Aihearkisto: oikeuspolitiikka

Ratkaisuja ISIS-ongelmaan

Olin yhdessä sisäministeri Päivi Räsäsen kanssa Radio Dein Viikon debatissa. Keskustelimme Syyrian suuntaan terroristijärjestö Isisin riveihin taistelemaan lähteneistä Suomen kansalaisista, järjestön Suomessakin tekemästä värväyksestä sekä siitä, miten taistelijoihin ja värväykseen pitäisi suhtautua.

Ehdotin viime viikolla eduskunnan suullisella kyselytunnilla, että taistelemaan lähteviltä uskonsotureilta voitaisiin jopa ottaa pois Suomen kansalaisuus. Radio Dein haastattelussa totesin, että myös matkustuskieltoa terroristiksi epäillyille tai oletettavasti ääriryhmien taisteluihin matkaaville Suomen kansalaisille voitaisiin harkita. Yleisesti kansallinen turvallisuus tulisi ottaa huomioon passia myönnettäessä.

Lisäksi kehotin sisäministeriötä tarkkailemaan, miten muissa Euroopan maissa on reagoitu Isis-ongelmaan. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on pohdittu mahdollisuutta takavarikoida terrorismista epäiltyjen passit rajalla.

Räsänen totesi ääriliikkeiden toiminnan aiheuttavan painetta kiristää matkustusasiakirjojen myöntämisen kriteerejä. Sama koskee ehdotustani Suomen kansalaisuuden pois ottamisesta taistelemaan lähteneiltä.

Terroristeilta pois Suomen kansalaisuus?

Eduskunnan suullisella kyselytunnilla käytiin keskustelua henkilöistä, jotka ovat lähteneet Suomesta Syyriaan ja Irakiin terroristijärjestö Isiksen hallitsemille alueille taistelemaan.

Kansanedustaja Pertti Salolainen (kok) mainitsi kysymyksessään, että tiettävästi värväys Suomessa jatkuu edelleen ja tiedusteli, mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta tällainen toiminta saadaan vihelletyksi poikki.

Sisäministeri Päivi Räsänen totesi, että eduskunnassa on parhaillaan käsiteltävänä hallituksen esitys, jolla kielletään terrorismiin kouluttautuminen. Lähiaikoina eduskunnalle on tarkoitus tuoda myös esitys, jossa poliisi saa oikeuden matkustajarekistereihin esimerkiksi ilma- ja meriliikenteessä. Se parantaa edellytyksiä seurata ilmiötä.

Lisäksi ministeri Räsänen kertoi, että hän on käynnistänyt selvityksen muista mahdollisista keinoista, joilla pystyttäisiin puuttumaan taistelualueille matkustamiseen.

Pääsin esittämään aiheesta jatkokysymyksen, jossa kysyin, voisiko ministerin mainitsemiin muihin keinoihin sisältyä jopa kansalaisuuden pois ottaminen terroristeilta. Kysymys ja ministerin vastaus alla.

Jussi Niinistö/ps: Edustaja Salolainen nosti todellakin tärkeän ja ajankohtaisen kysymyksen esille. Nelisenkymmentä uskonsoturia on lähtenyt Suomesta Syyrian kriisialueille. On hyvä, että terrorismiin kouluttautuminen estetään, kuten ministeri Räsänen kertoi, ja niin edelleen. Mutta mitä nämä ministerin esittämät muut mahdolliset toimet ovat? Eikö olisi nyt mielekästä pohtia jopa Suomen kansalaisuuden pois ottamista näiltä uskonsotureilta tai sitten kaksoiskansalaisuuden laittamista uudelleen harkintaan?

Sisäministeri Päivi Räsänen: Muutamassa Euroopan maassa, muun muassa Hollannissa, Britanniassa, Ranskassa ja Norjassa, on käyty keskustelua juuri tämän tyyppisistä toimenpiteistä ja ollaan myös mahdollisesti valmistelemassa aloitteita niistä, ja olen käynnistänyt myös sen selvityksen sisäministeriössä, mitä muita tällaisia toimenpiteitä voisi olla.

