Aihearkisto: oikeuspolitiikka

Kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat

Yle jatkoi tänään uutisointiaan aiheesta kaksoiskansalaisuus ja Puolustusvoimat. Ilmassa on kysymyksiä. Yritän vastata yleisimpiin.

Koko jupakkahan alkoi, kun Yle julkaisi 31.1.2017 toimittaja Päivi Happosen laatiman uutisen. Siinä väitettiin seuraavaa:

1)      ”Jokaiselle Puolustusvoimiin töihin tulevalle tehdään turvallisuusselvitys. Jos siinä on käynyt ilmi henkilön Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus, häntä ei ole otettu töihin Puolustusvoimiin. Näin on toimittu jo jonkin aikaa.”

–          Väite ei pidä paikkansa, sillä kaksoiskansalaisuutta ei selvitetä turvallisuusselvityksessä. Siinä keskitytään muihin asioihin.

2)      ”Puolustusvoimat teki muutamia kuukausia sitten turvallisuusselvityksen henkilölle, jonka piti käyttää työssään Puolustusvoimien tietojärjestelmää, jossa on henkilökuntaa koskevia tietoja. Turvallisuusselvityksessä paljastui työntekijän Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisuus. Tämän jälkeen häntä ei päästetty työtehtävään, joka oli hänelle jo aiemmin suunniteltu.”

–          Väite on virheellinen, sillä turvallisuusselvityksessä ei selvitetä kaksoiskansalaisuutta, ja kaksoiskansalaisuus ei ole virankelpoisuutta rajoittava tekijä.

3)      ”Yksittäisten tapausten lisäksi Puolustusvoimissa on Ylen saamien tietojen mukaan alettu rajoittaa varusmiespalvelukseen tulevien Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisten toimintaa. Yle sai nähtäväksi Puolustusvoimien hiljattain antaman salaisen ohjeistuksen, jonka mukaan Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisuuden omaavien varusmiesten koulutusta muutetaan. Suomi–Venäjä-kaksoiskansalaisia ei enää kouluteta sellaisiin tehtäviin, joissa heillä on mahdollisuus päästä käsiksi turvallisuuden kannalta merkittävään tietoon.”

–          Uutisessa väitetään Puolustusvoimilla olevan jokin ”salainen ohjeistus”. Tällaista ohjeistusta ei ole, eikä sellaista voi olla. Jo väitettä, että Puolustusvoimissa olisi laittomia ohjeita, on vaikea käsittää.

Ylen ensimmäisessä uutisessa kaikki väitteet olivat siten virheellisiä. Syystä heräsi epäilys, josko Yle olisi joutunut informaatiovaikuttamisen uhriksi. Tai sitten Ylessä ei ole käsitystä siitä miten hierarkkinen organisaatio kuten Puolustusvoimat toimii. Annoin joka tapauksessa Ylelle kipakkaa palautetta, joka herätti herkkähipiäiset.

Niinpä Yle laittoi lisää vettä myllyyn julkaisemalla 1.2.2017 toimittaja Happosen ns. uutisanalyysin, jossa edelleen väitettiin hyvin painokkaasti ja useaan otteeseen Puolustusvoimissa olevan laittoman ohjeistuksen. Samoin siinä todettiin:

”Oliko se yllätys, että Puolustusvoimat ja puolustusministeri kiistivät Ylen uutisen. Odottiko joku, että ministeri lausuu tiedotusvälineille, että kyllä juu Puolustusvoimissa on jo jonkin aikaa rikottu kansalaisuuslakia. Jos Ylen uutinen olisi myönnetty, se vasta olisikin ollut uutinen.”

Tämä vahvistaa sitä Ylen salaliittoteorianäkökulmaa, joka kaksoiskansalaisuusuutisoinnissa on ollut kärkenä – eli väite, että Puolustusvoimissa olisi lainvastaisia normeja ja niiden olemassaolo kiistetään. Tähän nimenomaan viittasin todetessani useammallekin medialle, että Ylen on syytä lopettaa tällaisten valeuutisten levittäminen. Puolustusvoimat puolestaan teki oikaisuvaatimuksen, jonka Yle kuitenkin torppasi.

Sivuepisodi on, että Ylen virheellinen uutisointi levisi venäläisessä mediassa, jossa se mm. käännettiin Nato-ideologian vahvistamiseksi, ja ehtipä eräs surullisenkuuluisa dosentti kertomaan, että tässäpä taas yksi merkki Suomen valmistautumisesta sotaan.

Sitten Yle sai uutisvihjeen Kainuun prikaatin tapauksesta. Sen Puolustusvoimat korjasi. Kyseessä oli yksittäistapaus, joka perustui yksittäisen virkamiehen virheelliseen toimintaan. (Mainittakoon tapaukseen liittyvä Helsingin Sanomien epäilys.)

Kainuun tapauksen jälkeen Puolustusvoimissa tehdyssä selvityksessä löytyi toinenkin tapaus. Siinä on esitutkinta käynnistetty. Keskusrikospoliisi tutkii. Koska asia on esitutkinnan alainen, en voi kommentoida yksityiskohtia, mutta hyvin rajatusta varusmiesryhmästä on joka tapauksessa kyse.

Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan, jos hutkittavaa on. Pelkkien mediassa olleiden tietojen perusteella ketään ei hutkita. Sama koskee Ylen tämän päiväistä uutista.

Lopuksi on vielä todettava, että kaksoiskansalainen kelpaa Puolustusvoimille. Lain mukaan mennään. Puolustusvoimien palveluksessa on useita kaksoiskansalaisia. Mm. viime syksyn kadettikurssilta valmistui upseeriksi kaksi kaksoiskansalaista.

Maailma on kuitenkin muuttunut kaksoiskansalaisuuden hyväksyneen kansalaisuuslain voimaantulosta vuodesta 2003. Sen jälkeen esimerkiksi Venäjä on muuttanut omaa kansalaisuuslainsäädäntöään. Venäjä edellyttää omilta kansalaisiltaan täydellistä lojaliteettia. Tästä syystä Suomessa tietyissä tehtävissä palvelevat kaksoiskansalaiset voivat ajautua lojaliteettiongelmiin tai heihin voi kohdistua ulkopuolista vaikuttamista.

Lakia on siis tarkistettava, ja työ on jo käynnissä. Tätä vaatii kansallinen turvallisuus. Periaatteessa lainmuutos on hyvä asia myös virkamiehen itsensä kannalta siksi, ettei häntä aseteta sellaiseen asemaan tehtävissään, joissa voi tulla ilmeisiä intressiristiriitoja tai painostusalttiutta häneen itsensä tai hänen perheeseensä nähden.

Puolustushallinnon henkilöstö joutuu tehtävissään laajasti käsittelemään salassa pidettävää tietoa. Koko puolustushallinnon henkilöstö on sijoitettu poikkeusolojen edellyttämiin tehtäviin.

Hallinnonalan henkilöstöltä edellytetään edellä mainituista syistä johtuen ehdotonta lojaaliutta Suomen valtiota kohtaan. Kaksoiskansalaisuuden poissulkemiselle erityisesti puolustushallinnon sotilasvirkoihin on siis olemassa erityisen painavat perusteet. Erivapauksille on kuitenkin tarkoitus jättää mahdollisuus.

Loppukoon lörpöttely

Kuluneella viikolla mediassa kohistiin siitä, ettei Porin prikaatin komentaja antanut Ylelle mahdollisuutta kysellä varusmiesten mielipiteitä valmiustehtävistä. Kohina oli turhanpäiväistä. Valmius- ja operatiiviset asiat ovat luottamuksellisia ja siten salassa pidettäviä. Annan tukeni kaikille niille, jotka osaltaan edistävät salassa pidettävien asioiden pysymistä poissa julkisuudesta.

Puolustusministerinä en halua rajoittaa sananvapautta, en varusmiesten enkä puolustusvoimien henkilökunnan osalta. Sananvapaus on yksi demokraattisen yhteiskunnan tärkeitä arvoja ja hyvä niin. Suomessa julkisuuslaissa on säädetty viranomaistoiminnan julkisuudesta. Julkiset asiakirjat ja julkinen tieto on oltava kaikkien saatavissa. Samoin salassa pidettävä tieto on tarkoitettu vain niiden käyttöön, jotka tehtävänsä tai asemansa vuoksi sitä tarvitsevat.

Olen havainnut, että silloin tällöin mediassa esiintyy maanpuolustukseen liittyvää, salassa pidettävää tietoa, joka on päätynyt toimittajalle lörpöttelyn tai tarkoituksellisen vuodon kautta. Tätä en hyväksy. Se on Suomen puolustusvoimia seuraavien ulkomaisten tiedustelupalvelujen toiminnan avustamista, jossa hyväuskoisuudella tai hölmöydellä tehdään karhunpalvelus isänmaalle.

Media tekee omaa tärkeää työtään ja sille annettakoon tarvitsemansa julkinen tieto. Muutoin salassa pidettävistä maanpuolustusasioista lörpöttely loppukoon.

Turvattomuuden tunne kasvanut

Kaksi kolmasosaa suomalaisista kokee tulevaisuuden näyttävän turvattomalta, selviää Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan (MTS) tuoreesta tutkimuksesta. Luku on yhdeksän prosenttiyksikköä suurempi kuin vuosi sitten ja korkeampi kuin koskaan vuodesta 1990 asti järjestetyn tutkimuksen historiassa.

Huolta suomalaisissa aiheuttavat mm. maamme työllisyystilanne, kansainvälinen terrorismi, Euroopan talouden näkymät ja maahanmuuttajien määrän kasvu. Viimeksi mainittu aiheuttaa tutkimuksen mukaan huolta jopa 67 prosentissa kansalaisista. Tässäkin muutos vuoden takaiseen on merkittävä: huolta kokevien määrä on lisääntynyt 24 prosenttiyksiköllä.

Taloustutkimus Oy:n toteuttamaan tutkimukseen haastateltiin 1005 henkilöä, ja haastattelut tehtiin viime vuoden marraskuussa. Huomionarvoista on, että tuolloin eivät keskusteluun olleet vielä nousseet joukkoahdistelutapaukset, joita tapahtui uutena vuotena eri puolilla Eurooppaa – myös Helsingissä. Voi vain arvailla, olisiko maahanmuutosta ja turvallisuudesta huolestuneita vieläkin enemmän, jos tutkimus toteutettaisiin nyt.

Kansalaisten huoli on otettava vakavasti ja siihen on pystyttävä vastaamaan. Marraskuussa ehdottamani pääosin sotilaspoliisikoulutuksen saaneista reserviläisistä muodostettava täydennyspoliisijärjestelmä olisi yksi mahdollinen ratkaisu turvallisuuden lisäämiseksi: se loisi poliisille omaa reserviä monenlaisiin yhteiskunnallisiin häiriötilanteisiin ja lisäisi poliisin läsnäoloa alueilla, joilla levottomuuksien uhka on olemassa. Paitsi että poliisin näkyminen katukuvassa rauhoittaisi ympäristöä, se myös vähentäisi tarvetta paljon keskustelua ja niin ikään huolta herättäneille katupartioille.

Tutkimustulokset puhuvat puolestaan. Turvallisuusympäristömme on muuttunut ja sen myötä myös maamme sisäinen ilmapiiri. Suomi on onneksi vielä kaiken kaikkiaan turvallinen maa, mutta nykyhetken ja tulevaisuuden haasteet vaativat valppautta ja kykyä reagoida nopeasti, tarvittaessa uusin keinoin.

Kirjoitus julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 24.1.2016.

Katupartiointi – syy vai seuraus

Huomenna aamutelevisioon. Epäilemättä esimerkiksi katupartiot ovat esillä, mediaseksikkäitä juuri nyt kun ovat, vaikkei asia minulle puolustusministerinä varsinaisesti kuulukaan. Mielipide asiasta kuitenkin tulee telkkarissa olla, ja se on seuraavanlainen.

Käsitykseni mukaan katupartioilmiö ei ole käsillä olevan turvapaikanhakijakriisin suurin ongelma. Ilmiö kuitenkin osaltaan viestii siitä, että kansalaiset eivät kaikilta osin enää luota viranomaisten takaamaan turvallisuuteen. Tämä on suurempi ongelma. Se lienee seurausta pitkään jatkuneesta poliisin resurssien vähentämisestä, minkä johdosta poliisin näkyvyys on vähentynyt.

