Puolustusasiat hyvällä mallilla

Käsittelin Nykypäivä-lehdelle antamassani haastattelussa mm. kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja otin kantaa Nato-kysymykseen.

Kansainvälisen puolustusyhteistyön saralla on paljon meneillään. Suomi on viime vuosina pyrkinyt entistä aktiivisempaan puolustusyhteistyöhön niin Ruotsin, EU:n kuin Natonkin kanssa. Vuosi sitten liityimme mukaan Britannian johtamiin nopean toiminnan joukkoihin (JEF), ja tämän vuoden toukokuussa Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen Pentagonissa juhlavin seremonioin.

On paradoksaalista, että minä, joka olen nimenomaan kansallisen puolustuksen mies, jäänen historiaan ilmeisesti Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä.

Kyseessä on toki osittain median luoma illuusio: myös ja etenkin kansallisessa puolustuksessa on viime aikoina tapahtunut paljon. Nopeiden uhkien torjuntaan on kehitetty valmiusjoukot ja lainsäädäntöä on muutettu kansainvälisen avun vastaanottamiseksi ja antamiseksi. Tällä vaalikaudella puolustushallinto on saanut eniten rahaa rauhanaikana hankkeisiinsa, kun lasketaan mukaan strategiset Laivue 2020-hanke ja HX-hanke.

Kansainvälinen puolustusyhteistyö on kuitenkin kiistatta lisääntynyt. Olen tavannut Yhdysvaltain puolustusministerin Jim Mattisin kolmesti vuoden aikana, ja Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin virkakauteni aikana kaikkiaan 41 kertaa.

Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa tehty aiejulistus kertoo siitä, että Suomen tärkeimmät yhteistyökumppanit puolustuksen saralla ovat Ruotsi ja Yhdysvallat. Aiejulkistus merkitsee käytännössä sitä, että olemme Ruotsin kanssa samalla viivalla transatlanttisessa linkissä. Mistään turvatakuista ei kuitenkaan ole kyse. Turvatakuut saadaan vain liittymällä Naton jäseneksi.

Suomi ei siis ole solminut puolustusliittoja tällä vaalikaudella, mutta tehnyt hyvää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa. Olemme luoneet mahdollisuuden sille, että kun rauhan aikana harjoittelemme ja teemme muutenkin yhteistyötä, meillä on kriisin aikana – jos poliittiset päättäjät näin tahtovat – edellytykset ja yhteensopivuus toimia kumppanimaiden kanssa yhdessä.

Tästä on kyse myös Suomessa vuonna 2021 järjestettävässä pääsotaharjoituksessa, jonka yhteydessä pidetään laaja kansainvälinen harjoitus. Tähän osallistuu noin 20 000 suomalaista ja toivottavasti kolmisentuhatta ulkomaalaista, joista pääosa varmastikin Yhdysvalloista ja Ruotsista – eli tärkeimmät kumppanimaamme.

Haastattelussa esitettyyn kysymykseen siitä, missä tilanteessa Suomen pitäisi liittyä Natoon, totesin, että varmaankin silloin, jos turvallisuusympäristö muuttuu ja suomalaisten mielipide asiasta muuttuu. Näen, että nykytilanne on hyvä, ja tämä näkemys jaetaan laajalti valtionjohdossa ja kansalaisten keskuudessa. Suomi toimii omalta osaltaan vakauttavana tekijänä Itämeren piirissä ja teemme yhä tiivistyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *