Aihearkisto: Historia

Uudistettua Jääkärimuseota avaamassa

Avasin 22. huhtikuuta uudistetun Suomen Jääkärimuseon Kauhavalla. Avajaistervehdyksessäni kertasin jääkäriliikkeen vaiheita ja pohdin jääkäreiden merkitystä Suomelle ja Suomen puolustukselle.

Jääkäreiden merkitys isänmaallemme on moninainen. He olivat avainasemissa niin vapaussodassa kuin vapauskamppailumme jatko-osassa toisessa maailmansodassa. Jääkäreillä oli myös suuri vaikutus siihen, miten puolustusvoimia kehitettiin ennen sotia. Uuden, itsenäisen maan puolustusvoimiin istutettiin aktiivisuutta korostava henki ja aktiivisuuteen perustuva taktiikka. Jääkäreiden merkitys Suomen sodanjohdossa oli myös merkittävä.

Jääkäreiden manifestin mukaan heidän arvokkain perintönsä jälkisukupolville oli luottamus Suomen tulevaisuuteen itsenäisenä valtiona, usko vapauden voittoon ja tahto taistella oikean asian puolesta silloinkin, kun kaikki näyttää toivottamalta.

Paras tapa vaalia jääkäreiden perintöä on ylläpitää edellytyksiä vapaan ja itsenäisen Suomen tarinan jatkuvuudelle. Jääkäreiden korostama tahto on pysynyt korkeana. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maataan kaikissa tilanteissa.

Jääkäreiden perinnön vaaliminen on myös maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on muuttunut keinoiltaan viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään.

Nyt avattu, uudistettu Jääkärimuseo kertoo jääkäreiden kunniakasta ja mielenkiintoista tarinaa jälkisukupolville.

Veteraanien perintö säilyy

Pidin 19.3.2017 juhlapuheen sotaveteraaniviikon päätöstilaisuudessa Hartolassa. Puheessani pohdin sotaveteraanien arvostusta sekä asemaa ennen ja nyt. Veteraanien arvostus on kiinnittynyt historiankirjoitukseemme, ja kodeissa veteraanien perintö on siirtynyt sukupolvelta toiselle osaltaan ylläpitäen vahvaa maanpuolustustahtoa.

Veteraaneilla ja heidän tekemällään työllä onkin ollut tärkeä asema nykysuomalaisen identiteetin muovautumisessa. Meillä ei koskaan ole ollut syytä hävetä sotiemme veteraanien rintamalla saavuttamia tuloksia toisin kuin joissain Euroopan maissa.

Hallitusohjelman lupauksen mukaisesti sotiemme veteraanien palveluja kehitetään ja uudistetaan vastaamaan heidän palvelutarpeitaan. Etuuksien painotukset ovat vuosien saatossa seuranneet sotainvalidien ja veteraanien elämänkaarta. Nyt veteraani-ikäluokat ovat korkeassa iässä, jolloin toimintakykyä ylläpitävät monipuoliset fyysiset ja sosiaaliset toimet ovat jo välttämättömiä. Valtiovallan taloudellisten lisäpanostusten lisäksi onkin tärkeää, että veteraaneille tarjottavat palvelut perustuvat henkilökohtaiseen palvelutarpeen arviointiin.

Veteraaneista huolehtimisen ohella meidän tulee huolehtia siitä, että veteraanien henkinen perintö siirtyy ja säilyy kansakunnan muistissa yhteisenä Suomen sotien perinteenä.

Puheeni lopuksi osoitin kiitokseni veteraaneille, lotille ja kotirintamanaisille ja onnittelin Hartolan Sotaveteraaniyhdistystä komeasta, kohta 50-vuotisesta taipaleesta.

Pajarin pojat

Avasin 14.2.2017 Tampereen Museokeskus Vapriikin uuden näyttelyn. Pajarin pojat -näyttely kertoo kenraali Aaro Pajarin johtamien tamperelaisten ja pohjoishämäläisten joukkojen eli Pajarin poikien sotatiestä talvi-, jatko- ja Lapin-sodissa. Kiinnitin avajaispuheenvuorossani huomiota Pajarin poikien taistelujen tien maineikkaisiin vaiheisiin ja käsittelin maanpuolustustahdon merkitystä ylipäätään.

Suomalainen maanpuolustustahto syntyi paljolti sodissa, ja tämä tahto on pysynyt kutakuinkin korkeana kaikki sotaa seuranneet seitsemän vuosikymmentä. Valtaosa suomalaisista haluaa edelleen puolustaa maatamme kaikissa tilanteissa. Yleinen maanpuolustustahto onkin puolustuksemme henkinen kivijalka, jota ei voi mitata rahassa. Se on ajankohtainen asia myös tänä päivänä, sillä maamme puolustusratkaisun perusta on edelleen yleinen asevelvollisuus.