Suomi on sitoutunut niihin kansainvälisiin sopimuksiin, joissa lähdetään siitä, että ketään ei voi jättää ilman kansalaisuutta, ja meillä ei ole tällä hetkellä rekisteriä siitä, ketkä ovat kaksoiskansalaisia. Sen tiedämme, ketkä ovat Suomen kansalaisia, mutta henkilöllä voi olla useampiakin kansalaisuuksia, joista Suomen viranomaiset eivät edes tiedä. Nämä ovat monimutkaisia kysymyksiä, mutta niitä on tarkoitus nyt selvittää ja katsoa, mitä mahdollisuuksia ja mitä tarpeita meillä olisi mahdollisesti yrittää puuttua tähän ongelmaan.

Poliisipalvelut turvattava

Eduskunnassa keskusteltiin eilen Perussuomalaisten tekemästä, poliisipalveluiden turvaamista koskevasta välikysymyksestä. Alla pitämäni puheenvuoro sekä lyhyt debatti sisäministeri Päivi Räsäsen kanssa.

Jussi Niinistö /ps: Kuulun koulukuntaan, jonka mielestä valtion tärkein tehtävä on taata turvallisuus, niin sisäinen kuin ulkoinenkin. Onko nykyhallitukselta päässyt tämä näkökulma unohtumaan, sitä on pohdittu tänään tässä välikysymyskeskustelussa.

Puhumme siis sisäisestä turvallisuudesta ja poliisin toimintaedellytyksien säilyttämisestä. Hallitus on linjannut säilyttävänsä poliisipalvelut koko maassa. Kuitenkin se on toimillaan hankaloittanut poliisille laissa määriteltyjen tehtävien suorittamista. Välikysymys on siten perusteltu ja käyty keskustelu tarpeellista.

Ensinnäkin liikkuvan poliisin lakkauttaminen oli hallitukselta virhe, josta perussuomalaiset moneen otteeseen huomauttivat. Se on yhdessä poliisin kroonisen resurssipulan kanssa johtanut tieliikenteen valvonnan vähenemiseen etenkin suurten kaupunkien ulkopuolella ja maaseudulla. Vähäinen kiinnijäämisriski lisää helposti holtitonta liikennekäyttäytymistä maanteillä.

Toiseksi myös järjestystä valvovia partioita on jouduttu vähentämään kentältä. Poliisien aika ei riitä tärkeään ennalta ehkäisevään työhön, ja ihmiset kokevat turvattomuutta, kun poliisi ei näy katukuvassa entiseen tapaan.

Kansalaiset huomaavat poliisitoimen kurjistamisen myös muin tavoin. Niin sanottuja päivittäisrikoksia eli lieviä omaisuus-, väkivalta- ja huumerikoksia ei enää ehditä riittävästi tutkia, vaan niiden tutkinta on muuttunut lähinnä rikosten kirjaamiseksi. Poliisin asiointipisteitä on karsittu, mikä on pidentänyt monien matkaa poliisikonttorille. Lupapalvelut ovat paikoin ruuhkautuneet, joten aikaa passin tai ajokortin uusintaan saa odottaa viikkokaupalla.

 Poliisien arjessa resurssipula tuntuu etenkin työn kuormittavuuden lisääntymisenä. Tästä ovat viime aikoina myös poliisit itse rohkaistuneet julkisuuteen puhumaan, ja tähän hätähuutoon on syytä suhtautua vakavasti.

Poliisin resurssien pienentyessä yksityiset turvallisuusalan yritykset kasvattavat asemiaan. Varakkaat kansalaiset hakevat turvaa yritysten tarjoamista hälytyspalveluista. Julkisissa tiloissa toimivat vartijat käyttävät enenevässä määrin julkista valtaa ja vastaavat poliisille kuuluvista tehtävistä. Toisin kuin ministeri Räsänen vastauksessaan tänään sanoi, en itse osaa pitää tätä kehitystä ”tarpeellisena muutoksena”, kuten ministeri totesi. Väitän, että ministeri yritti vääntää välttämättömyydestä hyvettä. Se on inhimillistä, mutta silti painotan: ei ole oikein, että valtion perustehtäviin kuuluva yleisen järjestyksen ja turvallisuuden tuottaminen kaupallistuu.

Poliisin ja rikostutkinnan resurssit on saatettava asianmukaiselle tasolle, jotta poliisi voi kunnialla hoitaa sille laissa määrätyt tehtävät ja ylläpitää turvallista suomalaista yhteiskuntaa. Poliisin pitää voida paremmin toimia lähellä kansalaisia ja näkyä heidän arjessaan kaikkialla valtakunnassa, myös reuna-alueilla. Hälytysviiveet eivät saa olla kohtuuttomia, ja rikostutkintaan on varattava riittävästi käsipareja. Suomea ei saa ajaa tilaan, jossa vain rikkailla on varaa ostaa itselleen turvallisuutta. En halua tänne Amerikan mallia.

