Aihearkisto: Blogimerkintä

Kokonaisturvallisuuden parantamiseksi

Valtion kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa -selvitystä vastaanottamassa.

Hallitusohjelman tavoitteessa tarkentaa kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan liittyvää lainsäädäntöä on päästy harppaus eteenpäin, kun asiaa käsittelevä selvitys on nyt valmistunut. Selvityksen tavoitteena oli löytää konkreettisia ja toteuttamiskelpoisia keinoja, joilla valtion kokonaisturvallisuutta voidaan parantaa yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen läheisyydessä sijaitsevan kiinteän omaisuuden omistuksen ja hallintaoikeuden siirroissa sekä merkittävissä investointihankkeissa. Strategisia kohteita, joiden ympäristöllä voi olla turvallisuusulottuvuus, ovat mm. sotilasalueet, strategiset tie-, rata-, silta- ja patorakenteet sekä merenkulkuväylät ja satamarakenteet sekä tietoliikenteeseen ja sähkönsiirtoon liittyvät kohteet.

Laaditussa selvityksessä on tunnistettu useita mahdollisuuksia lisätä viranomaisen toimintamahdollisuuksia kansallisen turvallisuuden varmistamiseksi. Tarkasteltavina mahdollisina kehittämiskohteina tunnistettiin mm. lunastuslainsäädäntö, etuosto-oikeuden laajentaminen valtiolle, mahdollinen EU- ja ETA-alueen ulkopuolisten kansalaisten kiinteistönomistuksen rajoitettu lupa- tai ilmoitusvelvollisuus, maankäytön suunnittelun nykyistä laajempi hyödyntäminen sekä suunnittelutarpeen- ja rakentamisen lupajärjestelmän mahdollinen kehittäminen.

Selvityksen mukaan omaisuuden lunastuksesta puolustustarkoituksiin annettua lakia voitaisiin täsmentää puolustustarkoituksen osalta siten, että edellytykset lunastamiselle voisivat täyttyä myös puolustusvoimien hallinnassa olevien alueiden lähialueilla. Puolustuslunastuslailla mahdollistetaan toimenpiteiden väliaikainen kieltäminen, kun puolustusministeriö on ryhtynyt valmistelemaan lunastusta.  Puolustuslunastuslaissa tulisi nykyistä selkeämmin kieltää kiinteistöjen sellainen käyttäminen, jolla olisi haitallisia vaikutuksia puolustusvoimien toimintaan. Myös ennakkohaltuunottoa koskevaa säännöstä voisi täsmentää lunastusmenettelyn sujuvuuden varmistamiseksi tapauksissa, joissa valtion turvallisuusedut voisivat vaarantua.

Valtion väliintulo kiinteistökaupassa olisi mahdollista toteuttaa joko muuttamalla nykyistä etuostolakia siten, että siihen lisättäisiin tarvittavat säännökset valtion etuosto-oikeudesta, tai säätämällä uusi ”valtion etuostolaki”, jossa säädettäisiin kokonaisturvallisuusperustaisesta etuosto-oikeudesta. Etuostolainsäädännön käyttöönotto kokonaisturvallisuuden edistämiseksi olisi mahdollista joko siten, että valtiolla olisi laaja-alaisesti etuosto-oikeus kiinteistökaupoissa, taikka niin, että etuosto-oikeus olisi rajoitettu tietyille alueille, esimerkiksi tiettyjen määriteltyjen turvallisuuden kannalta merkittävien kohteiden läheisyyteen.

Ulkomaalaisten kiinteistöomistusta ei nykyisin Suomessa säännellä. Kansainväliset sopimukset rajoittavat jossain määrin lupajärjestelmän luomista, mutta ennakkovalvonta voisi selvityksen mukaan olla mahdollista kansallista turvallisuutta koskevien poikkeamismahdollisuuksien perusteella ainakin rajoitetulla soveltamisalalla. Ulkomaalaisten kiinteistöomistuksen kontrollijärjestelmä voisi koskea esimerkiksi tarkasti määriteltyä aluetta, kuten raja-aluetta ja ehkä käsittää joihinkin ”julkisiin kohteisiin” (esim. varuskunta-alueisiin ja vara-laskupaikkoihin) suoraan rajoittuvat alueet.

