Aihearkisto: Historia

Tasavertaisuus rintama-avustuksissa

Olen talousarvioaloitteessani numero 253/2011 esittänyt, että eduskunta ottaa vuoden 2012 talousarvioon lisäyksenä 54 000 euroa ulkomaalaisille maksettavaan rintama-avustukseen. Rintama-avustusta pitäisi maksaa kaikille Suomen puolustusvoimissa vuosien 1939–1945 aikana palvelleille ulkomaalaisille työvelvollisille samoin kuin vastaavissa tehtävissä toimiville Suomen kansalaisille nyt maksetaan.

Tällä hetkellä Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvelleelle – joko Suomessa pysyvästi asuvalle ulkomaalaiselle tai entisen Neuvostoliiton alueella pysyvästi asuvalle rintamasotilaalle – voidaan hakemuksesta myöntää vuosittainen rintama-avustus.

Kaikki veteraaniryhmät ovat Suomessa kuitenkin keskenään samanarvoisia, oli sitten kyse kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista tai varushuollossa palvelleesta naisesta. Miksi ulkomaalaisille rintamasotilaille myönnetään rintama-avustus, mutta muille veteraaniryhmille ei?

Tasavertaisuuden vuoksi rintama-avustus tulisikin maksaa myös kaikille sotatoimialueella maanpuolustuksellisissa tehtävissä palvelleille ulkomaalaisille työvelvollisille samoin kuin vastaavissa tehtävissä toimineille Suomen kansalaisille maksetaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa entisen Neuvostoliiton alueella asuvia ja sieltä Suomeen muuttaneita mainituissa tehtävissä toimineita miehiä ja naisia. He osallistuivat vuosina 1939–1945 sotiimme Suomen armeijan linnoitusrakennusmuodostelmissa tai osallistuivat Suomen armeijaa tukeviin maanpuolustuksellisiin tehtäviin sotatoimialueella.

Tähän avustukseen oikeutettuja ulkomaalaisia miehiä ja naisia on elossa arviolta sata henkeä. Heille vuosittain kertasuorituksena maksettavaan 540 euron avustukseen kuluisi rahaa 54 000 euroa. Avustus olisi tunnustus heidän sota-aikana tekemästään arvokkaasta työstä itsenäisen Suomen puolesta. Summa ei tältä kannalta katsoen ole lainkaan kohtuuton.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 9.11.2011.

Jatkokysymys itsenäisen Suomen satavuotismuistojuhlasta

KIRJALLINEN KYSYMYS

Jatkokysymys itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 satavuotismuiston valmistelusta

Eduskunnan puhemiehelle

Vuosina 2017–2020 vietämme itsenäisen Suomen valtion syntyyn vaikuttaneiden tapahtumien satavuotismuistoa. Suomen itsenäistymiseen johtaneen kehityksen lisäksi tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 vapaussodasta, vallankumouksesta ja sisällissodasta, hallitusmuodon hyväksymisestä vuonna 1919 sekä Tarton rauhasta vuonna 1920.

Valtioneuvoston kanslia on vastannut aiemmin muun muassa Suomen itsenäisyyden 80-vuotis- ja 90-vuotisjuhlavuosihankkeista sekä viimeksi Merkkivuoden 1809 valmisteluista ja toteuttamisesta.

Käypä toimintatapa voisi olla vastaava, jota käytettiin vuosien 1808–1809 muistamisen yhteydessä. Tuolloin valtiovalta järjesti muutamia suurtapahtumia, joiden lisäksi kansalaisyhteiskunta järjesti eri puolilla maata lähes 300 tapahtumaa. Kokonaisuuden koordinoinnista vastasi valtioneuvoston kanslia.

Itsenäistymisvaiheen satavuotismuisto on kansakunnalle hyvin tärkeä, minkä vuoksi merkkivuosiin valmistautuminen on aloitettava hyvissä ajoin. Tapahtumien muistaminen ja niiden merkityksen pohtiminen olisi tarkoituksenmukaista koota useamman vuoden tapahtumakokonaisuudeksi. Tällöin eri koti- ja ulkomaisia näkökulmia voitaisiin valaista riittävän monipuolisesti.

Allekirjoittanut tiedusteli viime keväänä (KK 7/2011 vp) miten valtioneuvosto aikoo valmistella itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien satavuotismuistojuhlan viettoa. Vastauksessaan silloisen toimitusministeristön pääministeri Kiviniemi totesi, että seuraavan hallituksen on varauduttava esittämään eduskunnalle hankkeeseen riittävät määrärahat ja samalla määrättävä, mikä ministeriö hoitaisi Suomi 100 -juhlavuoden järjestelyjä.