Sisäministeri Päivi Räsänen:  Ihmettelen, kuunteliko edustaja Jussi Niinistö lainkaan tuota aiempaa keskustelua, ja erityisesti nyt kommentoin tätä liikennevalvontaa.

Nimittäin liikkuvan poliisin lakkauttamisen jälkeen tämä operatiivinen henkilöstö, joka valvoo liikennettä, siirrettiin kokonaisuudessaan paikallispoliisin hallinnon alaisuuteen hoitamaan aivan sitä samaa tehtävää, jota he ovat tähänkin saakka hoitaneet, ja nuo henkilötyövuodet, joita liikenteen valvontaan on käytetty, ovat jopa hiukan kasvaneet edellisvuodesta sekä raskaan liikenteen valvonnan osalta että muun liikennevalvonnan osalta, ja poliisi on paljastanut noin 2,5 prosenttia enemmän vakavaan liikenneturvallisuuden vaarantamiseen syyllistyneitä kuljettajia.

Eli toivoisin, että sellaisia perättömiä väitteitä, joilla ei ole mitään totuuden pohjaa, ei toistettaisi tässä salissa, koska sillä luodaan myös aivan väärää kuvaa tilanteesta, ja väitän, että myös lietsotaan sitä turvattomuuden tunnetta, joka kansalaisille tulee. Eli poliisi hoitaa edelleenkin liikennevalvontaa aivan samalla lailla kuin ennen tätä hallintouudistusta, vain tuo hallinnollinen yhdistäminen on tehty.

Jussi Niinistö /ps: Täytyy painottaa, että me perussuomalaiset emme levitä perättömiä väitteitä, emme varsinkaan, mitä tulee liikennevalvontaan. Ihmettelen, kuunteliko ministeri Räsänen edes esimerkiksi poliisikansanedustaja Soukolan kertomusta siitä, miten liikenneturvallisuuteen käytettyä aikaa tänä päivänä lasketaan.

Välikysymys poliisipalveluista

Päätimme Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kesäkokouksessa Vantaalla, että jätämme eduskunnassa välikysymyksen poliisipalveluista ja sisäisestä turvallisuudesta.

Puheenjohtaja Timo Soini puhuu Tikkuraitilla Vantaalla Perussuomalaisten kesäkokouksen yhteydessä järjestetyssä toritilaisuudessa.
Timo Soini puhui Tikkuraitilla Vantaalla Perussuomalaisten kesäkokouksen yhteydessä järjestetyssä toritilaisuudessa 26.8.2014.

Poliisin resurssien riittävyydestä ja poliisipalveluiden saatavuuden heikentymisestä on syytä olla huolissaan. Poliisi ei näy katukuvassa entiseen tapaan, eikä nopeaan avunsaantiin hätätilanteessa voi enää kaikin paikoin luottaa. Tämä herättää kansalaisissa turvattomuutta.

Myös rikosten tutkinnassa resurssit ovat liian vähäiset. Harmaa talous rehottaa, ja kansainvälistä rikollisuuttakin esiintyy.

Välikysymys on tarkoitus jättää eduskunnan syysistuntokauden alettua.

Lakimuutos helpottaisi poliisin ruuhkia

Sisäministeri Päivi Räsänen on vastannut kirjalliseen kysymykseeni, joka koski poliisien lupapalvelupisteiden ruuhkautumista. Tiedustelin, mitä hallitus aikoo tehdä, jotta poliisin lupapalveluihin saisi varattua ajan eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen kohtuullisena pitämän 2–3 viikon kuluessa.

Räsänen myöntää vastauksessaan, että poliisin lupapalvelupisteet ovat ruuhkautuneet voimakkaasti viime vuosina erityisesti kevät- ja kesäaikaan. Tällä hetkellä ajanvarauksen jono Etelä-Suomen pääpoliisiasemilla ja useilla poliisiasemilla on noin neljä viikkoa. Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen alueella seuraavat vapaat ajat passiasioissa ovat viiden viikon päästä.

