Aihearkisto: EU-politiikka

Keskustelua keskinäisen avunannon velvoitteesta

Annoin Uudelle Suomelle haastattelun liittyen EU:n Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon velvoitteeseen. Totesin, että aiheesta olisi syytä laajemmin keskustella EU:n sisällä ja pohdin myös, pitäisikö EU:ssa olla organisaatio, joka koordinoisi avunantoa.

Asia nousi esille Viron työvierailuni yhteydessä, kun Viron yleisradio väitti nettijuttunsa otsikossa, ettei Nato-joukkoja mielestäni pitäisi päästää Suomeen puolustamaan Viroa. Otsikko on raflaava, mutta sellaiseen saa poliitikko nykypäivänä valitettavasti tottua.

Selkeä lähtökohta joka tapauksessan on, että mikään maa tai mikään sotilasliitto ei voi tuoda joukkojaan Suomeen ilman, että Suomen valtiojohto niin päättää. Ei voi olla mitään automaatiota, että esim. Nato-joukot saavat huseerata Suomessa miten vain haluavat.

Sekä Suomi että Viro ovat EU-maita, mutta Viro kuuluu Natoon. Viron puolustusratkaisun ydin on Naton turvatakuut, kun taas Suomen puolustusratkaisu on sotilasliittoon kuulumaton itsenäinen ja uskottava puolustus.

Lissabonin sopimus ei anna Suomelle turvatakuita, mutta se velvoittaa sekä Suomen että Viron EU-maina auttamaan pulaan joutunutta maata. Avuntarpeesta neuvotellaan tapauskohtaisesti ja apu voi vaihdella puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa Ilkka Kanervaa lainatakseni ”villasukista Hornet-hävittäjiin”. Sotilaallisen avun mahdollisuus ei siis ole poissuljettu.

Mielestäni EU:ssa tarvitaan syvällisempää keskustelua ja laajempaa yhteisymmärrystä siitä, mitä Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite tarkoittaa käytännössä. Jos todellinen sotatilanne tapahtuisi, miten Euroopan unionin piirissä toimittaisiin? Tämän keskustelun käyminen on erityisen tärkeää Suomen kaltaiselle sotilasliittoon kuulumattomalle maalle.

Tällä hetkellä avunannon merkitys on melkoiselle osalle EU-maista ilmeisen epäselvää siinä mielessä, että asiaa ei ole yhtä perusteellisesti käsitelty kuin Suomessa. Ranskan terrori-iskun jälkeinen avunpyyntö oli kuitenkin hyvä harjoitus, josta voi ottaa oppia. Suomikin vastasi pyyntöön lähettämällä 160 sotilasta YK:n UNIFIL-operaatioon Libanoniin vapauttaen ranskalaisjoukkoja reservipataljoonasta.

Suomalaisia Kevadtormissa

Tein 16. toukokuuta 2017 työvierailun Viroon. Vierailun isännöi Viron puolustusministeri Margus Tsahkna, jonka kanssa ohjelmassa oli myös kahdenvälinen tapaaminen. Lisäksi tapasin aiemman puolustusministerin, Viron parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Hanson.

Keskustelut koskivat kahdenvälistä puolustusyhteistyötämme, alueellista turvallisuustilannetta ja Viron tulevaa EU-puheenjohtajakautta. Niin kuin aina, keskustelut sujuivat hyvässä hengessä.

Tapaamisten ohella vierailin Viron puolustusvoimien Kevadtorm 2017 -pääsotaharjoituksessa, johon osallistui nyt myös suomalaisia joukkoja: esikuntaupseerien lisäksi mukana oli reserviläisistä koottu taistelupioneerijoukkue. Kaikkiaan 67 henkilöä, joista 40 reserviläistä, 3 varusmiestä (kokelaslääkäri ja taistelukameratiimi) ja 24 kantahenkilökuntaan kuuluvaa. Pioneeriemme osaaminen sai tunnustusta.

Ohjelmassa oli myös tutustuminen Viron vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Kaitseliitin toimintaan. Kenraalimajuri Meelis Kiili piti ajatuksia herättävän alustuksen.

