Aihearkisto: liikennepolitiikka

Poliisipalvelut turvattava

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Perussuomalaisten tekemästä, poliisipalveluiden turvaamista koskevasta välikysymyksestä. Alla pitämäni puheenvuoro sekä lyhyt debatti sisäministeri Päivi Räsäsen kanssa.

Jussi Niinistö /ps: Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä valtion tärkein tehtävä on taata turvallisuus, niin sisäinen kuin ulkoinenkin. Onko nykyhallitukselta päässyt tämä näkökulma unohtumaan, sitä on pohdittu tänään tässä välikysymyskeskustelussa.

Puhumme siis sisäisestä turvallisuudesta ja poliisin toimintaedellytyksien säilyttämisestä. Hallitus on linjannut säilyttävänsä poliisipalvelut koko maassa. Kuitenkin se on toimillaan hankaloittanut poliisille laissa määriteltyjen tehtävien suorittamista. Välikysymys on siten perusteltu ja käyty keskustelu tarpeellista.

Ensinnäkin liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli hallitukselta virhe, josta perussuomalaiset moneen otteeseen huomauttivat. Se on yhdessä poliisin kroonisen resurssipulan kanssa johtanut tieliikenteen valvonnan vähenemiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella ja maaseudulla. Vähäinen kiinnijäämisriski lisää helposti holtitonta liikennekäyttäytymistä maanteillä.

Toiseksi myös järjestystä valvovia partioita on jouduttu vähentämään kentältä. Poliisien aika ei riitä tärkeään ennalta ehkäisevään työhön, ja ihmiset kokevat turvattomuutta, kun poliisi ei näy katukuvassa entiseen tapaan.

Kansalaiset huomaavat poliisitoimen kurjistamisen myös muin tavoin. Niin sanottuja päivittäisrikoksia eli lieviä omaisuus-, väkivalta- ja huumerikoksia ei enää ehditä riittävästi tutkia, vaan niiden tutkinta on muuttunut lähinnä rikosten kirjaamiseksi. Poliisin asiointipisteitä on karsittu, mikä on pidentänyt monien matkaa poliisikonttorille. Lupapalvelut ovat paikoin ruuhkautuneet, joten aikaa passin tai ajokortin uusintaan saa odottaa viikkokaupalla.

 Poliisien arjessa resurssipula tuntuu etenkin työn kuormittavuuden lisääntymisenä. Tästä ovat viime aikoina myös poliisit itse rohkaistuneet julkisuuteen puhumaan, ja tähän hätähuutoon on syytä suhtautua vakavasti.

Poliisin resurssien pienentyessä yksityiset turvallisuusalan yritykset kasvattavat asemiaan. Varakkaat kansalaiset hakevat turvaa yritysten tarjoamista hälytyspalveluista. Julkisissa tiloissa toimivat vartijat käyttävät enenevässä määrin julkista valtaa ja vastaavat poliisille kuuluvista tehtävistä. Toisin kuin ministeri Räsänen vastauksessaan tänään sanoi, en itse osaa pitää tätä kehitystä ”tarpeellisena muutoksena”, kuten ministeri totesi. Väitän, että ministeri yritti vääntää välttämättömyydestä hyvettä. Se on inhimillistä, mutta silti painotan: ei ole oikein, että valtion perustehtäviin kuuluva yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tuottaminen kaupallistuu.

Poliisin ja rikostutkinnan resurssit on saatettava asianmukaiselle tasolle, jotta poliisi voi kunnialla hoitaa sille laissa määrätyt tehtävät ja ylläpitää turvallista suomalaista yhteiskuntaa. Poliisin pitää voida paremmin toimia lähellä kansalaisia ja näkyä heidän arjessaan kaikkialla valtakunnassa, myös reuna-alueilla. Hälytysviiveet eivät saa olla kohtuuttomia, ja rikostutkintaan on varattava riittävästi käsipareja. Suomea ei saa ajaa tilaan, jossa vain rikkailla on varaa ostaa itselleen turvallisuutta. En halua tänne Amerikan mallia.