Vastauksessa kerrottiin myös, että Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlakauden valtuuskunnan loppumuistiossa esitettiin tavoitteita tulevia juhlavuosia ajatellen. Tuon ehdotuksen mukaan Suomi 100 -juhlavuoden toiminnalle tulisi luoda hyvissä ajoin selkeä projektiorganisaatio, jossa toiminta ja rahoitus olisivat samassa paikassa ja päätoimisen pääsihteerin apuna olisi tarpeellinen määrä projektityöntekijöitä. Tavoitteeksi esitettiin myös, että toimintalinjaukset ja keskeiset päätökset tekisi vain yksi toimielin: laaja-alainen tehtävään sitoutunut toimikunta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 satavuotismuistojuhlallisuuksien järjestämiseksi ja jos on, miten ja millä aikataululla?

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Puhe puoluevaltuustossa

Hyvät Perussuomalaisten puoluevaltuuston jäsenet, naiset ja herrat

Muistellaan hetki menneitä ja peilataan samalla tulevaa. Puheenjohtaja Timo Soini valittiin Perussuomalaisten presidenttiehdokkaaksi Kokkolan kymmenvuotisjuhlapuoluekokouksessa kesäkuussa 2005. Ne teistä, jotka olitte mukana, muistanette Kokkolassa vallinneen hyvän yhteishengen. Vastuksia oli ollut, mutta tuleen ei jääty makaamaan.

Olin tuolloin eduskuntaryhmämme pääsihteeri ja sain kunnian toimia Timon kampanjassa vaalipäällikkönä. Nyt olen kansanedustaja ja saan taas toimia vaalipäällikkönä. Timo oli tuolloin höyhensarjan, nyt raskaan sarjan presidenttiehdokas. Tuolloin Perussuomalaiset oli eduskunnan pienin puolue 1,6 prosentin eduskuntavaalikannatuksellaan ja kolmella kansanedustajallaan ja nyt meillä on, kuten hyvin tiedätte, 19,1 prosentin jytkykannatuksella 39 kansanedustajaa.

Yhdessä Jukka Jusulan kanssa saimme pienellä rahalla aikaan kohtalaisen presidentinvaalikampanjan, joka osaltaan siivitti puolueemme tähän päivään saakka jatkuneeseen historialliseen nousukiitoon. Vaalilause tuolloin oli lyhyt, ytimekäs ja se sisälsi hyvältä sloganilta vaadittavat kolme sanaa: oikea mies presidentiksi. Tulevien vaalien sloganissa on niin ikään kolme sanaa, vaan jääköön ne salaisuudeksi vielä toistaiseksi.

Kampanjabudjettimme oli vuoden 2006 vaaleissa vain 40 000 euroa, kun se vanhojen puolueiden ehdokkailla huiteli miljoonan ja kahden välillä. Nyt on meilläkin toki budjetti kasvanut, mutta törsäämään emme silti lähde, sillä meillä on hyvä tuote, joka myy itse itsensä. Katto on 340 000 euroa.

Hyvät puoluesiskot ja -veljet

Timo Soini oli puolueen kannalta paras ehdokas – niin silloin kuin hän on nytkin. Timo Soini oli viime presidentinvaalien yllättäjä. Tulos 3,4 prosenttia merkitsi puoluekannatuksen yli kaksinkertaistamista eduskuntavaaleihin verrattuna. Se loi uskoa kenttään ja toi uusia toimijoita puolueen piiriin. Uskon yllätykseen myös tällä kertaa. Ja se yllätys muhii Euroopassa, se muhii euroalueen kriisissä. Timo tietää ja tuntee tilanteen, hänen kokemukseensa ja näkemykseensä me voimme luottaa.

Kuunnelkaa nyt esimerkiksi vaikka mitä Timo Soini puhui Kokkolan puoluekokouksessa. Näin hän sanoi: ”EU:n kriisi syvenee ja EU halvaantuu entistä laajemmin ja pahemmin. On myös mahdollista, että euro kaatuu.”

Näin – sanoisinko profeetallisesti – Timo tuolloin puhui, reilu viisi vuotta sitten, ja nyt tiedämme, että hän on ollut tismalleen oikeassa.

Viime kampanjan aikana Timo keksi myös kuolemattoman sloganinsa: ”Missä EU, siellä ongelma”. Se jäi elämään. Ne sanat pätevät tänäkin päivänä.

