Aihearkisto: Blogimerkintä

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

KIRJALLINEN KYSYMYS

Työelämävalmennuksen hyväksikäyttö

Eduskunnan puhemiehelle

Työtön työnhakija voi työllistymistään edistääkseen osallistua työelämävalmennukseen, jonka tarkoituksena on muun muassa perehdyttää työelämään sekä parantaa ammattitaitoa. Työelämävalmennus on tarkoitettu henkilöille, jotka ovat täyttäneet 25 vuotta tai ovat suorittaneet ammatillisen koulutuksen tai kuuluvat perus- tai ansiopäivärahan piiriin. Työelämävalmennuksen järjestäjänä voi olla valtio, kunta, kuntayhtymä, yritys, yhdistys tai muu yhteisö sekä säätiö tai yksityinen elinkeinonharjoittaja.

Työelämävalmennukseen osallistuva saa työpanoksestaan korvaukseksi joko Kelan maksamaa työmarkkinatukea tai peruspäivärahaa tai työttömyyskassan maksamaa ansiopäivärahaa. Matka- ja muiden ylläpitokustannusten korvaamiseksi maksetaan lisäksi ylläpitokorvausta 9 euroa päivältä.

Työelämävalmennuksessa olevan henkilön koulutus ja työnkuva ovat monesti vastaavia kuin samaa työtehtävää hoitavilla, palkatuilla työntekijöillä. Etenkin akateemisille tarkoitetuissa paikoissa valmennettavalta toivotaan usein ylemmän korkeakoulututkinnon lisäksi esimerkiksi laajaa kielitaitoa, paineensietokykyä ja valmiutta omatoimiseen työskentelyyn. Käytännössä palkatun työntekijän ja työelämävalmennettavan erona on usein ainoastaan se, että valmennettavalle työnantajan ei tarvitse maksaa palkkaa.

Työttömän kohdalta valmennukseen osallistumisen kesto on rajattu 12 kuukauteen, josta samalla työnantajalla saa suorittaa korkeintaan kuusi kuukautta. Sen sijaan valmennuksen järjestäjän eli työnantajan kohdalla työelämävalmennettavien käyttöä ei ole ajallisesti mitenkään rajattu. Tämä on johtanut siihen, että työnantajat ketjuttavat työelämävalmennettavia hoitamassa tehtäviä, joihin muutoin tarvittaisiin palkattu työntekijä: työnantaja säästyy palkkaamiselta ottamalla edellisen valmennettavan perään aina uuden.

Järjestelmä on muodostanut työmarkkinoille systeemin, joka kierrättää koulutettua työvoimaa puoli-ilmaiseksi ja jopa estää uusien työpaikkojen syntymistä, kun työnantajat saavat käyttöönsä ilmaista työvoimaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko valtioneuvosto tietoinen siitä, että työnantajat käyttävät työelämävalmennettavia ketjussa välttyäkseen palkkaamasta lisää työvoimaa ja

mitä valtioneuvosto aikoo tehdä, jotta tällainen ilmaisen, koulutetun työvoiman hyväksikäyttö loppuu?

Helsingissä 1 päivänä heinäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Vastavuoroisuutta maakauppoihin

Eduskunta jäi tänään istuntotauolle. Äänestyksiä ynnä muuta käänteitä on viime päivinä ollut, mutta niistä löytää halukas tietoa mediasta. Kaikki tärkeä eduskuntatyö ei kuitenkaan nouse julkisuudessa esiin. Minulla oli esim. toissa päivänä ilo allekirjoittaa muiden Perussuomalaisten kansanedustajien tavoin Reijo Tossavaisen laatima toimenpidealoite asiasta, joka on puhuttanut erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Kyse on venäläisten maakaupoista. Aloite on ohessa. – Sopii toivoa, että sille jotain tapahtuu, sillä vastavuoroisuuden lisäksi asiassa on monenlaisia muitakin ulottuvuuksia.
 
—–
 
EU-maiden ulkopuolisten henkilöiden, yritysten ja yhteisöjen kiinteistöomistusoikeuksien rajoittaminen
 
Eduskunnalle EU:n ulkopuolisista maista erityisesti venäläisten omistukseensa hankkima maa- ja kiinteistöomaisuus on kasvanut Suomessa sellaisiin mittasuhteisiin, että sen vaikutukset erityisesti Itä- ja Kaakkois-Suomessa eivät nykytilanteessa ole pelkästään positiivisia. Epäoikeudenmukaista ja vastavuoroisuusperiaatteiden vastaista on myös se, että Venäjän lähialueilta suomalaiset eivät voi ostaa tai omistaa maaomaisuutta tai muita kiinteistöjä, kuten venäläiset Suomesta.

