan sopimuksen takia luovuttu.

Esimerkiksi panssari- ja pohjamiinoilla hidastetaan ja pysäytetään vastustajan mekanisoituja joukkoja. Uudet moniherätepanssarimiinat kasvattavat sulutteiden tehoa merkittävästi. Tähysteisesti laukaistavat viuhka- ja kylkipanokset lisäävät iskukykyä painopistesuunnassa sekä vastustajan selustassa. Hävityspanosperheellä voidaan lisätä miinojen tehoa sekä tuhota nopeasti esimerkiksi siltoja tai tienpätkiä. Miinat ja panokset ovat kustannustehokkaita, kestävät hyvin varastointia ja ovat suurelta osin kotimaisia.

Suomalaisen sulutusjärjestelmän toiminnallisena haasteena on aikajänne. On varmistettava, että suluttaminen voidaan aloittaa muutamien vuorokausien kuluessa käskystä. Myös tähän on varauduttu. Keskeiset alueet kyetään suluttamaan nopeasti – kansainvälisiä sopimuksia noudattaen.

Suomalainen sulutus ei kohdistu sattumanvaraisesti siviileihin, vaan sotilaallinen kohde on aina tarkasti tiedossa. Lisäksi suomalaisen suluttamisen periaatteisiin on aina kuulunut, että sulute on paikannettavissa ja näin ollen tarpeen päätyttyä myös raivattavissa. Suluttamisen suurvalta valmistautuu myös siivoamaan jälkensä vastuullisesti.

Kirjoitus on julkaistu Suomen Sotilaassa 2/2018.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *