Aihearkisto: maahanmuuttopolitiikka

Väärin sammutettu!

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä otti viime viikolla kantaa syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan. Sellaista oli meiltä odotettu, ja kansalaiset ottivat sen saapuneen palautteen perusteella hyvin vastaan. Muiden puolueiden sekä ”etelän median” vastaus oli niin ikään odotettu: väärin sammutettu!

Yhtä mieltä ollaan siitä, että ketään ei saa syrjiä etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen, aatteellisen, kielellisen tai poliittiseen ryhmään kuulumisen takia. Näin kuuluukin olla. Perussuomalaisia höykytetään kuitenkin sen takia, että vastustamme tämän – voiko sanoa – perinteisen syrjinnän lisäksi myös tiettyä ns. positiivista syrjintää, joista tunnetuimpana esimerkkinä ovat korkeakoulujärjestelmämme ilmeisen ylimitoitetut aloituspaikkakiintiöt ruotsinkielisille.

Tämänkaltainen syrjintä on joidenkin mielestä tietenkin täysin hyväksyttävää, sillä kohdistuuhan se suomenkieliseen enemmistöön. Perussuomalaisten mielestä kielikiintiöt kuitenkin loukkaavat kansalaisten perustuslaissa todettua yhdenvertaisuutta: ei ole oikein eikä yhteiskunnallisen ilmapiirin kannalta tervettä, että ruotsinkielinen suomalainen nuori saa opiskelupaikan helpommin kuin suomenkielinen.

Kaikkeen syrjintään on syytä suhtautua yhtäläisellä vakavuudella, edustivat uhrit sitten vähemmistöä tai enemmistöä. Kuten julkilausumassamme todettiin: ”Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.”

Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen korkeakouluopetukseen on varattu paikkoja, on vaikea saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on kuluvana vuonna varattu 6–8 prosenttia aloituspaikoista. Kun ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on 5,2 prosenttia, vaikuttaa siltä että heille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden.

Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissain yliopistoissa päässeet opiskelemaan esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Asian selvitystyön käynnistämiseksi olen ensimmäisenä valtiopäivätoimenani jättänyt hallitukselle vastattavaksi kirjallisen kysymyksen, joka koskee ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Onko huomattava kielellinen epäsuhta todellinen ja jos on, mitä hallitus aikoo tehdä asialle? Tämäkin on syrjinnän vastaista työtä ja kansalaisten yhdenvertaisuuden edistämistä.

Syrjintää, rasismia ja väkivaltaa vastaan

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti tänään ryhmäkokoustaan ja sekös kiinnosti mediaa tapaus Teuvo Hakkaraisen takia. Toimittajat päivystivät kolme tuntia oven takana. He suorastaan hyökkäsivät kokoustilaan, kun ovet avattiin. Otin huvikseni kännykkäkameralla oheisen tilannekuvan.

 

Ryhmä antoi Hakkaraiselle huomautuksen. Sen lisäksi päätimme ottaa aloitteen omiin käsiimme ja annoimme seuraavan, yksimielisesti hyväksytyn julkilausuman:

SYRJINTÄÄ, RASISMIA JA VÄKIVALTAA VASTAAN

Pääkaupunkiseudun linja-autonkuljettajiin kohdistuneiden väkivallantekojen ja muiden viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä Perussuomalaisten kansanedustajilta on pääkirjoituksissa ja poliittisissa puheenvuoroissa vaadittu rasismin ja syrjinnän tuomitsemista ja siitä irtisanoutumista.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tuomitsee kaikkinaisen rasismin ja syrjinnän ja sanoutuu siitä irti.

Tuomitsemme mihin tahansa etniseen, uskonnolliseen, kulttuuriseen, aatteelliseen, kielelliseen tai poliittiseen ryhmään kohdistuvan yleistävän tai valheellisen mustamaalauksen ja demonisoinnin riippumatta siitä, edustaako ryhmä enemmistöä vai vähemmistöä.

Tuomitsemme yhtäläisesti kaikki hyökkäykset ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan riippumatta siitä, mitä etnistä tai muuta ryhmää uhri ja tekijä edustavat, ja riippumatta siitä, onko teon takana rasistisia motiiveja, muita motiiveja, vai ei lainkaan motiivia.

