Aihearkisto: EU-politiikka

Vääntö asedirektiivistä jatkuu

Asedirektiiviin liittyen on minulle viime aikoina esitetty paljon kysymyksiä. Edellisen kerran kirjoitin aiheesta blogissani viime huhtikuussa ja nyt on aika päivittää, mitä on sen jälkeen tapahtunut.

Neuvottelut EU:n asedirektiivin muuttamiseksi jatkuvat Brysselissä viikoittain jäsenmaiden kesken sekä ns. trilogineuvotteluissa jäsenmaita edustavan puheenjohtajamaan, komission ja Euroopan parlamentin välillä. Kannat eriävät toisistaan jossain määrin, joten neuvotteluissa haetaan vielä kompromisseja. Suomi jatkaa aktiivista vaikuttamista näissäkin neuvotteluissa. Puheenjohtajamaa Slovakian tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys vuoden loppuun mennessä. Poliittinen paine ainakin on kova. EU:n byrokratian tuntien en silti pidättelisi hengitystäni.

Suomen näkemyksen mukaan edistämämme asiat näkyvät hyvin neuvoston kannassa. Myös Euroopan parlamentin raportissa ollaan monessa asiassa samoilla linjoilla neuvoston kannan kanssa. Nyt on tärkeää, että saadaan Suomen kannalta keskeiset asiat kirjattua tyydyttävästi myös lopulliseen direktiiviin. Direktiivi hyväksytään neuvoston puolella määräenemmistöllä ja yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ns. tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Suomen tavoitteet on huomioitu tämänhetkisessä neuvottelutilanteessa suhteellisen hyvin: nykyisissä tekstimuotoiluissa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen saadaan käyttää reserviläisaseita, lääkärintarkastuksia ei vaadita, A-luokan – eli kiellettyjen aseiden luokan – aseisiin voi saada hyvin monella perusteella poikkeusluvan. Niitä ovat mm. ampumaurheilu, kulttuuriset, tutkimukselliset ja historialliset tarkoitukset. Ikärajat säilyvät ennallaan eikä lupia tarvitsisi itse uusia viiden vuoden määräaikaisuuden jälkeen. Suomen tavoite siitä, että maanpuolustuksen tarpeet turvataan ja aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa muille aseharrastajille, on varsin hyvällä mallilla.

On kuitenkin tärkeää jatkaa vaikuttamista edelleen niin, että myös lopulliseen direktiiviin saadaan Suomen kansalaisten etujen mukaiset säännökset.

Työtä on tehtävä EU-areenoiden lisäksi jatkossa myös kotimaassa, sillä direktiivin tarkempi toteutus jää kansallisen lainsäädännön varaan. Tältä osin tulee pyrkiä sellaiseen lopputulokseen, joka mahdollisimman vähän aiheuttaa hallinnollista taakkaa viranomaisille ja aseluvan haltijoille.

EU:n ulko-ja puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä

pakattu-kuva-kokouksesta-blogiin

Osallistuin EU:n ulkoasiainneuvoston (UAN) ulko- ja puolustusministerikokoukseen sekä Euroopan puolustusviraston (EDA) johtokunnan kokoukseen Brysselissä 14.-15.11.2016.

EU:n ulko- ja puolustusministerit käsittelivät EU:n ulkoasiainneuvoston kokouksen yhteisistunnossa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian toimeenpanoa turvallisuuden ja puolustuksen saralla.  EU:n puolustusministereiden kokouksessa käsiteltiin lisäksi EU-Nato-yhteistyötä ja kriisinhallintaoperaatioita keskittyen erityisesti Libyaan ja Välimeren alueeseen.

Ulko- ja puolustusministereiden yhteiskokouksen pääviesti mielestäni oli, että EU on ja tulee jatkossa yhä enemmän olemaan turvallisuusyhteisö. Kokouksen keskeisiä teemoja oli Euroopan suojelu, johon sisältyvät mm. hybridiuhkiin vastaaminen, kyberpuolustus, huoltovarmuus sekä terrorismi. Kaikkien näiden osalta todettiin yleisesti, että EU voi tehdä aiempaa enemmän, eikä työ mene päällekkäin Naton tekemän työn kanssa.

Edellä mainittu ei siis tarkoita EU-armeijaa tai vastaavaa. EU ei pyri tekemään sitä mitä Nato tekee, vaan EU ja Nato ovat toisiaan täydentäviä järjestöjä.

