Aihearkisto: Historia

Kaatuneita muistaen

Sunnuntaina 21.5.2017 vietettiin kaatuneiden muistopäivää. Osallistuin muistopäivän juhlallisuuksiin laskemalla valtioneuvoston seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille Helsingissä ja pitämällä puheen Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarihautamuistomerkillä. Lisäksi osallistuin kunnianosoituksiin Helsingin vanhan kirkon puistossa.

Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940, jolloin toukokuun kolmas sunnuntai määrättiin vietettäväksi sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä. Päivä on uskonnollisen yhtenäisyyden päivä, jolloin muistamisen kohteena ovat Suomen puolesta raskaimman uhrinsa antaneet ikään, rotuun, vakaumukseen tai uskontoon katsomatta.

Juutalaisella hautausmaalla pitämässäni puheessa käsittelin Suomen ainutlaatuista sotatietä ja sitä kovaa työtä, jonka suomalaiset sankarit isänmaamme eteen sodissa tekivät. Suomen juutalaisille jatkosota näyttäytyi poikkeuksellisen raskaana. Suomi taisteli liitossa valtion kanssa, joka systemaattisesti vainosi ja murhasi heidän uskonveljiään. Huolimatta jo pitkään jatkuneista vainoista Saksassa ja muualla Euroopassa, Suomen juutalaiset taistelivat isänmaan ja vapauden puolesta kaikilla rintamillamme aivan kuin muutkin Suomen kansalaiset. Suomi oli heille ristiriidoista huolimatta puolustamisen arvoinen maa; maa, jossa oli mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta.

Kaikille sotiemme veteraaneille kiitos henkisestä lujuudesta, sitkeydestä ja niistä uhrauksista, joita he osoittivat taistellessaan ylivoimaista vihollista vastaan vaikeassa tilanteessa. Isänmaan rakkaus ja usko oman asian oikeellisuuteen auttoivat säilyttämään sen, mikä on tärkeintä − itsenäisyyden. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tehty työ valu hukkaan.

Uudistettua Jääkärimuseota avaamassa

Avasin 22. huhtikuuta uudistetun Suomen Jääkärimuseon Kauhavalla. Avajaistervehdyksessäni kertasin jääkäriliikkeen vaiheita ja pohdin jääkäreiden merkitystä Suomelle ja Suomen puolustukselle.

Jääkäreiden merkitys isänmaallemme on moninainen. He olivat avainasemissa niin vapaussodassa kuin vapauskamppailumme jatko-osassa toisessa maailmansodassa. Jääkäreillä oli myös suuri vaikutus siihen, miten puolustusvoimia kehitettiin ennen sotia. Uuden, itsenäisen maan puolustusvoimiin istutettiin aktiivisuutta korostava henki ja aktiivisuuteen perustuva taktiikka. Jääkäreiden merkitys Suomen sodanjohdossa oli myös merkittävä.

Jääkäreiden manifestin mukaan heidän arvokkain perintönsä jälkisukupolville oli luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä valtiona, usko vapauden voittoon ja tahto taistella oikean asian puolesta silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta.

Paras tapa vaalia jääkäreiden perintöä on ylläpitää edellytyksiä vapaan ja itsenäisen Suomen tarinan jatkuvuudelle. Jääkäreiden korostama tahto on pysynyt korkeana. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maataan kaikissa tilanteissa.

Jääkäreiden perinnön vaaliminen on myös maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on muuttunut keinoiltaan viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään.

Nyt avattu, uudistettu Jääkärimuseo kertoo jääkäreiden kunniakasta ja mielenkiintoista tarinaa jälkisukupolville.

Veteraanien perintö säilyy

Pidin 19.3.2017 juhlapuheen sotaveteraaniviikon päätöstilaisuudessa Hartolassa. Puheessani pohdin sotaveteraanien arvostusta sekä asemaa ennen ja nyt. Veteraanien arvostus on kiinnittynyt historiankirjoitukseemme, ja kodeissa veteraanien perintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle osaltaan ylläpitäen vahvaa maanpuolustustahtoa.

Veteraaneilla ja heidän tekemällään työllä onkin ollut tärkeä asema nykysuomalaisen identiteetin muovautumisessa. Meillä ei koskaan ole ollut syytä hävetä sotiemme veteraanien rintamalla saavuttamia tuloksia toisin kuin joissain Euroopan maissa.

Hallitusohjelman lupauksen mukaisesti sotiemme veteraanien palveluja kehitetään ja uudistetaan vastaamaan heidän palvelutarpeitaan. Etuuksien painotukset ovat vuosien saatossa seuranneet sotainvalidien ja veteraanien elämänkaarta. Nyt veteraani-ikäluokat ovat korkeassa iässä, jolloin toimintakykyä ylläpitävät monipuoliset fyysiset ja sosiaaliset toimet ovat jo välttämättömiä. Valtiovallan taloudellisten lisäpanostusten lisäksi onkin tärkeää, että veteraaneille tarjottavat palvelut perustuvat henkilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin.

Veteraaneista huolehtimisen ohella meidän tulee huolehtia siitä, että veteraanien henkinen perintö siirtyy ja säilyy kansakunnan muistissa yhteisenä Suomen sotien perinteenä.

Puheeni lopuksi osoitin kiitokseni veteraaneille, lotille ja kotirintamanaisille ja onnittelin Hartolan Sotaveteraaniyhdistystä komeasta, kohta 50-vuotisesta taipaleesta.

Pajarin pojat

Avasin 14.2.2017 Tampereen Museokeskus Vapriikin uuden näyttelyn. Pajarin pojat -näyttely kertoo kenraali Aaro Pajarin johtamien tamperelaisten ja pohjoishämäläisten joukkojen eli Pajarin poikien sotatiestä talvi-, jatko- ja Lapin-sodissa. Kiinnitin avajaispuheenvuorossani huomiota Pajarin poikien taistelujen tien maineikkaisiin vaiheisiin ja käsittelin maanpuolustustahdon merkitystä ylipäätään.

Suomalainen maanpuolustustahto syntyi paljolti sodissa, ja tämä tahto on pysynyt kutakuinkin korkeana kaikki sotaa seuranneet seitsemän vuosikymmentä. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maatamme kaikissa tilanteissa. Yleinen maanpuolustustahto onkin puolustuksemme henkinen kivijalka, jota ei voi mitata rahassa. Se on ajankohtainen asia myös tänä päivänä, sillä maamme puolustusratkaisun perusta on edelleen yleinen asevelvollisuus.

Koulutettu ja maanpuolustustahtoinen reservi ei ole kuitenkaan mitään ilman aseita ja varusteita. Suomi onkin tekemässä monenlaisia materiaalihankintoja. Niiden painopiste on tällä vaalikaudella maavoimissa.

Puheeni lopuksi totesin veteraanien perinnön vaalimisen olevan maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on keinoiltaan muuttunut viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään. Suomalaisen selviytymistarinan takana on halu selvitä yhdessä – tillsammans, kuten Suomi 100-juhlavuoden tunnus kuuluu.

Tammisunnuntain muistojuhla

Olin 29.1.2017 juhlapuhujana Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Tammisunnuntain muistojuhlassa Lapualla. Kävin puheessani läpi vuoden 1918 tapahtumia sekä Tammisunnuntain merkitystä Suomelle ja sen puolustusvoimille.

Tammisunnuntai ja siihen liittyvät tapahtumat ovat osa Suomen itsenäistymiskehitystä. Tammikuun 1918 tapahtumat ovat merkittäviä myös puolustusvoimien historian näkökulmasta: Keskustelua voidaan käydä siitä, syntyikö Suomeen puolustusvoimat silloin, kun eduskunta antoi senaatille valtuudet järjestyksen palauttamiseksi maahan, vai silloin kun Svinhufvud antoi valtuudet Mannerheimille vaiko silloin kun senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Selvää joka tapauksessa on, että Suomen puolustusvoimat täyttää ensi vuonna 100 vuotta.

Puolustusvoimia eivät vanhuuden vaivat rasita. Organisaatio pysyy elinvoimaisena, kun sen osat jatkuvasti uudistuvat. Tämä koskee niin henkilöstöä kuin sen käytössä olevaa kalustoakin.

Kiitos vapaussoturien ja talvi- ja jatkosodan veteraanien, Suomi on saanut kehittyä nykyisen kaltaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Sen eteen on tehty työtä ja sen eteen on taisteltu. Tammisunnuntain perinne muistuttaa meitä siitä, miten ankarin ponnistuksin Suomen vapaus on hankittu. Ilman vahvaa tahtoa ei mitään suurta voida saavuttaa.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet sekä katsottavissa Youtubessa.