Aiheesta on aiemmin tehty lakialoite (LA 35/2009 vpMarkku Rossi /kesk) ja kirjallinen kysymys (KK 1099/2010 vpPertti Hemmilä /kok), johon oikeusministeri Tuija Brax on antanut vastauksensa 2.2.2011. Ministerin antamassa vastauksessa todettiin, että viimeiset rajoitukset poistettiin 1.1.2000, kun laki 1613/1992 kumottiin. Kumoamislain perusteluissa on todettu silloisen tilanteen mukaan, ”ettei rajoituksia voida pitää perusteltuina myöskään unionin ulkopuolisiin maihin nähden”. Sen jälkeen tilanne on muuttunut voimakkaasti. Vastauksessa ei huomioitu myöskään vuonna 2004 alkaneen ostoryntäyksen suuria vaikutuksia Itä- ja Kaakkois-Suomen alueilla, vaan vertailu suoritettiin koko Suomen kiinteistökantaan, mikä on omiaan vääristämään tilannekuvaa em. alueilla.

Venäjän presidentin 9.1.2011 antama ukaasi, jolla kielletään ulkomaalaisilta maakiinteistöjen omistaminen Suomen lähialueilla, mitätöi tältä osin myös tasa-arvoisuuden ja vastavuoroisuuden periaatteiden noudattamismahdollisuudet maiden välillä.

Liittymisasiakirjan 87 artikla ei myöskään velvoita Suomea sallimaan kiinteistöjen myyntiä EU:n ulkopuolisille tahoille. Useissa Euroopan maissa kiinteistöjen hankkimiselle on asetettu erilaisia ehtoja. Tanskassa ulkomaalaiset joutuvat anomaan lupaa kiinteistöjen ostolle oikeusministeriöstä. Kreikassa tarvitaan puolustusministeriölle osoitettava hakemus ja selvityksiä ostoaikeiden tarkoitusperästä. Sveitsissä lupaa täytyy hakea usealta eri viranomaiselta aina paikallistasolta liittovaltion tasolle saakka. Ahvenanmaan asettamat rajoitteet on myös osoitus rajoitusten sallimisesta EU:n sisällä.

Vuoteen 2008 jatkunut huima nousu venäläisten hankkimien kiinteistöjen osalta taittui hiukan laman vaikutuksesta, mutta noin 800:n kiinteistön ostamisen vuosivauhti voi jatkua tulevaisuudessakin. Tällaisen kiinteistömassan siirtyminen vuosittain ulkomaiseen omistukseen suhteellisen suppealla alueella Itä- ja Kaakkois-Suomessa on johtanut ja johtaa yhä haasteellisempiin tilanteisiin näillä alueilla. Maanmittauslaitoksen tilastot osoittavat tarkemmin millaisista volyymeista on kysymys.

Yhtenä seurauksena on ollut mm. se, että kiinteistöjen markkinahinnat ovat tästä syystä nousseet niin korkeiksi erityisesti venäläisten eniten suosimilla alueilla, että suomalaiset eivät useinkaan pysty kilpailemaan samoista kotimaansa kohteista. Laajasti on myös esiintynyt vahvoja epäilyjä rahanpesun ja harmaan talouden liittymisestä moniin kiinteistökauppoihin. Viimeksi mainituista lieveilmiöistä pitävän näytön saaminen on ollut vaikeaa, koska näiden tutkintaan ei ole ollut riittävästi resursseja.

On olemassa suuri vaara, että yhä suurempien kiinteistömassojen siirtyessä Suomesta ulkomaiseen omistukseen, syntyy aiemmin arvaamattomia seurauksia, kuten on tapahtunut suurten pörssiyhtiöiden omistuksen siirtyessä pääosin ulkomaiseen omistukseen.

Ulkoministeriön johtama selvitysprosessi on jatkunut tämän aihealueen problematiikan selvittämiseksi jo pitkää (PKT 137/2010 vp) ilman merkittävää tulosta. Täten epätietoisuus omistamisoikeuksista lisääntyy sekä Suomessa että Venäjällä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin, joilla kontrolloidaan ja rajoitetaan EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen maa-alueiden ja muiden kiinteistöjen osto- ja omistusoikeutta Suomessa. Tämä koskee erityisesti niitä maita, joissa suomalaisilla ei ole yhtäläisiä oikeuksia kiinteistöjen ja maa-alueiden ostoon ja omistukseen.

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011

Reijo Tossavainen /ps
Pirkko Mattila /ps
Pentti Kettunen /ps
Reijo Hongisto /ps
Ari Jalonen /ps
Kimmo Kivelä /ps
Osmo Kokko /ps
Kauko Tuupainen /ps
Ville Vähämäki /ps
Jussi Halla-aho /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Jussi Niinistö /ps
Maria Lohela /ps
Ritva Elomaa /ps
Laila Koskela /ps
Lea Mäkipää /ps
Martti Mölsä /ps
Juho Eerola /ps
James Hirvisaari /ps
Ismo Soukola /ps
Pietari Jääskeläinen /ps
Tom Packalén /ps
Timo Soini /ps
Jari Lindström /ps
Mika Niikko /ps
Olli Immonen /ps
Kaj Turunen /ps
Juha Väätäinen /ps
Anne Louhelainen /ps
Hanna Mäntylä /ps
Arja Juvonen /ps
Teuvo Hakkarainen /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Anssi Joutsenlahti /ps

Ulkomaalaisille maksettava rintama-avustus

KIRJALLINEN KYSYMYS

Ulkomaalaisille maksettava rintama-avustus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen puolustusvoimien erilaisissa tehtävissä palveli sotiemme aikana monia ulkomaiden kansalaisia, jotka sotien jälkeen eivät jääneet Suomeen asumaan ja jotka tälläkin hetkellä asuvat ulkomailla. Osa näistä raskaisiin sotaponnistuksiin itsenäisen Suomen puolesta osallistuneista henkilöistä on edelleen vailla virallista tunnustusta sotaveteraaniasemastaan sekä vailla avustusta, joka muille rintamalla palvelleille maksetaan.

Suomen itsenäisyyden puolesta sotatoimialueilla taistelleille ulkomaalaisille on voitu myöntää ainoastaan ulkomaalaisen rintamasotilastunnus, joka oikeuttaa muun muassa rintamalisän perusosaa vastaavaan rintama-avustukseen. Tunnuksen myöntäminen lopetettiin vuonna 1994, mutta tämänkin jälkeen Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvelleelle, joko Suomessa pysyvästi asuvalle ulkomaalaiselle rintamasotilaalle tai entisen Neuvostoliiton alueella pysyvästi asuvalle rintamasotilaalle on voitu myöntää vuosittainen rintama-avustus. Kyseinen avustus perustuu valtioneuvoston aina vuodeksi kerrallaan antamaan asetukseen.

Sen sijaan tällä hetkellä voimassa oleva asetus ei mahdollista avustuksen maksamista ulkomaalaisille henkilöille, jotka sodanaikaisen palveluksensa perusteella Suomen kansalaisina olisivat olleet oikeutettuja saamaan joko naisten rintamapalvelustunnuksen tai miesten rintamatunnuksen. Käytännössä ilman rintama-avustusta ovat siis jääneet esimerkiksi ne itäkarjalaiset miehet, jotka osallistuivat jatkosotaan armeijamme linnoitusrakennusmuodostelmissa sekä itäkarjalaisnaiset, jotka osallistuivat Suomen armeijaa tukeviin maanpuolustuksellisiin tehtäviin jatkosodan aikana.

Tasavertaisuuden vuoksi kaikille Suomen puolesta sotiemme aikana rintamalla palvelleille henkilöille tulisi maksaa rintama-avustusta vastaavasti kuin vastaavissa tehtävissä toimineille Suomen kansalaisille maksetaan. Ulkomaalaisten rintamasotilaiden lisäksi avustuksen tulisi kuulua siis myös muille ulkomaalaisille veteraaniryhmille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä, jotta Suomen ulkopuolella asuvat, Suomen puolustusvoimissa sotien aikana palvellet henkilöt saisivat asemastaan tunnuksen sekä avustuksen vastaavasti, kuin he olisivat Suomen kansalaisina vastaavissa tehtävissä toimiessaan saaneet?

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kysymys viestintäalan liikakoulutuksesta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Viestintäalan liikakoulutus

Eduskunnan puhemiehelle

Valtioneuvosto hyväksyi joulukuussa 2007 koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman vuosille 2007–2012. Suunnitelmassa esitettiin aloittajatavoitteet koulutus- ja opintoaloittain. Viestintä- ja informaatiotieteiden aloittajatavoitteeksi määriteltiin suunnitelman mukaan ammatillisessa peruskoulutuksessa 700, ammattikorkeakouluissa 500 ja yliopistoissa 300 uutta opiskelijaa vuonna 2012.

Koulutustarjonnan mitoitusta tarkasteltiin uudelleen päivitetyn toimialaennusteen ja koulutustarve-ennusteen pohjalta vuoden 2009 lopussa valmistuneessa koulutustarjonnan tavoitteiden väliarvioinnissa. Myös väliarvioinnin perusteella viestinnän alan koulutuksessa todettiin olevan runsaasti ylitarjontaa etenkin toisella asteella ja ammattikorkeakouluissa.

Opiskelupaikkojen karsimiseksi Diakonia-ammattikorkeakoulun Turun toimipisteen viestinnän koulutusohjelma lopetettiin opetusministeriön esityksestä vuonna 2010. Koulutusohjelmaan otettiin vuosittain noin 30 uutta opiskelijaa, joista viimeiset aloittivat vuoden 2010 alussa. Tästä pienestä vähennyksestä huolimatta asetetut aloituspaikkatavoitteet ovat vielä hyvin kaukana.

Kuluvan vuoden huhtikuussa opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä julkaisi ehdotuksensa koulutustarjonnan tavoitteiksi vuodelle 2016. Tämän muistion pohjalta valtioneuvosto tullee vuoden 2011 syksyllä päättämään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmasta vuosille 2011–2016.

Työryhmän muistiossa todetaan, että vuodesta 2006 lähtien viestintä- ja informaatiotieteiden ammatillisen peruskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen aloittajamäärä on pysynyt suurin piirtein ennallaan tai jopa kasvanut. Vuonna 2009 alaa alkoi opiskella ammattikouluissa 1 317, ammattikorkeakouluissa 829 ja yliopistoissa 267 uutta opiskelijaa.

Työryhmä esittää viestintä- ja informaatiotieteiden alalla noin 1 300 aloituspaikan vähentämistä siten, että jäljelle jääviä aloituspaikkoja olisi ammatillisessa peruskoulutuksessa 500, ammattikorkeakouluissa 350 ja yliopistoissa 270.

Hallitus lupaa hallitusohjelmassaan mitoittaa koulutustarjonnan kansakunnan sivistystarpeiden ja työmarkkinoiden pitkän aikavälin tarpeen perusteella. Ongelma viestintäalan ylikoulutuksesta on ollut jo tiedossa jo pitkään, ja se vaatii pikaista ratkaisua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin konkreettisiin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä viestintäalan opiskelupaikkojen karsimiseksi alan liikakoulutustilanteeseen puuttumiseksi?

Helsingissä 28 päivänä kesäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Hallitus nostaa polttoaineen hintaa

Uusi hallitus on ohjelmassaan linjannut, että kansalaisten jokapäiväinen elämä kallistukoon edelleen. Väistyvän hallituksen energiaveropaketti ja muut korotukset iskivät lovea etenkin pienituloisten kukkaroon, ja jälleen on luvassa uusi kurimus.

Kataisen hallitus on päättänyt nostaa polttoaineista, alkoholista, savukkeista sekä virvoitusjuomista, makeisista ja jäätelöstä perittäviä valmisteveroja. Kotitalouksien sähkön hintakin tulee nousemaan.

Viinan, tupakan, limsan, karkin ja jätskin verotuksen kiristämistä voidaan tietenkin perustella terveyden edistämiseen vedoten. Sen sijaan bensan ja dieselin ylikireän verotuksen entisestään kiristämistä ei voi hyväksyä, puhumattakaan hallituksen suunnittelemasta autoveron korotuksesta, sillä Suomi on harvaan asuttu, pitkien etäisyyksien maa. Arjen välttämättömiä liikkumistarpeita riittää. Sähkön hintakin alkaa lähestyä kohtuuttomuutta: näillä leveysasteilla se nyt vaan on niin, että asuntoja pitää lämmittää.

