Aihearkisto: Politiikka

Pelote ja puolustus: Nato-kokouksen tunnelmia

Kuvat: Puolustusministeriö

Naton puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä 3.-4.10. Kokous keskittyi erityisesti pelotteen ja puolustuksen toimeenpanoon sekä taakanjakoon.

Naton neuvoston työkokouksessa keskusteltiin yhteisestä turvallisuusympäristöstämme, hybridi- ja kyberuhista sekä sotilaallisesta liikkuvuudesta. Suomi, Ruotsi ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini osallistuivat näihin keskusteluihin Naton kutsumana. On hyvä, että istumme näissä pöydissä keskustelemassa yhteisistä intresseistämme.

Niin kokouksessa kuin sen ympärillä käytiin Nato-maiden kesken aktiivista keskustelua Naton ja EU:n turvatakuuartikloista. Monia Nato-maita tuntuu huolettavan, aiheuttaako Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen eli 42.7-artiklan jatkokehittäminen ja konkretisoiminen haitallista päällekkäisyyttä Naton viidennen artiklan kanssa.

Suomi seuraa keskustelua kiinnostuneena: turvallisuusaspekti on meille keskeinen ja meitä kiinnostaa, mihin artiklan osalta päädytään. EU:n mukaan ristiriitaa ei ole, vaan Nato on jäsenilleen puolustuksen perusta, minkä Mogherini toisti myös antamassaan EU:n puolustusyhteistyötä koskevassa tilannekatsauksessa.

Koska puolustuksen kova ydin on suurimmalle osalle EU-maista Nato, EU:n osalta kannattaisi nähdäkseni puhua puolustuksen sijaan enemminkin yhteisestä turvallisuudesta. Mutta voisiko olla muutakin, eli minkälaista konkretiaa 42.7-artiklalle Ranskan johdolla haetaan? Siitä keskustelu on vasta käynnistynyt, ja siihen keskusteluun myös Suomen tulee ottaa aktiivisesti osaa. Tämä olkoon ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisiä prioriteetteja lähiaikoina.

Omassa puheenvuorossani toin esille, että Naton huippukokouksessa pelotteen ja puolustuksen kehittämiseksi tekemät linjaukset kuten valmiuden, vahvistusten ja reagointikyvyn parantaminen, ovat olleet tarpeellisia. Lisäksi kuvasin, mitä Suomi tekee kansallisesti: kerroin valmiuden kehittämisestä, lainsäädäntöhankkeistamme sekä puolustusyhteistyön kehittämisestä, josta tuoreimpana esimerkkinä on puiteasiakirja, jonka allekirjoitin kokouksen yhteydessä järjestetyssä kahdenvälisessä tapaamisessa Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa. Tämä sopimus edesauttaa Suomen ja Ranskan kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämistä ja on merkittävä, koska Ranska on ottanut uudenlaista vetovastuuta EU:n puolustusyhteistyössä.

Allekirjoitin puolustusyhteistyön kehittämistä koskevan puiteasiakirjan yhdessä Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa.

Kaksoiskansalaisia koskeva lakiesitys syksyllä eduskuntaan

Syksyn aikana eduskuntaan on tulossa ajamani lakiesitys, joka kieltäisi kaksoiskansalaisten pääsyn Puolustusvoimien sotilasvirkoihin ja Maanpuolustuskorkeakoulun upseerikoulutukseen. Kommentoin aihetta MTV:n Uutisextran haastattelussa.

Haastattelussa totesin, että tähän lainsäädäntöön liittyy erivapaus: tie upseeriksi on jatkossakin auki tiettyjen maiden kaksoiskansalaisille. Esimerkiksi ruotsinsuomalaisen kohdalla en näkisi periaatteellista estettä, jos he haluavat pyrkiä sotilasvirkoihin. Kun kyseessä on demokraattisen oikeusvaltion ja Suomen kaksoiskansalainen, mitään ongelmia ei pitäisi olla.

Haastattelussa nousi esille myös sisäministeriössä valmisteltu kaksoiskansalaisiin liittyvää lakiesitys, joka koskisi sisäministeriön alaista Rajavartiolaitosta. Tarkoitus alkuaan oli, että kaksoiskansalaisuuskielto tulisi myös Rajavartiolaitokseen.

Sisäministeri Kai Mykkänen (kok.) on kuitenkin ilmoittanut, ettei kieltoa tarvita, sillä hakijoiden taustat pystytään selvittämään riittävän hyvin turvallisuusselvityksillä. Mykkänen kannatti aiemmin täyskieltoa, mutta on prosessin varrella vaihtanut kantaansa.

Puolustusministeriön valmistelema laki vaikuttaisi Maanpuolustuskorkeakoulun kautta myös Rajavartiolaitokseen. Rajavartiolaitoksen upseerit käyvät Maanpuolustuskorkeakoulun, ja näin ollen kaksoiskansalaisuuskielto tulee koskemaan heitäkin. Raja- ja merivartijat jäisivät kuitenkin ulkopuolelle, mitä pidän hyvin erikoisena ja jopa kansallisen turvallisuuden kannalta ongelmallisena.

Milloin isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Hannu Salomaa väitti (HS Vieraskynä 28.9.) asevelvollisuuden nojaavan yhä nationalismiin ja kyseenalaisti nykymuotoisen suomalaisen asevelvollisuuden – toisin kuin 81 prosenttia suomalaisista, jotka Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan viimeisimmän tutkimuksen mukaan kannattavat asevelvollisuutta. Salomaan perustelut muutostarpeelle ontuivat, ja historiallisen osuuden osalta ne olivat myös tulkinnanvaraisia.

