Aihearkisto: EU-politiikka

Euroopan unioni: puolustusyhteistyötä, ei yhteistä puolustusta

EU:n puolustusyhteistyö on edennyt viime vuosina rivakasti. Junckerin komissio on ollut aktiivinen puolustuksen alalla suunnaten mm. ensimmäistä kertaa EU:n budjettia puolustuksen tueksi.

Valtioneuvoston puolustusselonteon mukaisesti Suomi on osallistunut aktiivisesti yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiseen ja toimeenpanoon ja edistänyt unionin puolustusyhteistyön kehittämistä. EU:n keskinäisen avunannon lausekkeen (SEU 42.7) toimeenpano perustuu neuvotteluihin ja vapaaehtoisuuteen, mutta sen käytännön toteutuminen on sitä mahdollisempaa, mitä enemmän EU:ssa on jo olemassa olevaa konkreettista puolustusyhteistyötä.

On silti hyvä muistaa, että puhuttaessa EU:n puolustusyhteistyön kehittämisestä, ei realistisena tavoitteena voida pitää EU:n yhteistä puolustusta. Se ei tule toteutumaan niin kauan kuin vastuunkantajana on 22 EU-jäsenmaan osalta Nato, keskeisimpänä toimijanaan Yhdysvallat. Nato on yhä Euroopan yhteisen puolustuksen perusta eikä EU:sta ei olla muodostamassa uutta Natoa.

Lisäksi on huomioitava sanan ”puolustus” merkitys eri konteksteissaan. Suomessa ymmärrämme sen sotilaallisena maanpuolustuksena, jossa isänmaan rajoja ja suvereniteettia turvataan. EU:ssa sana merkitsee yhteistä strategista kulttuuria, tutkimus- ja kehittämistoimintaa, puolustusteollisuuden sisämarkkinoiden kehittämistä tai yhteisiä kriisinhallintaoperaatioita ja lähes mitä tahansa niiden väliltä. Yhteisestä puolustuksesta ei kuitenkaan ole kyse siten kuin me sen Suomessa ymmärrämme.

Entistä enemmän on kiinnitetty huomiota Euroopan sisäisiin turvallisuuskysymyksiin, kuten kyber- tai hybridiuhkiin. Näitä haluamme pitää jatkossakin esillä.

Puolustukseen käytetään ensimmäistä kertaa merkittävästi EU:n budjettirahaa

Brexit ja presidentti Donald Trump ovat antaneet puolustusyhteistyön kehitykselle vauhtia, mutta jo Krimin valtauksen 2014 jälkeen huomattiin, että Euroopan mailla ei ole sellaisia sotilaallisia kykyjä, että ne pystyisivät tilanteen vaatiessa toimimaan itsenäisesti ilman Naton tai Yhdysvaltojen tukea. Samalla on herännyt huoli Euroopan puolustusteollisuuden kilpailukyvystä ja tulevaisuuden teknologioiden hyödyntämisestä.

Suomen EU-kannat ovat olleet selkeät ja pitkäjänteiset. Pyrimme toimimaan järjen äänenä ja huolehtimaan siitä, että rakenteita ei kehitetä rakenteiden vuoksi ja että eri toimijat, kuten komissio ja puolustusvirasto, pelaavat yhteen. Tällaisissa asioissa on tärkeää toimia samanmielisten jäsenmaiden ryhmissä. Meille hyviä kumppaneita ovat perinteisesti olleet muun muassa Hollanti, Saksa, Ruotsi ja Viro.

Pysyvä rakenteellinen yhteistyö (PRY) tähtää EU:n tavoitteiden täyttämiseen ja jäsenmaiden kansallisten suorituskykyjen kehittämiseen. Puolustuksen vuosittainen arviointi (CARD) pyrkii muodostamaan kokonaiskuvan Euroopan suorituskyvyistä, lisäämään kansallisten suunnitelmien johdonmukaisuutta ja tuomaan syötteitä Euroopan puolustusrahaston työohjelmiin. Tulevalla rahoituskehyskaudella puolustusaloitteisiin käytetään ensimmäistä kertaa merkittävästi EU-budjettirahoitusta tavoitteena lisätä jäsenvaltioiden yhteistyötä ja tukea puolustusteollista perustaa.

