Aihearkisto: EU-politiikka

No More Bailouts – Ei enää tukipaketteja

Elämme ratkaisevia aikoja.

Ylivelkaantuneen Euroopan katseet kohdistuvat Suomeen.

Suomessa katseet kohdistuvat Perussuomalaisten puheenjohtajaan Timo Soiniin.

Wall Street Journal Europe on tänään julkaissut Soinin asian ytimeen porautuvan kirjoituksen Why I Won´t Support More Bailouts. Se löytyy tästä linkistä, pääkohdat suomeksi Soinin plokista.

Eduskunnan suuri valiokunta on keskiviikkona perimmäisten talouskysymysten äärellä. Kello käy ja pahin rytky on vielä tulossa, kuten Soini kirjoittaa. Kreikka, Irlanti, Portugali – onko seuraavana jonossa Espanja?

Avoimuuden ja rehellisyyden tie on tässä vaikeassa tilanteessa ainoa oikea Suomelle ja Euroopalle.

Nato-jäsenyys: tosiasiat tunnustettava

Olin tänään Perussuomalaisten edustajana Suomen Atlantti-Seuran keskustelutilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla. Ohessa alustukseni, jonka pidin vapaasti, mutta joka sisältää suurin piirtein ne asiat joita käsittelin.

NATO JA KRIISINHALLINTA

Nato on nykyisin yhä enemmän poliittinen yhteenliittymä, mutta se on silti edelleen myös sotilasliitto. Sen toiminnan painopiste on suuntautunut yhä enemmän kansainväliseen kriisinhallintaan. Siinä se on saavuttanut vaihtelevaa menestystä. Esimerkiksi Kosovossa meni hyvin, mutta Afganistanista on tulossa arvovaltatappio. Kosovostakin voidaan tietenkin kysyä oliko onnellinen loppu juuri Naton ansiota?

Kriisinhallintanäkökulmasta Suomella ei ole Nato-jäsenyydelle tarvetta. Me voimme halutessamme osallistua jo nykyisin kaikkiin kansainvälisiin operaatioihin.

Perussuomalaiset haluavat yleensäkin asettaa kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen kriittisen tarkastelun alaiseksi. Kyseessä ei tietenkään ole lähtökohtaisesti huono asia, päinvastoin, mutta meidän on syytä arvioida operaatioiden panos-tuotos -suhdetta entistä tarkemmin, kun valtiontalous on kovan säästökuurin edessä.

Sanomme kyllä kansainväliselle yhteistyölle, mutta ei kritiikittömälle kriisinhallintaintoilulle.

POLIITTISTA OHJAUSTA TARVITAAN

Suomen kansan enemmistö ei maatamme Naton jäseneksi halua. Eivät myöskään Perussuomalaiset.

Poliittisten päättäjien olisikin puolustusvoimauudistuksen kannalta erinomaisen tärkeää selkeästi linjata, tuleeko Suomi liittymään tällä vuosikymmenellä Naton jäseneksi vai ei. Tätä poliittista ohjausta kenraalimme tarvitsevat ja tämä linjaus vaikuttaa olennaisesti mihin suuntaan puolustusvoimiamme tulee kehittää.

Nyt nimittäin olemme luisumassa tilanteeseen, jossa renki ei tottele isäntää: toimivaa kalustoa tuhotaan ja reserviä pienennetään. Maanpuolustuksemme rapautuu. Sen sijaan kansainvälinen kriisinhallinta ei ole joutunut leikkausten kohteeksi.

EDUT JA HAITAT

Tosiasiat on tunnustettava. Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja tulisikin edelleen selvittää huomioiden myös se, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaallinen suorituskyky nykyaikaisessa laajamittaisessa sodan uhkaskenaariossa on jatkuvasti laskeva, samalla kun kriisinhallintaoperaatiokyky on kasvava.

Natolla ei ole omia asevoimia ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta sen jäsenvaltioiden potentiaali nostaa nopeasti puolustusvalmiutta omalla alueellaan Euroopassa heikkenee – samalla kun Venäjän sotapotentiaali kasvaa voimakkaasti.

Sama selkokielellä: Tulisi selvittää olisiko Nato kustannustehokas ratkaisu Suomelle? Epäilen. Tulisiko Nato tarpeen vaatiessa Suomen avuksi? Epäilen sitäkin, mutta tiedostan toki samalla, ettemme saa todellisia turvatakuita EU:stakaan.