Saksalainen Leopard 2A6 -panssarivaunu ylittämässä suomalaisten Leguan-siltaa Kevadtorm-harjoituksessa Virossa.

Vierailusta uutisoi Viron yleisradio ERR.

EU:n puolustusministerit kokoontuivat Maltalla

Kuvassa kanssani vierailun isäntä, Maltan ministeri Carmelo Abela ja EU:n korkea edustaja Federica Mogherini.

Vietin 700:nnen päiväni puolustusministerinä Maltan Vallettassa EU:n puolustusministerien epävirallisessa kokouksessa.

Kokouksen työistuntojen ja työlounaan aiheina olivat pysyvä rakenteellinen yhteistyö, EU:n toimet Libyassa ja välimerellä (mm. operaatio EUNAVFOR MED Sophia) sekä EU:n taisteluosastot. Työlounaalle osallistuivat myös Naton pääsihteeri Jens Stoltenberg ja YK:n rauhanturvaoperaatioista vastaava alipääsihteeri Jean-Pierre Lacroix.

Matkaohjelmaani kuuluivat lisäksi kahdenväliset tapaamiset Viron puolustusministeri Margus Tsahknan sekä alipääsihteeri Lacroix’n kanssa.

Vääntö asedirektiivistä jatkuu

Asedirektiiviin liittyen on minulle viime aikoina esitetty paljon kysymyksiä. Edellisen kerran kirjoitin aiheesta blogissani viime huhtikuussa ja nyt on aika päivittää, mitä on sen jälkeen tapahtunut.

Neuvottelut EU:n asedirektiivin muuttamiseksi jatkuvat Brysselissä viikoittain jäsenmaiden kesken sekä ns. trilogineuvotteluissa jäsenmaita edustavan puheenjohtajamaan, komission ja Euroopan parlamentin välillä. Kannat eriävät toisistaan jossain määrin, joten neuvotteluissa haetaan vielä kompromisseja. Suomi jatkaa aktiivista vaikuttamista näissäkin neuvotteluissa. Puheenjohtajamaa Slovakian tavoitteena on saavuttaa yhteisymmärrys vuoden loppuun mennessä. Poliittinen paine ainakin on kova. EU:n byrokratian tuntien en silti pidättelisi hengitystäni.

Suomen näkemyksen mukaan edistämämme asiat näkyvät hyvin neuvoston kannassa. Myös Euroopan parlamentin raportissa ollaan monessa asiassa samoilla linjoilla neuvoston kannan kanssa. Nyt on tärkeää, että saadaan Suomen kannalta keskeiset asiat kirjattua tyydyttävästi myös lopulliseen direktiiviin. Direktiivi hyväksytään neuvoston puolella määräenemmistöllä ja yhdessä Euroopan parlamentin kanssa ns. tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä.

Suomen tavoitteet on huomioitu tämänhetkisessä neuvottelutilanteessa suhteellisen hyvin: nykyisissä tekstimuotoiluissa vapaaehtoiseen maanpuolustukseen saadaan käyttää reserviläisaseita, lääkärintarkastuksia ei vaadita, A-luokan – eli kiellettyjen aseiden luokan – aseisiin voi saada hyvin monella perusteella poikkeusluvan. Niitä ovat mm. ampumaurheilu, kulttuuriset, tutkimukselliset ja historialliset tarkoitukset. Ikärajat säilyvät ennallaan eikä lupia tarvitsisi itse uusia viiden vuoden määräaikaisuuden jälkeen. Suomen tavoite siitä, että maanpuolustuksen tarpeet turvataan ja aiheutetaan mahdollisimman vähän haittaa muille aseharrastajille, on varsin hyvällä mallilla.

On kuitenkin tärkeää jatkaa vaikuttamista edelleen niin, että myös lopulliseen direktiiviin saadaan Suomen kansalaisten etujen mukaiset säännökset.

