Aihearkisto: Blogimerkintä

Dragsvik on kielipolitiikkaa

Toimittaja Peter Johansson haastatteli sanomalehti Västra Nylandissa minua Dragsvikin varuskunnan mahdollisesta lakkauttamisesta. Otsikko oli naseva: ”Dragsvik är språkpolitik”, Dragsvik on kielipolitiikkaa. Tässä lainauksia haastattelusta, halukkaat voivat verrytellä ruotsin kielen taitoaan.

Sannfinländarnas kandidat Jussi Niinistö i Nurmijärvi är en av dem som inte håller med om att Dragsviks nuvarande status bör bibehållas.

Jussi Niinistö och försvarsmakten är inte på helt samma linje, han talar för ett regionalt täckande nät av garnisoner.

– Jag är inte ute efter att lägga ner garnisonen i Dragsvik. Men om en garnison måste läggas ner – låt det då bli den, säger han och hävdar åsikten att det enbart är av språkpolitiska skäl som garnisonen fortfarande existerar.

– Till det finns varken regional- eller försvarspolitiska orsaker.

Grundlagen säger inget om ett svenskspråkigt truppförband. Värnpliktsutbildningen på svenska kunde enligt Niinistö ske i Obbnäs, i Obbnäs och Sandhamn eller i Hyrylä i Tusby. Kustjägarutbildningen kan på annat håll skötas väl så kostnadseffektivt som i Dragsvik, anser han.

En tosin puhunut Hyrylästä, vaan Säkylästä, mutta muuten hyvin asiallinen haastattelu.

Mestarit ja oppipoika

Mukava oli taas kerran tulla yhdessä Raimo Vistbackan kanssa mainituksi mahdollisena Perussuomalaisten ministerikandidaattina – tällä kertaa Timo Soinin STT:lle antamassa haastattelussa. Se on luettavissa mm. Iltalehden vaalisivuilta.

”Emme ole mitään oppipoikia”, toteaa Soini itsestään ja Vistbackasta. Mutta minä olen heihin verrattuna, sen olen ensimmäisenä valmis myöntämään. Eturivin poliitikoksi kasvu tapahtuu pitkä tie kulkemalla, ja minä olen vasta taipaleeni aloittanut.

Soini myös toteaa haastatteluun liittyvässä kainaloartikkelissa, että tulossa on likainen vaalitaisto. Tästä olemme saaneet jo esimakua, mutta loanheittoon emme halua lähteä mukaan.

Tunnelmat olivat iloiset maalisvaalien 2007 jälkeen, kun Perussuomalaisten eduskuntaryhmä oli kasvanut viisihenkiseksi. Kuukauden päästä kasvu on vieläkin hurjempi. Vasemmalta Pertti Virtanen, Pentti Oinonen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Timo Soini ja Raimo Vistbacka. - Kuva Jussi Niinistö.

Ensin suomalainen työ ja yrittäminen

Perussuomalaisten vaalimotto seisoo otsikossa: ensin suomalainen työ ja yrittäminen. Ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen.

Tämän moton kautta voi ymmärtää Timo Soinin myönteistä kantaa ydinvoimaan. Se kuuluu monipuoliseen suomalaiseen energiapalettiin, joka takaa kohtuuhintaisen energian sekä suomalaiselle teollisuudelle että kotitalouksille.

Eduskuntavaaliohjelmassamme on vaatimus sähkön täydellisestä omavaraisuudesta pitkällä tähtäyksellä: se toteutuu ydinvoimalla, se toteutuu vesivoimalla ja lisäksi uusiutuvilla energiamuodoilla etenkin lämmöntuotannossa pitää olla kasvava rooli eikä ikiomaa turveaarrettammekaan kannata unohtaa. Turvetuotannon ympäristöhaittoja on kuitenkin edelleen syytä vähentää.

Ydinvoiman vastustajat käyttävät tällä hetkellä häikäilemättä Japanin surullista tilannetta hyväkseen. Mielestäni Arhin- ja Sinnemäet, Greenpeace ynnä muut osoittavat toiminnallaan, että he eivät kunnioita maanjäristyksen uhrien surua.

Yhteiskuntamme punavihreät toimijat haluavat tietoisesti unohtaa sen tosiseikan, että Japanissa on tapahtunut ehkä sen historian suurin maanjäristys eikä mitään yksittäistä ydinvoimalaonnettomuutta.

