Aihearkisto: Historia

Suomen-poikia muistaen

Osallistuin tänään Viron 100-itsenäisyyspäivän merkeissä seppeleenlaskuun Suomen-poikien haudalla Helsingin Malmilla. Tilaisuudessa pitämässäni tervehdyspuheessa käsittelin Suomen-poikien vaiheita maidemme historiassa.

Suomen-pojat on tavallaan virolainen vastine Suomen jääkäriliikkeelle tai Viron vapaussodassa 1919 taistelleille suomalaisvapaaehtoisille Pohjan Pojille. Toisen maailmansodan aikana virolaisilla nuorukaisilla ei ollut mahdollisuutta palvella oman maansa armeijassa. Heillä oli kuitenkin palava halu hankkia sotilaallista koulutusta ja kokemusta, jota voisivat hyödyntää oman maansa puolustamiseksi.

Virolaiset ovat isänmaallista kansaa, jonka kohtalona on ollut joutua milloin idästä, milloin lännestä tulevan suurvaltapolitiikan jalkoihin. Vuonna 1943 saksalaiset aloittivat virolaisten rekrytoinnin asepalvelukseen täyttääkseen omia etujaan.

Kaikki virolaiset eivät kuitenkaan tahtoneet palvella kaukana omasta maastaan Saksan puolesta, vaan hakeutuivat Suomeen saamaan sotilaskoulutusta. Kaikkiaan reilu 3 300 virolaisnuorukaista astui Suomen armeijaan jatkosodan aikana. Heistä lähes 200 antoi henkensä Suomen itsenäisyyden puolesta.

Historian kohtalo on joskus julma. Näin oli Suomen-poikienkin osana. Lähes puolivuosisataa he joutuivat peittelemään omaa menneisyyttään. Vasta 1990-luvulla Viron uudelleen itsenäistyttyä he saivat arvostusta niin Suomessa kuin kotimaassaan.

Suomi ei ole unohtanut, eikä unohda Suomen-poikien muistoa. He taistelivat Suomen vapauden ja Viron kunnian puolesta.

Latviassa jääkärien sotilasvalan 100-vuotisjuhlassa

Latvian puolustusministeri Raimonds Bergmanisin kanssa juhlatilaisuudessa.

Osallistuin 13.2.2018 jääkärien sotilasvalan ja jääkärilipun vihkimisen 100-vuotisjuhlatilaisuuksiin Latvian Liepajassa.

Jääkärit vannoivat valan ensimmäisinä sotilaina Suomen lailliselle hallitukselle 100 vuotta sitten, 13.2.1918 Liepajassa Pyhän Kolminaisuuden kirkossa. Samassa yhteydessä vihittiin jääkärilippu. Jääkärit aloittivat valaa seuraavana päivänä paluumatkansa itsenäistyneeseen Suomeen.

Vierailuun kuului myös kahdenvälinen tapaaminen Latvian puolustusministeri Raimonds Bergmanisin kanssa. Keskustelimme lähialueen turvallisuustilanteesta, maidemme välisestä puolustusyhteistyöstä sekä materiaaliyhteistyöstä.

Vapaussodan muistoja

Erityisavustaja Petteri Leinon kanssa Vaasaan haudattujen jääkärien muistomerkillä Tammisunnuntaina.

Maamme sadan vuoden takaisia historiallisia tapahtumia on muisteltu viime aikoina erilaisissa tilaisuuksissa, joissa minulla on ollut ilo olla puhujana. Avasin 27.1. Arma Wanajan Vapaussota 1918 -näyttelyn Hämeenlinnassa, osallistuin 28.1. Laihialla järjestettäviin Tammisunnuntain juhlallisuuksiin ja esitin 3.2. tervehdyksen Haapamäen Suojalla järjestettävässä Vapaudenmitali 100 vuotta -juhlatilaisuudessa.

Näissä tilaisuuksissa pitämissäni puheissa olen käsitellyt vuoden 1918 tapahtumien ohella myös niiden nimestä käytävää keskustelua.

Improvisointi ja nopea toiminta olivat leimaa-antavia vapaussodan alulle. Vaikka suojeluskunnat oli perustettu jo syksyn 1917 aikana, käynnistyi venäläisten miehitysjoukkojen aseistariisuminen varsin lyhyen suunnittelun ja valmistelun jälkeen tammisunnuntaina 1918. Yllätysiskulla luotiin varteenotettava vastavoima Helsingissä alkaneelle vallankumoukselle.

Mannerheimin päättäväinen toiminta Pohjanmaalla loi edellytykset tuleville sotatoimille. Pohjanmaasta muodostui vahva ja yhtenäinen tukialue hallituksen joukoille. Se mahdollisti talonpoikaisarmeijan muodostamisen ja kouluttamisen.

