Aihearkisto: EU-politiikka

Pelote ja puolustus: Nato-kokouksen tunnelmia

Kuvat: Puolustusministeriö

Naton puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä 3.-4.10. Kokous keskittyi erityisesti pelotteen ja puolustuksen toimeenpanoon sekä taakanjakoon.

Naton neuvoston työkokouksessa keskusteltiin yhteisestä turvallisuusympäristöstämme, hybridi- ja kyberuhista sekä sotilaallisesta liikkuvuudesta. Suomi, Ruotsi ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini osallistuivat näihin keskusteluihin Naton kutsumana. On hyvä, että istumme näissä pöydissä keskustelemassa yhteisistä intresseistämme.

Niin kokouksessa kuin sen ympärillä käytiin Nato-maiden kesken aktiivista keskustelua Naton ja EU:n turvatakuuartikloista. Monia Nato-maita tuntuu huolettavan, aiheuttaako Lissabonin sopimuksen avunantolausekkeen eli 42.7-artiklan jatkokehittäminen ja konkretisoiminen haitallista päällekkäisyyttä Naton viidennen artiklan kanssa.

Suomi seuraa keskustelua kiinnostuneena: turvallisuusaspekti on meille keskeinen ja meitä kiinnostaa, mihin artiklan osalta päädytään. EU:n mukaan ristiriitaa ei ole, vaan Nato on jäsenilleen puolustuksen perusta, minkä Mogherini toisti myös antamassaan EU:n puolustusyhteistyötä koskevassa tilannekatsauksessa.

Koska puolustuksen kova ydin on suurimmalle osalle EU-maista Nato, EU:n osalta kannattaisi nähdäkseni puhua puolustuksen sijaan enemminkin yhteisestä turvallisuudesta. Mutta voisiko olla muutakin, eli minkälaista konkretiaa 42.7-artiklalle Ranskan johdolla haetaan? Siitä keskustelu on vasta käynnistynyt, ja siihen keskusteluun myös Suomen tulee ottaa aktiivisesti osaa. Tämä olkoon ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme keskeisiä prioriteetteja lähiaikoina.

Omassa puheenvuorossani toin esille, että Naton huippukokouksessa pelotteen ja puolustuksen kehittämiseksi tekemät linjaukset kuten valmiuden, vahvistusten ja reagointikyvyn parantaminen, ovat olleet tarpeellisia. Lisäksi kuvasin, mitä Suomi tekee kansallisesti: kerroin valmiuden kehittämisestä, lainsäädäntöhankkeistamme sekä puolustusyhteistyön kehittämisestä, josta tuoreimpana esimerkkinä on puiteasiakirja, jonka allekirjoitin kokouksen yhteydessä järjestetyssä kahdenvälisessä tapaamisessa Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa. Tämä sopimus edesauttaa Suomen ja Ranskan kahdenvälisen puolustusyhteistyön kehittämistä ja on merkittävä, koska Ranska on ottanut uudenlaista vetovastuuta EU:n puolustusyhteistyössä.

Allekirjoitin puolustusyhteistyön kehittämistä koskevan puiteasiakirjan yhdessä Ranskan puolustusministeri Florence Parlyn kanssa.

Ranska ei unohda Suomen apua

Toimin Ranskan asevoimista vastaavan ministerin Florence Parlyn virallisen Suomen-vierailun isäntänä 23.8.2018.

Vierailun aikana keskustelimme maiden kahdenvälisistä suhteista, Itämeren alueen turvallisuustilanteesta, materiaaliyhteistyöstä sekä kansainväliseen yhteistyöhön liittyvistä asiakokonaisuuksista. Asialistalla oli myös Suomen asevelvollisuusjärjestelmä (Ranskan suuren vallankumouksen perintöä muuten!) sekä kriisinhallintayhteistyö, eritoten Libanonin UNIFIL-operaatio.

Toki keskustelimme myös Hornetien seuraajakysymyksestä. Kerroin HX-hankkeen aikataulutuksesta. Keväällä jätettyyn alustavaan tarjouspyyntöön saadaan vastaukset ensi vuoden alussa. Vuonna 2020 tehdään viimeiset tarjouspyynnöt ja päätös uudesta hävittäjästä 2021.

Ministeri Parly ilmoitti, että Ranska ei koskaan unohda Suomen antamaa apua syksyn 2015 Pariisin terroristi-iskujen jälkeen.

Iltalehden uutinen tiedotustilaisuudestamme löytyy tästä linkistä.

Kansallinen puolustus myös EU:n puolustusyhteistyön kivijalka

EU:n puolustusyhteistyö etenee, mutta on paikallaan muistaa, että se ei tule miltään osin korvaamaan kansallista puolustusta. Turvatakuitakaan ei ole luvassa. Pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) hankkeiden merkitystä on julkisuudessa korostettu liiaksikin. Tarvitaan suhteellisuudentajua. Yhteistyö voi kuitenkin tulevaisuudessa olla hyvä lisä erilaisia suorituskykyjä kehitettäessä ja se voi tukea puolustusteollisuuden hankkeita, mutta kansallisen puolustuksen kehittämisen korvaajaksi siitä ei ole.

Otetaan vaikka esimerkiksi Suomeen Etelä-Koreasta hankitut K9 Moukari -panssarihaupitsit. Moukarilla on iso merkitys Suomen tykistöjärjestelmälle. Se mahdollistaa nopean, tarkan ja laaja-alaisen vaikuttamisen taistelukentän syvyydessä. Moukarin etuina ovat nopea tulenavaus ja aseman vaihtaminen ennen kuin ammukset osuvat maaliinsa. Samankaltaista Suomen puolustuskyvyn vahvistamista saa EU-hankkeilta odottaa pitkään.

Keskeistä onkin, että PRY-yhteistyön tulee tuottaa Suomelle lisäarvoa. Käytännön hyödyn tulee lähteä ennen kaikkea puolustusvoimien tarpeista, jotka on jo suunniteltu pitkälle 2020-luvulle, minkä vuoksi lyhyt PRY-aikajänne – ehdotuksia hankkeiksi pitäisi tulla vuosi toisensa jälkeen – on ongelmallinen.

Suomi on tällä hetkellä mukana kolmessa hankkeessa kehittämässä ohjelmistoradio Essoria, edistämässä joukkojen ja puolustustarvikkeiden liikkumista eri maiden välillä ns. Military Mobility –hankkeessa sekä vahvistamassa kyber-suorituskykyjä.

Jatkossa EU-näkökulma voitaisiin ottaa huomioon muussakin monen- ja kahdenvälisessä puolustusalan yhteistyössä. Myös European Defence Agencyn (EDA) alla tehtyä merivalvontayhteistyö MARSURia ja muuta varsin monipuolista jo olemassa olevaa EDA-yhteistyötä voitaisiin hyödyntää.

PRY:n ja EU:n puolustusrahaston puitteissa tehtävän yhteistyön on tuettava kansallisia suunnitelmia suorituskykyjen kehittämiseksi ja myös puolustusteollista pohjaa. Suorituskyky-yhteistyön osalta tämä vaatii ensiksi selvän käsityksen siitä, mitä suorituskykyjä kannattaa rakentaa EU-puitteissa sekä toiseksi varmuuden siitä, että yhteistyö johtaa tuloksiin. EU-puolustusyhteistyön rahoitus ei saa myöskään tarkoittaa automaattisia menoja kansalliseen puolustusbudjettiin. Soitellen ei EU-sotaankaan kannata lähteä.

PRY-projektien osalta käynnistellään nyt ensimmäistä 17 hanketta ja uusien osalta ei ole varmuutta. Mahdollisesti vuoden lopussa olisi tarkoitus käynnistää uusi aalto. Tavoite mahdollisen vetovastuun ottamisesta voisi ajoittua esimerkiksi Suomen EU-puheenjohtajuuskaudelle syksyllä 2019. Vetovastuu hankkeissa ei kuitenkaan ole itseisarvo vaan aktiivisuutta EU-puolustusyhteistyössä voi osoittaa muutenkin. Esimerkiksi puolustusalan tutkimusyhteistyön luomisessa Suomi on ollut mukana erittäin aktiivisesti heti sen alusta lähtien.

Jatkossa on tärkeää saada myös kotimainen puolustusteollisuus mukaan PRY-hankkeisiin. Tietyillä kriittisillä tutkimuksen ja teknologian aloilla on jo nyt puolustushallinnon, teollisuuden ja tutkimuslaitosten välinen yhteistyö erittäin tiivistä. Tärkeää on saada myös Business Finland (entinen Tekes) tiiviisti mukaan rahoittamaan puolustusalan pk-yritysten pääsemistä mukaan EU-hankkeisiin.

Puolustusministerikokouksen antia

Osallistuin 6.3.2018 EU:n ulkoasiainneuvoston puolustusministerikokoukseen Brysselissä. Asialistalla olivat EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) toimeenpano ja jatkonäkymät sekä EU:n puolustusrahaston toimeenpano. Lisäksi keskustelua käytiin EU:n ja Naton välisestä yhteistyöstä ja luotiin katsaus EU:n sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Yhdeksi pääaiheeksi kokouksessa nousi sotilaallisen liikkuvuuden helpottaminen, mikä on tärkeää myös Suomelle. Kysymys on byrokratian purkamisesta ja pullonkaulojen poistamisesta; esimerkiksi lupakäytäntöjen helpottamisesta ja sen selvittämisestä, täyttääkö infrastruktuuri myös sotilaalliset vaatimukset. Jäsenmaat päättävät kuitenkin tulevaisuudessakin joka kerta itse joukkojen ja kaluston liikkumisesta alueellaan.

EU:n puolustusaloitteista tehtiin viime vuonna suunnitelmia, ja nyt on toimeenpanon vuoro. PRY:n osalta tehtiin päätös 17 projektista, joista joulukuussa annettiin poliittinen julistus. Lisäksi sovittiin seuraavista askeleista: tänä vuonna on tarkoitus mm. sopia kolmansien maiden osallistumisesta ja todennäköisesti päättää uusista projekteista.

Puolustusrahastoa koskien Suomen tavoite on saada tukea kansallisten suorituskykyjen kehittämiselle ja parantaa suomalaisen pk-yritysvetoisen ja kilpailukykyisen teollisuuden toimintaedellytyksiä eurooppalaisilla puolustusmarkkinoilla. Komission suunnitelman mukaan EU rahoittaisi vuodesta 2021 alkaen tutkimusta ja kehitystä 1,5 miljardilla eurolla vuodessa. On tärkeää varmistaa, että suomalaiset yritykset pääsevät tästä osalliseksi.

Koskien EU:n ulkopuolisten kumppanien huolia niin korkea edustaja Mogherini, komissaari Katainen kuin useat jäsenmaat korostivat, että EU:n puolustuksen kehittäminen ei ole päällekkäistä Naton kanssa eikä siinä ole kyse protektionismista. Vahvempi Euroopan puolustus tukee transatlanttista taakanjakoa, ja puolustusteollisuuden kehittäminen perustuu kilpailukykyyn ja avoimuuteen.

Vahva EU myös puolustuksen alalla on Suomenkin etu. Olemme olleet tässä keskustelussa aktiivisia ja olemme sitä myös jatkossa. Kaiken pohjana on, että jäsenmaiden oma puolustus on kunnossa.

Aiheesta uutisoi mm. Yle.
Videohaastattelu Brysselistä katsottavissa täällä.

Ylellä puolustusyhteistyöstä

Olin Ylen aamu-tv:n ja radio-ohjelma Ykkösaamun vieraana. Keskustelun pääaiheena olivat Suomen eri maiden kanssa tekemä puolustusyhteistyö sekä Itämeren alueen viimeaikainen turvallisuuskehitys.

Kerroin puolustusyhteistyön Ruotsin kanssa olevan jatkuvasti tiivistymään päin. Suomen linja on, että emme aseta tälle yhteistyölle ennalta rajoja vaan voimme mennä niin pitkälle kuin kummassakin maassa hyväksi nähdään. Pyrimme siihen, että Suomen ja Ruotsin puolustusvoimat ovat yhteensopivia kriisitilanteessa. Kyse ei ole niinkään liittolaissuhteiden rakentamisesta vaan hyvästä käytännön yhteistyöstä.