PRY-projektit sotilaallisesta liikkuvuudesta ja keskinäisestä avunannosta kyber-sodankäynnin saralla etenevät tällä hetkellä kaikkein nopeimmin. Niiden lisäksi Suomi on mukana ohjelmistoradio Essorin kehitysohjelmassa.

Suomen kannalta on keskeistä, että PRY-yhteistyö tuottaa lisäarvoa kansalliselle puolustuksellemme. Tämä ei ole ongelmatonta, sillä Puolustusvoimien suorituskykyjen kehittämistä on jo suunniteltu pitkälle 2020-luvulle. Näin ollen lyhyt PRY-aikajänne – ehdotuksia hankkeiksi pitäisi tulla vuosi toisensa jälkeen – on ongelmallinen.

Kolmansien maiden osallistuminen pysyvään rakenteellisen yhteistyöhön jakaa jäsenmaat kahteen leiriin. Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan näkemysten mukaan kolmannet maat tulisi ottaa mukaan vain poikkeustapauksissa. Sen sijaan esimerkiksi Suomi on korostanut yhteistyön molemminpuolisia hyötyjä. Asialla on epäsuoria liittymäpintoja myös Brexit-neuvotteluihin.

Eurooppalaisen yhteistyön on tuettava kansallisia suunnitelmia

EU-rakenteiden sisällä toimivan puolustusyhteistyön lisäksi Euroopassa on meneillään useita muita yhteistyöhankkeita. Presidentti Macron piti syyskuussa 2017 Euroopan tulevaisuutta koskevan linjapuheen. Siinä esiteltiin useita aloitteita, joiden avulla Eurooppa ja EU pystyisivät kantamaan suuremman vastuun omasta tulevaisuudestaan. Puhe sisälsi myös puolustusyhteistyötä koskevan ns. Euroopan interventioaloitteen (European Intervention Initiative, EI2).

Aloitteen tavoitteena on kehittää siihen osallistuvien maiden strategista toimintakulttuuria, ei interventiojoukkoa. Tavoitteena on parantaa maiden kykyä ennakoida ja valmistautua mahdollisiin kriiseihin. Tämän toivotaan nopeuttavan päätöksentekoa operaatioiden käynnistämisestä, mikäli tilanne sitä edellyttää.

Koska EII-aloite korostaa ennakkovarautumista, täydentää se niin Iso-Britannian JEF (Joint Expeditionary Force) -aloitetta, joka keskittyy monikansallisten operaatioiden toteuttamiseen, kuin Saksan kehysvaltioaloitetta (Framework Nation Concept, FNC), jossa puolestaan kehitetään sotilaallisia suorituskykyjä. Kaikki aloitteet edistävät osaltaan Euroopan itsenäistä toimintakykyä, mikä on EU:n puolustusyhteistyön perustavoitteena. Samalla on nähtävissä trendi kohti yhteisiä suorituskykyjä (mm. avaruus, kyber, miehittämättömät järjestelmät). Euroopan puolustuksen teknologista ja teollista perustaa on edelleen tuettava ja vahvistettava, jotta se osaltaan voi vaikuttaa tulevan sukupolven eurooppalaisten teknologioiden kehittämiseen.

Ehkä konkreettisin aloite, jolla on kauaskantoisempia vaikutuksia, on suorituskykyjen kehittämistä tukeva tutkimus- ja kehittämistoiminta. EU-parlamentti ja neuvosto ovat päässeet sopimukseen Euroopan puolustusteollisesta kehittämisohjelmasta, johon on varattu 500 miljoonaa euroa vuosille 2019–2020. Lisäksi komissio esittää Euroopan puolustusrahaston perustamista. Sillä tuettaisiin suorituskyvyn koko elinkaarta innovaatioista käyttöön ja huoltoon. Tutkimukseen ja puolustusteollisuuden kehittämistoimiin esitetään rahastossa yhteensä noin 13 miljardia euroa. Samalla rahasto kannustaa erityisesti pk-yritysten monikansalliseen yhteistyöhön tarjoamalla näille bonusjärjestelmiä.

Jatkossa EU-näkökulma voitaisiin ottaa huomioon muussakin monenvälisessä puolustusalan yhteistyössä. Myös Euroopan puolustusviraston (European Defence Agencyn, EDA) alla tehtyä merivalvontayhteistyö MARSURia ja muuta varsin monipuolista jo olemassa olevaa EDA-yhteistyötä tulisi hyödyntää.