Timo Soinia on syytä kuunnella oikeaan osuneen EU-kritiikin lisäksi muutenkin tarkoin tulevissa presidentinvaaleissa, sillä hänellä on aito näkemys Suomen kansan tiestä tämän päivän haasteista kohti tulevaisuutta. Me tarjoamme presidentinvaaleissa kansalaisille mahdollisuuden äänestää itsenäisen Suomen puolesta – teimme niin 2006 ja niin teemme myös 2012.

Hyvät ystävät, Perussuomalaiset

Meillä on tulevissa vaaleissa mahdollisuus jymy-yllätykseen – todelliseen jytkyjen jytkyyn. Meillä Perussuomalaisilla ja koko Suomen kansalla on Timo Soinissa erinomainen ehdokas tasavallan presidentiksi!

Tehdään yhdessä hyvä kampanja!

Puhe Perussuomalaisten puoluevaltuustossa Helsingissä 15.10.2011.

Suo olla turva Suomenmaan

Jatkosodan syttymisen 70-vuotismuisto on ollut kesän mittaan esillä mediassa. Tänään Ilta-Sanomissa oli toimittaja Pasi Jaakkosen hieno artikkeli ainoasta rintamalla kaatuneesta kansanedustajasta, kapteeni Wäinö Havaksesta. Kirjoitin itsekin luvun Havaksesta kirjaani Suomalaisia vapaustaistelijoita (2003). Mikä merkillinen mies.

Wäinö Rafael Havas (s. 1898) oli pappi, lopulta Kivijärven kirkkoherra, joka toimi virkojensa ohella aktiivisena suojeluskuntalaisena, istui kirkolliskokouksessa ja eduskunnassa, kirjoitti kirjoja, runoja ja virsiä.

Hän kaatui komppanianpäällikkönä viidennessä vapaaehtoisessa sodassaan 21. elokuuta 1941 jättäen jälkeensä surevan vaimon ja lapsijoukon: Vienan, Inkerin, Lean, Aunuksen, Yrjön, Martin, Marjatan, Mirjamin, Heikin sekä Hannun.

Sotalesken ja kymmenen sotaorpoa.

Wäinö Havaksen kädenjälki näkyy yhä. Esimerkiksi käytössä olevassa J.L. Runebergin isänmaanvirren 577 suomennoksessa, jota Havas itse piti parhaimpana saavutuksenaan:

”Sun kätes, Herra, voimakkaan
suo olla turva Suomenmaan
niin sodassa kuin rauhassa
ja murheen, onnen aikana.”

Havaksesta tuli yksi tunnetuimpia sankarivainajiamme, ehkä pitkälti johtuen hänen runostaan ”Testamentti pojalleni”. Tämä nöyrä ja vakaumuksellinen runo esitettiin Sulho Rannan sävelin lukemattomissa sankarihautajaisissa. Tässä tunnetuimmat säkeet puhuttelevasta runosta:

”Tänä aamuna, poikani, lähden
kohti tuskien rintamaa.
Sinun, äitis ja veljies tähden
minut kutsuvi isänmaa.
 
Perinnöksesi, poikani, annan
tyhjät taskut ja isänmaan,
kalasaunani välkkyvän rannan,
pyhän uskoni Jumalaan.
 
Minut kerran kun kantavat luokses,
risti sormes ja ole mies!
Kävi, poikani, näin sinun vuokses,
minä viitoitin miehen ties.”

Kokoomuksen eduskuntaryhmän huoneessa on maalaus Wäinö Havaksesta suojeluskuntaunivormussa. Ehkä Havas toimi myös sellaisten arkkityyppien kuin Lauri Ingmanin ja Arvo Salmisen ohella mallina Karin tunnetulle pilapiirroshahmolle, kokoomusta symboloineelle kypäräpäiselle papille?

Joka tapauksessa Wäinö Havas oli merkillinen mies, jonka muisto elää tänäkin päivänä suomalaisessa yhteiskunnassa.

Ulkomaalaisille maksettava rintama-avustus

KIRJALLINEN KYSYMYS

Ulkomaalaisille maksettava rintama-avustus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomen puolustusvoimien erilaisissa tehtävissä palveli sotiemme aikana monia ulkomaiden kansalaisia, jotka sotien jälkeen eivät jääneet Suomeen asumaan ja jotka tälläkin hetkellä asuvat ulkomailla. Osa näistä raskaisiin sotaponnistuksiin itsenäisen Suomen puolesta osallistuneista henkilöistä on edelleen vailla virallista tunnustusta sotaveteraaniasemastaan sekä vailla avustusta, joka muille rintamalla palvelleille maksetaan.