Itämeren kasvanut sotilasliikenne on luonut jännitteitä alueelle. Ruotsissa ja Venäjällä on tulevana syksynä samaan aikaan suuret sotaharjoitukset (Aurora & Zapad), jotka voivat kärjistää tilannetta entisestään. Toivomme kuitenkin malttia ja ammattimaisuutta sekä kansainvälisten sääntöjen noudattamista. Tärkeintä on ottaa rauhallisesti: ei pidä provosoitua, vaikka provosoidaan.

Valtaosa EU-maista kuuluu sotilasliitto Natoon. Suomelle, jonka puolustusratkaisu nojaa yleiseen asevelvollisuuteen ja koko maan puolustamisen periaatteeseen, EU-puolustusyhteistyö on täydentävää toimintaa. EU-yhteistyönä kehitetään muun muassa kyber- ja hybriditurvallisuutta. Kyse ei ole liittovaltiokehityksestä, vaan eurooppalaisen yhteistyön avulla voimme saada kansalliseen puolustukseemme lisäarvoa.

Aamu-tv:n haastattelu on katsottavissa osoitteessa https://yle.fi/uutiset/3-9703664

Ykkösaamun haastattelu on kuultavissa osoitteessa http://areena.yle.fi/1-4136379

EU:n komissiolta uusi puolustuspaketti

EU:n komissio julkaisi tänään ns. puolustuspaketin, johon kuuluvat asetusehdotus puolustusteollisen kehittämisohjelman perustamisesta, tiedonanto Euroopan puolustusrahastosta sekä Komission keskustelupaperi Euroopan puolustuksen tulevaisuudesta.

Komissio ehdottaa pilottihankkeena vuosille 2019–2020 puolustusteollista kehittämisohjelmaa, jossa tarjotaan rahoitusta EU-budjetista sellaisille monikansallisille kehittämishankkeille, jotka tähtäävät prototyyppien tuottamiseen ja joissa on jo mukana teollisuuskonsortio. Suomelle se voi tuottaa lisämahdollisuuksia ja -rahoitusta maamme puolustusteollisuudelle. Onnistuminen edellyttää kuitenkin omaa aktiivisuutta ja osaamista.

Komissio suunnittelee myös Euroopan puolustusrahaston perustamista. Rahasto jakautuu kahteen osaan: tutkimusikkunaan ja suorituskykyikkunaan. On ylipäätään hyvä, että lisätään EU-budjetin kautta puolustusyhteistyöhön käytettävää rahoitusta.

Erityisesti tutkimusikkunassa (500 miljoonan rahoitus vuosittain) on mahdollisuus suomalaisille pk-yrityksille. Se edellyttää kotimaassa kuitenkin yhteistyötä suorituskykyjen määrittäjän (puolustusvoimat), yritysten (puolustusteollisuus), kotimaisten teknologiarahoittajien (Tekes) ja teknologia-asiantuntemuksen (esim. VTT) välillä.

Komission keskustelupaperi pohtii Euroopan puolustuksen tulevaisuutta erilaisissa skenaarioissa, jotka vaihtelevat nykytilasta EU:n ja Naton yhteistyöhön – joka on kuitenkin varsin hypoteettinen vaihtoehto.

Paperissa puhutaan puolustusunionista (European Security and Defence Union). Se on lähinnä iskulause, joka on tuttu mm. ajatushautomoiden papereista. Kyse on vain siitä, että EU tekee nyt enemmän turvallisuuden ja puolustuksen alalla. Mitään virallisia keskusteluja siitä ei ole käyty ja tämäkin komission paperi on lähennä tyyppiä ”food for thought”. Kyberissä ja hybridissä on varmaankin eniten kaikkia hyödyttävän yhteistyön mahdollisuuksia.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että jäsenmaat ovat edelleen kuskin penkillä puolustuksen kehittämisessä. Komission aktiivisuus on kuitenkin tervetullutta, ja paperi hyvä lisä keskusteluun.