Työtä on tehtävä EU-areenoiden lisäksi jatkossa myös kotimaassa, sillä direktiivin tarkempi toteutus jää kansallisen lainsäädännön varaan. Tältä osin tulee pyrkiä sellaiseen lopputulokseen, joka mahdollisimman vähän aiheuttaa hallinnollista taakkaa viranomaisille ja aseluvan haltijoille.

EU:n ulko-ja puolustusministerit kokoontuivat Brysselissä

pakattu-kuva-kokouksesta-blogiin

Osallistuin EU:n ulkoasiainneuvoston (UAN) ulko- ja puolustusministerikokoukseen sekä Euroopan puolustusviraston (EDA) johtokunnan kokoukseen Brysselissä 14.-15.11.2016.

EU:n ulko- ja puolustusministerit käsittelivät EU:n ulkoasiainneuvoston kokouksen yhteisistunnossa EU:n ulko- ja turvallisuuspoliittisen globaalistrategian toimeenpanoa turvallisuuden ja puolustuksen saralla.  EU:n puolustusministereiden kokouksessa käsiteltiin lisäksi EU-Nato-yhteistyötä ja kriisinhallintaoperaatioita keskittyen erityisesti Libyaan ja Välimeren alueeseen.

Ulko- ja puolustusministereiden yhteiskokouksen pääviesti mielestäni oli, että EU on ja tulee jatkossa yhä enemmän olemaan turvallisuusyhteisö. Kokouksen keskeisiä teemoja oli Euroopan suojelu, johon sisältyvät mm. hybridiuhkiin vastaaminen, kyberpuolustus, huoltovarmuus sekä terrorismi. Kaikkien näiden osalta todettiin yleisesti, että EU voi tehdä aiempaa enemmän, eikä työ mene päällekkäin Naton tekemän työn kanssa.

Edellä mainittu ei siis tarkoita EU-armeijaa tai vastaavaa. EU ei pyri tekemään sitä mitä Nato tekee, vaan EU ja Nato ovat toisiaan täydentäviä järjestöjä.

Suomen asenne näihin suunnitelmiin on pragmaattinen: aloitetaan konkreettisilla toimilla ja katsotaan, mihin ne johtavat.

 

Naton puolustusministerikokouksessa Brysselissä

Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin
Tapasin Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin.

Osallistuin Suomen edustajana Naton puolustusministerikokouksen EU:n ja Naton välistä yhteistyötä käsittelevään osuuteen Brysselissä 27.10.2016. Kokoukseen oli kutsuttu Nato-maiden lisäksi Euroopan Unionin korkea edustaja, Federica Mogherini, sekä Naton kumppanimaista Suomi ja Ruotsi.

Kokouksen yhteydessä tapasin kahdenvälisesti Naton Euroopan joukkojen komentajan, kenraali Curtis M. Scaparrottin, jonka kanssa keskustelin Nato-kumppanuusyhteistyön ajankohtaisista teemoista, Naton operaatioista sekä EU:n ja Naton välisestä yhteistyöstä.

Kokouksessa käsiteltiin EU–Nato -yhteisjulistuksen toimeenpanoa, joka hyväksyttiin Naton huippukokouksessa Varsovassa heinäkuussa. Julistuksessa esitetään EU:n ja Naton välisen yhteistyön tiivistämistä mm. hybridiuhkien käsittelemisessä, merellisessä yhteistyössä Välimerellä, kyberpuolustuksessa sekä resilienssin kehittämisessä.

Suomen kannalta on keskeistä, että yhteisjulistuksen toimeenpanossa keskitytään yhteisten turvallisuusintressien edistämiseen. EU:n ja Naton toimet tukevat ja vahvistavat toisiaan; niinpä EU:n puolustusyhteistyötä tulee kehittää tiiviissä yhteistyössä Naton kanssa. Yhteistyön tiivistäminen edistää myös Suomen turvallisuutta ja luo mahdollisuuksia vahvistaa Nato-kumppanuutta. EU–Nato -yhteistyön edistäminen ja syventäminen tulee nähdä myös osana EU:n globaalistrategian toimeenpanosuunnitelmaa.