Tuomitsemme kaiken etniseen taustaan, kieleen, kulttuuriin, uskontoon tai vastaavaan seikkaan perustuvan syrjinnän tai suosimisen työmarkkinoilla, koulutuksessa ja muissa yhteyksissä.

Vaadimme, että poliittiset ja yhteiskunnalliset vaikuttajat ja keskustelijat suhtautuvat yhtäläisellä vakavuudella kaikkeen syrjintään ja kaikkiin väkivallantekoihin, edustivat uhrit sitten enemmistöä tai jotakin vähemmistöä. Kaikkinainen epäsymmetrisyys eri ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohtaamien vääryyksien uutisoinnissa ja arvottamisessa lähettää vahvan viestin siitä, että ihmisen arvo riippuu hänen taustastaan.

Katsomme yksiselitteisesti, että julkisen vallan on kohdeltava jokaista ihmistä yksilönä, ei etnisen, kulttuurisen tai muun vastaavan ryhmän edustajana. Ketään ei pidä missään tilanteessa rangaista tai palkita taustansa vuoksi.

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä katsoo tällä kaikkinaisen rasismin, syrjinnän ja väkivallan tuomitsevalla julistuksellaan vastanneensa niihin vaatimuksiin, joita sille on median ja poliittisten ryhmien taholta esitetty. Samalla kutsumme muut eduskuntaryhmät liittymään ja sitoutumaan tähän julistukseen sekä rankaisemaan niitä jäseniään, jotka sanoin tai teoin loukkaavat tässä julistuksessa esitettyjä periaatteita.

Eduskunnassa 25.5.2011

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä

Tilannekuva tiedotustilaisuudesta salin toiselta puolelta: Jussi Halla-aho selostaa julkilausumaa, ja yksi kuvaajista kääntyy ottamaan kuvan minusta.

Maahanmuuttajilla ei syytä pelkoon

Nelosen uutiset teki tänään jutun siitä mitä tapahtuu maahanmuuttajille, kun Perussuomalaiset ovat saaneet vaalivoittonsa. Uutinen löytyy tästä hyperlinkistä.

Minuakin haastateltiin. Totesin lyhyessä kommentissani poliitikkojen perinteisistä perinteisimmässä haastatteluympäristössä eduskunnan valtiosalissa, että maahanmuuttajilla ei ole syytä pelkoon. Perussuomalaisten linja on rehellinen ja oikeudenmukainen. Haluamme yksinkertaisesti parempaa maahanmuuttopolitiikkaa.

Niille maahanmuuttajille, joilla ei ole puhtaat jauhot pussissa, totesin puolestani että asenteen tarkistus on paikallaan. Maassa maan tavalla: Suomen lakien ja säännösten mukaan on elettävä.

Olisin halunnut painottaa kotoutumisen merkitystä, mutta siihen ei ollut aikaa. Maahanmuuttajien suomen kielen opiskeluun on syytä panostaa enemmän. Ghettoutumiskehitys on pysäytettävä. Kansalaisuuden saaminen ei voi olla automaatio, vaan se olisi palkinto kotoutumisesta. No, ehkä tulee tilaisuus toistekin näistä asioista puhua.

Sen sijaan pääsin sanomaan, että Perussuomalaisten tavoitteena on kiristää perheenyhdistämiskäytäntöjä. Maan hallitus on valtaisan gallupnousumme johdosta taipunut tekemään niihin pieniä kiristyksiä, joista tosin melkoinen osa on lähinnä kosmeettisia. Hallituksen maahanmuuttopolitiikka on ollut sanalla sanoen löperöä, mikä johtuu pitkälti maahanmuuttoministeri Astrid Thorsista.

Nelosen haastattelun jälkeen minulla oli mahdollisuus jatkaa keskustelua aiheesta helsinkiläisen eduskuntavaaliehdokkaamme, komisario Tom Packalénin kanssa. Hänellä oli hyvin realistinen näkemys maahanmuuton ongelmiin, onhan hän työssään joutunut siihen perehtymään käytännön tasolla. Packalénin kotisivuihin kannattaa tutustua!