OMAN MAAN PUOLUSTAMINEN

Nämä ovat joka tapauksessa kysymyksiä, jotka tulisi nostaa keskusteluun. Oman maan puolustaminen on puolustusvoimiemme lainmukainen päätehtävä. Perussuomalaisten mielestä koko Suomea puolustaa tehokkaimmin oma, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva kansanarmeija, jolla on laaja reservi ja riittävä kalusto.

Mahdollisuus liittyä Natoon tulee olla, mutta Natoon tulee liittyä vain jos tilanne sitä edellyttää: jos liittyminen lisää Suomen turvallisuutta ja jos suomalaisten enemmistö on päätöksen takana. Nyt nämä edellytykset eivät täyty.

Lisäksi kävimme mielenkiintoista keskustelua yleisökysymysten pohjalta cyber-sodankäynnistä, Nato-optio -sanan alkuperästä, Ruotsin roolista Libyassa, Afganistanin tilanteesta jne.

Puolen minuutin loppupuheenvuorossa yritin vielä kiteyttää viestini: Mahdollisuus liittyä Natoon pitää jatkossakin olla, mutta tulevalla vaalikaudella liittyminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi meidän pitää panostaa omaan, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan koko kansan armeijaan.

Jakovara, kestävyysvaje ja EVM

Viime eduskuntavaalien alla toimittajat puhuivat paljon jakovarasta, nyt muotisana on kestävyysvaje. Kuka näitä sanoja muuten keksii?

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan jakovara tarkoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kyseessä on poliitikkojen käyttämä termi valtion budjetissa olevasta osasta, jolle ei ole vielä keksitty käyttöä sen jälkeen kun kaikki pakolliset menot ovat hoidettu. No, tämä ”ongelma” ei ole enää ajankohtainen, joten puhutaanpa kestävyysvajeesta.

Kestävyysvajeen syvin olemus

Koska Wikipedia ei vielä kerro mikä kestävyysvajeen syvin olemus on, olen antanut itselleni kertoa siitä seuraavaa. Rautalangasta väännettynä asiassa on kyse siitä, miten hyvinvointivaltiomme palvelut kyetään säilyttämään, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja entistä pienempi osa suomalaisista käy töissä.

Kyse on julkisen talouden kestävyydestä – kyvystä hoitaa nykyinen valtion velka ja tulevien menojen rahoitus. Kestävyysvaje kuvaa nykytilanteen ja kestävän mallin välistä eroa.

Tilanne on haasteellinen, kuten nykykielellä tavataan sanoa silloin, kun meillä on iso ongelma. Se on selvää, että julkisen talouden tulot ja menot on saatettava tasapainoon eli kestävyysvaje on kurottava umpeen.

Vaalikeskustelujen kuuma kysymys onkin: kuinka temppu tehdään. Lainamäärää ei voi loputtomiin kasvattaa, muuten edessämme siintää Kreikan tie.

Kuinka suuri kestävyysvaje on?

Ensin on kuitenkin syytä selvittää, kuinka monta miljardia tämä kestävyysvaje yleensä on.

Asiantuntijoiden laskelmissa on melkoisia eroja: valtiovarainministeriön virkansa puolesta synkistelevien virkamiesten laskelma on huomattavasti suurempi kuin Etlan. Perussuomalaisten näkemys kestävyysvajeesta on lähempänä viimeksi mainittua; olemme haarukoineet sen noin 5-6 miljardiksi euroksi.

Talouskehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, joten kukaan ei omaa tässä asiassa lopullista totuutta.

Eväitä talouskasvulle

Kestävyysvajetta ei ratkaise pelkkä talouskasvu, mutta se helpottaa ratkaisua huomattavasti. Talouskasvun vauhdittaminen onkin tulevan vaalikauden keskeisiä tehtäviä.

Mottonamme on vanha tuttu: ensin suomalainen työ ja yrittäminen, ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen. Jokainen putoava työttömyysprosentti merkitsee, että kestävyysvajeemme pienenee.

Suomalaisen teollisuuden kasvumahdollisuudet on varmistettava yksinkertaisesti saattamalla toimintaedellytykset samalle viivalle kuin kilpailijamaillamme. Se tarkoittaa energiaveron laskemista ja rikki-, jäte-, pakkaus- sekä uraaniverojen kaltaisten suunnitelmien jäädyttämistä.

