Aihearkisto: maahanmuuttopolitiikka

Miten Suomi nousuun?

Työ, talous ja turvallisuus – siinä eduskuntavaalien 2015 pääteemat. Koska turvallisuusasioita olen blogissani pohtinut ehkä jo liikaakin, on aika valottaa Perussuomalaisten talouspoliittisia linjauksia pähkinänkuoressa.

Miten Suomi saadaan nousuun? Se tapahtuu varmistamalla vientisektorimme kilpailukyky. On esimerkiksi laskettava energiaveroja ja alennettava lupabyrokratiaa sekä muuta hallinnollista taakkaa. Palkkamalttiakin tarvitaan. Yleissitovuus on hyvä, mutta työpaikoille tarvitaan lisää paikallista sopimista. Koska fakta on, että pk-yrittäjät työllistävät, on arvonlisäveron alarajaa nostettava. On otettava käyttöön Viron mallinen verotus työllistäville kasvuyrityksille. Voimme myös uudistaa konkurssilainsäädäntöämme.

Miten velkaantuminen taitetaan? Se tapahtuu julkista sektoria tehostamalla. Sote-uudistus tarvitaan, ja palveluita voidaan sähköistää. Hyvinvointivaltiomme tulevaisuuden turvaamiseksi on välttämätöntä leikata, mutta se on mieluiten tehtävä niin sanotuista maailmanparannusmenoista: sellaisista kuin kehitysavusta, maahanmuuton kustannuksista ja EU-jäsenmaksuista. Leikata voidaan myös valtionhallinnon IT-kuluista, tehottomista yritystuista ja tuulivoiman syöttötariffeista eli takuuhinnoista.

Mitä muuta? Perussuomalaiset kannattaa autoveron poistoa, energiaverojen laskua ja tuloveron laskemista siten, että tonnin kuussa voi ansaita verovapaasti. Suursäätiöt haluamme verolle. Energiapolitiikassa on syytä satsata enemmän omavaraisuuttamme ja huoltovarmuuttamme kohentaviin energialähteisiin, kuten turpeeseen ja puuhakkeeseen. Turhaa sääntelyä on purettava; aloitetaan se surullisenkuuluisasta haja-asutusalueiden jätevesiasetuksesta!

Lopuksi on vielä todettava, että kun Suomen kaltaisessa monipuoluedemokratiassa vaalit ja hallitusneuvottelut on käyty, ei minkään puolueen ohjelmat toteudu hallitusohjelmassa sellaisenaan. Asioista on pystyttävä sopimaan yhdessä. Uskon, että säästöjen aikaansaaminen kasvua tukahduttamatta on mahdollista. Perussuomalaiset on osaltaan valmis vastuuseen, jotta isänmaa saadaan nousuun.

Terroristeilta pois Suomen kansalaisuus?

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla käytiin keskustelua henkilöistä, jotka ovat lähteneet Suomesta Syyriaan ja Irakiin terroristijärjestö Isiksen hallitsemille alueille taistelemaan.

Kansanedustaja Pertti Salolainen (kok) mainitsi kysymyksessään, että tiettävästi värväys Suomessa jatkuu edelleen ja tiedusteli, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta tällainen toiminta saadaan vihelletyksi poikki.

Sisäministeri Päivi Räsänen totesi, että eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys, jolla kielletään terrorismiin kouluttautuminen. Lähiaikoina eduskunnalle on tarkoitus tuoda myös esitys, jossa poliisi saa oikeuden matkustajarekistereihin esimerkiksi ilma- ja meriliikenteessä. Se parantaa edellytyksiä seurata ilmiötä.

Lisäksi ministeri Räsänen kertoi, että hän on käynnistänyt selvityksen muista mahdollisista keinoista, joilla pystyttäisiin puuttumaan taistelualueille matkustamiseen.

Pääsin esittämään aiheesta jatkokysymyksen, jossa kysyin, voisiko ministerin mainitsemiin muihin keinoihin sisältyä jopa kansalaisuuden pois ottaminen terroristeilta. Kysymys ja ministerin vastaus alla.

Jussi Niinistö/ps: Edustaja Salolainen nosti todellakin tärkeän ja ajankohtaisen kysymyksen esille. Nelisenkymmentä uskonsoturia on lähtenyt Suomesta Syyrian kriisialueille. On hyvä, että terrorismiin kouluttautuminen estetään, kuten ministeri Räsänen kertoi, ja niin edelleen. Mutta mitä nämä ministerin esittämät muut mahdolliset toimet ovat? Eikö olisi nyt mielekästä pohtia jopa Suomen kansalaisuuden pois ottamista näiltä uskonsotureilta tai sitten kaksoiskansalaisuuden laittamista uudelleen harkintaan?

Sisäministeri Päivi Räsänen: Muutamassa Euroopan maassa, muun muassa Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Norjassa, on käyty keskustelua juuri tämän tyyppisistä toimenpiteistä ja ollaan myös mahdollisesti valmistelemassa aloitteita niistä, ja olen käynnistänyt myös sen selvityksen sisäministeriössä, mitä muita tällaisia toimenpiteitä voisi olla.

Suomi on sitoutunut niihin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa lähdetään siitä, että ketään ei voi jättää ilman kansalaisuutta, ja meillä ei ole tällä hetkellä rekisteriä siitä, ketkä ovat kaksoiskansalaisia. Sen tiedämme, ketkä ovat Suomen kansalaisia, mutta henkilöllä voi olla useampiakin kansalaisuuksia, joista Suomen viranomaiset eivät edes tiedä. Nämä ovat monimutkaisia kysymyksiä, mutta niitä on tarkoitus nyt selvittää ja katsoa, mitä mahdollisuuksia ja mitä tarpeita meillä olisi mahdollisesti yrittää puuttua tähän ongelmaan.