Kriisinhallinta ja terrorismi

Olin tänään eduskunnan kansalaisinfossa edustamassa Perussuomalaisia STETE ry:n (Suomen toimikunta Euroopan turvallisuuden edistämiseksi) vaalisarjan avausosassa, jonka aiheina olivat kriisinhallinta ja terrorismi.

Puolustustusministeriön, Ulkopoliittisen instituutin ja Suojelupoliisin asiantuntevien virkamiesalustusten jälkeen olivat vuorossa puolueiden lyhyet kommentit päivän epistolaan. Näin puhuin: osin vapaasti, mutta tämä oli runkona.

KRIISINHALLINTA JA TERRORISMI

Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä. Perussuomalaisten mielestä Suomen liittyminen EU:n taisteluosastoihin, jotka voivat toimia ilman YK:n valtuutusta, oli sen vuoksi alun alkaen virhe. Samaa voi sanoa NRF-joukoista.

Toinen asia on se, ettei EU:n taisteluosastoja ole käytetty kertaakaan niiden perustamisen jälkeen, joten uskomme puolustusministeri Jyri Häkämiehen tavoin niiden koko käyttöajatuksen tulevan lähitulevaisuudessa vakavaan uudelleenpohdintaan jo yksinomaan taloudellisista syistä.

Oman maan puolustaminen

Muutenkin lähtökohdiltaan sotilaallinen kriisinhallinta, kun on kyseessä aseellinen rauhaanpakottaminen, on Perussuomalaisten mielestä toimintaa, johon ei ole syytä liiemmin tuhlata Suomen kaltaisen pienen maan rajallisia resursseja.

Puolustusvoimien päätehtävä on oman maan puolustaminen. Kansainvälinen toiminta ei saa vaarantaa sitä. On otettava huomioon, että uudistuvilla puolustusvoimillamme on lähivuosina mittavia haasteita edessään.

Näin ollen Suomen tulee vetäytyä hallitusti pois Afganistanista. Terrorismia emme pelkää, mutta ISAF-operaatio on loputon suo. Perusongelma on se, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena Afganistanissa turvaamassa rauhaa, vaan – voinee sanoa – osapuolena sodassa tukemassa vieraan vallan maahan asettamaa hallitusta.

Talous on hyvä konsultti niin EU:n taisteluosastoihin kuin Afganistanin operaatioon osallistumista jatkossa pohdittaessa.

Rauhanrakentamisen suurvalta

Perinteinen, oman päätöksentekovallan piirissä ja YK-mandaatilla tapahtuva rauhanturvaaminen on asia erikseen: sinibarettitoimintaa Perussuomalaiset kannattavat. Libanonille näytämme periaatteessa vihreää valoa.

Uskomme, että Suomella on nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana edelleen merkittävä mahdollisuus edistää rauhaa ja olla jonkinmoinen ”rauhanturvaamisen suurvalta”, kuten taannoin tavattiin sanoa – tai ehkä paremminkin voidaan sanoa sama päivitetyssä, laaja-alaisemmassa muodossa: olla ”rauhanrakentamisen suurvalta”.

Suomella on perinteitä ja osaamista tarjottavanaan niin rauhanturvaamisessa, rauhanvälityksessä kuin rauhanrakentamisessakin.

Maahanmuutto ja terrorismi

Mitä terrorismiin tulee, on Perussuomalaisten mielestä syytä nostaa kissa pöydälle eli ottaa avoimesti maahanmuutto mukaan turvallisuuspoliittiselle agendalle.

Euroopassa on harjoitettu avoimien ovien politiikkaa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa on epäonnistuttu. Ääriliikkeiden on ollut helppo värvätä riveihinsä ihmisiä, jotka ovat saaneet jonkin eurooppalaisen maan kansalaisuuden.

On vain ajan kysymys, kuten tasavallan presidentti Tarja Halonen viime joulukuussa totesi Tukholmassa tapahtuneen pommi-iskun jälkeen, milloin vastaavaa tapahtuu myös Suomessa.

Virheistä otettava oppia

Onneksemme kuljemme maahanmuuttajien määrän eli sitä kautta yleistäen myös radikaali-islamistisen terrorismin uhkatason nousun suhteen jälkijunassa Euroopan kehityksestä. Meillä on mahdollisuus ottaa oppia virheistä, joita esimerkiksi Ruotsissa on maahanmuutossa tehty, mutta se vaatii meiltä tosiasioiden tunnustamista.

