Aihearkisto: Politiikka

Hyvissä lähtökuopissa joulutauolle

Uudenmaan vaalipiiri tulee seuraavissa eduskuntavaaleissa olemaan kilpailluin ja seuratuin vaalipiiri. Sieltä valitaan 35 kansanedustajaa eli eniten koko maasta. Paljon on ääniä vapaana, kun esimerkiksi Sauli NiinistöMatti Vanhanen, Antti Kalliomäki ja Tanja Karpela eivät enää asetu ehdolle.

Ensimmäisen vaalipiirikohtaisen gallupin Uudeltamaalta julkaisi Helsingin Sanomat tänään. Sen mukaan ensimmäistä kertaa eduskuntaan pyrkivä ulkoministeri Alexander Stubb olisi vetovoimaisin ehdokas, toiseksi suosituin olisi Timo Soini. Kieltämättä hyvä taistelupari median kannalta, siksi erilaiset EU-teemat miehillä ovat.

Perussuomalaiset voivat Hesarin gallupin mukaan saada neljäkin paikkaa Uudeltamaalta. Ilokseni sain huomata, että olin mahtunut kärkiviisikkoon Soinin, Pietari Jääskeläisen, Pirkko Ruohonen-Lernerin ja Seppo Huhdan kanssa.

Mielipidetutkimus oli tosin hieman epätavanomaisesti tehty. Vastaajille lueteltiin vaalipiirin ehdokkaiden nimet, jonka jälkeen he saivat valita niin monta sellaista ehdokasta kuin halusivat – siis sellaista ehdokasta, joita voisivat kuvitella äänestävänsä.

Joka tapauksessa lähtöasemat – niin puolueella kuin itsellänikin – ensi vuonna varsinaisesti käynnistyvään vaalitaisteluun ovat hyvät. Asetelma on, että Perussuomalaiset haastavat vanhat puolueet. Viime kädessä aatepohja ja vaaliohjelma ratkaisevat, siksi uskon Suomen poliittisen historian suhteellisesti suurimman vaalivoiton olevan mahdollinen.

Toivotan Hyvää Joulua ja Onnea Uudelle Vuodelle 2011 kaikille blogini lukijoille! 

Perussuomalaisten Uudenmaan kansanedustajaehdokkaiden gallupkärki. Musta palkki tarkoittaa kaikkia vastaajia, sininen puolueen kannattajia. Helsingin Sanomat 17.12.2010.

Ensimmäinen yhteiskuva

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä. Edessä vasemmalta Markku Uusipaavalniemi, Raimo Vistbacka ja Pirkko Ruohonen-Lerner. Takarivillä vasemmalta Pentti Oinonen, Pertti Virtanen ja Pietari Jääskeläinen.

Otin tänään yhteiskuvan Perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Se on kuusihenkisestä ryhmästämme mahdollisesti lajissaan ensimmäinen. Sattui sopiva tilanne ryhmäkokouksen jälkeen eduskunnan portaikossa…

Iso-Britannian EU-maksuhelpotus poistettava

Joka syksy eduskunnassa nähdään näytelmä nimeltä valtion talousarvioesitys ensi vuodelle. Hyvää draaman kaarta noudattaen budjetin käsittely on edennyt kuluvan viikon äänestyksiin, jossa hallitus tyrmää kaikki opposition esitykset.

Eilen meinasi tulla poikkeama tavanomaiseen käsikirjoitukseen, kun käsittelyssä oli Perussuomalaisten perinteinen talousarvioaloite Iso-Britannian EU-jäsenmaksuhelpotuksen poistamisesta Suomen osalta. Valtiovarainvaliokunnan puheenjohtajan Hannes Mannisen (kesk.) mielestä aloite oli lainvastainen, eikä siitä saisi äänestää lainkaan.

Asiaa on tänään käsitelty eduskunnan puhemiesneuvostossa, jonka päätöksen mukaan aloitteesta saa äänestää – hyvä, onhan niin tehty jo vuosia.

Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksessa on kyse pääministeri Margaret Thatcherin 1984 neuvottelemasta helpotuksesta. Perusteena oli, ettei maa saa yhtä paljon vastinetta EU:sta kuin muut, esim. maatalousmaa Ranska. Ajat ovat kuitenkin muuttuneet.

Suomen Iso-Britannian puolesta maksama EU-jäsenmaksu on vaihdellut kymmenen viime vuoden aikana 71 miljoonasta 170 miljoonaan euroon. Laskentakaava on hyvin monimutkainen, joka tapauksessa ensi vuonna summa on 74 miljoonaa.

Toisin kuin päivän Helsingin Sanomat printtilehdessään väittää, Perussuomalaisten mielestä Suomi ei voi yksipuolisesti irtautua maksusta. Haluamme, että hallitus ryhtyy asiasta neuvotteluihin EU:n kanssa. Näin ovat tehneet jo Ruotsi, Hollanti, Saksa ja Itävalta 1999. Tuolloin muuten Suomellekin tarjottiin mahdollisuutta alennukseen maksusta, mutta EU:n mallioppilaslinjalla horjumatta ollut Paavo Lipposen (sdp) hallitus ei halunnut edes keskustella asiasta – tämän olen itse saanut kuulla asian tuntevasta lähteestä.

Kyse ei ole suuren suuresta summasta verrattuna Suomen koko jäsenmaksuun EU:lle, joka on ensi vuonna 1,77 miljardia euroa. (Viime vuonna Suomi maksoi kutakuinkin samanlaisen summan ja sai takaisin noin 1,2 miljardia euroa.) Se on kuitenkin summa, jolla olisi kotimaassa käyttöä.

