Aihearkisto: maahanmuuttopolitiikka

Hallituksen turvapaikkapoliittinen ohjelma

Hallitus on julkistanut laajan turvapaikkapoliittisen ohjelman, johon kuuluu 80 eri toimenpidettä. Lyhyen aikavälin tavoitteena on katkaista turvapaikanhakijoiden hallitsematon virta maahan, saada kustannukset hallintaan ja kotouttaa tehokkaasti turvapaikan saaneet.

Ohjelmassa näkyy Perussuomalaisten sormenjälki. Turvapaikanhakijat halutaan mm. ohjata töihin joko vastaanottokeskuksissa tai niiden sijaintikunnissa. Vastaanottokeskuksia lakkautetaan ja pääkaupunkiseudulle suunnitellaan kahta kotimaahansa palaavien palautuskeskusta. Myönteinenkään turvapaikkapäätös ei ole vastedes pysyvä; lähtömaiden turvallisuustilannetta arvioidaan tästä lähtien kaksi kertaa vuodessa, ja jos tilanne on kohentunut, määräaikainen oleskelulupa otetaan uudelleen käsittelyyn. Hallitus jatkaa edelleen selvitystä siitä, että myönteisen oleskeluluvan saaneet turvapaikanhakijat eivät kuuluisi asumisperusteisen sosiaaliturvan piiriin.

Toimenpideohjelman pitemmän aikavälin tavoitteita ovat lähtömaiden parantunut turvallisuustilanne ja kantokyky, EU-ulkorajavalvonnan toimivuus, EU-alueen turvapaikanhakijavirtojen hallinta ja jäsenmaiden yhtenevät turvapaikkakäytänteet, Suomen tehokkaat turvapaikka- ja palautusprosessit, kasvaneeseen turvapaikanhakijamäärään mitoitettu kustannustehokas ja joustava vastaanottokapasiteetti sekä tehokas kuntiin ohjaus- ja kotouttamisjärjestelmä.

Suomeen saapunee tänä vuonna noin 35 000 turvapaikanhakijaa. Heistä arviolta kaksi kolmannesta ei saa turvapaikkaa.

Hallituksen turvapaikkapoliittinen ohjelma on kokonaisuudessaan luettavissa valtioneuvoston sivuilla.

Täydennyspoliisi otettava käyttöön

Täydennyspoliisijärjestelmä perustettiin vuonna 1995 poliisilain uudistamisen yhteydessä. Sitä ei kuitenkaan ole kyetty kehittämään toimivaksi ja poliisin toimintaa poikkeusoloissa tukevaksi järjestelmäksi. Asiaa on käsitelty viimeksi sisäministeriön asettamassa täydennyspoliisityöryhmässä, joka jätti loppuraporttinsa helmikuussa 2015. Raportin analyysi on karu: täydennyspoliisijärjestelmä on olemassa teoriassa, mutta ei käytännössä.

Täydennyspoliisille nähdään selkeä tarve normaalioloista poikkeavissa häiriötilanteissa. Tällaisena tilanteena on mainittu poliisilain perusteluissa mm. Suomeen suuntautuvat poikkeuksellisen suuret pakolaisvirrat, jotka edellyttäisivät erillisten järjestelykeskusten perustamista. Näiden keskusten toiminnan turvaamiseen voitaisiin käyttää täydennyspoliisia. Lisäksi täydennyspoliisia on kaavailtu niihin puolustusvoimien rauhan aikana antamiin virka-aputehtäviin, joihin puolustusvoimat eivät kykene yhteiskunnallisissa häiriötilanteissa omien tehtäviensä ohella.

Viime hallituskaudella toiminut työryhmä päätyi suosittamaan täydennyspoliisijärjestelmän jatkamista. Sen mukaan poliisi tarvitsee oman reservinsä, jota ei voida yhtäkkiä synnyttää. Järjestelmään on kuitenkin tehtävä muutoksia, ettei tosiasiallinen valmius jää paikallistason varaan. Työryhmän mielestä täydennyspoliisin on oltava käytettävissä myös tietyissä tehtävissä normaalioloissa.

Työryhmä suositteli, että jatkossa rekrytoinnin olisi kohdistuttava aktiivisiin reserviläisiin. Puolustusministerinä kannatan tätä ajatusta. Puolustusvoimien reservissä on merkittävä joukko sotilaspoliisikoulutuksen saaneita reserviläisiä, jotka ovat kokonaismaanpuolustuksen kannalta erinomainen joukko täydennyspoliisin tehtäviin. Heidän kouluttamisensa täydennyspoliisiksi olisi yhteiskunnan resurssien kannalta kustannustehokkainta.