Suomi ei ole enää samanlainen lintukoto kuin ennen. Osaltaan se johtuu huonosti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. Sisäiseen turvallisuuteen on satsattava, ja siinä työssä ei esimerkiksi valtionhallinnon tuottavuusohjelma saa olla kantona kaskessa.

Maahanmuutto puhuttaa

Maahanmuutto on nousemassa yhdeksi merkittäväksi teemaksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Se on Perussuomalaisten johdonmukaisen ja pitkäjänteisen työn ansiota. Sen kannalla on Suomen kansan enemmistö. 

Perussuomalaisten järkilinjalle on viime aikoina ollut tulijoita. Useat puolueet ovat omineet maahanmuuttopoliittisia linjauksiamme, suorastaan nokitelleet niillä. Taustalla on tietenkin äänestäjien menettämisen pelko.

Kopioinnin aloitti SDP, joka puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen suulla viime maaliskuussa tunnetusti julisti: Maassa maan tavalla. Se oli suora lainaus Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta 2007. Urpilaisen ulostulo aiheutti melkoisen mediakohun.

Viime aikoina Perussuomalaisten linjoille on kuitenkin eniten yritellyt kokkaansa kääntää Kokoomus, jonka vahva vaikuttaja Ben Zyskowicz on mm. vaatinut jarrua perheiden yhdistämisille (Iltalehti 9.8.2010) ja arvostellut ns. mummolain valmistelun jatkamista (Helsingin Sanomat 11.8.2010).

Suomessa humanitäärisin perustein oleskeluluvan saaneitten perheenyhdistämismahdollisuuksia onkin syytä tiukentaa ja ripeästi. Nykylinja on täysin kestämätön.

Ohessa hieman tilastoja. Vuonna 2007 Suomeen saapui noin 1 500 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2008 heitä oli jo yli 4 000 ja viime vuonna liki 6 000. Kasvu oli hurjaa. Onneksi se on kuitenkin ollut kuluvana vuonna tasaantumaan päin – johtuuko se sitten Suomessa velloneesta maahanmuuttokeskustelusta ja sen seurauksena lainsäädäntöömme tehdyistä pienistä kiristyksistä vai mista, vaikea sanoa.

Joka tapauksessa maahanmuuttohallintomme ja yleensä yhteiskuntamme kestokyky tulee jatkossakin olemaan koetuksella, jos perheiden yhdistämiskäytäntöihin ei puututa. Maahanmuuttovirastossa on nimittäin parhaillaan käsittelyssä esimerkiksi noin 4 000 somalialaisen perheenyhdistämishakemusta. Vanhimmat vireille tulleet hakemukset ovat vuoden 2008 alusta.

Jos ja kun näitä puolletaan, tietää se seuraavaa: jokaista hyväksyttyä hakemusta kohden saamme noin 10-20 uutta somalia Suomeen. Kun somalien työttömyysaste on tällä hetkellä 55 prosentin luokkaa, on selvää että perheenyhdistämisten kautta saapuva suuri joukko uusia somaleita aiheuttaa kohtuutonta taakkaa Suomen muutenkin takkuisesti toimivalle kansantaloudelle puhumattakaan kotouttamis- ja muista ongelmista.

Siksi olenkin Zyskowiczin kanssa samaa mieltä siinä, että perheenyhdistäjältä tulee jatkossa vaatia, että hän pystyy omalla työllään elättämään tänne tulevan perheensä. Olen myös sitä mieltä, että Suomen ei pidä maksaa perheenjäsenten matkoja. Niin ei tee mikään muukaan maa maailmassa.

Terveessä kansanvaltaisessa järjestelmässä pitää voida käydä avointa ja asiallista keskustelua epäkohdista. On kyettävä tunnustamaan, että esimerkiksi perheenyhdistämiskäytännöissä olemme olleet sinisilmäisiä hölmöjä.

On hyvä, että niin moni vanhan puolueen edustaja on tunnustanut harjoitetun väärän maahanmuuttopolitiikan ja kääntänyt takkiaan. Viime kädessä on äänestäjän tehtävä päättää, kenen linja on uskottavin – myös vaalien jälkeen.