Aihearkisto: IL

Pakkoruotsin tilalle ei pakkovenäjää

Helsingin yliopiston valtio-opin professori Jan Sundberg, joka vuoden 2011 eduskuntavaalien aikoihin sai kansainvälistäkin julkisuutta kirjoiteltuaan Perussuomalaisten vaaliohjelman kuvitteellisista yhtäläisyyksistä natsien rotupuhtausideologioihin, on nyt kunnostautunut antamalla norjalaiselle Aftenposten-lehdelle haastattelun liittyen tulevan hallituksen kielipolitiikkaan. Sundberg pelkää, että suomalaislapset Perussuomalaisten hallitukseen pääsemisen myötä joutuvat opiskelemaan pakkovenäjää.

Sundbergille ja muille huolestuneille tiedoksi, että Perussuomalaiset ei ole ajamassa pakkoruotsin tilalle pakkovenäjää. Kannatamme kielten opiskelussa valinnaisuutta ja kunnioitamme edellisen eduskunnan päätöstä, joka pohjautuu kokoomuksen kansanedustajien Pauli Kiurun ja Sanna Lauslahden seuraavaan lausumaan:

”Eduskunta edellyttää, että hallitus selvittää lainsäädännölliset edellytykset alueellisiin kokeiluihin kielivalikoiman laajentamiseksi ilman velvoittavaa toisen kansalliskielen opiskelua.”

Eduskunta hyväksyi em. lausuman kuluvan vuoden maaliskuussa. Kysymys on siis alueellisista kokeiluista, eikä pakkoruotsin tilalle tulevaa kieltä ole määritelty. Tältä pohjalta tullaan asiasta keskustelemaan parhaillaan käynnissä olevissa hallitusneuvotteluissa.

Jk. Professori Sundberg jatkaa aiheesta myös Iso-Britannian mediassa.

 

Jalkaväkimiinat takaisin, vai mitä sanoo Keskusta?

Ukraina on ollut terveellinen muistutus siitä, että kauniista puheista huolimatta vahvemman oikeus jyllää. Siksi Suomen on pidettävä kiinni omasta uskottavasta puolustuksesta. Jos kriisi Ukrainassa olisi alkanut nyt päättyvän vaalikauden alussa, ei puolustusbudjettia olisi leikattu eikä jalkaväkimiinoja tuhottu. Tulevalla vaalikaudella virheet on mahdollisuuksien mukaan korjattava.

Puolustusbudjetin korottamisesta vallitsee laaja yksimielisyys, mutta jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen kohtalo jakaa suuria puolueita. Perussuomalaiset kannattaa sopimuksesta irtautumista, samoin Kokoomus viime kesän puoluekokouspäätöksellään. SDP sen sijaan vastustaa sopimuksesta irtautumista – ainakin niin kauan kuin Erkki Tuomioja on kuvioissa mukana – mutta Keskusta ajaa tässäkin asiassa kaksilla rattailla. Asiasta äänestettäessä Keskustan eduskuntaryhmä hajosi. Nyt gallupkärjessä keikkuva puolue on temppelinharjalla asiaa uudelleen arvioitaessa.

Suomalaisessa maastossa mikään ei korvaa miinaa. Se on halpa ja kotimainen puolustusase, jota ilman koko maan uskottava puolustus on haasteellisempaa. Siksi Keskustan on kerrottava kantansa äänestäjille ennen vaaleja. Vähintäänkin Suomella on oltava valmius jalkaväkimiinojen nopeaan ja massamaiseen valmistukseen. Kysymys ratkaistaan hallitusneuvotteluissa.

Vaalikauteni merkkipaalut

1. Jalkaväkimiinakiellosta luopuminen saa kannatusta

Eduskunta päätti vuonna 2011, onnetonta kyllä, että Suomi liittyy jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Vain Perussuomalaiset vastustivat yhtenäisenä rintamana päätöstä, joka oli vastuuton ja heikentää koko maan puolustuskykyä.

Koko vaalikauden ajan olen toistuvasti tuonut esiin, että Ottawan sopimukseen liittyminen oli strateginen virhe: Suomella on pitkät rajat ja vähän puolustajia. Jalkaväkimiina on meille tarpeellinen puolustusase. Rauhan aikana miinoja säilytetään visusti varastoissa eivätkä ne aiheuttaneet ongelmia kenellekään. Nyt melkein kaikki miinat on tuhottu. Miinojen korvaaminen tulee kalliiksi, eikä ole edes täysin mahdollista.