PRY:n ja EU:n puolustusrahaston puitteissa tehtävän yhteistyön on tuettava kansallisia suunnitelmia suorituskykyjen kehittämiseksi ja myös puolustusteollista pohjaa. Suorituskyky-yhteistyön osalta tämä vaatii ensiksi selvän käsityksen siitä, mitä suorituskykyjä kannattaa rakentaa EU-puitteissa sekä toiseksi varmuuden siitä, että yhteistyö johtaa tuloksiin. EU-puolustusyhteistyön rahoitus ei saa myöskään tarkoittaa automaattisia menoja kansalliseen puolustusbudjettiin. Soitellen ei EU-rahoitussotaankaan kannata lähteä.

Vetovastuu hankkeissa ei ole itseisarvo vaan aktiivisuutta EU-puolustusyhteistyössä voi osoittaa muutenkin. Esimerkiksi puolustusalan tutkimusyhteistyön luomisessa Suomi on ollut mukana erittäin aktiivisesti sen alusta lähtien.

Jatkossa on tärkeää saada myös kotimainen puolustusteollisuus mukaan PRY-hankkeisiin. Tietyillä kriittisillä tutkimuksen ja teknologian aloilla on jo nyt puolustushallinnon, teollisuuden ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyö tiivistä. Tärkeää on saada myös Business Finland mukaan rahoittamaan puolustusalan pk-yritysten pääsemistä mukaan EU-hankkeisiin.

EU:n ja Naton yhteistyössä on parantamisen varaa

Vahvempi EU-Nato -yhteistyö on hyvä tapa myös tuoda Yhdysvaltoja lähemmäksi Eurooppaa. Transatlanttisen yhteistyön kestävyys ei ole kiveen hakattu. Sen eteen tulee työskennellä aktiivisesti.

Trumpin hallinnon käytännön panos Euroopan turvallisuuteen on kasvanut merkittävästi. Yhdysvaltain Eurooppaan sijoittamien joukkojen määrä on jälleen ollut selvässä kasvussa. EU-Nato-yhteistyötä halutaan syventää mm. sotilaalliseen liikkuvuuteen liittyen. Nato on investoinut kaksi miljardia euroa infrastruktuurin kehittämiseen, mutta lainsäädäntöesteisiin tulee vielä puuttua. Vahva transatlanttinen suhde on EU:n intresseissä.

Varaa EU-Nato -yhteistyön parantamiselle löytyy kuitenkin aina, erityisesti nykyisessä turvallisuustilanteessa. Organisaatioiden eri työkalujen ja vahvuuksien hyödyntäminen tuo selvää lisäarvoa. Hybridiosaamiskeskuksen isäntämaana Suomi investoi keskuksen toiminnan parantamiseen ja kannustaa EU:n ja Naton jäseniä liittymään mukaan.

Sotilaallinen liikkuvuus on esimerkki tarpeesta uusien ajattelutapojen luomiseen. Sotilaallisessa liikkuvuudessa on kyse kahdenvälisestä puolustusyhteistyöstä, harjoituksista, operaatioista, huoltovarmuudesta ja kollektiivisesta puolustuksesta. Sekä EU:n että Naton tulee löytää tapoja kaikkien näiden aspektien käsittelemiseen. Tulee viestiä selvästi, että EU:n puolustusyhteistyön kehittäminen hyödyttää sekä EU:ta että Natoa. Kyse ei ole kilpailusta, vaan Euroopan turvallisuutta tukevien suorituskykyjen vahvistamisesta.

Olennainen kysymys on, miten EU-yhteistyö tukee omaa puolustuskykyämme. EU-jäsenyys ja EU:n puolustusyhteistyön edistäminen ovat meille poliittisia valintoja, mutta kaikkea puolustusyhteistyötä on tarkasteltava myös käytännön hyötyjen näkökulmasta. Tällä mittarilla EU:lla ei perinteisesti ole ollut yhtä paljon annettavaa kuin monella muulla yhteistyömuodolla. Kansallisen puolustuksen korvaajaksi ei EU:n puolustusyhteistyöstä ole. Kaikki mahdollinen hyöty kansallisen puolustuksen tueksi on siitä kuitenkin saatava irti. Erityisesti niin kauan kuin emme ole osa yhteistä puolustusta.

Artikkeli julkaistu Kanavassa 7/2018.