Suomen itsenäisyyden puolesta sotatoimialueilla taistelleille ulkomaalaisille on voitu myöntää ainoastaan ulkomaalaisen rintamasotilastunnus, joka oikeuttaa muun muassa rintamalisän perusosaa vastaavaan rintama-avustukseen. Tunnuksen myöntäminen lopetettiin vuonna 1994, mutta tämänkin jälkeen Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvelleelle, joko Suomessa pysyvästi asuvalle ulkomaalaiselle rintamasotilaalle tai entisen Neuvostoliiton alueella pysyvästi asuvalle rintamasotilaalle on voitu myöntää vuosittainen rintama-avustus. Kyseinen avustus perustuu valtioneuvoston aina vuodeksi kerrallaan antamaan asetukseen.

Sen sijaan tällä hetkellä voimassa oleva asetus ei mahdollista avustuksen maksamista ulkomaalaisille henkilöille, jotka sodanaikaisen palveluksensa perusteella Suomen kansalaisina olisivat olleet oikeutettuja saamaan joko naisten rintamapalvelustunnuksen tai miesten rintamatunnuksen. Käytännössä ilman rintama-avustusta ovat siis jääneet esimerkiksi ne itäkarjalaiset miehet, jotka osallistuivat jatkosotaan armeijamme linnoitusrakennusmuodostelmissa sekä itäkarjalaisnaiset, jotka osallistuivat Suomen armeijaa tukeviin maanpuolustuksellisiin tehtäviin jatkosodan aikana.

Tasavertaisuuden vuoksi kaikille Suomen puolesta sotiemme aikana rintamalla palvelleille henkilöille tulisi maksaa rintama-avustusta vastaavasti kuin vastaavissa tehtävissä toimineille Suomen kansalaisille maksetaan. Ulkomaalaisten rintamasotilaiden lisäksi avustuksen tulisi kuulua siis myös muille ulkomaalaisille veteraaniryhmille.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin valtioneuvosto aikoo ryhtyä, jotta Suomen ulkopuolella asuvat, Suomen puolustusvoimissa sotien aikana palvellet henkilöt saisivat asemastaan tunnuksen sekä avustuksen vastaavasti, kuin he olisivat Suomen kansalaisina vastaavissa tehtävissä toimiessaan saaneet?

Helsingissä 30 päivänä kesäkuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Kullakin kansakunnalla on muistinsa

Olin eilen 22. toukokuuta Hämeenlinnassa eduskunnan puolustusvaliokunnan tuoreen puheenjohtajan ominaisuudessa esittämässä tervehdyksen Vapaussodan Perinneliiton kesäpäivien pääjuhlassa. Paikkana oli komea kulttuuri- ja kongressikeskus Verkatehdas. Täydessä Vanaja-salissa oli noin 700 henkeä. Puhuin mm. seuraavaa pari päivää aiemmin jättämäni kirjallisen kysymyksen hengessä:

”Kullakin kansakunnalla on muistinsa, kullakin maalla historiansa. Suomi julistautui itsenäiseksi 6. joulukuuta 1917, mutta maan vapaus varmistui vasta 16. toukokuuta 1918, kun vieraan vallan sotaväki oli ajettu pois maasta. Siksi vapaussodan perinne on meille suomalaisille vaalimisen arvoinen.

Vapaussodassa varmistui itsenäisyyden lisäksi kansanvalta. Muistamisen arvoinen on siten myös vuonna 1919 vahvistettu valtiomuoto ja seuraavana vuonna 1920 solmittu Tarton rauha.

Lähitulevaisuudessa näistä itsenäisen Suomen valtion syntyyn johtaneista tapahtumista tulee kuluneeksi pyöreät sata vuotta. Satavuotismuisto on jokaiselle kansakunnalle luonnollisesti hyvin tärkeä. Niin meillekin. Siksi meidän on valmistauduttava juhlistamaan merkkivuosia yhdessä näyttävästi ja siten osoitettava, että vapauden, itsenäisyyden ja kansanvallan asia ei vanhene koskaan.”

J.K. Mediaseurantaa: on tullut nimittäin annettua haastatteluja. Komilaisten toimittajien venäjänkielinen juttu löytyy tästä Finugorin linkistä, Saksan yleisradion tästä

J.K.2 Hymy-lehden juttu SDP:n puoluesihteerin Mikael Jungnerin FB-kommentista löytyy tästä. Havitteleeko hän puolustusministeriksi? Se paikka ei ole ollutkaan demareilla sitten 1950-luvun ja punakaartin tykkimiehen Emil Skogin.

J.K.3 Aliupseeriliiton puheenjohtajan Petteri Leinon kolumni puolustusministerin valinnasta on myös lukemisen arvoinen.