Aihearkisto: Politiikka

Itsenäisen Suomen synnyn satavuotismuisto

Vuosina 2017–2020 vietämme itsenäisen Suomen valtion syntyyn vaikuttaneiden tapahtumien satavuotismuistoa. Suomen itsenäistymiseen johtaneen kehityksen lisäksi tulee kuluneeksi sata vuotta vuoden 1918 vapaussodasta, vallankumouksesta ja sisällissodasta, hallitusmuodon hyväksymisestä vuonna 1919 sekä Tarton rauhasta vuonna 1920.

Vuoden 1918 tapahtumien 90-vuotismuiston viettäminen osoittautui valtiovallalle ongelmalliseksi vuonna 2008. Ainoaksi valtiovallan järjestämäksi muistotilaisuudeksi jäi valtioneuvoston kanslian ja Päivälehden säätiön pienimuotoinen seminaari ”Tasavallan ja sovinnon puolesta” toukokuun alussa, jolloin muistettiin sitä, että senaatti – maan laillinen hallitus – saattoi kapinan jälkeen jälleen kokoontua.

Kansalaisjärjestöt järjestivät sen sijaan vuonna 2008 lukuisia muistotilaisuuksia. Niistä suurin oli Finlandia-talolla 16. toukokuuta järjestetty vapaussodan päättymisen 90-vuotismuistojuhla. Sen arvovaltaiseen kutsuvierasjoukkoon lukeutui muun muassa eduskunnan silloinen puhemies, joka esitti valtiovallan tervehdyksen.

Itsenäistymisvaiheen satavuotismuisto on kansakunnalle hyvin tärkeä, minkä vuoksi merkkivuosiin on alettava valmistautua hyvissä ajoin. Tapahtumien muistaminen ja niiden merkityksen pohtiminen olisi tarkoituksenmukaista koota useamman vuoden tapahtumakokonaisuudeksi. Tällöin eri koti- ja ulkomaiset näkökulmat voitaisiin valaista riittävän monipuolisesti.

Käypä toimintatapa voisi olla vastaava, jota käytettiin vuosien 1808–1809 muistamisen yhteydessä. Tuolloin valtiovalta järjesti muutamia suurtapahtumia, joiden lisäksi kansalaisyhteiskunta järjesti eri puolilla maata lähes 300 tapahtumaa. Kokonaisuuden koordinoinnista vastasi valtioneuvoston kanslia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten valtioneuvosto aikoo alkaa valmistella itsenäisen Suomen synnyn merkkivuosien 1917–1920 tapahtumien satavuotismuiston viettoa?

(Kansanedustaja Jussi Niinistön 20.5.2011 jättämä kirjallinen kysymys)

Kirjallinen kysymys yliopistojen aloituspaikoista

Ensimmäinen valtiopäivätoimi on nyt tehty. Jätin tänään kirjallisen kysymyksen hallitukselle vastattavaksi koskien ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrää yliopistoissa. Asiaa selvittäessäni kävi ilmi, että tarkkaa tilastotietoa aiheesta on vähän, mutta huhupuheita sitäkin enemmän. Toivottavasti asianomainen ministeri laittaa virkamieskoneistonsa selvittämään asiaa perusteellisesti. Vastausta odotellessa ohessa itse kysymys.

KIRJALLINEN KYSYMYS

Ruotsinkielisten opiskelupaikkojen määrä yliopistoissa

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa on kaksi ruotsinkielistä yliopistoa, Åbo Akademi ja Svenska handelshögskolan, sekä kuusi kaksikielistä yliopistoa, joissa on kiintiöpaikkoja ruotsinkielisille opiskelijoille. Tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon ruotsinkieliseen opetukseen on varattu paikkoja, on osoittautunut hankalaksi saada, sillä yliopistot ilmoittavat omat aloituspaikkamääränsä vaihtelevin käytännöin. Eri laskelmien mukaan ruotsinkieliseen opetukseen on vuonna 2011 varattu 6–8 prosenttia yliopistojen aloituspaikoista.

Ruotsinkielisten 20–22-vuotiaiden osuus koko maan samanikäisistä on kuitenkin vain 5,2 prosenttia. Vaikuttaa siis siltä, että ruotsinkielisille on varattu opiskelupaikkoja yliopistoissa yli väestöosuuden. Lisäksi ruotsinkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet ovat joissakin yliopistoissa päässeet esimerkiksi lääketieteelliselle ja oikeustieteelliselle alalle opiskelemaan huomattavasti alhaisemmilla pääsykoepisteillä kuin suomenkielisiin pääsykokeisiin osallistuneet.