Myös maankäytön suunnittelua ja rakentamisen kontrollia voitaisiin kehittää siten, että kokonaisturvallisuus otettaisiin nykyistä laajemmin huomioon jo kaavoituksessa ja rakentamisen kontrollijärjestelmässä.

Selvityksen perusteella voidaan todeta, että valtio tarvitsee uusia keinoja kokonaisturvallisuuden kannalta merkittävien maa-alueiden ja kiinteistöjen hankintaan ja hallintaan. Kokonaisturvallisuuden parantaminen kiinteän omaisuuden siirroissa edellyttää lainsäädännön kehittämistä. Yksityiskohtaisempi arvio tarvittavista toimenpiteistä täsmentyy, kun valmistelun jatkovaiheista sovitaan vastuuministeriöiden välisissä neuvotteluissa.

Suomi parantaa tilannekuvaa

Päätöksenteon tueksi on saatava oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa. Vain siten sotilasliittoon kuulumaton Suomi voi puolustaa itseään uskottavasti.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Sotilaallista voiman käyttöä Suomea vastaan ei voida sulkea pois. Uhat ovat aiempaa moninaisempia ja siksi Suomi tarvitsee tehokkaan sotilas- ja siviilitiedustelun.

Tiedustelun menetelmät kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla. Yksi vaikuttavampia tekijöitä on digitalisaatio. Taivaalla kulkeva signaali on pitkälti vaihtunut verkossa kulkevaan bittiin.

Sotilastiedustelu on keskeinen osa Suomen puolustusvalmiutta. Puolustusvoimien nykyisillä toimivaltuuksilla ei voi, varsinkaan tietoverkoissa, riittävän tehokkaasti ja riittävän varhaisessa vaiheessa hankkia tietoa sotilaallisesta toiminnasta tai Suomeen kohdistuvista ulkoisista uhkista.

Tämän johdosta asetin 1.10.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Tavoitteena oli ajanmukaistaa puolustusvoimien tiedustelua koskevat toimivaltuudet.

Tänään on saavutettu yksi merkkipaalu, sillä vastaanotin mietinnön sotilastiedusteluksi säädettävästä laista. Siinä esitetään säädettävän sotilastiedustelun tarkoituksesta, kohteista ja tiedustelutoiminnassa noudatettavista periaatteista, tiedustelumenetelmistä sekä tiedustelutoiminnan ohjauksesta ja valvonnasta puolustushallinnossa.

Tiedustelulakien myötä Suomi saattaa tiedustelulainsäädäntönsä yleiseurooppalaiselle tasolle.

Punavihreää rähinöintiä

Eilisestä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden henkilöiden palautuslennosta Afganistaniin liikkuu paljon väärää tietoa ja tahallisia väärinymmärryksiä erityisesti sosiaalisessa mediassa. Demarit, vasemmistoliittolaiset ja varsinkin vihreät poliitikot Ville Niinistö etunenässä ovat agitoineet joukkojaan barrikadeille muun muassa levittämällä valheellista tietoa siitä, että palautettavien joukossa olisi ollut mm. raskaana olevia naisia tai lapsia. Kumpiakaan ei lennolla ollut. Sen seurauksena poliisin toimintaa pyrittiin estämään tavalla, jossa ei ollut enää kyse rauhanomaisesta mielenilmauksesta vaan aktiivisesta viranomaisen toiminnan estämisestä. Tänään rähinöinti jatkui, kun joukko mielenosoittajia tunkeutui sisäministeriöön.

On kauniisti sanottuna erikoista, että jotkut kansanedustajatkin epäilevät sitä, ettei Suomi olisi eurooppalainen oikeusvaltio, joka kunnioittaa ihmisoikeuksia, kansainvälisiä sopimuksia ja EU-lainsäädäntöä. Palautettavat ovat käyneet läpi kaikki mahdolliset valitustiet viranomaispäätöksistä tuomioistuimiin. Tänä päivänä ketään henkilöä, jonka turvapaikkaprosessi on kesken, ei palauteta Suomesta.

