Milloin isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Hannu Salomaa väitti (HS Vieraskynä 28.9.) asevelvollisuuden nojaavan yhä nationalismiin ja kyseenalaisti nykymuotoisen suomalaisen asevelvollisuuden – toisin kuin 81 prosenttia suomalaisista, jotka Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kannattavat asevelvollisuutta. Salomaan perustelut muutostarpeelle ontuivat, ja historiallisen osuuden osalta ne olivat myös tulkinnanvaraisia.

Yleinen asevelvollisuus juontuu niin poliittisista kuin sotilaallisistakin tarpeista. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, ja pääosa kansalaisista haluaa säilyttää tilanteen nykyisellään. Näin ollen puolustuksen kivijalka on luotava kansallisesti: kauniista globaaleista ajatuksista ei ole juuri hyötyä, kun suomalaisten tappaminen alkaa.

Suomi on myös laaja mutta vähäväkinen maa. Koko valtakunnan puolustaminen edellyttää riittävän laajoja Puolustusvoimia. Sodan ajan joukkojen verraten suuren määrän (noin 280 000 henkilöä) vuoksi koulutukseen tarvitaan koko miespuolinen ikäluokka. Näin saadaan samalla myös erityisosaajia tarvittaviin tehtäviin.

Puolustusvoimat kouluttaa nykyään vuosittain yli 21 000 varusmiestä, joista 500 on vapaaehtoisia naisia. Määrä mahdollistaa sodan ajan joukkojen ikärakenteen pitämisen riittävän alhaalla.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokkain keino ylläpitää edellä kuvatut sodan ajan joukot. Useassa asevelvollisuuden hylänneessä eurooppalaisessa valtiossa pelkät henkilöstökulut vievät puolet tai yli puolet puolustusbudjetista. Niinpä rahaa koulutukseen ja uuden materiaalin hankintaan jää niukasti. Tämä johtaa väistämättä puolustuksen rapautumiseen. Suuren liittouman jäsenelle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sotilaallisesti liittoutumattomalle maalle kyseessä on vaarantava virhe.

Toisin kuin Salomaa väitti, asevelvollisuutta ei legitimoida kansallismielisyydellä vaan kansalaisten tahdolla.

Mitä sitten tulee nationalismiin ja suomalaisuuteen? Se, mitä Salomaa pitää negatiivisena nationalismina on itse asiassa isänmaallisuutta. Missä vaiheessa isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 30.9.2018.

One thought on “Milloin isänmaallisuudesta on tullut pahe?”

  1. Kiitos jälleen kerran asiallisesta kirjoituksesta ja isänmaan arvojen puolustamisesta!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *