Aihearkisto: Historia

Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus –näyttelyn avajaisissa

Kuvassa Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus -näyttelyn isä Hannu Lakee.

Pidin 2.12.2017 avajaispuheen ”Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus” –näyttelyn avajaisissa Nurmijärvellä. Näyttelyssä esitellään suomalaista maanpuolustusta vapaaehtoistyön näkökulmasta.

Puheessani kiitin näyttelyn järjestäneitä reserviläisiä perinteiden ja maanpuolustustahdon vaalimisesta. Näyttelyesineistö kuvaa Lotta-järjestön osuutta ponnisteluissamme. Esineistö piirtää mieliimme kuvan sukupolvesta, jonka nuoruusvuodet täyttyivät velvollisuuksista; naisista, joille yhteinen etu oli tärkeämpää kuin oma etu.

Lottien tehtävät olivat sota-aikaan hyvin moninaiset ja kotirintaman tuki ensiarvoisen tärkeää. Rinnalla toimi myös muita vapaaehtoisjärjestöjä, kuten Sotilaskotiyhdistys, Martat, Maatalousnaiset ja Työläisnaisliitto. Yleinen ilmapiiri ja yhteen hiileen puhaltamisen henki suosivat vapaaehtoistoimintaa sotiemme aikana. Yksin ei kukaan olisi pärjännyt.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on yhä edelleen tärkeää. Jokaiselle käsiparille olisi käyttöä myös tulevaisuuden kriisissä.

Lenininpuistosta Ukko-Pekan puisto

Tein Helsingin kaupunginvaltuustossa yhdessä valtuutettu Sampo Terhon kanssa aloitteen Alppilassa sijaitsevan Lenininpuiston nimen muuttamisesta.

1960-luvun alussa rakennettu puisto on nimetty vuonna Vladimir Leninin mukaan vuonna 1970 hänen syntymänsä satavuotispäivän kunniaksi. Helsingin Sininen valtuustoryhmä kuitenkin katsoo, ettei väkivaltainen, bolševistinen hirmuhallitsija ansaitse muistokseen nimettyä puistoa Suomen pääkaupungista.

Sen sijaan puiston ansaitsisi 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi Pehr Evind Svinhufvud, josta tuli Suomen ensimmäinen valtionhoitaja heti maan itsenäistymisen jälkeen 1918. Vuonna 1931 Svinhufvudista tuli Suomen kolmas presidentti. Kansansuosiota nauttinut presidentti tunnettiin nimellä Ukko-Pekka.

Esityksemme Lenininpuiston uudeksi nimeksi onkin Ukko-Pekan puisto.

Saksanniemen Järjestyslipuston 100-vuotismuistotilaisuudessa

Pidin 17.9.2017 juhlapuheen Saksanniemen Järjestyslipuston perustamisen 100-vuotisjuhlatilaisuudessa kulttuuritalo Grandissa Porvoossa. Käsittelin puheessani Saksanniemen kahakkaa sekä syyskuun 1917 alussa perustetun Saksanniemen Järjestyslipuston vaiheita.

Saksanniemen Järjestyslipusto oli tarkoitettu nimensä mukaisesti järjestyksen ylläpitoon. Sitä voi luonnehtia aikansa poliisikouluksi, missä alkoi heti perustamisen jälkeen ankara koulutus. Lipustolla oli oma merkityksensä itsenäistyvälle Suomelle. Saksanniemen perintö siirtyi suomalaiseen ratsuväkeen, kun Järjestyslipustosta muodostettiin vapaussodan alettua Uudenmaan rakuunarykmentti.

Käsittelin puheessani myös vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämisnäkymiä. Turvallisuusympäristömme muutoksen johdosta myös vapaaehtoista maanpuolustusta kannattaa kanavoida yhä tiiviimmäksi osaksi kokonaismaanpuolustusta. Eduskunnan kesäkuussa hyväksymässä valtioneuvoston puolustusselonteossa vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämiselle asetetaan suuria odotuksia. Päämääränämme on vahvistaa vapaaehtoisen maanpuolustuksen asemaa niin paikallispuolustuksessa kuin virka-aputehtävissä.

Juhlapuhe on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet

Tilaisuudesta uutisoi Uusimaa-lehti.

Panssariestekiven paljastusjuhlassa Juupajoella

Panssariestekiveen hakattu ”Hyytiälä”-sana on Kannaksen Pasurikankaalla vapaaehtoisissa kenttälinnoitustöissä kunnostuneiden metsäylioppilaiden työtä. Hyytiälä-kivi on nyt kotoutettu yliopiston metsäasemalle Juupajoen Hyytiälään, jossa se toimii sodissa kaatuneiden metsänhoitajien ja metsäylioppilaiden sekä sotaveteraaniemme muistokivenä.

Pidin 11.9.2017 juhlapuheen Hyytiälä-panssariestekiven paljastusjuhlassa Juupajoella. Puheessani korostin vapaaehtoistyön merkitystä.

Paljastettu muistokivi muistuttaa meitä kansakunnan kohtalonhetkistä. Suursota hiipi Suomen rajoille 30-luvun lähestyessä loppuaan, ja maanpuolustuksen kohentamiseen herättiin myöhään, lähes liian myöhään.

Ajatus Kannaksen vapaaehtoisesta linnoittamisesta nousi monelta taholta yhtäaikaisesti. Yksittäisillä ihmisillä ja eri maanpuolustusjärjestöillä oli halu kantaa kortensa maanpuolustuksen kekoon. Muun muassa Akateeminen Karjala-Seura sekä suojeluskuntajärjestö esittivät, että kesäksi 1939 järjestettäisiin vapaaehtoisia linnoitustöitä. Työ organisoitiin suojeluskunnan johdettavaksi.

Työmailla urakoi yhtäaikaisesti kolmisen tuhatta miestä, ja työmuodostelmien huolto oli sälytetty lottien varaan. Nykysilmin tarkasteltuna projekti vaikuttaa lähes epätodelliselta. Kannaksella oli nykytermein ilmaistuna ”yhdessä tekemisen meininki”.

Vapaaehtoistyö ei valunut hukkaan. Talvisodassa oli kyse paljolti yksin suurvaltaa vastaan taistelevan kansakunnan henkisestä kestokyvystä. Vapaaehtoistyö rakensi tätä kestokykyä. Sotilaallisen merkityksen lisäksi lapiojääkärien linnoituskesä nostatti maanpuolustustahtoa.

Vapaaehtoistyöllä on tänäkin päivänä suuri merkitys. Vapaaehtoista maanpuolustusta tullaankin kehittämään kuluvan hallituskauden aikana – Puolustusvoimat selvittää tällä hetkellä erilaisia malleja paikallispuolustuksen tehostamiseksi. Vapaaehtoisella maanpuolustuksella ja Maanpuolustuskoulutusyhdistyksellä tulee olemaan kaikissa malleissa nykyistä korostetumpi asema.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet

Kuvassa kanssani 98-vuotias sotaveteraani-metsänhoitaja Kauko Mäenpää, joka oli nuorena metsäylioppilaana mukana kenttälinnoitustöissä Kannaksella.

Sukellusvene UC-57:n muistotilaisuus

Esitin 11. elokuuta 2017 tervehdykseni sukellusvene UC-57:n satavuotismuistotilaisuudessa.  Saksalainen sukellusvene kuljetti suomalaisia jääkäreitä vuonna 1917 Loviisan edustalle Hamnskäriin mutta katosi paluumatkalla jäljettömiin vieden mennessään koko aluksen saksalaisen miehistön.

Sukellusveneen Suomeen toimittaman jääkärietujoukon tehtävänä oli vaikeuttaa venäläisten joukkojenkuljetuksia räjäyttämällä Itä- ja Kaakkois-Suomen rautatiesiltoja.

Satavuotiaan Suomen on hyvä muistaa, että se rakentuu kymmenille, sadoille, tuhansille pienille ja suurille uhrauksille. Jääkärit kotimaahansa kuljettanut UC-57 ja sen miehistö maksoi kalleimman mahdollisen hinnan sankariteostaan. Kylmä Suomenlahti koitui 27 vapautemme saksalaisauttajan lopulliseksi leposijaksi.