Aihearkisto: IL

Suomi parantaa tilannekuvaa

Päätöksenteon tueksi on saatava oikea-aikaista ja luotettavaa tietoa. Vain siten sotilasliittoon kuulumaton Suomi voi puolustaa itseään uskottavasti.

Suomen turvallisuusympäristö on muuttunut. Sotilaallista voiman käyttöä Suomea vastaan ei voida sulkea pois. Uhat ovat aiempaa moninaisempia ja siksi Suomi tarvitsee tehokkaan sotilas- ja siviilitiedustelun.

Tiedustelun menetelmät kehittyvät kiihtyvällä vauhdilla. Yksi vaikuttavampia tekijöitä on digitalisaatio. Taivaalla kulkeva signaali on pitkälti vaihtunut verkossa kulkevaan bittiin.

Sotilastiedustelu on keskeinen osa Suomen puolustusvalmiutta. Puolustusvoimien nykyisillä toimivaltuuksilla ei voi, varsinkaan tietoverkoissa, riittävän tehokkaasti ja riittävän varhaisessa vaiheessa hankkia tietoa sotilaallisesta toiminnasta tai Suomeen kohdistuvista ulkoisista uhkista.

Tämän johdosta asetin 1.10.2015 työryhmän valmistelemaan ehdotuksen sotilastiedustelua koskevaksi lainsäädännöksi. Tavoitteena oli ajanmukaistaa puolustusvoimien tiedustelua koskevat toimivaltuudet.

Tänään on saavutettu yksi merkkipaalu, sillä vastaanotin mietinnön sotilastiedusteluksi säädettävästä laista. Siinä esitetään säädettävän sotilastiedustelun tarkoituksesta, kohteista ja tiedustelutoiminnassa noudatettavista periaatteista, tiedustelumenetelmistä sekä tiedustelutoiminnan ohjauksesta ja valvonnasta puolustushallinnossa.

Tiedustelulakien myötä Suomi saattaa tiedustelulainsäädäntönsä yleiseurooppalaiselle tasolle.

Miinalaiva Pohjanmaa ansaitsee arvoisensa lopun

Miinalaiva Pohjanmaan romutuspäätös on herättänyt runsaasti keskustelua. Palstatilaa ovat saaneet mm. aluksesta tarjouksen tehnyt Alfons Håkans Oy:n toimitusjohtaja Joakim Håkans sekä kansanedustaja Stefan Wallin (rkp).

Merivoimat esitti Pohjanmaan hylkäämistä helmikuussa 2014, koska aluksen operatiivinen käyttö oli päättynyt, eikä sille ollut jatkokäyttöä. Viimeisen kahden vuoden aikana on selvitetty aluksen museoiminen sekä sen myyminen valtion kannalta hyväksyttävään tarkoitukseen. Museoimiseen ei löytynyt rahoitusta, eikä ostajaa lopulta löytynyt.

Eräs ensimmäisiä tehtäviäni puolustusministerinä oli päättää, mikä on miinalaiva Pohjanmaan kohtalo. Pelkästään aluksen säilytyskustannukset ovat noin 10 000 euroa kuukaudessa, joten hylkäämisesityksestä kustannuksia oli kertynyt 150 000 euroa. Annoin kaksi kuukautta aikaa etsiä mahdollisen hyväksyttävät ostajan, taikka muussa tapauksessa alus romutetaan.

Syyskuun alkuun mennessä ei ilmennyt ainuttakaan ostajakandidaattia. Vaihtoehdoksi jäi romuttaminen, jonka kokonaiskustannukset ovat arvioitu 458 600 euroon. Romuttamisen kustannukset ovat normaalia suuremmat, koska aluksen rakenteissa on käytetty mm. asbestia. Romumetallin ja muun hyödynnettävän materiaalin bruttoarvo on arvioitu 210 500 euroon, jolloin romuttamisen nettokustannukset ovat 248 100 euroa. Romutuksen yhteydessä aluksesta myydään tai hyödynnetään käyttökelpoiset ja kaupallista arvoa sisältävät osat, mikä saattaa laskea nettokustannuksia niiden myynnistä saadun tuoton verran.

Romuttamisvaihtoehdon toteuduttua aluksesta kiinnostui varustamo Alfons Håkans Oy. He tarjosivat aluksi 200 000 euroa ja korottivat myöhemmin tarjoustaan 350 000 euroon. Mahdollisessa myyntitilanteessa Pohjanmaalta olisi pitänyt poistaa puolustusvoimien ase- ja muut järjestelmät, joten tehty tarjous ei olisi ollut valtion saama nettohyöty.