On myös muistettava, että yhdelläkään ulkomaan kansalaisella ei ole automaattisesti oikeutta oleskella Suomessa. On viranomaisten lakisääteinen tehtävä puuttua laittomaan maassa oleskeluun. Lähtökohta on aina se, että henkilö noudattaa saamaansa lainvoimaista päätöstä ja poistuu itse maasta. Jos poistuminen ei tapahdu vapaaehtoisesti, on palauttaminen poliisin lakisääteinen tehtävä.

Palautuksia toimeenpanevat useat Euroopan maat. Viime viikolla esimerkiksi Saksa on palauttanut Afganistaniin ihmisiä, joilla ei ollut oikeutta turvapaikkaan.

Kuin kirsikkana tämän punavihreän rähinäkakun päällä oli Metsälän vastaanottokeskuksessa poliisin toimintaa häiritsemässä Oulunkylän seurakunnan julkkispappi, joka jouduttiin poistamaan voimakeinoin paikalta. Luterilaisen kirkon johdosta on toki jo aikaisemmin todettu, että kirkon tehtävänä ei ole puolustaa suomalaisuutta tai Suomen etua. Sen tehtävänä ei ole myöskään haitata oikeuslaitoksen päätösten toimeenpanoa tai viranomaisten toimintaa.

Terrorismia ei pidä hyväksyä

Sisäministeriö on julkaissut esityksen ISIS:in taistelualueilta palaavia henkilöitä koskevan viranomais- ja muun toiminnan järjestämiseksi. Tavoitteena on pyrkiä integroimaan terroristijärjestöihin liittyneitä henkilöitä suomalaisen yhteiskunnan sääntöihin viranomaisten välisellä yhteistyöllä ja yhdistysten tuella.

Äärifundamentalistisen islamin houkuttelemina on Suomessa tunnistettuja taistelualueille lähtijöitä noin 80, mutta todellinen lukumäärä lienee suurempi. Määrä on kansainvälisesti vertailtuna huolestuttava. Palanneita on tunnistettu 20 henkeä. Sisäministeriö on heidän kotiuttamisekseen laatinut vankien yhteiskuntaan palauttamista muistuttavan suunnitelman.

Erona on kuitenkin se, että terroristisessa tarkoituksessa ulkomaille lähteneitä harvoin kyetään juridisesti rankaisemaan näytön puutteessa, vaikka taistelualueelle matkustamisen tarkoitus onkin ollut selvää kuin pläkki. On niin ikään selvää, että palaajat herättävät pelkoa ja epäluuloa niin valtaväestössä kuin omissa yhteisöissään.

Koska ohjelma terroristitaistelijoiden sopeuttamiseksi takaisin suomalaiseen yhteiskuntaan perustuu vapaaehtoisuuteen, on ohjelman tavoitteiden saavuttaminen kyseenalaista. Palaajilla ei toisaalta saa olla ohituskaistaa yhteiskunnan sosiaalipalveluihin.

Tukitoiminnan ohella tulee tarkastella uudestaan myös suomalaista lainsäädäntöä, jonka mukaan matkustaminen terrorismirikoksen tekemistä varten on jo nykyään rangaistava teko. Rangaistussäännös ei kuitenkaan koske taistelualueelta palaavia. Ylipäätään taistelualueella oleskelu terroristisessa tarkoituksessa – riippumatta siellä mahdollisesti todistamattomiksi jäävistä yksittäisistä teoista – on säädettävä rangaistavaksi.

Terroristeilta on voitava perua mahdollinen turvapaikkaoikeus ja lisäksi tulee selvittää kaksoiskansalaisten osalta mahdollisuudet Suomen kansalaisuuden menettämiseen.

Terrorismia ei saa ymmärtää saati rankaisematta jättämisellä edes hiljaisesti hyväksyä. ISIS:n toimintaan osallistuminen on terrorismia sen kaikkein karmeimmassa muodossa.