Aihearkisto: Blogimerkintä

Jos kutsu käy…

Viikonvaihteen Ilta-Sanomiin oli haastateltu Perussuomalaisten mahdollisia ministerikandidaatteja. Minullakin oli kunnia olla joukossa – aiempi blogikirjoitukseni http://jussiniinisto.fi/index.php/2010/10/minustako-ministeri/ kertoo miksi.

Muut haastatellut olivat nykyiset kansanedustajamme Raimo Vistbacka, Pentti Oinonen, Pirkko Ruohonen-Lerner, Pertti Virtanen ja Pietari Jääskeläinen. Myös professori Erkki Havansi ja ex-kansanedustaja Pentti Kettunen lukeutuivat haastateltuihin.

Ilta-Sanomat esitti kaksi kysymystä. Ensinnäkin: Olisitteko valmis ministeriksi, jos kutsu käy? Toiseksi kysyttiin: Mikä ministerintehtävä vastaisi parhaiten osaamistanne?

Vastaukseni löytyvät oheisesta lehtileikeskannauksesta.

Toimittaja Eija Kallioniemen artikkelista "Ministeriksi? Kyllä kiitos!" (Ilta-Sanomat 30.10.2010).

Maalaiskunta metropolin paineessa

Viisas vihreä mies Osmo Soininvaara Helsingistä oli tänään kertomassa meille nurmijärveläisille luottamushenkilöille miten maalaiskuntaamme tulisi kehittää osana metropolia. Soininvaaran tyyli oli provokatiivinen, minkä hän itsekin myönsi. Tarkoituksena oli herätellä uusia ajatuksia, ja sen tylsää nimeä Maankäytön kehityskuvatyö kantavan seminaarin avauspuheenvuoro tekikin.

Soininvaara totesi, että Nurmijärven suurin taajama Klaukkala on samalla kunnan heikkous. Sillä on hyvä sijainti lähellä Helsinkiä, mutta toteutus on jäänyt kesken. Klaukkalaa pitäisi kuulemma eheyttää: esimerkiksi parkkipaikat pitäisi sijoittaa talojen alle, taakse tai päälle.

Kieltämättä kiinteämpi keskusta-alue voisi tehdä Klaukkalasta viihtyisämmän. Sanojensa vakuudeksi polkupyöräilyä harrastava matkasaarnaajamme esitteli Klaukkalan betoniarkkitehtuurista ottamaansa kuvaa, jonka kuvakulma ei ollut taajamalle erityisen mairitteleva.

Soininvaara latasi myös, ettei kuntaa pidä kehittää tasapuolisesti. Nurmijärven ei hänen mielestään yksinkertaisesti kannata ylläpitää kolmea elinvoimaista keskusta: Klaukkalaa, kirkonkylää ja Rajamäkeä. Meidän tulisi panostaa yksinomaan Klaukkalaan, ja ottaa sen asukastavoitteeksi 30 000. Tästä olen vahvasti eri mieltä.

Kun puhe eteni Klaukkalan kauan kaivattuun junarataan, joka on suunnitteilla vasta vuoden 2035 jälkeen, jäi ainakin allekirjoittaneelle Soininvaaran alustuksesta sellainen kuva, ettei edes 30 000 asukkaan Klaukkala riittäisi tuomaan rataa Nurmijärvelle.

Aika paljon asukkaita siis saisi olla, että junarata tulisi Nurmijärvelle. Ja jos rata ei tule, ei asukkaitakaan kuntaan muuta riittävästi. Suo siellä, vetelä täällä.

Olisiko siksi järkevintä tässä vaiheessa panostaa yhteistyössä Vantaan kanssa kunnolliseen liityntäpysäköintimahdollisuuteen Kivistön tai muun vastaavan tulevan uuden junaaseman yhteydessä?

Yhdestä asiasta olin Osmo Soininvaaran kanssa vahvasti samaa mieltä: Nurmijärven maaseutumaisemaa on vaalittava. Joka niemeen, notkoon ja saarelmaan ei taloa saa pystyttää, vaan annettakoon tilaa ja arvoa myös esi-isien vuosisataiselle uurastukselle, nurmijärveläiselle kulttuurimaisemalle. Se on kuntamme todellinen valttikortti.

Minustako ministeri?

Timo Soini vieraili YLE TV2:n Pressiklubissa. Ohessa linkki niille, jotka eivät ohjelmaa nähneet: http://areena.yle.fi/ohjelma/Pressiklubi (ks. etenkin 21-22 minuutin kohdalta).

Aina valppaat toimittajat Ruben Stiller, Pekka Ervasti ja Timo Haapala tenttasivat Soinia parhaansa mukaan. Heitä tuntui erityisesti kiinnostavan Perussuomalaisten mahdollinen meno hallitukseen eduskuntavaalien jälkeen. Soini toppuutteli: karhu pitää ensin kaataa, että sen pääsee nylkemään. Toisaalta hän myös totesi, että vastuuseen pitää olla valmis, jos kansa antaa kannatuksen.

Toimittajat totesivat, että Timo Soini puolueen puheenjohtajana on itseoikeutettu ministerikandidaatti, vaan kuka on toinen? Olettamus kun on, että jos menemme hallitukseen, saamme kaksi ministeripostia. Yhdellä ministerillä emme hallitukseen mene – se on varma.

Ervasti tarkensi Soinille: Jos et halua nimetä yhtä ministerikandidaattia, anna kolme nimeä, joista voisi tulla ministereitä. Ja sanavalmis Soinihan vastasi kiertelemättä ja kaartelematta: Raimo Vistbacka, eduskuntaryhmän pääsihteeri Jussi Niinistö ja eläkkeellä oleva prosessioikeuden professori Erkki Havansi.

”Jos he pääsevät eduskuntaan, niin siinä on muun muassa kelpo nimiä”, sanoi Soini tarkoittaen minua ja Havansia, sillä Vistbackahan ei enää asetu ehdolle. Toki hän mainitsi myös nykyisten kansanedustajiemme Pirkko Ruohonen-Lernerin, Pentti Oinosen, Pietari Jääskeläisen ja Pertti Virtasen kyvyt ministerin tehtäviin.

Oli tietenkin yllättävää kuulla puolueen puheenjohtajan mainitsevan nimeni ministerispekulaatioiden yhteydessä, mutta mikäs siinä. Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön. Ja kun minulta on ohjelman jälkeen vuorostaan kysytty, että mikä ministerin palli miestä kiinnostaa, niin vastaan minäkin suoraan: puolustusministeri.

Maanpuolustuksen asiat kiinnostavat, mutta käydään kuitenkin ensin vaalit, joihin on aikaa vielä puoli vuotta, ja nyljetään sitten se kuuluisa karhu. Joka tapauksessa tästä on hyvä jatkaa vaalitaistoa, kun Perussuomalaisten kannatus jatkaa historiallisessa nousukiidossa: viimeisin Ylen mittaus näyttää peräti 14,3 prosenttia.

Georg C. Ehrnrooth in memoriam

Uutiset välittivät suru-uutisen: pitkän linjan poliittinen vaikuttaja Georg C. Ehrnrooth on kuollut tänään kotonaan Helsingissä 84-vuotiaana.

Muistan varhaisnuorena seuranneeni kiinnostuneena Georg C. Ehrnroothin suoraselkäisiä esiintymisiä television vaalipaneeleissa. Tuolloin elettiin 1980-luvun poliittiselta ilmapiiriltä tunkkaisessa YYA-Suomessa, joka oli toista kuin moniarvoinen nyky-Suomi. Ehrnrooth oli osaltaan herättämässä kiinnostustani politiikkaan.

Muistan Ehrnroothin rohkeuden, tiukan antikommunismin ja perustellun Kekkos-kritiikin. Ne purivat. Georg C. Ehrnrooth oli itsenäinen poliitikko – suomalainen toisinajattelija, kuten aikalaisensa Veikko Vennamo.

Ehrnrooth ja Vennamo olivat molemmat koulutukseltaan juristeja ja pitkäaikaisia kansanedustajia, jotka kasvettuaan erilleen alkuperäisestä puolueestaan perustivat omansa. Sellainen vaatii kanttia.

Ehrnroothin puolue oli Suomen Perustuslaillinen Kansanpuolue, sittemmin Perustuslaillinen Oikeistopuolue. Vennamon puolue oli Suomen Pientalonpoikien Puolue, sittemmin Suomen Maaseudun Puolue.

Molemmat puolueet on jo kuopattu, eivätkä nimet Perustuslailliset ja Perussuomalaiset enää sekaannu kuten vielä joku vuosi sitten, mutta Suomen historiaan POP ja SMP jäävät sisä- ja ulkopoliittisesti tarpeellisina henkireikinä. Neuvostokarhun halaus kun oli sen verran lujaa laatua, että hyvä kun ilma pääsi Suomi-neidolta kulkemaan.

Tapasin Ehrnroothin kerran. Se oli itsenäisyyspäivänä Helsingissä 1980-luvun lopulla. Tapaaminen jäi hyvin mieleen. Pehmeä ääni, luja kädenpuristus, muutama ystävällinen sana nuorelle kollille.

Asuessani opiskeluvuosinani Helsingissä 1990-luvun alussa pääsin äänestämään POP:n Panu Toivosta, joka oli mielestäni tehnyt hyvää työtä esimerkiksi Viron ja muiden Baltian maiden vapauden puolesta aivan kuten puoluetoverinsa Georg C. Ehrnroothkin. Tiesin, ettei häntä valita, mutta sittenkin! Se oli vaatimaton kiitoksen ilmaukseni miehille, jotka olivat olleet pitkälti oikeassa itänaapurin suhteen.

Perustuslaillisten puoluesihteerinä toiminut Toivonen kuoli 2006, nyt on siis Perustuslaillisten puheenjohtaja Ehrnroothkin kuollut. Kepeät mullat, isänmaan miehet!

Klaukkalan markkinoilla

Edessä vasemmalta Pietari Jääskeläinen, Pasi Salonen ja Tiina Ullvén-Putkonen. Takana vasemmalta Viljo Savolainen, Matti Putkonen, Jussi Niinistö, Pekka M. Sinisalo ja Jukka Turunen.

Perussuomalaisten teltta oli tänään pystyssä kotikuntani Nurmijärven Klaukkalan markkinoilla. Paikalla oli kansanedustaja Pietari Jääskeläinen, vaalityömies Matti Putkonen rouvineen, useita uusmaalaisia kansanedustajaehdokkaita ja heidän tukijoukkojaan.

Palautteesta päätellen Klaukkalan torikansaa puhuttavat etenkin vanhojen puolueiden vaalirahasotkut, eläkeasiat ja maahanmuuttoon liittyvät ongelmat. Oli terveellista kuulla kansan suusta suoraa puhetta.

Kaikkien keskustelukumppanien mielestä Perussuomalaiset tulevat ottamaan maanvyörymävoiton tulevissa eduskuntavaaleissa. Yllättävän moni tuli suoraan sanomaan, että aikoo äänestää meikäläisiä. Tästä on hyvä jatkaa!

Paketti kasassa

Olin tänään Perussuomalaisten puoluehallituksen kokouksessa eduskunnassa. Ryhmän pääsihteerinä pyrin aina kun voin osallistumaan kokouksiin, koska niissä saa hyvän kuvan oman kentän tunnoista.

Keskustelun fokus oli tietenkin tulevissa eduskuntavaaleissa. Perussuomalaiset lähtevät vaaleihin omilla listoilla ilman vaaliliittoja. Tungos listoillemme on ollut ennennäkemätön. Päivänperhoja emme kuitenkaan ota, joten moni BB-tyyppinen julkkis on joutunut pettymään.

Kaikesta näkee, että PerusS-kelkka kulkee vinhaa vauhtia ja kyytiin on hyppääjiä. Puoluehallitus hyväksyi ainakin minulle liki käsittämättömän määrän uusia jäseniä, vaikka edellisestä kokouksesta ei ollut pitkää aikaa.

Tälläkin hetkellä poliittisessa keskustelussa on monia asioita, joista sato kerätään 17. huhtikuuta 2011 Perussuomalaisten laariin: vaalirahoitus, Kreikan lainoitus, aselaki, Atalanta-operaatio ja ensi viikon välikysymysaihe hajajätevesiasetus – nämä vain ensimmäisinä mieleen juolahtaneina esimerkkeinä.

Timo Soinin johdolla voitamme vaalit varmasti, jos emme itse ala sössimään vanhojen puolueiden tapaan. Meillä on suunnitelma, meillä on ohjelma ja meillä on oma linja. Niistä on pidettävä kiinni loppuun asti: paketti on pidettävä kasassa, kuten mäkihyppääjillä tai olympiatyylin nyrkkeilijöillä.