Sisäministeri Päivi Räsänen:  Ihmettelen, kuunteliko edustaja Jussi Niinistö lainkaan tuota aiempaa keskustelua, ja erityisesti nyt kommentoin tätä liikennevalvontaa.

Nimittäin liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen tämä operatiivinen henkilöstö, joka valvoo liikennettä, siirrettiin kokonaisuudessaan paikallispoliisin hallinnon alaisuuteen hoitamaan aivan sitä samaa tehtävää, jota he ovat tähänkin saakka hoitaneet, ja nuo henkilötyövuodet, joita liikenteen valvontaan on käytetty, ovat jopa hiukan kasvaneet edellisvuodesta sekä raskaan liikenteen valvonnan osalta että muun liikennevalvonnan osalta, ja poliisi on paljastanut noin 2,5 prosenttia enemmän vakavaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyneitä kuljettajia.

Eli toivoisin, että sellaisia perättömiä väitteitä, joilla ei ole mitään totuuden pohjaa, ei toistettaisi tässä salissa, koska sillä luodaan myös aivan väärää kuvaa tilanteesta, ja väitän, että myös lietsotaan sitä turvattomuuden tunnetta, joka kansalaisille tulee. Eli poliisi hoitaa edelleenkin liikennevalvontaa aivan samalla lailla kuin ennen tätä hallintouudistusta, vain tuo hallinnollinen yhdistäminen on tehty.

Jussi Niinistö /ps: Täytyy painottaa, että me perussuomalaiset emme levitä perättömiä väitteitä, emme varsinkaan, mitä tulee liikennevalvontaan. Ihmettelen, kuunteliko ministeri Räsänen edes esimerkiksi poliisikansanedustaja Soukolan kertomusta siitä, miten liikenneturvallisuuteen käytettyä aikaa tänä päivänä lasketaan.

Me teemme suojatien

Osallistuin monien muiden tavoin pärställäni ”Sinä teet suojatien” -kampanjaan, joka kehottaa autoilijoita ottamaan vastuuta suojatieturvallisuudesta.

Asia on tärkeä, sillä Liikenneturvan tutkimuksen mukaan puolet jalankulkijoista on tyytymättömiä suojateiden turvallisuuteen. Yli kolmannes jalankulkijoiden kuolemista ja noin puolet loukkaantumisista sattuu suojatiellä.

”Ilman sinua suojatie on vain asfalttia ja maalia, jonka yli ajetaan ja kävellään. Sinä teet suojatien omilla päätöksilläsi”, Liikenneturvan, poliisin ja auto- ja kuljetusalan järjestöjen yhteiskampanja muistuttaa.

Sixpackistä viisikoksi

Hallitus sai kun saikin rivejään repineen kehysriihen päätökseen. Vasemmistoliiton lähtö oli odotettu. Sixpackistä tuli viisikko.

Talouden sopeutus on välttämätöntä, ja Perussuomalaiset pitävät päätetyn sopeuttamistarpeen suuruusluokkaa oikeansuuntaisena. Painotuksissa sen sijaan olisi ollut rutkasti parantamisen varaa.

Hallituksen ratkaisut osuvat kipeimmin jo ennestään heikommassa asemassa oleviin suomalaisiin. Leikkausten kohdistaminen lapsiperheisiin, pienituloisiin ja työttömiin ei ole kohtuullista. Erityisen kohtuuttomalta tuntuu päätös leikata lapsilisiä.

Tämänpäiväisessä eduskuntaryhmämme kannanotossa todetaan, että hallitus ei päätöksillään harjoita sellaista sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, jota Perussuomalaiset kannattavat.

Kritisoimme myös autoilun kustannusten kasvattamista. Tästä kärsivät erityisesti haja-asutusalueiden asukkaat, joille oma auto on välttämättömyys. Polttoaineveron korotus, työmatkavähennysoikeuden kiristys ja autoveron korotus nostavat suoraan työssäkäynnin kustannuksia.