Miinakysymys on noussut esiin muun muassa Ukrainan kriisin yhteydessä sekä monissa eduskunnan täysistunnoissa.

Asian toistelu ei ole kaikunut täysin kuuroille korville, sillä viime kesänä Kokoomuksen puoluekokous päätti vaatia Suomen irtautumista Ottawan sopimuksesta. Harmillisesti pääministeripuolue ei kuitenkaan ole edistänyt puoluekokouksessa tehtyä päätöstä millään tavalla. Keskusta taas ajaa tavalliseen tapaansa kaksilla rattailla.

Yhtenä vaaliteemanaan Perussuomalaiset vaatii jalkaväkimiinakiellosta irtautumista. Tarvitsemme miinoja osana uskottavaa ja kustannustehokasta koko maan puolustusta. Vähintään on ylläpidettävä kotimaassa jalkaväkimiinojen nopeaan ja massamaiseen valmistukseen tarvittavaa valmiutta.

2. Puolustusvoimauudistusta koskeva välikysymys

Hallituksen puolustusbudjettiin kohdistamat mittavat säästövaatimukset ja sen alkuvuodesta 2012 julkistama puolustusvoimauudistus sodan ajan joukkojen pienentämisineen ja varuskuntien massalakkauttamisineen rapautti Suomen puolustuskykyä.

Perussuomalaiset jätti eduskunnassa välikysymyksen, jossa sain kunnian olla ensimmäisenä allekirjoittajana ja ryhmäpuheenvuoron pitäjänä.

Välikysymyksessä ja sitä seuranneessa keskustelussa Perussuomalaiset kritisoi uudistuksen valmistelua, jota ei tehty parlamentaariselta pohjalta sekä uudistuksen seurauksia, jotka ovat maanpuolustuksellemme haitallisia: säästöjen ja varuskuntien lakkauttamisien lisäksi esimerkiksi kertausharjoitukset ajettiin käytännössä alas useammaksi vuodeksi ja varusmiesten maastovuorokausia vähennettiin.

Välikysymyksessä Perussuomalaiset toi esiin vakavan huolen siitä, miten tässä yhdistetyssä uudistus- ja säästömyräkässä turvataan uskottava, koko maan puolustus ja säilytetään yleinen asevelvollisuus sekä maanpuolustustahto.

3. Varapuheenjohtajaksi valinta

Asetuin Perussuomalaisten kesällä 2013 Joensuussa pidetyssä puoluekokouksessa tavoittelemaan varapuheenjohtajan tehtävää. Halusin tukea puolueen murtumatonta peruslinjaa, puheenjohtaja Timo Soinia ja olla etulinjassa mukana kehittämässä perussuomalaista kansanliikettä.

Puoluekokous antoi tukensa ja minut valittiin 1. varapuheenjohtajaksi. Varapuheenjohtajauuden myötä olen saanut osallistua moniin tapahtumiin eri puolella Suomea ja tavata jäseniämme ja kannattajiamme.

4. Parlamentaarinen selvitysryhmä

Olin mukana puolustuksen pitkän aikavälin haasteita pohtineessa, kansanedustaja Ilkka Kanervan johtamassa parlamentaarisessa työryhmässä. Ryhmä sai työnsä päätökseen syksyllä 2014 ja päätyi esittämään puolustusmateriaalin hankintaan lisärahoitusta vuodesta 2016 alkaen: aluksi 50 miljoonaa ja tästä asteittain kasvaen 150 miljoonaan euroon vuoteen 2020 mennessä.

Ymmärrystä määrärahojen korottamiselle löytyi laajasti yli puoluerajojen. Vain Vasemmistoliitto vastusti ja Vihreät venkoili. Perussuomalaiset olisi ollut valmis ryhmän kantaa suurempaankin korotukseen ja nopeammalla aikataululla. Selvitysryhmän lopputulema on kuitenkin kohtuullinen kompromissi.