Mikä on EI2?

Koska suomalaista mediaa Iltalehteä lukuunottamatta ei ole kiinnostanut Suomen tällä viikolla tapahtunut liittyminen EI2-aloitteeseen, on syytä hieman avata tätä konseptia. EI2 on kuitenkin uusi kappale eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.

Presidentti Macron teki EI2- eli Euroopan interventioaloitteen syksyllä 2017. Ensimmäisessä vaiheessa Ranska kutsui valmisteluihin mukaan yhdeksän valtiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Portugali, Saksa, Tanska ja Viro).Italiaa lukuun ottamatta em. maiden puolustusministerit allekirjoittivat maidensa puolesta aloitetta koskevan aiesopimuksen (Letter of Intent) kesäkuussa Luxemburgissa.

Ranska lähestyi Suomea keväällä 2018 tiedustellen kiinnostustamme EI2-aloitetta kohtaan. Olen keskustellut aloitteesta Ranskan puolustusministeri Parlyn kanssa useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana, mm. hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa. Keskusteluissa Parly toi esille Suomen mahdollisuuden halutessaan liittyä aloitteeseen. Myös Macron toivotti elokuussa Helsingin-vierailullaan Suomen tervetulleeksi liittymään aloitteeseen.

Suomen kiinnostus liittymiseen on linjattu TP-UTVA:ssa ja se vahvistettiin Ranskalle Macroniin vierailun jälkeen. Ranska on tämän jälkeen todennut kaikkien EI2-maiden hyväksyvän Suomen liittymisen aloitteeseen ja ministeri Parly kutsui minut allekirjoittamaan aloitetta koskevan aiesopimuksen EI2-puolustusministerikokoukseen Pariisiin. Näin 7.11.2018 teinkin, siitä yllä oleva kuva.

Aloitteen sisältö on kehittynyt paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee edelleen kehittymään. Myös oma ymmärryksemme aloitteesta ja siitä kuinka se nivoutuu muihin puolustusaloitteisiin on kasvanut. EI2-aloitetta ei ole sidottu EU:n tai Naton rakenteisiin. Aloite tähtää Euroopan maiden toimintaedellytysten vahvistamiseen parantamalla tilannetietoisuutta ja päätöksentekovalmiutta uusista operaatiosta päätettäessä.

Perimmäisenä julkilausuttuna tavoitteena on yhteisen strategisen toimintakulttuurin kehittäminen tukemaan Euroopan maiden kykyä toteuttaa sotilaallisia operaatioita EU:n, Naton, YK:n tai tilannekohtaisesti koottavien maakoalitioiden puitteissa.

Kyse on eurooppalaisen toimintakyvyn parantamisesta yhteistyötä tiivistämällä. Aloitteessa ei siis ole kyse uuden nopean toiminnan joukon tai esikunnan perustamisesta. Aloitteen tarpeisiin ei korvamerkitä joukkoja, kuten esim. EU:n taisteluosastoihin. Työ tulee tapahtumaan Ranskan pääesikunnan operaatiokeskuksessa Pariisissa, minkä ansiosta uusia rakenteita ei tarvitse perustaa.

Aloite pyrkii tukemaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteita ja projekteja. Näin ollen aloite tukee puolustusselonteon linjauksia: ”Suomi tukee unionin pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamiskyvyn vahvistamista.”

Kansallisessa arviossamme on myös huomioitu Ranskan vahva asema Euroopan puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Brexitin myötä Ranska on EU:n merkittävinen sotilaallinen toimija.

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.

On myös huomattava, että osallistuminen EI2-aloitteeseen ei luo osallistujamaille velvoitetta osallistua mahdollisiin operaatioihin. Niihin osallistumisesta päätettäisiin aina kansallisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.

Vapaaehtoinen maanpuolustus turvataan uudessa aselaissa

Uusi aselaki on tänä vuonna herättänyt paljon huolta. Aselain taustalla on EU:n asedirektiivin muutos, jolla pyritään estämään aseiden päätymistä vääriin käsiin. Sisäministeriön ensimmäisessä lakiesityksessä oli kuitenkin rutkasti Suomi-lisää, eli kiristyksiä jo entuudestaan tiukan direktiivin ja olemassa olevan lainsäädännön päälle. Tuo lakiesitys olisi merkittävästi haitannut etenkin reserviläisyhdistysten toimintaa. Tästä aivan oikeutetusti monet järjestöt ja kansalaiset lausuntopalautteessaan huomauttivat. Heidän äänensä on kuultu.