Kustannustehokas yleinen asevelvollisuus

Yleisen asevelvollisuuden hyväksyminen ei ole enää nuoremmille ikäpolville itsestäänselvyys. Asevelvollisuutta kyseenalaistetaan enenevässä määrin. Yksi esimerkki tästä ilmiöstä on kansalaisaloite asevelvollisuuden lakkauttamiseksi. Asevelvollisuuden vastustajat haluavat romuttaa puolustuksemme uskottavuuden ilman todellista vaihtoehtoa tilalle.

Yleinen asevelvollisuus on kustannustehokas ratkaisu. Se vie arviolta vain 15 prosenttia eli noin 330 miljoonaa euroa koko puolustusbudjetista. Kansantaloudellisesti on toki jonkinmoinen rasite, että nuoret miehet ovat armeija-ajan poissa työmarkkinoilta. Toisaalta varusmiespalveluksesta saadut opit hyödyttävät työelämää: esimiehen kanssa toimiminen, asetettujen tavoitteiden saavuttaminen ja sovittujen aikataulujen noudattaminen ovat taitoja, joita jokaisessa työpaikassa arvostetaan.

Asevelvollisuudesta luopuminen pirstaloisi kansakuntamme sosiaalisesti yhä pienempiin, toisilleen vieraisiin osasiin. Se heikentäisi yhteiskuntamme muutoinkin uhattua yhteisöllisyyttä. Asevelvollisuudesta luopuminen olisi vahingollista myös maahanmuuttajien kannalta, sillä varusmiespalvelus on parasta kotouttamista.

Ote puheesta Uudenmaan maanpuolustusjuhlassa Hyvinkäällä 6.10.2013.

Puolustusta ja maahanmuuttoa mediassa

Helsingin Sanomat teki lauantaina jutun suomalaisten maahanmuuttoasenteiden koventumisesta. Jutun ohessa minulta ja kansanedustaja Anni Sinnemäeltä (vihr) kysyttiin, pitäisikö Suomeen ottaa lisää maahanmuuttajia. Totesin, että humanitaarista maahanmuuttoa on syytä rajoittaa. Työperäistä maahanmuuttoa sen sijaan tarvitaan.

Tänä aamuna olin yhdessä kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr) kanssa vieraana Roman Schatzin radiokeskusteluohjelmassa Maamme-kirja. Puhuimme Suomen puolustamisesta – muun muassa siitä, millä motivaatiolla, porukalla ja koulutuksella Suomea puolustetaan, ketä vastaan ja yksin vai liittoutuneena.

Kokemuksia kotouttamistoimista vaihdetaan

Työministeri Lauri Ihalainen on vastannut ghettoutumista koskevaan kirjalliseen kysymykseeni.

Kysyin, aikooko hallitus ottaa oppia Ruotsissa tehdyistä maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan virheistä ja miten hallitus aikoo ehkäistä Suomen lähiöiden gettoutumiskehitystä. Ihalainen vastasi, että kielitaito ja työ ovat keskeiset väylät kotoutumiselle. Olen samaa mieltä.

Ministeri kertoo myös, että hallitus seuraa tiivisti Ruotsin maahanmuutto- ja kotouttamispoliittisia ratkaisuja. Kokemuksia kotouttamistoimista vaihdetaan kuulemma ministeritasolla. Sillä lailla.

Tänään olikin eduskunnassa kevätkauden viimeinen istunto. Kohti kesälaitumia, ensin kuitenkin viikonloppuna Joensuun puoluekokoukseen!

Liirumlaarumia karkottamisista

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, jossa tiedustelin, miten hallitus aikoo edistää vakaviin rikoksiin syyllistyneiden ulkomaalaisten maastakarkottamisia niihin maihin, joihin karkottaminen on tällä hetkellä erityisen hankalaa. Ongelmia on ollut etenkin Vietnamin, Somalian ja Irakin kanssa.

Räsänen toisti jo aiemmin kuullun liirumlaaruminsa siitä, että ”hallitus toimii maastakarkottamisten toteuttamisen edistämiseksi monitahoisesti ja -tasoisesti” ja on aktiivinen sekä EU-tasolla että kansallisesti.

Räsänen kertoo tavanneensa Somalian ulkoministerin, joka korosti maan turvallisuustilanteen parantamisen tärkeyttä. Räsänen on toiveikas, että Somaliaan palauttamisiin liittyvät esteet vähitellen poistuvat. Vietnaminkin kanssa on käyty lähinnä kehitysyhteistyöhön liittyviä neuvotteluja, joissa on nostettu esiin maahantuloasioita.

Tiedustelin kysymyksessäni myös, onko hallitus tietoinen siitä, että käyttäytymällä lentokentällä aggressiivisesti karkotettava voi pysäyttää karkotuksen. Räsänen toteaa, että poliisilla on karkotustilanteessa oikeus käyttää laissa määriteltyjä voimakeinoja, jotta karkotettava ei ole vaaraksi. Lentokoneessa ylintä käskyvaltaa käyttää kuitenkin kapteeni, joka voi harkintansa perusteella estää aggressiivisen henkilön pääsyn koneeseen.

Ministerin vastauksen kokonaisuudessaan voit lukea täältä.