Suomen asenne näihin suunnitelmiin on pragmaattinen: aloitetaan konkreettisilla toimilla ja katsotaan, mihin ne johtavat.

 

Naton puolustusministerikokouksessa Brysselissä

Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin
Tapasin Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin.

Osallistuin Suomen edustajana Naton puolustusministerikokouksen EU:n ja Naton välistä yhteistyötä käsittelevään osuuteen Brysselissä 27.10.2016. Kokoukseen oli kutsuttu Nato-maiden lisäksi Euroopan Unionin korkea edustaja, Federica Mogherini, sekä Naton kumppanimaista Suomi ja Ruotsi.

Kokouksen yhteydessä tapasin kahdenvälisesti Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin, jonka kanssa keskustelin Nato-kumppanuusyhteistyön ajankohtaisista teemoista, Naton operaatioista sekä EU:n ja Naton välisestä yhteistyöstä.

Kokouksessa käsiteltiin EU–Nato -yhteisjulistuksen toimeenpanoa, joka hyväksyttiin Naton huippukokouksessa Varsovassa heinäkuussa. Julistuksessa esitetään EU:n ja Naton välisen yhteistyön tiivistämistä mm. hybridiuhkien käsittelemisessä, merellisessä yhteistyössä Välimerellä, kyberpuolustuksessa sekä resilienssin kehittämisessä.

Suomen kannalta on keskeistä, että yhteisjulistuksen toimeenpanossa keskitytään yhteisten turvallisuusintressien edistämiseen. EU:n ja Naton toimet tukevat ja vahvistavat toisiaan; niinpä EU:n puolustusyhteistyötä tulee kehittää tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. Yhteistyön tiivistäminen edistää myös Suomen turvallisuutta ja luo mahdollisuuksia vahvistaa Nato-kumppanuutta. EU–Nato -yhteistyön edistäminen ja syventäminen tulee nähdä myös osana EU:n globaalistrategian toimeenpanosuunnitelmaa.

 

 

Suomen asevientilinja on vastuullinen

Suomen asevientilinjaa on viime päivinä hanakasti kyseenalaistettu julkisuudessa. Tikun nokkaan on haluttu nostaa erityisesti Saudi-Arabiaan viedyt Patrian Nemo-kranaatinheittimet ja Turkmenistaniin sekä Uzbekistaniin viedyt Sakon tarkkuuskiväärit.

Onko Suomen linja muuttunut? Ei ole, kuten pääministeri Juha Sipilä totesi. Samaa sanon minäkin. Olin asiasta myös A-studiossa kuultavana.

Ensinnäkin asiaa tulee tarkastella pidemmällä aikavälillä, eikä vetää hätäisesti liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Edelleen puolustusteollisuutemme päämarkkinat sijaitsevat Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Lähi-idän ja Aasian markkinat kasvavat, mutta näiden osuuteen voi vuositasolla vaikuttaa merkittävästi jokin yksittäinen iso kauppa, kuten viime vuonna toteutunut Nemo-kauppa.

Toiseksi Suomi noudattaa kansainvälisiä sopimuksia ja sitoumuksia sekä kansallista lainsäädäntöämme. Konsultoimme EU:n sisällä ja Pohjoismaiden kesken aktiivisesti vientilupa-asioissa. Kokonaisharkinnassa painavat myös Suomen omaan puolustusteollisuuteen ja huoltovarmuuteen liittyvät tekijät. Teemme tarkkaa tapauskohtaista harkintaa. Linjamme noudattaa EU:n valtavirtaa: joidenkin mielestä se on liian tiukka, joidenkin mielestä taas liian löysä. Jälkimmäisiin lukeutuu kansanedustaja Erkki Tuomioja ja koko joukko tiedostavia toimittajia.

Saudi-Arabia kuuluu niihin kohdemaihin, joihin puolustustarvikevientiä koskevan lain mukaan sovelletaan tapauskohtaista ulko- ja turvallisuuspoliittista harkintaa. Nemo-kranaatinheitinjärjestelmän osalta edellinen hallitus myönsi äänestyspäätöksellä kaksi vuotta sitten jatkoaikaa alunperin viitisen vuotta sitten myönnetylle luvalle. Saudi-Arabiaan on lisäksi myönnetty vientilupia suojanaamareille, lennokkien lähetysalustalle ja panssariteräksille.