Suomen peruskallio on vakaa. Se on niin vakaa, että vihreätkin ovat vaatineet hiukkaskiihdyttimen sijoittamista Suomeen. Meidän ei tarvitse pelätä tuhoisia maanjäristyksiä toisin kuin Japanin, joka sijaitsee mannerlaattojen yhtymäkohdassa.

Suomen ydinvoimalat – niin nykyiset kuin rakennettavat – kestävät luonnonvoimat, mutta ei tietenkään pidä olla ylimielinen. Ei vara venettä kaada. Kaikkeen mahdolliseen pitää varautua. Inhimilliset virheet ovat aina mahdollisia, vaikka luotankin suomalaisen insinöörin osaamiseen kuin peruskallioomme.

Kevät paljastaa

Kevään tulo saa katsomaan asioita uusin silmin. Vielä ei ole luonto herännyt pikkulintuja lukuun ottamatta, mutta työpaikkani eduskuntatalon sisäpihalla (puhemiehen aukiolla) erottuvat auringossa tavallista selvemmin talon jatkosodassa saamat pommitusjäljet. Jotain hyötyä kännykkäkamerastakin joskus.

Huomenna eduskunnassa onkin sitten viimeinen istuntopäivä, sitten koittaa vaaliloma. Istunnon aluksi luetaan välikysymys, jossa tivataan hallituksen kantaa Eurooppa-neuvoston edessä oleviin mittaviin kysymyksiin: kuinka paljon rahaa Suomi aikoo vielä varautua lappaamaan vaikeuksiin joutuneille euromaille. Perussuomalaisten ryhmäpuheen pitää näihin asioihin suuressa valiokunnassa perehtynyt kansanedustaja Pietari Jääskeläinen.

Umpikuja uhkaa…

…jollei armeijaa uudisteta, totesi puolustusvoimien komentaja Ari Puheloinen viime perjantaina Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan paneelissa.

Mutta mitä tämä uudistus tarkoittaisi kenraalien mielestä? Se jäi ainakin allekirjoittaneelle epäselväksi, sillä komentaja saati häntä säestänyt puolustusministeriön kansliapäällikkö Arto Räty eivät uudistuksen sisältöä sen kummemmin alustuksissaan avanneet. Kenraalit haluavat vapaat kädet, näin kai asia on ymmärrettävä.

Muutenkin hieman ihmettelin. Puheloinen painotti, että EU:n nopean toiminnan joukot eli taisteluosastot maksaisivat Suomelle huomattavasti vähemmän kuin julkisuudessa on esitetty, muistaakseni vain 14 miljoonaa euroa. Tämän vuoden valtion budjettiin hankkeeseen on kuitenkin varattu tuplasti enemmän euroja. Puheloisen luku pohjautuu kai siihen, ettei joukkoja lähetetä. Mitä tällaisilla hintavilla erikoisjoukoilla sitten oikein tehdään – mikä on niiden hyöty Suomelle?

Puolustusvoimien johto haluaa nähtävästi muuttaa nykyistä asevelvollisuusjärjestelmää valikoivampaan suuntaan. Eli Ruotsin tielle oltaisiin astumassa ja sen tien päässä häämöttää palkka-armeija. Väärää politiikkaa, sanon minä.

En saanut paneelissa montakaan puheenvuoroa, olivathan paikalla sellaiset sanavalmiit konkaripoliitikot kuin Ilkka Kanerva, Seppo Kääriäinen ja Pekka Haavisto.

Aina yhtä julkea (se on kai paras suomenkielinen vastine sivistyssanalle arrogantti) puoluesihteeri Mikael Jungner yritti heti paneelin aluksi provosoida minua liittyen taannoiseen Karjala-uutisointiin, mutta siihen leikkiin en lähtenyt mukaan. Kävin toki paneelin jälkeen toteamassa Jungnerille missä mennään ja luulenpa että hän ymmärsi.

Jungner vastasi paneelin uutisesta, joka tosin ei liittynyt puolustuspolitiikkaan. Hän nimittäin ilmoitti SDP:n vastustavan tavoitetta, että Suomi nostaa ensi vaalikauden loppuun mennessä kehitysapuaan 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta! Tervetuloa Perussuomalaisten linjoille tässäkin asiassa.