Täydennyspoliiseiksi valikoituvat reserviläiset tulee valita viranomaisyhteistyönä puolustusvoimien ja poliisin kesken. Näin varmistetaan kummankin organisaation kannalta paras mahdollinen tulos. Täydennyspoliisien vuosittainen täydennyskoulutus voidaan keskittää Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle ja se voidaan lukea hyväksi korvaavina kertausharjoituspäivinä.

Poliisiasiat kuuluvat luonnollisesti sisäministeriön vastuulle, mutta haluan puolustusministerinä tarjota auttavan käden sisäisen turvallisuuden sektorille. Poliisi tarvitsee oman reservinsä yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja tässä meillä puolustushallinnossa on mahdollisuus auttaa.

Aiheesta kirjoittivat mm. Yle, Turun Sanomat ja Aamulehti.

 

EU-maiden vastaanottokyky koetteilla

EU-alueelle Balkanin ja Välimeren reittien kautta saapuneita pyrkijöitä oli viime lokakuussa yli 366 000 henkeä. Hiipumisen merkkejä vaellukselle ei näy.

Suomeen saapuu viikoittain noin 2 000 henkeä. Se on viidenneksi eniten EU:ssa ja se on suhteessa samaa luokkaa kuin Saksaan on saapunut. Samanaikaisesti kuusi EU-maata, mukaan lukien Suomi, on ilmoittanut, että majoituskapasiteettia ei enää ole. Palautuspäätöksistä saadaan EU:n tilastojen mukaan toimeenpantua vain viidennes.

Harvat maat ovat – poliittisista korrektiussyistä – tehneet mielipidemittauksia maahanmuuttoon liittyen, mutta esimerkiksi tsekeistä lähes 70 % ja briteistä 76 % vastustaa enempien turvapaikanhakijoiden vastaanottamista.

Useiden EU-maiden – kuten Suomen – vastaanottokyky on laskenut jo lähes olemattomiin ja toisaalta toisissa ei maahanmuuttovirta juurikaan näy.

Suomella on täydet perusteet ilmoittaa, että vastaanottokykymme kyllästymispiste on nyt saavutettu eikä maamme voi enää vastaanottaa uusia tulijoita. Ilmoitus kannattaa tehdä nyt rauhallisissa oloissa ennen kuin esimerkiksi poliisitietoja vastaanottokeskusten tapahtumista alkaa vuotaa enemmänkin julkisuuteen (viittaan erityisesti tänään julki tulleeseen, surulliseen Kempeleen tapaukseen) tai että kantasuomalaiset muusta syystä saavat tarpeekseen – sosiaalisessa mediassa alkaa jo näyttää siltä.

Afganistanissa 40 sotilaalla

Suomi jatkaa ensi vuonna osallistumistaan Afganistanin Resolute Support -operaatioon nykyisillä joukoilla eli 40 sotilaalla. Asia oli eilen esillä Berliinissä pidetyssä kokouksessa, jota emännöi Saksan puolustusministeri Ursula von der Leyen (kuvassa eturivissä keskellä).

Ministers_of_Defence_Meeting_1

Suomi on osallistunut kriisinhallintaan Afganistanissa vuodesta 2002 alkaen. Enimmillään maassa (aiemmassa ISAF-operaatiossa) palveli 195 suomalaista sotilasta. Suomen pääjoukko on toiminut Afganistanin pohjoisosassa Mazar-e-Sharifissa.

Suomi on tämän vuoden aikana vähentänyt osallisuuttaan 80 sotilaasta 40:een. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että tämän vuoden lopussa vahvuutta olisi supistettu enemmänkin.  Turvallisuustilanne Afganistanissa ei kuitenkaan ole kehittynyt toivotulla tavalla.

Talibanit ovat saavuttaneet menestystä muun muassa viime syyskuussa valtaamalla väliaikaisesti Kunduzin kaupungin. Afganistanin armeijalla on ongelmia eritoten johtajuudessa. Joukkojen vaihtuvuus on edelleen suurta. Suomen koulutusapua tarvitaan.

Tilanne Afganistanissa on syytä saada paremmalle tolalle myös turvapaikanhakijakysymyksen takia. Maan ajautuminen sekasortoon kiihdyttäisi Eurooppaan lähtijöiden määrää entisestään ja vaikeuttaisi aiheettoman turvapaikkahakemuksen jättäneiden palauttamista.

Aiheesta lisää Ylen, Helsingin Sanomien ja MTV:n Huomenta Suomen haastatteluissa.

Pakolaiskriisi vaikuttaa turvallisuustilanteeseemme

Olin Ra­dio Hel­sin­gin Ta­sa­val­lan haas­tat­te­lus­sa keskustelemassa mm. pa­ko­lais­ti­lanteesta ja si­itä, vai­kut­ta­vat­ko Eu­roo­pas­sa liik­ku­vat tur­va­pai­kan­ha­ki­ja­mas­sat Suo­men tur­val­li­suus­ti­lan­tee­seen.