Lisärahoitus tulee todelliseen tarpeeseen, sillä tällä vaalikaudella tehdyt leikkaukset puolustusbudjettiin ovat olleet tuntuvia. Selvitysryhmän esittämät korotukset toisivat kuitenkin vain noin puolet tehdyistä leikkauksista takaisin.

Tästäkin asiasta äänestetään tulevissa eduskuntavaaleissa ja päätetään lopullisesti hallitusneuvotteluissa.

5. Itsenäisyyspäivän lippupuhe

Sain kunnian pitää lippupuheen valtakunnallisessa itsenäisyyspäivän lipunnostotilaisuudessa Helsingin Tähtitorninmäellä 2014. Puhe radioitiin, ja harvoin olen saanut puheestani niin paljon positiivista palautetta.

Käsittelin puheessani puolustusvoimien materiaalihankintoihin suunnattua määrärahaa ja hankintojen tärkeyttä. Totesin muun muassa, että korkea maanpuolustustahto ja hyvä koulutus eivät yksin riitä, myös materiaalia pitää olla.

Puhe löytyy Youtubesta.

6. Pieniä kielipoliittisia voittoja

Kansanedustajana toimiessani olen parhaani mukaan yrittänyt edistää suomen kielen asemaa ja vapaata kielivalintaa.

Esimerkiksi helmikuussa 2013 jätin hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelin, aikooko hallitus puuttua siihen, että Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulu oli aikeissa muuttaa kaikki maisteriohjelmansa englanninkielisiksi.  Kysyin myös, miten hallitus aikoo varmistaa, että suomi säilyy yliopistojen ja korkeakoulujen opetus- ja tutkintokielenä vastaisuudessakin.

Opetusministerin vastaus saapui aikanaan, mutta merkittävämpää oli, että apulaisoikeuskansleri linjasi myöhemmin samana vuonna, että suomea ei saa täysin syrjäyttää yliopistoissa, vaan sen on säilyttävä opetus- ja tutkintokielenä.

Alkukesästä 2014 eduskuntaan jätettiin kansalaisaloite ruotsin kielen muuttamisesta vapaaehtoiseksi oppiaineeksi kaikilla kouluasteilla. Sitä käsiteltiin eduskunnan täysistunnossa, jossa otin osaa keskusteluun. Täysistunnosta asia lähetettiin sivistysvaliokunnan käsittelyyn.

Aloite vaikutti jo hautautuneen valiokuntaan, mutta vaalikauden viime hetkillä, liki vuoden käsittelyn jälkeen, valiokunta sai aiheesta aikaan mietinnön, ja asia tuli äänestettäväksi täysistuntoon.

Aloite ei täysistunnossa mennyt läpi, vaikka edellisten eduskuntavaalien aikaisissa vaalikonevastauksissa enemmistö nykyisistä kansanedustajista oli kertonut kannattavansa pakkoruotsin poistamista.

Sen sijaan eduskunta hyväksyi täpärästi ponnen, jolla hallitusta kehotetaan selvittämään mahdollisuudet alueellisiin kokeiluihin kielten valinnaisuuden lisäämiseksi. Käytännössä tämä tarkoittanee vapaamman kielivalinnan kokeilemista lähinnä Itä-Suomessa. Pientä edistystä on siis tiedossa, ja uskon että lopulta terve järki voittaa.

Minkälainen Nato-selvitys?

Esitin viime kesän lopulla Nato-selvityksen tekemistä. Sillä toivon voitavan kiihkottomasti kartoittaa Naton hyödyt ja haitat Suomelle sekä mitä jäsenyys meille maksaisi. Näin Nato-keskustelussa saataisiin tosiasiat pöytään ja voitaisiin edes yrittää välttyä tunnepitoiselta, joutavanpäiväiseltä juupas-eipäs -väittelyltä.

Verkkouutisten mukaan Nato-selvitykselle on kannatusta kaikissa suuremmissa puolueissa, ja hyvä niin. Esitykseni on siis saanut tuulta alleen. Eriäviä mielipiteitä löytyy kuitenkin sen suhteen, minkälainen selvityksen tulisi olla ja mikä taho sen tekisi. Sekä parlamentaariselle että virkamiespohjaiselle työlle on kannattajansa.