Teollisuus on talouden selkäranka, kirjoitti Helsingin Sanomatkin tänään pääkirjoituksessaan. Teollisten työpaikkojen katoaminen ulkomaille ei ole mikään luonnonlaki, vaan sitä vastaan on taisteltava. Jos perusteollisuutemme pärjää, niin kansantaloudellamme pyyhkii hyvin.

Verot maksukyvyn mukaan

Talouskasvun lisäksi veroja on kerättävä ja leikkauksia tehtävä. Tämä on kuitenkin hoidettava niin, että se haittaa mahdollisimman vähän peruskansalaisten elämää.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta löytyvät selvät sävelet siihen, miten verot kerätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen eli maksukyvyn mukaan:

– pääomavero 30 prosenttiin ja lievä progressio

– varallisuusvero palautettava

– suursäätiöt pääomaveron piiriin

– pienet korotukset alkoholi- ja tupakkaveroon

– energiaverojen korotukset peruttava (rahoitetaan palauttamalla työnantajien Kela-maksu)

– arvonlisävero ennallaan, samoin pääosin palkkaverot (hyvätuloisten verotukseen lievä kiristys)

Näin toimimalla kansalaisten ostovoima säilyy ja talouskasvua pidetään yllä kulutuksen kautta.

Eikä pidä unohtaa harmaan talouden torjuntaa: jo pelkästään eduskunnan tarkastusvaliokunnan esittämät ja eduskunnan hyväksymät toimenpide-ehdotukset toteuttamalla valtion kassaan on mahdollista kerätä 2-3 miljardia euroa verraten nopealla aikataululla.

Perussuomalaisten leikkauslista

Perussuomalaisten leikkauslista pohjautuu vaaliohjelmaan sekin:

– kehitysavusta, maahanmuutosta, kriisinhallintajoukoista, Venäjälle annettavasta lähialuetuesta, puolue- ja lehdistötuesta sekä eduskuntaryhmien kansliamäärärahoista leikkaamalla sekä yritystukia tarkentamalla mahdollista kerätä jopa yli miljardi euroa

– hallintobyrokratiaa kevennettävä (esim. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriön yhdistäminen luonnonvarainministeriöksi), pakkoruotsi poistamalla

– EU-jäsenmaksuihin neuvoteltava alennusvaatimus (esim. Iso-Britannian puolesta maksamamme jäsenmaksuhelpotus, joka kuluvana vuonna on 74 miljoonaa euroa)

Vanhat puolueet uhkana Suomen kansantaloudelle

Varmaan jotain unohdin listata, mutta tässä eittämättä tärkeimmät toimenpiteet. Perussuomalaisten mallilla on kestävyysvaje täysin mahdollista kuroa umpeen. Mahdottomaksi tehtävä kuitenkin muuttuu, jos samaan aikaan jatkamme vanhojen puolueiden vastuuttomalla linjalla: lappaamalla rahaa Kreikan kaltaisille taloutensa huonosti hoitaneille huithapelieuromaille.

Tänään saimme lehdistä lukea, että Suomen EU-kriisivastuut ovat 12,58 miljardia euroa. Eilen on Brysselissä euromaiden kokouksessa päätetty esityksestä, että Suomi maksaa osuudestaan uuteen kriisirahastoon (Euroopan vakausmekanismi, EVM) 1,44 miljardia suoraan käteisenä. Vastuupotin loppuosa eli reilu 11 miljardia euroa muodostuu pääoman korotusvaltuuksista ja takauksista. 

On päivänselvää, että Perussuomalaiset äänestävät uudessa eduskunnassa tätä EVM-sopimusta vastaan. Jos pahin tapahtuu ja Suomen vastuut toteutuvat, ovat vanhat puolueet ajaneet kansantaloutemme kuilun partaalle.

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja ei ole piilossa. Sitä voi kannattaa tai sitä voi vastustaa. Pallo on äänestäjillä.