Tilannetta on Räsäsen mukaan yritetty helpottaa mm. tiedottamalla ruuhkista ja palkkaamalla kausityövoimaa.
Toiminnan sujuvoittamiseksi on myös rajoitettu aukioloaikoja – mikä kuulostaa nurinkuriselta – sekä pyydetty ihmisiä arvioimaan asiointitarvettaan juuri ruuhkaisimpaan aikaan. Lisäksi valmiit passit ja ajokortit toimitetaan nykyään asiakkaille muilla keinoin kuin noutamalla poliisilaitokselta.

Räsänen arvioi, että ruuhkat helpottuvat merkittävästi, mikäli eduskunta hyväksyy syksyllä passilain muutosta koskevan esityksen. Se mahdollistaisi passin hakemisen tietyissä tapauksissa sähköisesti ilman henkilökohtaista asiointia poliisilaitoksella. Mikäli laki hyväksytään, uuden käytännön on tarkoitus tulla voimaan loppusyksystä 2014.

Pakkoruotsi ei ole perustuslaissa

Kansalaisaloitteen pakkoruotsin poistamiseksi on allekirjoittanut yli 60 000 kansalaista. Aloitteessa vaaditaan, että minkään kouluasteen tutkinnossa ei tule vaatia toisen kotimaisen kielen osaamista. Vaalikonevastausten perusteella ajatusta kannattaa eduskunnan enemmistö, itseni mukaan lukien. Myös enemmistö Suomen kansasta on useissa mielipidemittauksissa osoittanut tukensa kielivapaudelle.

On syytä muistaa, että pakkoruotsi ei ole ikimuistoinen. Ruotsin määrääminen kaikille pakolliseksi oppiaineeksi vuonna 1968 sovitussa peruskoulu-uudistuksessa oli puhtaasti poliittinen ratkaisu, voiko sanoa perinteinen lehmänkauppa, vailla pedagogista harkintaa.

On myös syytä painottaa – tämä etenkin edustaja Mäkelälle tiedoksi – että pakkoruotsin poistaminen ei ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Ei pidä hämärtää tosiasioita, edustaja Mäkelä. Ruotsin opetuksesta säädetään perusopetuslaissa, ei perustuslaissa. Perustuslaki takaa ruotsinkielisille oikeuden asioida viranomaisten kanssa omalla kielellään, mutta se ei edellytä jokaisen suomenkielisen ruotsin opiskelua. Pakkoruotsista ei säädetä perustuslaissa, eikä pakkoruotsilla turvata palveluita. Yli neljä vuosikymmentä pakkoruotsikokeilua on siitä todisteena.

Kilpailukykyämme ajatellen Suomessa osataan liian vähän suuria maailmankieliä kuten ranskaa, espanjaa, saksaa, venäjää tai vaikkapa kiinaa. Tämä johtuu siitä, että pakkoruotsin vuoksi hallitsevaksi kieliyhdistelmäksi on muodostunut englanti ja ruotsi. Mikäli Suomessa haluaa opiskella kahta itse valitsemaansa vierasta kieltä eikä toinen niistä satu olemaan ruotsi, joutuu opiskelemaan kolmea kieltä. Käytännössä pakkoruotsi siis estää monia opiskelemasta jotain toista kenties tarpeellisemmaksi koettua kieltä. Monipuolisten kieliopintojen merkitystä ja pakkoruotsista luopumista on korostanut muun muassa Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Sen näkemyksen mukaan vapaa kielivalinta ei heikentäisi ruotsin kielen osaamista, sillä se lisäisi EK:n arvion mukaan ruotsin opiskelua pitkänä A-kielenä. Näin saataisiin sekä monipuolisempia kielivalintoja että parempaa toisen kotimaisen kielen osaamista.

Tarvitsemme järkevää, emme tunteisiin perustuvaa kielipolitiikkaa. On kiihkottomasti arvioitava, minkälaista kielitaitoa suomalaiset todella tarvitsevat. Nykyinen rajoittava malli ei huomioi yhteiskunnan ja talouselämän tarpeita. Suomi kärsii riittämättömästä kielitaidosta. Asiaan on puututtava lisäämällä kielivalinnaisuutta pakkoruotsista luopumalla.

Lopuksi haluan kiittää tämän kansalaisaloitteen laatijoita heidän kielivapauden puolesta tekemästään työstä. Toivon, että tämä kansalaisaloite jatkokäsitellään asiallisesti ja että äänestyksen koittaessa jokainen edustaja saa äänestää omantuntonsa mukaan.

Puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa 15.5.2014. MTV:n seitsemän uutisissa oli kooste, jossa debattipuheenvuorostani pätkä.