Kuten Helsingin Sanomissa todetaan, suhtautuminen Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotukseen on Euroopassa kiristynyt viime aikaisten talousvaikeuksien seurauksena. On oikeus ja kohtuus, että Suomen hallitus ottaa asian ryhdikkäästi esille – seuraava hetki neuvotella jäsenmaksun tasosta on valtiovarainministeriön mukaan 2012, kun seuraavasta maksukaudesta päätetään pääministeritasolla.

Kiitos Keskustalle tämän tärkeän asian nostamisesta esille! Nyt Suomen kansa tuntee paremmin tämän epäkohdan.

Valtion ”tuottavuusohjelma”

Tuottavuus tuo kasvun, sanovat asiantuntijat. Talouskasvu pitkällä aikavälillä ei kuulemma voi perustua muuhun kuin työn tuottavuuden kasvuun. Näin varmaan on, vaikka hallituksen härkäpäisesti toteuttamassa valtion tuottavuusohjelmassa sanaa ”tuottavuus” käytetäänkin harhaanjohtavasti.

Esimerkiksi eduskunnan tarkastusvaliokunta, valtiontalouden tarkastusvirasto ja palkansaajajärjestöt ovat viime aikoina ehdottaneet tuottavuusohjelman lopettamista.

Perussuomalaiset ovat esittäneet sitä jo vuosia, koska ohjelmassa henkilömäärän mekaaninen vähentäminen on itsetarkoitus. Tämä on johtanut monilla valtionhallinnon sektoreilla kohtuuttomiin tilanteisiin, niin henkilöstön kuin toiminnankin osalta – esimerkiksi tullissa, poliisissa, rajavartiostossa, syyttäjälaitoksessa ja oikeusistuimissa. Puolustusvoimia tuottavuusohjelma on runnellut kenties pahiten.

Jostain käsittämättömästä syystä valtionhallinnossa henkilötyövuosista on tullut eurojakin tärkeämpi asia. Eräissä tapauksissa tuottavuusohjelman toteuttaminen on lisännyt julkisen sektorin menoja – palvelujen samanaikaisesti heiketessä!

Tässä ei ole mitään järkeä, kuten Perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Raimo Vistbacka tänään eduskunnassa käydyssä budjettikeskustelussa totesi – ellei sitten valtion tuottavuusohjelma sanana ole ymmärrettävissä orwellilaisena uuskielenä.

Aidosta tuottavuudesta ja toiminnan tehostamisesta siinä ei ainakaan ole kyse, se on jo vuosien varrella käynyt selväksi.

Jääkärihuoneen tunnelmia

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä vietti eilen pikkujoulua perinteiseen tapaan Ostrobotnian Jääkärihuoneessa. Söimme joulumenun ja kävimme vapaata keskustelua ajankohtaisesta poliittisesta tilanteesta.

Mielenkiintoiset vaalit ovat edessä ensi vuoden huhtikuussa, kun eduskunnan pienin puolue olisi viimeaikaisten mielipidetutkimusten mukaan kiilaamassa itsensä kertarysäyksellä suurehkoon kokoluokkaan.

Ilmassa oli myös hitunen haikeutta, kun eduskuntaryhmämme pitkäaikainen ja tähän saakka ainoa puheenjohtaja Raimo Vistbacka ei enää aio asettua ehdolle seuraavissa vaaleissa – viimeiset pikkujoulut hänen osaltaan siis. Nähtäväksi jää onko hän käytettävissä ministeriksi, jos hallitusovet avautuvat Perussuomalaisille.

Ojensin puheenjohtajalle ryhmän kiitoksena kuluneesta vuodesta jääkärieversti Matti Laurilan elämäkerran, kun kerran Jääkärihuoneessa olimme. Kävi ilmi, että Vistbackan suvulla on ollut oma osuutensa Suomen itsenäistymiseen merkittävällä tavalla vaikuttaneessa jääkäriliikkeessä.

Ensimmäinen vaalikone

Tästä se lähtee… Nimittäin eduskuntavaalien erilaisiin vaalikoneisiin vastaaminen. Ensimmäinen rasti oli Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa ry:n Ulkopoliittinen vaalikone, joka löytyy sivuilta www.vaalikone2011.fi.

Luulen, että vaalikoneita tulee olemaan näissä vaaleissa enemmän kuin aikaisemmin. Tekijöitä riittää, mutta avoimeksi jää löytyykö äänestäjiltä intoa täyttää niitä.

Kepan ulkopoliittisen vaalikoneen kysymykset oli aseteltu siten, että niistä näki, mitä niiden laatijat olisivat halunneet ehdokkaiden niihin vastaavan. Niinpä taisin tuottaa kepalaisille pettymyksen, sillä vastaukseni eivät olleet kaikilta osin poliittisesti korrekteja.

Mielestäni ensin tulee suomalainen työ ja yrittäminen. Jos rahaa jää, voidaan parantaa maailmaa.

Talousongelmat ravistelevat Eurooppaa. Suomi velkaantuu miljardivauhtia. On käsittämätöntä tuhlausta, että kaikki muut puolueet paitsi Perussuomalaiset ajavat kehitysavun nostamista. Ymmärtävätkö vanhat puolueet, että se tapahtuu lainarahalla? Entä ovatko he tietoisia siitä, minkälaisia tuloksia Suomi on kehitysapupolitiikallaan saavuttanut?

Valtion kassaan tarvitaan menokuria. Kehitysavusta voidaan hyvin leikata neljäsosa tai enemmänkin pois. Korruptoituneiden, kansaansa sortavien hallitusten tukeminen on lopetettava. Suomen Afrikkaan antama apu on monissa tapauksissa vain kärjistänyt köyhyysongelmaa. Omassakin maassa olisi tekemistä esim. lapsiperheköyhyyden poistamiseksi.