Kuten tunnettua Jemenissä käydään sisällissotaa, ja Jemenin laillinen hallitus pyysi Saudi-Arabian johtaman liittouman avukseen. Sodassa ei tiettävästi ole käytetty suomalaisperäisiä aseita. Tilanteen kärjistyminen luonnollisesti herättää huolta, ja sitä on tarkasteltava entistä tarkemmin. Suomi tuomitsee sen, että ilmaiskuissa on tullut siviiliuhreja.

Keski-Aasian maissa Turkmenistanissa ja Uzbekistanissa puolestaan tilanne on ollut viime vuosina verraten vakaa. Ihmisoikeustilanteessa on kauniisti sanottuna tekemistä, mutta kokonaisharkinnassa katsottiin voivan puoltaa tarkkuuskiväärien vientiä. Harkinnassa huomioitiin myös alueelliseen vakauteen, rajaturvallisuuteen ja terrorismin vastaiseen toimintaan liittyviä tekijöitä. Kirjoitan yhden sanan selventämään: Afganistan.

Turkmenistaniin muuten myönnettiin vuonna 2014 EU-maista vientilupia 36 kpl, yhteisarvoltaan noin 90 miljoonaa euroa. Lupia myönsivät mm. Itävalta, Tanska, Ranska, Saksa, Iso-Britannia ja Alankomaat.

Kokonaisuutena Suomen asevientilinja on vastuullinen ja johdonmukainen. Lupahakemuksia on hyväksytty, mutta niitä on myös evätty. Suomen puolustusteollisuus on vaikka Ruotsiin verrattuna pienimuotoisempaa, viime vuonna viennin arvo oli 99 miljoonaa euroa, mutta yhtä kaikki sillä on puolustusratkaisumme kannalta huomattava merkitys.

Puolustusministerinä annan tukeni kotimaiselle puolustusteollisuudelle. Siksi olin esimerkiksi aiemmin tänä vuonna vienninedistämismatkalla Australiassa.

Kokoonnuimme Pirkanmaalla

WP_20160820_12_07_51_Pro pakattu

Perussuomalaisten ministeriryhmä kokoontui kesäkokoukseensa 19.-20. elokuuta Pirkanmaalla. Kokouksen pääpaino oli valtion ensi vuoden budjetissa ja kuun taitteen budjettiriihessä. Ryhmä oli lisäksi kansalaisten tavattavissa Parkanossa, Tampereella, Kangasalla ja Valkeakoskella.

Valtionvarainministeriön budjettiehdotus luo lähtökohdat, mutta työttömyyden ja ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan on saatava lisää toimenpiteitä.

Budjetissa on merkittäviä panostuksia työllisyyteen: esimerkiksi se, että valtion maksama osuus työttömyysturvasta voidaan käyttää palkkatuen ja starttirahan rahoitukseen. Tämä mahdollistaa yli 10 000 työttömän tukemisen. Kuitenkin lisää toimia ennen kaikkea pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan tarvitaan, sillä vaikka työttömyys kääntyi kesän aikana pieneen laskuun, pitkäaikaistyöttömyys kasvaa voimakkaasti.

Pitkäaikaistyöttömyyteen ei ole valitettavasti olemassa kaiken hoitavaa ratkaisua, mutta yksi varteenotettava keino on päästää jo vuosia työttömänä olleet yli 60-vuotiaat kertaratkaisulla eläkkeelle. On turha roikottaa kortistossa henkilöitä, jotka ei syytä tai toisesta valitettavasti enää pääse työmarkkinoihin kiinni. Tämä ”Lex Lindström” olisi heille kunniakas ratkaisu ja myös vapauttaisi resursseja muiden työttömien palveluun.

Päivähoitomaksujen korotusten peruminen on ollut viime aikoina laajasti esillä. Perussuomalaisten tavoite ei ole maksujen korottaminen, mutta hallitusohjelmassa on sovittu tietty kokonaisuus. Olemme kuitenkin valmiita rahoittamaan päivähoitomaksujen noston perumisen pääomaveron ylimmän luokan korotuksella.