On arvioitu, että tulonjaon kannalta valmisteverot ovat arvonlisäveroakin epäoikeudenmukaisempia, sillä niiden korotus rokottaa pienituloista arvonlisäveron korotusta enemmän. Jälleen siis ollaan ottamassa Kokoomuksen johdolla uutta askelta tasaveroa kohti.

Perussuomalaisen mielestä verotusta tulisi ohjata suuntaan, jossa verot määräytyvät maksukyvyn mukaan. Se tarkoittaa, että suurituloiset maksavat tuloistaan enemmän veroa kuin pienituloiset. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että tuloverotusta ei kiristetä. Ainoa verotuksen osalta näkyvissä oleva valonpilkahdus on se, että pääomatuloverotus nousee 28 prosentista 30 prosenttiin ja muuttuu samalla lievästi progressiiviseksi. Siitä tunnustus uudelle hallitukselle.

Etuisuuksiin kaavaillut korotukset olisivat tuomassa hieman helpotusta kaikkein heikoimmassa asemassa olevien talouteen. Toivon, että ne myös toteutuvat. On kuitenkin huomattava, että korotuksesta ei ole pienituloiselle mitään iloa, jos osa siitä hupenee kohonneisiin välillisiin veroihin ja loput vähennetään toimeentulotuesta.

Myös opintotuen sitomista indeksiin on saatu odottaa kauan. Elinkustannusten kallistuessa opiskelijoiden ostovoima on jatkuvasti heikentynyt. Tosin indeksiin sitominen tapahtuu vasta vaalikauden lopulla.

Köyhän asiasta on muistettava huolehtia myös muin keinoin kuin pelkillä etuisuuksien korotuksilla. Eritoten peruspalveluiden säilyminen ja niiden kehittäminen on turvattava. Julkisten palveluiden on oltava laadultaan ja saatavuudeltaan kilpailukykyisiä yksityisten palveluiden kanssa. Kuntatalouden kuristaminen ei tässä suhteessa lupaa hyvää.

Kolumni Aamupostissa 27.6.2011

Malli Cajanderista malli Kataiseen?

Kylmää kyytiä Suomen puolustusvoimille tarjoaa kokoomusvetoinen vasemmistohallitus. Se aikoo leikata puolustushallinnon määrärahoja peräti 200 miljoonalla eurolla.

Mistä nämä suhteettoman suuret säästöt otetaan ja millä aikataululla, on vielä auki, mutta selvää lienee, että hallitus aikoo ainakin lakkauttaa varuskuntia ja heikentää puolustusvoimien henkilökunnan asemaa. Irtisanomisilta ei vältyttäne; kokoomuslainen kylmä, yhteiskuntavastuusta piittaamaton ulkoistamispolitiikka saa siis jatkua tälläkin vaalikaudella. Huolestuttavinta kuitenkin on, että säästöt tulevat heikentämään Suomen puolustuskykyä.

USKOTTAVA PUOLUSTUS JA NATO

Hallitusohjelman mukaan Suomi ylläpitää uskottavaa kansallista puolustusta sekä mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä. Jälkimmäinen tarkoittaa, että puolustusmateriaalin hankinnat ja puolustusoppimme kehittäminen ovat sidotut Nato-yhteensopiviin ja todella hintaviin asejärjestelmiin – ei Suomen kannalta edullisempiin ja maamme olosuhteisiin paremmin soveltuviin asehankintoihin ja taktiikkaan.

Uskottava kansallinen puolustus ja Nato-optio eivät ole toisensa poissulkevia, jos rahaa on. Nyt sitä ei ole, ja entisistäkin leikataan rajusti.

Hallituksella ei ollut ohjelmassaan rohkeutta tehdä ratkaisevaa strategista valintaa. Todellista säästöä olisi nimittäin ollut saavutettavissa vain valitsemalla uskottavan kansallisen puolustuksen ja sotilaallisen liittoutumisen välillä.

Nyt tämä vaaleanpunainen hyytelöhallitus aikoo ratsastaa näillä kahdella hevosella, mutta samalla pienentää kummankin rehuannoksia. Se ei ole sotilaallisesti eikä se ole taloudellisesti järkevää.