Totesin Verkkouutisille, että Perussuomalaisten mielestä pääasia on, että selvitys sisältää kattavasti ulko- ja puolustuspolitiikan kokonaisuudet ja selvitystyössä mukana ovat sekä ulko- että puolustusministeriöt. Toisaalta ehdotettua parlamentaaristakaan työryhmää ei voi tässä vaiheessa sulkea pois. Pääasia on, että selvitys seuraavalla vaalikaudella tehdään.

Todennäköistä lienee, että yhden selvitysmiehen näkemys ei tällä kertaa riitä – kaikki kunnia toki eläkkeellä olevalle suurlähettiläs Antti Sierlalle, joka laati edellisen selvityksen vuonna 2007.

Nato-selvityksen muodosta päätettäneen lopullisesti eduskuntavaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa.

Ilmavoimien harjoitustoimintaa

Suomen ilmavoimat aloittaa tänään yhteisen harjoituksen Ruotsin ja Yhdysvaltojen ilmavoimien kanssa. Olin aamulla keskustelemassa aiheesta Yle Radio 1:n Ykkösaamussa yhdessä ulkoasiainvaliokunnan varapuheenjohtaja Pertti Salolaisen kanssa.

Totesin, että kieltämättä turvallisuuspoliittinen tilanne tälläkin maailmankolkalla on herkkä, mutta siitä huolimatta kyseessä on normaali kansainvälinen harjoitustoiminta, jollaista ilmavoimamme tarvitsee pystyäkseen ylläpitämään suorituskykyjään.

Harjoitusta voi verrata Suomen, Ruotsin ja Nato-maa Norjan ilmavoimien yhteisiin Cross Border -harjoituksiin, joita käydään pohjoisella kalottialueella lähes viikottain.

Aiemmin talvella nousi kohu Suomen mahdollisesta osallistumisesta ilmaharjoitukseen Viron Ämarissa yhdessä Yhdysvaltojen kanssa. Suomi päätti jättää harjoituksen väliin, sillä sotilaallisesti liittoutumattomana maana meidät oltaisiin voitu sotkea jollain tasolla Baltian maiden ilmapuolustukseen, josta ei ole kyse. Baltian maiden puolustusratkaisu on yksiselitteisesti Nato.

Sitä paitsi Ämariin meno ei ollut mielestäni edes tarpeellista, koska tehokasta harjoitustoimintaa pystytään järjestämään myös kansainvälisessä ilmatilassa Suomen lähialueilla kukin osallistuja omista tukikohdistaan käsin. Lisäksi nyt ilmavoimien maahenkilökunta saa hyvää harjoitusta.

Haastattelun loppupuolella puhuttiin sunnuntaisesta vierailusta Yhdysvaltain lentotukialus USS Theodore Rooseveltille, johon otin osaa yhdessä muun muassa puolustusministeri Carl Haglundin kanssa.

Haglund kielsi mediassa, että vierailu liittyisi Nato-keskusteluun. Eduskunnan puhemies Eero Heinäluoma ehätti tästä huolimatta pohtimaan, minkälaisen viestin Haglundin vierailu lähettää.

Puolustan Haglundin näkökantaa, sillä näkemykseni mukaan kyseessä oli puhdas tutustumiskäynti, joka on yhteisen Hornet-kalustommekin vuoksi osa suomalais-yhdysvaltalaista puolustusyhteistyötä. Heinäluoman kommentti kertonee siitä, että vaalit ovat lähestymässä. Olisin pitänyt erikoisena, jos Suomi olisi jäänyt pois tästä tilaisuudesta, jossa Ruotsin puolustusministerikin oli mukana.

Yle teki Ykkösaamun haastattelusta nettiuutisen.

J.K. Ylen klo 9:n radiouutisissa todettiin virheellisesti, että olisin sanonut Haglundin kommentin liittyvän lähestyviin vaaleihin. Kello 11:n radiouutisiin sanomiseni oli korjattu oikein.

 

Vierailu lentotukialukselle

Pitihän siihen toki tarttua, kun kerran tarjoutui harvinaislaatuinen mahdollisuus vierailla 22. maaliskuuta Yhdysvaltojen laivaston Nimitz-luokan lentotukialus USS Theodore Rooseveltilla (CVN-71) Atlantilla. Vierailu oli osa Suomen ja Yhdysvaltojen välistä puolustusyhteistyötä.