Jotain kehuttavaakin kehysriihipäätöksistä toki löytyy. On hyvä, ettei arvonlisäveroa korotettu, eikä puolustusmenoja leikattu. Kehitysapuun kohdistuvat leikkaukset ovat perusteltuja – nipistää olisi tosin voinut enemmänkin.

Lapsilisien leikkaamisen sijaan olisi voitu luopua esimerkiksi oppivelvollisuusiän nostamisesta. Kuntaliitosten yhteyteen säädetty viiden vuoden irtisanomissuoja johtavien virkamiesten osalta olisi joutanut tulla puretuksi.

Olisimme lisäksi toivoneet hallituksen tarttuvan Perussuomalaisten esittämiin merkittäviin uudistuksiin, kuten energiatuotannon kotimaisuusasteen nostamiseen ja pk-yritysten työllistämisedellytysten parantamiseen.

Konkretiaa työurien pidentämiseen

Eduskunnassa oli eilen lähetekeskustelussa hallituksen esitys, jossa ehdotetaan taksinkuljettajan nykyisen 70 vuoden yläikärajan poistamista. Esitys on tervetullut pieni mutta konkreettinen ja valtiolle kustannusneutraali toimi työurien pidentämiseksi.

On järkevää, että henkilö, joka terveytensä puolesta voi turvallisesti jatkaa taksinkuljettajana, saa halutessaan harjoittaa ammattiaan myös 70 vuotta täytettyään. Tämä palvelee sekä yksilön että yhteiskunnan etua.

Toivoin puheenvuorossani, että lakiesitys käsitellään eduskunnassa mahdollisimman nopeasti. Se on tärkeää etenkin niiden taksiautoilijoiden kannalta, joiden 70-vuotispäivä lähestyy.

Kysyin myös liikenne- ja viestintäministeri Merja Kyllöseltä, voitaisiinko pian 70 vuotta täyttävien ajolupaa jatkaa erivapaudella nyt, kun lakimuutos joka tapauksessa on tulossa voimaan. Kävin myös henkilökohtaisesti varmistamassa, että kysymykseni tavoitti ministerin.

Invalidien autoilutuesta

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, miten invalidit aiotaan huomioida suunnittelussa kilometripohjaisessa tieverojärjestelmässä, jossa heidän nykyiset verohelpotuksensa katoaisivat auto- ja ajoneuvoveron poistumisen myötä.

Urpilainen korostaa vastauksessaan, että kilometripohjaiseen veroon siirtyminen ei ole vielä varmaa. Sen sijaan vireillä on jo pitkään ollut invalidien liikkumisen tuen siirto autoveronpalautuksesta suoran tuen piiriin. Sosiaali- ja terveysministeriössä tehdään asiaan liittyvää selvitystyötä vuosien 2014–2015 aikana.

Tievero ja invalidien autot

Liikenne- ja viestintäministeriön asettama Jorma Ollilan johtama työryhmä ehdottaa, että Suomessa otettaisiin käyttöön kilometriperusteinen tievero. Sillä korvattaisiin nykyiset auto- ja ajoneuvoverot. Ollilan työryhmän esitys ei ole kannatettava monestakin syystä.

Esitykseen sisältyy myös ongelma, joka liittyy invalidien autoilun tukemiseen. Invalidien itsenäinen liikkuminen on monesti yksinomaan henkilöauton varassa. Julkisen liikenteen verkosto on monin paikoin heikko, ja sen esteettömyydessä on puutteita. Tällä hetkellä invalidien liikkumista tuetaan myöntämällä heille palautusta tai huojennusta auto- ja ajoneuvoveroista.

Nykyisten auto- ja ajoneuvoverojen poistuminen veisi mennessään invalidien autoilun tukemiseen suunnatut helpotukset. Toistaiseksi ei ole käynyt ilmi, aiottaisiinko mahdollisessa uudessa kilometripohjaisessa tieverojärjestelmässä jollakin keinolla helpottaa autoilevien invalidien verotaakkaa.

Siksi jätin hallituksen vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, jossa tiedustelen, miten invalidit aiotaan huomioida suunnitellussa tieverojärjestelmässä, jossa heidän nykyiset verohelpotuksensa katoaisivat.