Alfons Håkans Oy ei kuitenkaan kyennyt esittämään riittävän vakuuttavasti alukselle sellaista sopivaa loppukäyttöä. Puolustustarvikkeita voidaan myydä määrätyin edellytyksin siviilikäyttöön, mutta lopullinen käyttötarkoitus on tiedettävä täsmällisesti. Entisenä sota-aluksena miinalaiva Pohjanmaa aseista riisuttunakin säilyttää statuksen puolustusmateriaalina ja täten se on vientisäädösten alainen. Tämä rajoittaa aluksen loppukäyttöä merkittävästi.

Merivoimien entinen lippu- ja koululaiva ansaitsee arvoisensa päätöksen. 35 vuoden aikana miinalaiva Pohjanmaa on halkonut tyrskyjä lähivesien lisäksi lukuisilla koulutuspurjehduksilla ympäri maailmaa. Eikä vähäisimpänä muistona ole sen osallistuminen Atalanta-operaatioon vuonna 2011, oli itse operaatiosta sitten mitä mieltä tahansa.

Puolustusministerinä vastaan siitä, että aluksen loppu on kunniakas. Kautta historian sotalaivojen kohtalona on ollut päätyä ”naulatehtaalle”, nyt vuorossa on Pohjanmaa. Maineemme kannalta on ainoa vaihtoehto, että miinalaiva Pohjanmaan romuttaa ympäristönäkökohdat ja sosiaalinen vastuumme huomioiden suomalainen yritys.

Leijona Cateringin tilanne

Keskustelu puolustusvoimien ruokahuollosta vastaavan Leijona Cateringin ns. vanhojen työntekijöiden palkkojen leikkaamisesta käy vilkkaana. Vasemmisto-opposition edustajat yrittävät vierittää syytä hallituksen harteille.

SDP:n puoluesihteeri Reijo Paananen kirjoitti facebookissa, että kyseessä on perusporvarilogiikan selkeä linja – työtätekevien palkkoja lasketaan. Tällä hän viittasi Demokraatissa 11.12.2015 julkaistuun verkkouutiseen, jossa kerrottiin Leijona Cateringin työntekijöiden palkkojen leikkaamisesta.

Vasemmistoliiton varakansanedustaja Jussi Saramo puolestaan väitti virheellisesti blogissaan, että minulla olisi kaikki valta korjata tilanne. Hän antaa ymmärtää, että ruokahuolto voitaisiin palauttaa osaksi armeijan perustoimintaa.

Asiassa on palattava neljä vuotta taaksepäin. Syksyllä 2011 silloinen hallitus päätti yhtiöittää puolustusvoimien ruokahuollon. Puolustusvoimien ruokahuollon palvelukeskus (PURU) muutettiin osakeyhtiöksi nimeltä Leijona Catering. Työntekijät siirtyivät uuden yhtiön palvelukseen ns. vanhoina työntekijöinä ja heidän palvelussuhteensa ehdot turvattiin neljän vuoden suoja-ajaksi. Se päättyy ensi vuoden alusta.

Jo tuolloin oli tiedossa, että Leijona Cateringin työehtosopimus tulee noudattamaan jatkossa majoitus- ja ravitsemisalan sopimusta. Se sopimus on ehdoiltaan merkittävästi heikompi kuin henkilöstöä edustaneiden JHL:n ja MPHL:n neuvottelema työehtosopimus.

Tämä kaikki oli siis tiedossa syksyllä 2011, kun Kataisen hallitus valmisteli asiaa. Yhtiöittämistä ajoi voimakkaasti valtiovarainministeriö vastoin puolustushallinnon tahtoa. Tuolloin valtionvarainministerinä oli SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Vasemmistolähteiden mukaan SDP ja Vasemmistoliitto äänestivät hallituksessa lakiesitystä vastaan. Sillä ei ollut merkitystä, koska hallituksen enemmistön päätöksellä laki tuli eduskunnan käsittelyyn. Perussuomalaiset vastustivat hanketta kiivaasti, mutta enemmistöhallitus äänesti yhtiöittämisen puolesta. Yksikään demari- tai vasemmistokansanedustaja ei äänestänyt hallituksen esitystä vastaan.

Vähemmälle huomiolle tässä asiassa on jäänyt työmarkkinajärjestöjen rooli. Sitä näkökulmaa esim. Demokraatti ei käsittele lainkaan. Leijona Catering on erinomainen esimerkki työmarkkinajärjestöjen sopimusalarajariidoista. Majoitus- ja ravitsemisalan työehtosopimuksessa työntekijöitä edustaa PAM, toisin kuin nyt päättyvässä sopimuksessa työntekijöitä edustavat JHL ja MPHL. Näin pohjimmiltaan kyseessä on myös taistelu maksavista jäsenistä. Toinen osapuoli solmii ehdoiltaan heikompia sopimuksia, työnantaja järjestäytyy heikompien sopimusten työnantajaliittoon ja lopulta toivotaan myös työntekijöiden siirtyvän heikomman sopimuksen tehneeseen liittoon.