EU, Nato ja huoltovarmuus

Toimittaja Pekka Ervasti kirjoitti tuoreeseen Suomen Kuvalehteen 8/2011 mielenkiintoisen jutun viimeaikaisesta turvallisuuspoliittisesta keskustelusta. Vaaleihin oltiin jo menossa Nato-lyhdyt sammutettuina, mutta keskustelu virisi WikiLeaks-paljastusten myötä. Myös Perussuomalaisten kantaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan kysyttiin ja minulla oli etuoikeus tulla haastatelluksi.

Verkkolehti Uudessa Suomessa Timo Soini taannoin vastasi kysymykseen, että jos pitää valita EU vai Nato, niin hän valitsisi Naton. Ja tällä kommunistit ovat sitten repostelleet. Itse annoin Suomen Kuvalehden ymmärtää, että realiteetit ovat joka tapauksessa toiset: ”Nyt ollaan kuitenkin EU:ssa. Emme näe tarvetta mennä Natoon seuraavallakaan vaalikaudella.”

Pääsin myös vastustamaan varuskuntien lakkauttamista yhtä poikkeusta lukuunottamatta. Ruotsinkielinen Dragsvikin varuskunta voidaan liittää Upinniemen varuskuntaan. ”Ruotsinkielinen sotilaskoulutus voidaan ihan hyvin järjestää isomman, suomenkielisen varuskunnan yhteydessä”. Tai voihan koulutuksen tietysti jakaa Upinniemen ja Santahaminankin kesken.

Kerroin myös, että mahdollisissa hallitusneuvotteluissa Perussuomalaiset ottavat EU:n maatalouspolitiikankin tiukkaan käsittelyyn. ”Entisenlaiset torjuntavoitot saavat riittää.” Huoltovarmuus pitää säilyttää.

Vapaa ja demokraattinen Eurooppa

Turhaan ei ole tätä brittiä kehuttu ja hänen puheitaan Youtubesta ladattu: EU-parlamentaarikko Nigel Farage otti sunnuntai-iltana yleisön täydellisesti haltuunsa Balderin salissa Helsingissä pidetyssä Totuuksia EU:sta -tilaisuudessa. Hänen erinomainen puheensa ”The Truth about the European Union” keskeytyi usean kerran parisatapäisen yleisön suosionosoituksiin.

Farage on europarlamentissa vaikuttavan Vapaa ja demokraattinen Eurooppa eli EFD-ryhmän puheenjohtaja. Ryhmässä on 30 meppiä yhdeksästä eri maasta. Timo Soini edustaa Suomea ja on ryhmän työvaliokunnan puheenjohtaja.

Olen Nigel Faragen kanssa samaa mieltä, että todellinen demokratia on mahdollista vain kansallisvaltiossa. Viimeinen sana Suomen asioista on oltava suomalaisilla, ei EU-byrokraateilla. - Kuva Pekka M. Sinisalo.

EU-kriitikkojen eurooppalaisen nokkamiehen viesti Suomen kansalle ei jäänyt epäselväksi: Euroopan unioni on uhka demokratialle. Euroimperiumi on romahtamassa. Siksi Farage ehdotti kansanäänestyksen järjestämistä EU:n tulevaisuudesta.

– Jos demokraattista ratkaisua ei löydy, Kreikan kriisi leviää.

Farage sanoi haluavansa elää vapaassa ja demokraattisessa Euroopassa, jossa tehdään monipuolista yhteistyötä etenkin talouden alalla. Poliittinen unioni ei sen sijaan toimi eikä tule toimimaan.

– En halua elää Barroson, Van Rompuyn ja komission Euroopassa, totesi Farage.

Lopuksi Nigel Farage toivotti Perussuomalaisille onnea tulevissa eduskuntavaaleissa:

– Tekin voitte tehdä historiaa.

Tarjolla totuuksia EU:sta

Olen menossa kuuntelemaan totuuksia EU:sta tulevana sunnuntaina 6.2.2011 klo 18 Balderin saliin Helsinkiin, tervetuloa muutkin aiheesta kiinnostuneet! Ohessa tilaisuuden mainos.

Timo Soinin puhujalahjat tunnetaan ja tunnustetaan, mutta mainio mies lajissaan on myös Nigel Farage, europarlamentissa vaikuttavan Europe of Freedom and Democracy -ryhmän ja Iso-Britannian itsenäisyyspuolueen puheenjohtaja, jonka reippaasta tyylistä esimakua antaa esimerkiksi tämä puhelinkki. Ja lisää löytyy Youtubesta.