Valtamedia kuin myös enemmistö poliitikoista on päättänyt kutsua vuoden 1918 tapahtumia yksinomaan sisällissodaksi. Totta onkin, että sodassa kaksi saman maan ryhmittymää soti toisiaan vastaan, mutta sisällissota-termi kertoo meille ainoastaan osatotuuden. Sen käyttäminen mitätöi sodan historiallisen merkityksen.

Vapaussota-nimitys oli käytössä laillisen hallituksen puolella alusta alkaen, ja siihenhän juuri valkoisen ydinjoukon muodostaneet aktivistit ja jääkärit olivat vuosia valmistautuneet. Kansalais- tai sisällissotaa he eivät halunneet, vaan venäläiset pois maasta.
Vapaussota-sana kertoo meille myös sodan historiallisen merkityksen ja valtio-opillisen lopputuloksen. Eduskunnan nimittämä ja P.E. Svinhufvudin johtama maan laillinen hallitus – Suomen senaatti – kykeni kukistamaan vallankumouksen sekä ajamaan maasta venäläisen sotaväen.

Sukupolvet vaihtuvat ja jokainen sukupolvi tulkitsee historiaa omista lähtökohdistaan, mutta isänmaa on ikuinen. Tämä on mielestäni tammisunnuntain ydinsanomaa nykysukupolville, ja siksi tammisunnuntaista alkanutta isänmaallista kansannousua kannattaa muistaa.

Mikä tärkeintä, vapaussota varmisti itsenäisyyden lisäksi kansanvallan. Kyse on perusarvoista, joiden varaan satavuotiasta Suomea rakennetaan myös tänä päivänä ja tulevaisuudessa.

Vapaussodan Rintamamiesliiton Laihian osaston aito lippu. Kuva: Petteri Leino
Panttipataljoonan veteraani Sakari Lahtisen kanssa Haapamäellä Vapaudenmitalin 100-vuotisjuhlassa. Kuva: Petteri Leino

Puheitani luettavissa osoitteessa http://www.defmin.fi/puheet

Vimpelin sotakoulu 100 vuotta

Pidin juhlapuheen Vimpelin sotakoulun 100-vuotisjuhlassa 28.12.2017 Vimpelissä. Puheessani tarkastelin koulun vaiheita ja sivusinpa lyhyesti myös puolustusvoimien tulevia materiaalihankintoja.

Vimpelin sotakoulun merkitys oli huomattava – kurssin käyneet toimivat vapaussodassa 1918 tärkeissä johtotehtävissä hallituksen joukoissa joukkueenjohtajista aina pataljoonankomentajiin saakka. Vimpelin oppilaat maksoivat raskaan hinnan esimerkillä johtamisesta – nelisenkymmentä johtajaa kaatui vapauden puolesta.

Paras tapa vaalia vapaustaistelun perintöä on pitää huolta maanpuolustuksesta. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maatamme kaikissa tilanteissa. Yleinen maanpuolustustahto, jota vapaaehtoinen maanpuolustustyö tukee, on Suomen puolustuksen henkinen kivijalka.

Puolustusvoimien materiaalihankintojen painopiste on tällä hetkellä maavoimissa, jolle ollaan hankkimassa muun muassa uudenaikaista liikkuvaa tykistöä. Tulevina vuosina hankintojen painopiste siirtyy ensin merivoimiin ja sitten ilmavoimiin.

Juhlasta kirjoittivat mm. Yle, Helsingin Sanomat, Pohjalainen, Ruotuväki, Suomen Sotilas ja Järviseudun Sanomat. Äänitallenne löytyy Järviradion sivuilta.

Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus –näyttelyn avajaisissa

Kuvassa Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus -näyttelyn isä Hannu Lakee.

Pidin 2.12.2017 avajaispuheen ”Lotta Svärd – nainen ja maanpuolustus” –näyttelyn avajaisissa Nurmijärvellä. Näyttelyssä esitellään suomalaista maanpuolustusta vapaaehtoistyön näkökulmasta.

Puheessani kiitin näyttelyn järjestäneitä reserviläisiä perinteiden ja maanpuolustustahdon vaalimisesta. Näyttelyesineistö kuvaa Lotta-järjestön osuutta ponnisteluissamme. Esineistö piirtää mieliimme kuvan sukupolvesta, jonka nuoruusvuodet täyttyivät velvollisuuksista; naisista, joille yhteinen etu oli tärkeämpää kuin oma etu.

Lottien tehtävät olivat sota-aikaan hyvin moninaiset ja kotirintaman tuki ensiarvoisen tärkeää. Rinnalla toimi myös muita vapaaehtoisjärjestöjä, kuten Sotilaskotiyhdistys, Martat, Maatalousnaiset ja Työläisnaisliitto. Yleinen ilmapiiri ja yhteen hiileen puhaltamisen henki suosivat vapaaehtoistoimintaa sotiemme aikana. Yksin ei kukaan olisi pärjännyt.

Vapaaehtoinen maanpuolustus on yhä edelleen tärkeää. Jokaiselle käsiparille olisi käyttöä myös tulevaisuuden kriisissä.