Ymmärrän Leijona Cateringiin ns. vanhoina työntekijöinä siirtyneiden henkilöiden katkeruuden, kun palkka laskee vuoden vaiheessa. Se ei ole oikein. Heitä edustavat liitot JHL ja MPHL ovat vedonneet mm. minuun, että valtioneuvoston pitää puuttua Leijona Cateringin sopimustilanteeseen ja antaa poliittista ohjausta. Poliittisen ohjauksen antaminen itsenäiselle osakeyhtiölle ei ole näin yksinkertaista ja varsinkaan asiassa, joka on ollut tiedossa yhtiöittämisestä päätettäessä syksyllä 2011. Valtioneuvoston omistajaohjaus tapahtuu käytännössä omistajuusjärjestelyissä sekä yhtiökokouksessa, jossa valitaan yhtiön hallinto. Yhtiöön valittu hallinto ja operatiivinen johto hoitavat yhtiön liiketoiminta-asioita, joihin ei voi ulkopuolelta puuttua.

Palaan kirjoitukseni alkuun. Vaikka SDP:n puoluesihteeri Paananen ja Vasemmistoliiton varakansanedustaja Saramo muuta väittävät, niin SDP ja Vasemmistoliitto tämänkin katkeran kalkin keittivät! Kitkerä maku ei muutu, vaikka kuinka yrittäisi siirtää vastuun muille.

Komissio kieltämässä reserviläisammunnat ja asekeräilyn?

Komissio on valmistelemassa esitystään asedirektiivin (91/477/ETY) muuttamiseksi. Siinä kiellettäisiin sarjatuliaseet yksityisiltä, myös deaktivoituina. Lisäksi kiellettäisiin sellaiset puoliautomaattiaseet, jotka toimintatapaa lukuun ottamatta vastaavat sarjatuliaseita, kuten rynnäkkökivääriä. Myös aseiden nettikauppaa ollaan rajoittamassa.

Kaikilla edellä mainituilla rajoituksilla olisi merkittäviä vaikutuksia erityisesti suomalaisille.

Maamme puolustuksen kivijalka on osaava reservi. Komissio olisi esityksellään vaarantamassa sen keskeisintä suorituskykyä, ampumataitoa. Rynnäkkökiväärien puoli-automaattiversioiden kieltäminen lopettaisi nimittäin käytännössä reserviläisammunnat nykymuodossaan kokonaan. Sama vaikutus olisi practical-ammunnan kiväärilajeihin. Lajien harrastajia on Suomessa vähintään useita tuhansia. Rajoitus saattaisi niin ikään kohdistua myös joihinkin metsästysaseisiin.

Suomen noin 1 500 rekisteröityä asekeräilijää joutuisi lopettamaan niin lupaa edeltävien kuin deaktivoitujen sarjatuliaseiden keräilyn. Myös perinteikäs Suomi-konepistooli joutuisi toimintakyvyttömäksi tehtynäkin EU:n kieltolistalle. Näitä kunniakkaita sotamuistoja on koristamassa tuhansia suomalaisia takanreunoja.

Aseiden nettikaupan rajoittaminen vaikeuttaisi niin aseiden, varaosien kuin patruunoiden hankintaa erityisesti syrjäseuduilla ja alueilla, joissa etäisyydet ovat ylipäätään pitkiä – kuten Suomessa.

Komission esityksen taustalla ovat erityisesti Ranskan ja Kööpenhaminan terroristi-iskut, joissa käytettiin sarjatuliaseita.

Suomessa on vuosikymmenten perinteet vastuullisessa aseharrastuksessa. Reserviläisten ammunnat juontavat juurensa jo suojeluskuntiin. Lisäksi metsästys ei ole Suomessa keskieurooppalainen eliittilaji vaan ikiaikainen perinne ja tervehenkinen jokamiehen riistanhoidollinen harrastus, jolla saadaan tarvittaessa myös ruokaa pöytään.

Komission ongelmana ei voi olla suomalainen reserviläinen, metsästäjä tai asekeräilijä silloin kun terroristit tappavat ihmisiä jossain päin Eurooppaa omine poliittisine tarkoitusperineen.