Koulutettu ja maanpuolustustahtoinen reservi ei ole kuitenkaan mitään ilman aseita ja varusteita. Suomi onkin tekemässä monenlaisia materiaalihankintoja. Niiden painopiste on tällä vaalikaudella maavoimissa.

Puheeni lopuksi totesin veteraanien perinnön vaalimisen olevan maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Vaikka sodankäynti on keinoiltaan muuttunut viimeisen 70 vuoden aikana, ei tarve toimia yhtenäisenä kansakuntana puolustusasioissa ole muuttunut mihinkään. Suomalaisen selviytymistarinan takana on halu selvitä yhdessä – tillsammans, kuten Suomi 100-juhlavuoden tunnus kuuluu.

Tammisunnuntain muistojuhla

Olin 29.1.2017 juhlapuhujana Vapaussodan ja Itsenäisyyden Etelä-Pohjanmaan Perinneyhdistyksen Tammisunnuntain muistojuhlassa Lapualla. Kävin puheessani läpi vuoden 1918 tapahtumia sekä Tammisunnuntain merkitystä Suomelle ja sen puolustusvoimille.

Tammisunnuntai ja siihen liittyvät tapahtumat ovat osa Suomen itsenäistymiskehitystä. Tammikuun 1918 tapahtumat ovat merkittäviä myös puolustusvoimien historian näkökulmasta: Keskustelua voidaan käydä siitä, syntyikö Suomeen puolustusvoimat silloin, kun eduskunta antoi senaatille valtuudet järjestyksen palauttamiseksi maahan, vai silloin kun Svinhufvud antoi valtuudet Mannerheimille vaiko silloin kun senaatti julisti suojeluskunnat hallituksen joukoiksi. Selvää joka tapauksessa on, että Suomen puolustusvoimat täyttää ensi vuonna 100 vuotta.

Puolustusvoimia eivät vanhuuden vaivat rasita. Organisaatio pysyy elinvoimaisena, kun sen osat jatkuvasti uudistuvat. Tämä koskee niin henkilöstöä kuin sen käytössä olevaa kalustoakin.

Kiitos vapaussoturien ja talvi- ja jatkosodan veteraanien, Suomi on saanut kehittyä nykyisen kaltaiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi. Sen eteen on tehty työtä ja sen eteen on taisteltu. Tammisunnuntain perinne muistuttaa meitä siitä, miten ankarin ponnistuksin Suomen vapaus on hankittu. Ilman vahvaa tahtoa ei mitään suurta voida saavuttaa.

Puhe on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.defmin.fi/puheet sekä katsottavissa Youtubessa.

Heimosotien historia 1918–1922 jälleen saatavilla

kansikuva blogiin

SKS tuo uudelleen saataville pitkään loppuunmyytynä olleen kirjani Heimosotien historia 1918–1922. Alun perin vuonna 2005 julkaistu kirja käsittelee suomalaisten vapaaehtoisjoukkojen heimosodiksi kutsuttuja aseellisia retkiä Itä-Karjalaan, Inkeriin, Petsamoon ja Viroon.

Heimosotaretkien tarkoituksena oli suomensukuisten heimojen asuinalueiden irrottaminen Neuvosto-Venäjästä; tavoitteena oli joko niiden itsenäistäminen tai liittäminen yhdeksi suureksi Suomeksi. Heimosoturit näkivät toimiensa oikeutuksen kumpuavan kansojen itsemääräämisoikeudesta – opista, josta vasta itsenäistynyt Suomikin oli esimerkki.

Olen iloinen, että SKS on halunnut ottaa kirjastani toisen painoksen yli vuosikymmen sen ensipainoksen ilmestymisestä. Viime vuosina on ilmestynyt jonkin verran uusia tutkimuksia heimosotien aikakauteen liittyen, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, joka muuttaisi kirjani peruslinjoja.

Kirjoistani tehdyissä arvioissa minun on sanottu kulkeneen historiantutkijana jokseenkin vastavirtaan. Kavahdan teoretisointia, ja yleensäkin olen tutkijana yrittänyt välttää jälkiviisautta, moralisointia ja myöhäsyntyistä poliittista korrektiutta. Olen tavoitellut idealistisesti rankelaista mallia: wie es eigentlich gewesen ist [niin kuin se todella tapahtui]. Politiikkaan siirtymiseni jälkeen, mikä tapahtui tämän kirjan ilmestymisen tienoilla, olen tästä vanhakantaisuudestani historiantutkijana saanut silloin tällöin kuulla. On sanottu, että olen liikaa ymmärtänyt historian henkilöitä ja ilmiöitä – en ole ymmärtänyt jakaa heitä nykymaailman katsannosta vuohiin ja lampaisiin. Pidän linjaani kuitenkin oikeana. Historiantutkija kertokoon tapahtuneesta, maallikkokin voi arvioida historiaa, poliitikko tehköön historiaa.