Näkemykseni mu­kaan vai­kut­ta­vat, ja totesin aiheesta mm. seuraavaa:

”Jo nyt on käy­nyt il­mi si­säi­sen tur­val­li­suu­den kan­nal­ta joi­ta­kin on­gel­mal­li­sia piir­tei­tä, jot­ka liit­tyvät tä­hän maa­han­muut­toon. On viit­tei­tä tai oi­keas­taan tie­toa­kin sii­tä, et­tä maa­han on saa­pu­nut hen­ki­löi­tä, joil­la on yh­teyk­siä ter­ro­ris­ti­seen toi­min­taan, muun muas­sa ISIS-jär­jes­töön”.

Koko oh­jel­ma on kuunneltavissa pod­cas­ti­na täältä.

Pallo on Ahvenanmaalla

Eurooppaan kohdistuu ainutlaatuinen maahanmuuttovirta. Edellisen kerran Euroopan mantereella oli ehkä nykyiseen verrattavissa oleva kansainvaellus 400-luvulla.

Valtavirroista yleensä syrjässä olleeseen Suomeen on saapunut jo kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia erityisesti Lähi-idästä ja Afrikasta eivätkä määrät osoita todellisia vähenemisen merkkejä. Päinvastoin.

Schengen-rajamekanismi ei toimi kuten pitäisi, EU:n konsensus rakoilee ja valtioiden suvereniteetit ovat koetuksella. Dublinin sopimusta ei noudateta vaan kukin valtio pyrkii tulkitsemaan sitä omien intressiensä mukaisesti.

Parhaillaan EU:ssa pyritään Dublin-asetuksen muuttamiseen siten, että luotaisiin pysyvä mekanismi kansalaisten siirtämisestä jäsenvaltiosta toiseen. Päätösvalta siirroista olisi komissiolla sellaisissa tilanteissa, joissa hallitsematon maahanmuutto aiheuttaa jäsenmaalle ylitsepääsemättömiä paineita.

Vastaanottavan valtion kyky ottaa vastaan turvapaikanhakijoita arvioidaan laskukaavalla, jonka painoarvot ovat seuraavia: 40 % väestö, 40 % bruttokansantuote, 10 % turvapaikanhakijoiden määrä viimeiseltä viideltä vuodelta ja 10 % työttömyysaste.

Vaikka teoriassa sisäisiä siirtoja voi vuoden ajaksi välttää maksamalla EU:lle rahoitusapua kaksi promillea bruttokansantuotteesta, on kieltäytyminen vastaanottamasta tulijoita mahdollista käytännössä vain kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vaarantuessa.

EU:n tavoitteena on myös 120 000 turvapaikanhakijan siirto Italiasta ja Kreikasta seuraavien kahden vuoden aikana. Suomen ensivaiheen osuus olisi lähes 1 300 maahantulijaa.

Mediassa on uutisoitu, että hallitus valmistelisi asetusta, jonka perusteella kunnat voitaisiin tarvittaessa pakottaa ottamaan vastaan turvapaikanhakijoita. Mistään pakkopykälästä ei kuitenkaan ole hallituksessa sovittu. Kyseessä on uutisankka. Jotkut virkamiehet ovat valmistelutyössään lähteneet asiassa laukalle.

Tällainen toimenpide ei kuulu hallituksen maahanmuuttopoliittisiin toimenpiteisiin ja työkaluihin eikä sellaista panna myöskään käytäntöön – kiitos Perussuomalaisten.

Vapaaehtoisesti ovat kuitenkin monet kunnat kantaneet kortensa kekoon.

Suomessa ainoa maakunta, jossa tällä hetkellä ei ole vastaanottokeskusta tai hätämajoitusyksikköä, on Ahvenanmaa. Se täyttää hyvin kriteerit alueelle, jolla on maamme oloissa varsin suuri vastaanottokyky: taloudellisesti hyvin toimeentuleva maakunta, jonka turvapaikanhakijoiden määrä on ollut viime vuodet minimalistinen ja jonka työttömyysastekin on hallinnassa.

Ahvenanmaalla on kokemusta myös siitä, miten vähemmistöjen oikeuksia ajetaan menestyksekkäästi.

Nyt olisi ahvenanmaalaisilla ainutlaatuinen tilaisuus osoittaa, että he kykenevät olemaan myös muiden Suomessa oleskelevien vähemmistöjen asialla kuin ahvenanmaalaisen ruotsinkielisen vähemmistön. Koska maakunnalla on itsehallinto, on pallo nyt Ahvenanmaalla.