RKP:n varapuheenjohtaja Christel Raunio puolestaan yllätti kannattamalla voimakkaasti varuskuntaverkon karsimista. Ymmärrettävästi hän kuitenkin takelteli, kun paneelia juontanut toimittaja tarkensi, että tarkoittiko hän myös Dragsvikin varuskunnan lakkauttamista…

Itse sain säästöistä keskusteltaessa sanottua, että Perussuomalaiset ovat valmiit tinkimään kansainvälisestä kriisinhallinnasta, mutta kotimaan puolustukseen olisi laitettava nykyistä enemmän rahaa. Se viesti meni ilokseni läpi myös STT:n uutiseen, jos kohta minua ei nimeltä mainittukaan, mutta tulipa puolueen murtumaton peruslinja kerrottua.

Sen sijaan nimeni mainittiin hauskassa yhteydessä viikonlopun Ilta-Sanomissa, mikä loppukevennyksenä kerrottakoon. Lehdessä oli juttu talvisodassa Suomea auttamaan saapuneista ulkomaisista vapaaehtoisista. Toimittaja oli löytänyt vanhan juttuni tästä Osasto Sisusta, jossa kerroin eräästäkin sankarista, jolta kotimaassa oli värväyksen yhteydessä kysytty miksi hän halusi Suomeen. ”Tietenkin taistellakseni niitä penteleen suomalaisia vastaan.”

Sotaisa perusasenne ratkaisi, ja niin tämäkin britti saapui Suomea auttamaan. – Sitaatti on muuten Justin Brooken kirjasta Talvisodan kanarianlinnut.

”Korso, Kerava ja Järvenpää…”

Näin Paula Koivuniemi tunnetussa konduktöörilaulussaan. Niinpä minäkin ulotin tänään vaalikiertueeni keskiselle Uudellemaalle, Korso vain jäi tällä kertaa väliin. (Ja jos laulussa VR:n miestä ei kotona ”koskaan nää-ää-ää”, eipä allekirjoittanuttakaan kuulemma ole kotona viime aikoina liikaa nähty – sanoi vaimo, joka olan yli kurkkasi).

Kierros alkoi aamulla Keravalta Prisman aukiolta, jonne oli kokoontunut komea joukko Perussuomalaisten kansanedustajaehdokkaita. Mukaan liittyi myös Uudenmaan vaaliveturi, puolueen puheenjohtaja Timo Soini, joten yleisömenestys oli taattu toisin kuin viereisellä Vihreiden teltalla. Asetelma on tuttu kaikkialta missä Soini käy: noste on kova.

Vasemmalta Karri Ollila, Pasi Salonen, Jussi Niinistö, Juha Malmi, Johanna Jurva, Erkki Havansi, Pirkko Ruohonen-Lerner, Timo Soini, Jaana Siukola, Heta Lähteenaro, Juha Simonen, Jouni Tirkkonen ja Sari Martniku.

Yhteiskuvassa on epäilemättä useita tulevia kansanedustajia. Yhteishenki on Uudenmaan ehdokasjoukossamme vahva!

Kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner Porvoosta, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja, on vahvasti kiinni jatkokaudella Arkadianmäellä.

Kansanedustajistamme Keravalla oli paikalla Pirkko Ruohonen-Lerner ja Pietari Jääskeläinen. Sieltä he jatkoivat kierrostaan Hyvinkäälle ja Mäntsälään.

Lähihoitaja Johanna Jurva, perusäiti Vantaalta, Ruotsin TV:n suomalaistoimittajan haastattelussa.

Kaupunginvaltuutettu Johanna Jurva on nouseva kyky Vantaalta. Hänen isoisänsä on kaikkien uusmaalaisten Perussuomalaisaktiivien tuntema taksimies Kalle Ylimutka, yhteisen asian mies viimeisen päälle.

Eläkeläisillä on asiaa pääministeriehdokkaalle. Taitettu indeksi kaihertaa mieltä, samoin hallituksen päätön EU-politiikka.

Järvenpään tilaisuuden jälkeen ajelin kotiin Keski-Uudenmaan idyllisiä maalaisteitä. Ensi keskiviikon Ylen uutisissa on tiettävästi pätkiä päivän tilaisuuksista, ilmeisesti osana vaalipiirikatsausta. – Ja seuraavaksi sauna lämpiämään.