Yleinen asevelvollisuus juontuu niin poliittisista kuin sotilaallisistakin tarpeista. Suomi on sotilasliittoon kuulumaton maa, ja pääosa kansalaisista haluaa säilyttää tilanteen nykyisellään. Näin ollen puolustuksen kivijalka on luotava kansallisesti: kauniista globaaleista ajatuksista ei ole juuri hyötyä, kun suomalaisten tappaminen alkaa.

Suomi on myös laaja mutta vähäväkinen maa. Koko valtakunnan puolustaminen edellyttää riittävän laajoja Puolustusvoimia. Sodan ajan joukkojen verraten suuren määrän (noin 280 000 henkilöä) vuoksi koulutukseen tarvitaan koko miespuolinen ikäluokka. Näin saadaan samalla myös erityisosaajia tarvittaviin tehtäviin.

Puolustusvoimat kouluttaa nykyään vuosittain yli 21 000 varusmiestä, joista 500 on vapaaehtoisia naisia. Määrä mahdollistaa sodan ajan joukkojen ikärakenteen pitämisen riittävän alhaalla.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokkain keino ylläpitää edellä kuvatut sodan ajan joukot. Useassa asevelvollisuuden hylänneessä eurooppalaisessa valtiossa pelkät henkilöstökulut vievät puolet tai yli puolet puolustusbudjetista. Niinpä rahaa koulutukseen ja uuden materiaalin hankintaan jää niukasti. Tämä johtaa väistämättä puolustuksen rapautumiseen. Suuren liittouman jäsenelle tämä voi olla yhdentekevää, mutta sotilaallisesti liittoutumattomalle maalle kyseessä on vaarantava virhe.

Toisin kuin Salomaa väitti, asevelvollisuutta ei legitimoida kansallismielisyydellä vaan kansalaisten tahdolla.

Mitä sitten tulee nationalismiin ja suomalaisuuteen? Se, mitä Salomaa pitää negatiivisena nationalismina on itse asiassa isänmaallisuutta. Missä vaiheessa isänmaallisuudesta on tullut pahe?

Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 30.9.2018.

Jäämeren rannalla

Tein työvierailun Norjan Kirkkoniemeen 26.-27.9.2018. Vuonomaa on huikean kaunis!

Vierailun isäntänä toimi Norjan puolustusministeri Frank Bakke-Jensen, jonka kanssa keskustelimme maiden kahdenvälisistä suhteista, materiaaliyhteistyöstä, pohjoismaiseen puolustusyhteistyöhön liittyvistä asiakokonaisuuksista sekä kriisinhallintaoperaatioista. Lisäksi asialistalla ovat alueellinen turvallisuus sekä harjoitusyhteistyö, kuten tuleva Trident Juncture -harjoitus.

Vierailun aikana allekirjoitimme Suomen ja Norjan välistä puolustusyhteistyötä koskevan puitejärjestelyn.

Suomen ja Norjan välisen puolustusyhteistyötä koskevan puitejärjestelyn allekirjoitustilaisuus. Kuvassa vasemmalla Norjan kollegani, puolustusministeri Frank Bakke-Jensen. Kuva: Puolustusministeriö

Lisää aiheesta The Barents Observerin videohaastattelussa.

Tarvitaan Torni-kiinteistöt

Talouspoliittinen ministerivaliokunta käsitteli 25.9.2018 kokouksessaan eräitä nopeasti toteutettavia uudistuksia liittyen Senaatti-kiinteistöjen vuokrajärjestelmän kehittämiseen. Valtiovarainministeriön ehdotukset valtion vuokrajärjestelmän kehittämiseksi toisivat vain pientä helpotusta puolustushallinnon toimitiloja koskeviin kustannuspaineisiin.

Kuten valtiovarainministeriö on todennut, nyt ollaan tekemässä sellaisia välittömiä parannuksia, jotka katsottiin mahdollisiksi ilman laajempaa valmistelua olemassa olevalta tietopohjalta. Rahamääriltään merkittävimmät esitetyistä uudistuksista ovat luonteeltaan budjettineutraaleja, eli ne eivät ratkaise virastojen haasteita selvitä kasvavista toimitilakustannuksista: annettu vuokran alennus leikataan täysimääräisesti viraston määrärahoista.

Esitetyistä parannuksista puolustushallinnon kannalta tärkein on rakennusten purkamisen (ja sitä kautta luopumisen) helpottaminen. Nykyisin Senaatti-kiinteistöt edellyttää, että vuokralainen maksaa purkamisen, mikä on hidastanut turhista rakennuksista luopumista ja aiheuttanut tarpeettomia kustannuksia puolustusvoimille.

Puolustushallinnon näkökulmasta vuokrajärjestelmää on tarpeen kehittää myös toimintamallin ja hallinnollisen rakenteen näkökulmasta. Muuttunut turvallisuusympäristö edellyttää ripeämpää reagointikykyä eli normaaliolojen ja poikkeusolojen toimintamallin lähentämistä, tieto-, tila- ja rakenteellisen turvallisuuden tason korottamista sekä ohjausmallia, joka tukisi ydintoiminnan edellytyksiä, ei ainoastaan valtion taloudellisia intressejä.

Puolustushallinnossa tullaan selvittämään mallia, jossa puolustuskiinteistöjen omistus palautettaisiin hallinnonalalle. Järjestelmässä nykyiset omistajan tehtävät ja Puolustushallinnon rakennuslaitoksen hoitama ylläpito järjestettäisiin samassa kokonaisuudessa. Minulla on sille jo nimikin: Torni-kiinteistöt.