Nyt on päättäväisesti tuotava komissiossa Suomen perustellut näkökannat esille, jotta maamme erityispiirteet huomioidaan. Jo nyt Suomessa aselupien myöntäminen on erittäin tarkkaan valvottua viranomaistoimintaa. Terrorismin torjunnan tärkeydestä olemme kaikki yhtä mieltä. Sen varjolla ei kuitenkaan saa rajoittaa lakia kunnioittavien ja maanpuolustushenkisten kansalaisten elämää.

Kansliapäällikkö valittu

Valtioneuvosto on tänään esittelystäni nimittänyt Jukka Juustin puolustusministeriön uudeksi kansliapäälliköksi 1.1.2016 alkaen. Tärkeään tehtävään valittavan virkamiehen taustan ja osaamisen on heijasteltava kulloisiakin osaamistarpeita ja ministeriön toiminnan painopisteitä.

Kuluvan ja sitä seuraavan hallituskauden keskeisiä tavoitteita on palauttaa puolustusvoimien toiminta- ja suorituskyky uskottavalle tasolle, joka linjattiin puolustuksen pitkän aikavälin haasteita käsitelleen parlamentaarisen seurantaryhmän loppuraportissa.

Samanaikaisesti kun Suomen turvallisuusympäristö on ollut voimakkaassa muutoksessa ja Suomen talous isojen haasteiden edessä on puolustusvoimien avainsuorituskykyihin liittyvää materiaalista valmiutta kehitettävä. Konkreettisesti asia liittyy erityisesti ilmavoimien hävittäjäkaluston ja merivoimien vanhentuvan aluskaluston uusimiseen. Varsinkin hävittäjäkaluston uusiminen on mittaluokaltaan poikkeuksellisen iso hanke, jonka vaikutukset ulottuvat puolustuksen lisäksi myös teollisuuteen, teknologiayhteistyöhön ja työllisyyteen.

Koska kyseessä ovat niin materiaalipoliittisesti, taloudellisesti ja teknologisesti haastavat hankkeet, on niihin liittyvän johtamisen erityisosaamisen korostuttava voimakkaasti lähivuosina puolustusministeriössä.

Jukka Juustilla on niin teknologiaosaamista, materiaaliosaamista kuin suorituskykyjen kehittämisen osaamista ja hänessä yhdistyvät toisiinsa sekä kokemus vastuullisista tehtävistä puolustusvoimissa että vahva siviilikoulutuksen kautta hankittu osaaminen.

Juusti on myös johtamiskokemuksensa, erinomaisen yhteistyökykynsä ja pitkän kansainvälisen kokemuksensa kautta henkilö, jolla on erinomaiset valmiudet ohjata ministeriön työskentelyä sen valmistellessa puolustushallinnon tulevia, historiallisen suuria ja poikkeuksellisen merkittäviä materiaalihankkeita.

Nykyinen kansliapäällikkö Arto Räty oli varteenotettava vaihtoehto jatkamaan seuraavan viisivuotiskauden kansliapäällikön tehtävässä. Valinta ei ollut helppo. Painavimpana vaakakupissa painoi näkymä edessä olevasta viidestä vuodesta suurine materiaalihankintoineen. Räty on tehnyt uran, joka vain harvoille sotilaille on mahdollinen. Uskon, että isänmaalla on vielä käyttöä hänelle.

Rynnäkkökiväärejä ei ole massahävitetty

Viime vaalikauden alkupuolella kysyin silloiselta hallitukselta, mitä aiotaan tehdä varastoissa olevilla rynnäkkökivääreillä. Suomihan oli ostanut 1990-luvulla suuret määrät rynnäkkökiväärejä niin Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä kuin Kiinastakin, ja niitä oli uumoiltu jopa tuhottavan, kun puolustusvoimauudistuksen yhteydessä sodan ajan joukkojen määrää oli päätetty supistaa kolmanneksella.

Sain tuolloin vastauksen, että puolustusvoimien suunnitelman mukaan niin itäsaksalaiset, kiinalaiset kuin venäläisetkin rynnäkkökiväärit kotimaisten rinnalla säilyvät käyttökelpoisina noin vuoteen 2035 asti, jolloin nykyinen patruunavarasto vanhentuu.

Pyrin ministerinä  tutustumaan mahdollisuuksieni mukaan monipuolisesti Puolustusvoimien toimintaan. Menen myös sellaisiin paikkoihin, joissa ministerit eivät aiemmin ole juuri käyneet. Niinpä hiljattain kävin tarkastamassa rynnäkkökivääriasian ja totesin, että meillä on varastoissa erinomaisessa kunnossa olevia, niin ulkomailta hankittuja kuin kotimaisia rynnäkkökiväärejä – ja niitä on riittävästi. Näin ollen voin omasta puolestani kumota sen ”tornihuhun”, että näitä aseita olisi hävitetty massamaisesti.