ALUEELLISTEN JOUKKOJEN VARUSTUS

Kuluva vuosikymmen oli alun perin suunniteltu maavoimien aseistuksen nykyaikaistamiseen, seuraava vuosikymmen ilmavoimien.

Jos hallitus nyt alkaa tinkimään alueellisten joukkojen – oman maamme puolustuksen ydinjoukkojen – aseistuksesta, johtamisvälineistä, koulutusajasta ja kouluttajista, merkitsee se pidemmällä tähtäimellä maanpuolustuksemme alasajoa, semminkin kun viime vuosina – järjetöntä kyllä – vanhaa mutta toimivaa materiaalia on ehditty tonnikaupalla tuhota ja Ottawan sopimuksen takia joudumme luopumaan kustannustehokkaista ja ainoastaan maahamme hyökkäävälle viholliselle vaarallisista jalkaväkimiinoista.

Julkisuudessa puhuttanut säästöajatus varusmiespalveluksen lyhentämisestä neljään kuukauteen on helppo ampua alas. Miehistön pikakoulutus ei tuota taistelukentällä pärjäävää joukkoa, ellei samaan aikaan huomattavasti lisätä kertausharjoituksia. Näinhän todetaan hallitusohjelmassa mainitussa Siilasmaan työryhmän raportissakin.

Valikoivampaan asevelvollisuuteen siirtyminen ei ole kestävä säästöratkaisu sekään. Se johtaa Ruotsin tielle, jonka päässä häämöttää kallis ja kansallista yhtenäisyyttä murentava palkka-armeija. Ruotsin tie on kansallisen puolustuksen tuhon tie.

VARUSKUNTIA TARVITAAN

Varuskuntien lakkauttamisesta saatavat säästöt ovat puolestaan vähäiset. Ääriesimerkkinä tapaus Mikkeli ja Savon Prikaati, jonka lakkauttamisesta ei edes syntynyt säästöjä.

Vaikkei maata puolustetakaan varuskunnista käsin, niin juuri varuskunnissa rakennetaan rauhan aikana puolustuskyky. Yleisen asevelvollisuuden ja siitäkin kumpuavan maanpuolustustahdon ylläpitämiseksi tarvitsemme jatkossakin koko maan kattavan varuskuntaverkon – tai edes sen, mitä siitä tällä hetkellä on jäljellä.

Säästöjä on syytä hakea pikemminkin kansainvälisestä kriisinhallinnasta. Ja jos kehitysavusta leikattaisiin sata tai kaksisataa miljoonaa euroa jo nyt, tuskin kukaan huomaisi mitään. Nythän hallitus on vain jäädyttämässä kehitysapumenojen kasvua vaalikauden loppupuolella.

NÄIN NE AJAT MUUTTUVAT

Lainausmerkeissä ”onnittelen” – niin debatissa kuin tässäkin yhteydessä – vasemmistopuolueiden ja Vihreiden pasifistisiiven edustajia yhden perinteisen tavoitteenne, oman maan puolustuksen asteittaisen alasajon edistymisestä, mutta samalla hämmästelen maanpuolustukseen perinteisesti myönteisesti suhtautuneen Kokoomuksen leikkausintoa. Entinen kypäräpäiden puoluehan on tällä kertaa ollut jopa aloitteellinen puolustusmenojen leikkaajana. Käsittämätöntä, mutta näin ne ajat muuttuvat.

Vaan tästä herääkin kysymys: onko oikeiston piilotarkoituksena ajaa oman maan puolustus niin alas, ettei muuta mahdollisuutta jää kuin liittyminen Natoon? Entä miten on, hyvät vasemmiston edustajat, tätäkö tekin tahdotte?

Jos Nato-jäsenyys on tämän puolustusvoimien kurjistamislinjan kannustimena, on se vastuutonta politikointia. Toivon, että emme tulevaisuudessa joudu puhumaan talvisodan malli Cajanderin tapaan malli Kataisesta.

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 28.6.2011.

Puolustusvoimien leikkauksista enemmän haastatteluissani saman päivän Aamulehdessä, Satakunnan Kansassa, Lapin Kansassa, Pohjolan Sanomissa ja Iltalehdessä.

Ks. myös uusin Ruotuväki-lehti, jossa haastatteluni ns. massavanhenemisesta.