Reserviläistoiminta on keskeistä Suomen turvallisuudelle ja maanpuolustukselle. Ampumataidon ja muun osaamisen aktiivinen harjoittaminen kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteydessä on kansallisen turvallisuutemme ydinaluetta, jota ei tule missään nimessä hankaloittaa.

Suomalaiset reserviläiset tietävät kyllä, miten järeämpiäkin aseita käsitellään turvallisesti ja järkevässä tarkoituksessa. Heitä ei ole mitään syytä suitsia ylimääräisellä sääntelyllä. Tämän ymmärtävät Siniset, ja tämän taivutimme myös hallituskumppanit näkemään.

Olemme hallituksessa tehneet hartiavoimin työtä aselain parantamiseksi. Nyt käsiteltävä laki on rutkasti alkuperäistä parempi. Saimme lakiin reserviläispoikkeuksen, joka mahdollistaa raskaampienkin aseiden hankinnan sijoituskelpoisille reserviläisille poikkeusluvalla. Lisäksi saimme sen läpi kaikkein laajimmassa muodossaan, eli jopa 900 000 suomalaista reserviläistä voi yhä aktiivisesti ylläpitää ampumataitojaan ilman ylimääräisiä ongelmia.

Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle on myös varmistettu mahdollisuus hankkia valmiusharjoituksissa tarvittavaa raskaampaa asekalustoa, kuten pitkiä itselataavia keskisytytteistä patruunaa ampuvia kertatuliaseita ja kapasiteetiltaan yli 10 patruunan latauslaitteen yhdistelmiä.

Työn jäljiltä lopputuloksena on järkevämpi ja reilumpi aselaki, jossa on huomioitu Suomen maanpuolustuksen erityispiirteet. Reserviläistoimintaa ei vaikeuteta eikä puolustuksen toimintakyvyn edellytyksiä heikennetä.

On silti todettava suoraan, että Euroopan parlamentin tasolla direktiiviin tehdyt tiukennukset eivät Suomen tai suomalaisten aseharrastajien kannalta ole erityisen tarpeellisia. Minä en olisi koko asedirektiiviä laatinut. Suomen tasolla teimme silti sen, minkä voimme, jotta laki ei asettuisi kansallisen turvallisuuden edellyttämän ampumaharjoittelun tielle. Siinä me onneksi onnistuimme.

Kirjoitus on julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 8.11.2018.

Suomen viennistä Saudi-Arabiaan

Saudi-Arabian tilanteeseen ja ulkoministeri Timo Soinin sairaslomaan liittyen allekirjoittaneelta on viime päivinä kysytty puolustusmateriaalin vientipolitiikastamme. Ohessa muutama rivi Suomen linjasta.

Suomessa puolustustarvikkeiden vientilupien myöntäminen perustuu laissa määriteltyihin prosesseihin ja lupaharkinnan kriteereihin. Keskeisessä asemassa ovat EU:n yhteinen kanta lupaharkinnan kriteereistä sekä muiden EU-maiden konsultointi.

Ulkoministeriö vastaa lupa-asioiden ulko-ja turvallisuuspoliittisesta arvioinnista. Kokonaisharkinnassa arvioidaan määrämaan ja alueen lisäksi viejää, loppukäyttäjää sekä vietävää tuotetta.

Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden edellyttämien teollisten ja teknologisten kykyjen säilyminen kotimaassa otetaan huomioon lupaharkinnassa, mutta jokainen hakemus arvioidaan aina itsenäisesti omana tapauksenaan.

Laki puolustustarvikkeiden viennistä antaa lupaviranomaiselle mahdollisuuden myös luvan peruuttamiseen. Toistaiseksi ei ole arvioitu, että myönnettyjen lupien peruuttamiselle olisi ollut riittävän painavia perusteluita.

Vuosina 2015-2018 on Saudi-Arabiaan myönnetty vientilupia suoja-materiaalille, suojausteräkselle, viestivälineille, ensiapuvälineille sekä lennokin katapultille. Samana aikana on ennakkolausuntojen muodoissa tehty myös kielteisiä päätöksiä Saudi-Arabiaan. ”Tappavaa voimaa” ei siis Suomesta ole viety Saudi-Arabiaan tällä hallituskaudella.