WP_20150322_003
Matka alkoi Seutulasta. Yhdysvaltain C-37 Gulfstreamin kyyti oli pehmeää.

Matkaa isännöi Yhdysvaltojen lähipäivinä väistyvä Suomen suurlähettiläs Bruce J. Oreck, ja matkalle osallistuivat Suomesta lisäkseni delegaatiotamme vetänyt puolustusministeri Carl Haglund, ilmavoimien komentaja kenraalimajuri Kim Jäämeri ja merivoimien esikunnan esikuntapäällikkö lippueamiraali Juha Vauhkonen.

Seurueeseemme kuului myös ruotsalaisten ja brittien delegaatio, niin ikään ministeritasoa. Yle julkaisi lentotukialuksen kannella otetun yhteiskuvan.

Valmiina lähtöön lentotukialukselle. Oikealla puolustusministeri Carl Haglund, keskellä ilmavoimien komentaja Kim Jäämeri ja vasemmalla merivoimien esikuntapäällikkö Vauhkonen.
Valmiina lähtöön lentotukialukselle. Oikealla puolustusministeri Carl Haglund, keskellä ilmavoimien komentaja Kim Jäämeri ja vasemmalla merivoimien esikuntapäällikkö Juha Vauhkonen.

Matkasimme ensin C-37 Gulfstreamilla Seutulasta Lontoon Standstediin, mistä matka jatkui Yhdysvaltojen armeijan C-2 Greyhound-kuljetuskoneella kohti lentotukialusta.

Perillä odotti äkkipysähdys: potkurikone pysähtyy alukselle tullessaan jarrutusvaijerin avulla kahdessa sekunnissa noin 200 kilometrin tuntivauhdista.

C2-Greyhound-kuljetuskone.
C2-Greyhound -kuljetuskone tarjosi ikimuistoisen lentokokemuksen.

Lentotukialuksella perehdyimme sen suorituskykyihin. USS Theodore Roosevelt on yksi Yhdysvaltain kymmenestä suuresta lentotukialuksesta, ja sillä on miltei viiden tuhannen kokoinen miehistö. Yhdysvaltain merivoimat käyttää samaa Hornet-kalustoa kuin Suomikin.

Pääsimme tutustumaan valtavankokoisen aluksen navigointiin ja lentotoimintaan sekä vierailemaan taistelukannella. Miehistön elämään kannen alla olisi ollut mielenkiintoista niin ikään tutustua, mutta siihen ei ollut ohjelmassa varattu aikaa.

Euroopasta USS Theodore Roosevelt suuntaa Lähi-itään ottaakseen osaa ISIS-vastaiseen operaatioon: Hornetit iskevät maassa oleviin terroristikohteisiin.

FA18-Hornet lähdössä.
F/A-18 Hornet lähdössä. Varoetäisyydet ovat jenkeissä näemmä pienemmät kuin Suomessa, joten koneen  voiman todella tunsi. Hyvä kun kännykkäkamera pysyi käsissä… Otin  myös muutaman videopätkän, yksi löytyy Facebook-sivuiltani.
Horneteja ja Superhorneteja lentotukialuksen kannella.
US Navyn Horneteja ja Super Horneteja riitti tuulisella lentotukialuksen kannella liki Suomen ilmavoimien kaluston verran.
Lentonäytös nähty, tyytyväinen katsoja?
Lentonäytös nähty. Kuva S. Scott Davis.

Paluu alukselta takaisin Lontooseen C-2 Greyhoundilla oli aikamoinen kokemus sekin, laskeutumistakin ikimuistoisempi. Matkaan lähdettiin katapultilla laukaisten, ja vauhti kiihtyi nollasta yli kahdensadan kilometrin tuntivauhtiin parissa sekunnissa.  (Hyvä, että on vielä omat hampaat, sillä tekohampaat eivät välttämättä olisi siinä nykäyksessä pysyneet suussa…)

Ylen lisäksi matkasta uutisoivat STT ja Helsingin Sanomat. Ylen toimittajan kummallisia Nato-spekulointeja ihmettelimme paluumatkalla ministeri Haglundin kanssa. STT oli jälleen asiallisempi uutisoinnissaan.