Keskustelimme myös EU:n päästöesityksestä. Kuukausi sitten julkaistu komission ei-päästökauppasektorin taakanjakoehdotus ei voi hallitukselle käydä, sillä se on räikeästi hallitusohjelman vastainen. Ehdotettu taakanjako nostaisi merkittävästi suomalaisen teollisuuden kustannuksia ja näkyisi autoilijalle bensapumpulla. Hallituksen on nyt ilmoitettava tiukka neuvottelukanta, sillä ehdotuksen hyväksyminen maksaisi merkittävästi teollisuuden työpaikkoja.

Brexitistä Varsovaan

Brexit-äänestyksen tuloksesta johtuen Suomen ja Iso-Britannian välinen puolustusyhteistyötä koskeva puitejärjestely sai viime viikolla mediassa runsaasti huomiota. Se tapahtui Lännen median tekemän haastatteluni kautta.

Iso-Britannia on Suomelle tärkeä kumppani. Itse puiteasiakirjan sisältö on kuitenkin varsin tekninen, kuten esimerkiksi eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan tuleva puheenjohtaja Matti Vanhanen oikein totesi, eikä sisällä poliittisesti mitään mullistavaa uutta.

Mistään puolustussopimuksesta ei siis ole kyse; paperilla ei ole juridista merkitystä. Asiakirjassa lähinnä vahvistetaan puolustusyhteistyön jatkuminen ja kehittäminen sekä asetetaan karkeat suuntaviivat. Sekin on jo itsessään tärkeää. Kyseessä on yli vuoden verran valmisteltu yhteistyötahdon ilmaus, signaali, joka antaa molempien maiden puolustusvoimille selkänojaa käytännön yhteistyölle.

Tokkopa puiteasiakirja ilman Brexitiä olisi herättänyt näin suurta kohua. Sen ollessa vielä luonnosvaiheessa ei eduskunnan informointia tällaisesta enemmänkin teknisluonteisesta paperista katsottu tarpeelliseksi. Kun se sittemmin on hiottu valmiiksi ja saatiin tieto, että voin sen allekirjoittaa Iso-Britannian kollegani Michael Fallonin kanssa Naton Varsovan huippukokouksen yhteydessä, oli eduskunta jo kesätauolla. Mutta olen tänään lähetyttänyt ulkoasiain- ja puolustusvaliokunnille asiakirjan sisällöstä tarkempaa tietoa.

Olemme tehneet Iso-Britannian kanssa puolustusyhteistyötä jo pitkään. Esimerkiksi tällä hetkellä noin 50 suomalaissotilaan joukko on valmiudessa osana Iso-Britannian johtamaa EU:n taisteluosastoa. Oli taisteluosastokonseptin toimivuudesta yleensä mitä mieltä tahansa, on yhteistyö brittien kanssa ollut toimivaa. Saadun tiedon mukaan Iso-Britannia toteuttaa valmiusvuoron suunnitellusti, Brexitistä huolimatta.

Brexit tulee tietenkin vähentämään EU:n puitteissa tapahtuvaa Suomen ja Iso-Britannian välistä yhteistyötä, mutta kahdenvälinen yhteistyö tulee jatkumaan puiteasiakirjassakin asetettavien suuntaviivojen mukaisesti. Ja tekeväthän britit yhteistyötä monen eurooppalaisen maan kanssa myös Naton puitteissa – myös Suomen, Naton kumppanimaana.

Varsovan kokouksen osalta odotan muun muassa keskustelua Itämeren alueen turvallisuudesta. Puolustusministerinä osallistun ns. Interoperability Platform ja Resolute Support -kokouksiin, joten luvassa on pohdintaa Naton ja sen kumppaneiden yhteistoiminnasta kriisinhallintaoperaatioissa yleensä ja Afganistanissa erikoisesti.

Varsovassa Nato päättää puolustuksensa ja pelotteensa vahvistamisesta. Se tapahtuu ennen muuta perustamalla Baltian maihin ja Puolaan monikansalliset pataljoonat. Suomen näkemyksen mukaan nämä toimet luovat vakautta Itämeren alueella. Nato puolustaa jäseniään. Suomi pitää myös tärkeänä, että samaan aikaan Nato ylläpitää dialogia Venäjän kanssa. Niin kuin tasavallan presidentti Sauli Niinistö hiljattain totesi Venäjän presidentti Vladimir Putinille, Itämeren alueella on syytä jännitteiden vähentämiseksi kiinnittää enemmän huomiota lentoturvallisuuteen, etenkin ns. pimeisiin lentoihin.