Pelote ja puolustus: Nato-kokouksen tunnelmia

Kuvat: Puolustusministeriö

Naton puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä 3.-4.10. Kokous keskittyi erityisesti pelotteen ja puolustuksen toimeenpanoon sekä taakanjakoon.

Naton neuvoston työkokouksessa keskusteltiin yhteisestä turvallisuusympäristöstämme, hybridi- ja kyberuhista sekä sotilaallisesta liikkuvuudesta. Suomi, Ruotsi ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini osallistuivat näihin keskusteluihin Naton kutsumana. On hyvä, että istumme näissä pöydissä keskustelemassa yhteisistä intresseistämme.

Niin kokouksessa kuin sen ympärillä käytiin Nato-maiden kesken aktiivista keskustelua Naton ja EU:n turvatakuuartikloista. Monia Nato-maita tuntuu huolettavan, aiheuttaako Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen eli 42.7-artiklan jatkokehittäminen ja konkretisoiminen haitallista päällekkäisyyttä Naton viidennen artiklan kanssa.

Suomi seuraa keskustelua kiinnostuneena: turvallisuusaspekti on meille keskeinen ja meitä kiinnostaa, mihin artiklan osalta päädytään. EU:n mukaan ristiriitaa ei ole, vaan Nato on jäsenilleen puolustuksen perusta, minkä Mogherini toisti myös antamassaan EU:n puolustusyhteistyötä koskevassa tilannekatsauksessa.

Koska puolustuksen kova ydin on suurimmalle osalle EU-maista Nato, EU:n osalta kannattaisi nähdäkseni puhua puolustuksen sijaan enemminkin yhteisestä turvallisuudesta. Mutta voisiko olla muutakin, eli minkälaista konkretiaa 42.7-artiklalle Ranskan johdolla haetaan? Siitä keskustelu on vasta käynnistynyt, ja siihen keskusteluun myös Suomen tulee ottaa aktiivisesti osaa. Tämä olkoon ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisiä prioriteetteja lähiaikoina.

Omassa puheenvuorossani toin esille, että Naton huippukokouksessa pelotteen ja puolustuksen kehittämiseksi tekemät linjaukset kuten valmiuden, vahvistusten ja reagointikyvyn parantaminen, ovat olleet tarpeellisia. Lisäksi kuvasin, mitä Suomi tekee kansallisesti: kerroin valmiuden kehittämisestä, lainsäädäntöhankkeistamme sekä puolustusyhteistyön kehittämisestä, josta tuoreimpana esimerkkinä on puiteasiakirja, jonka allekirjoitin kokouksen yhteydessä järjestetyssä kahdenvälisessä tapaamisessa Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa. Tämä sopimus edesauttaa Suomen ja Ranskan kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämistä ja on merkittävä, koska Ranska on ottanut uudenlaista vetovastuuta EU:n puolustusyhteistyössä.

Allekirjoitin puolustusyhteistyön kehittämistä koskevan puiteasiakirjan yhdessä Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa.

Ranska ei unohda Suomen apua

Toimin Ranskan asevoimista vastaavan ministerin Florence Parlyn virallisen Suomen-vierailun isäntänä 23.8.2018.

Vierailun aikana keskustelimme maiden kahdenvälisistä suhteista, Itämeren alueen turvallisuustilanteesta, materiaaliyhteistyöstä sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvistä asiakokonaisuuksista. Asialistalla oli myös Suomen asevelvollisuusjärjestelmä (Ranskan suuren vallankumouksen perintöä muuten!) sekä kriisinhallintayhteistyö, eritoten Libanonin UNIFIL-operaatio.

Toki keskustelimme myös Hornetien seuraajakysymyksestä. Kerroin HX-hankkeen aikataulutuksesta. Keväällä jätettyyn alustavaan tarjouspyyntöön saadaan vastaukset ensi vuoden alussa. Vuonna 2020 tehdään viimeiset tarjouspyynnöt ja päätös uudesta hävittäjästä 2021.

Ministeri Parly ilmoitti, että Ranska ei koskaan unohda Suomen antamaa apua syksyn 2015 Pariisin terroristi-iskujen jälkeen.

Iltalehden uutinen tiedotustilaisuudestamme löytyy tästä linkistä.