Katupartioinnista käydyssä julkisessa keskustelussa on havaittavissa sekin piirre, että halutaan kääntää mielenkiinto pois turvapaikkakriisin varsinaisista ongelmista: toisaalta turvapaikanhakijoiden tekemistä rikoksista, toisaalta vastaanottokeskuksiin kohdistuneista iskuista. Kansalaisten turvallisuutta lisäämään pyrkivä katupartiointi ei kuitenkaan ole syy vaan seuraus.

Lakia on kunnioitettava.

Olen sitä mieltä, että turvallisuuden ylläpitäminen kuuluu lähtökohtaisesti viranomaisille. Ei Odinin sotureille tai muiden kyseenalaisten ideologioiden marginaaliryhmille. Tästä syystä ojensin auttavan käteni viime syksynä ja esitin sotilaspoliisireservin käyttöä täydennyspoliisitehtäviin. Eläkkeellä oleva poliisiylijohtaja Mikko Paatero puolestaan esitti kodinturvajoukkojen perustamista. Muitakin esityksiä on tehty.

Tosiasia nimittäin on, että tulevaisuuden Suomi ei ole enää samanlainen kuin ennen turvapaikkakriisiä. Entiseen ei ole paluuta, mutta tulevaisuuden eteen voimme tehdä töitä.

Turvallisuus on yhteinen asiamme.

Tiedustelussa parantamisen varaa

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nosti eilen kissan pöydälle. Hän totesi, että tiedustelun suhteen ”eväämme eivät ole vertailukelpoisia ehkei minkään länsimaan kanssa enää”. Presidentti jatkoi, että ”onneksi meillä on ystäviä”, joilta olemme saaneet tietoa.

Tietoa olemme saaneet – hyvä niin, mutta kuinka kauan sitä saamme?

On tunnettua, että niin sotilas- kuin siviilitiedustelun maailma elää pitkälti oravannahkakaupalla: tietoa saadaan vaihtamalla. Nyt kun hybridisodankäynti ja digitalisaatio ovat pysyvästi muuttamassa toimintaympäristöämme, on Suomen tiedustelu vaarassa pudota pois kehityksen kelkasta.

On sanomattakin selvää, että Suomella pitää olla tiedustelu kunnossa. Kyse on kansallisesta turvallisuudesta. Valtionjohdon päätöksenteon tukena pitää olla oikeaa, luotettavaa ja ajantasaista tietoa.

Ongelma on tiedostettu hallitusohjelmassa (s. 35). Tasavallan presidentin henkinen tuki tiedustelulainsäädännön uudistamiselle on ensiarvoisen tärkeää, kuten sisäministeri Petteri Orpokin totesi.

Tämä hallitus aikoo esittää säädösperustaa ulkomaantiedustelulle ja tietoliikennetiedustelulle. Puolustusministerinä vastuullani on sotilastiedustelua koskeva lainsäädäntöhanke, joka polkaistaan käyntiin huomenna ja siitä kerrotaan enemmän tiedotustilaisuudessa. Puolustusvalmiuttamme on kehitettävä joka suhteessa.

Ei tarvetta Sarviniemen pakkolunastamiselle

Suomen valtiolla ei ole tarvetta Taipalsaaren Sarviniemen alueen pakkolunastukseen. Maanomistajat ovat hyväksyneet Metsähallituksen tekemän tarjouksen Sarviniemen maa-alueista 16.7.2015. Olen tyytyväinen, että asia ratkesi vapaaehtoisin kaupoin.

Sarviniemen alue on Taipalsaaren ampuma- ja harjoitusalueen melualueella. Kyseiselle alueelle on aiemmin haettu ranta-asemakaavaa, jossa alueelle olisi kohdistettu merkittävää loma-asuntojen lisärakentamista. Ranta-asemakaava ei saanut lainvoimaa, koska ympäristöviranomaisen lausunnossa aluetta ei pidetty melun ja luontoarvojen vuoksi soveliaana ehdotettuun käyttötarkoitukseen.

Vapaaehtoisia kauppoja tehdään jatkuvasti vuosittain hyvässä yhteistyössä Metsähallituksen kanssa. Puolustusministeriö on johdollani tulevaisuudessakin valmis kaikin lain suomin keinoin turvaamaan puolustushallinnon tärkeät tarpeet.