Näin ollen näyttää siltä, että ruotsinkielisten on suhteessa helpompi päästä opiskelemaan yliopistoon kuin suomenkielisten. Tämä näkyy myös tilastoissa: vuosina 2000–2006 yliopistoihin on hyväksytty noin 50 prosenttia ruotsinkielisistä hakijoista, kun taas suomenkielisistä hakijoista opiskelupaikan on saanut noin 35 prosenttia.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus tietoinen yliopistojen aloituspaikkoihin mahdollisesti liittyvästä, ehkä huomattavastakin epäsuhdasta suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden kesken ja mitä se aikoo tehdä asialle?

 Helsingissä 18 päivänä toukokuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Koko kansan puolustusvoimat

Oman maan puolustaminen on puolustusvoimiemme lainmukainen päätehtävä. Vallitseva käsitys on, että Suomea puolustaa tehokkaimmin oma, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva armeija, jolla on laaja reservi ja riittävä kalusto.

Nato-jäsenyyteen suomalaiset eivät halua puolustusratkaisuaan perustaa. Nykyisin Nato on toki entistä enemmän poliittinen yhteenliittymä, mutta se on silti edelleen myös sotilasliitto. Sen toiminnan painopiste on suuntautunut enenevässä määrin kansainväliseen kriisinhallintaan.

Ainakaan kriisinhallintanäkökulmasta Suomella ei ole Nato-jäsenyydelle tarvetta. Me voimme halutessamme osallistua jo nykyisin kaikkiin kansainvälisiin operaatioihin. Osallistummeko niihin jo liikaakin? Koska valtiontalous on alkaneella vaalikaudella säästökuurin edessä, on meidän syytä arvioida kriisinhallintaoperaatioiden panos-tuotos -suhdetta entistä tarkemmin.

Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden kriisinhallintaoperaatiokyky on viime aikoina eittämättä kasvanut, mutta samaan aikaan suorituskyky laajamittaisessa sodan uhkaskenaariossa on laskenut.

Natolla ei ole omia asevoimia. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta sen jäsenvaltioiden potentiaali nostaa puolustusvalmiutta omalla alueellaan Euroopassa heikkenee kaiken aikaa. Samaan aikaan Venäjän sotapotentiaali kasvaa voimakkaasti. Maa on ilmoittanut satsaavansa asevoimiensa kehittämiseen seuraavan vuosikymmenen aikana peräti 500 miljardia euroa. Luku on hurja, semminkin kun ottaa huomioon euron ostovoiman idässä.

Tosiasiat on tunnustettava. Nato-jäsenyys ei ole kustannustehokas ratkaisu. Natosta tuskin tulisi tarpeen vaatiessa apua Suomeen. Toki samalla pitää ymmärtää, ettemme saa todellisia turvatakuita EU:stakaan.

Mahdollisuus liittyä Natoon tulee olla, mutta Natoon tulee liittyä vain, jos tilanne sitä edellyttää: jos liittyminen lisää Suomen turvallisuutta ja jos suomalaisten enemmistö on päätöksen takana. Nyt nämä edellytykset eivät täyty.

Suomi ei tule liittymään Natoon tällä vaalikaudella. Meidän on syytä panostaa omaan, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan, koko maata puolustavaan koko kansan armeijaan.

Uskon, että tämän maan tulevaisuuden kannalta mahdollisimman monen nuoren miehen on hyvä käydä armeija. Valikoiva asevelvollisuus johtaa Ruotsin tielle, jonka päässä häämöttää kallis ja kansallista yhtenäisyyttä murentava palkka-armeija.

Kolumni Nurmijärven Uutisissa 15.5.2011.

Neitsytpuheenvuoro pidetty

Nyt se on sitten tehty, nimittäin untuvikon ensimmäinen puheenvuoro eduskunnan täysistunnossa pidetty.

Rima ei ollut korkealla eikä aihe päivän polttavimpia poliittisia kysymyksiä, kunhan otin ex tempore osaa kansanedustaja Markku Eestilän (kok.) lakialoitteesta käytyyn lähetekeskusteluun.

Eestilä ehdotti aloitteessaan numeron 7 poistamista vaalien ehdokaslistoilta sekaannuksien välttämiseksi ääntenlaskennassa. Minä puolestani peräänkuulutin käydyssä keskustelussa sitä, ettei kouluissa jatkuvasti muutettaisi tapaa kirjoittaa numeroita.

Yllä kuva liuskasta, jonka eduskunnan pöytäkirjatoimiston virkamiehet minulle välittömästi istunnon jälkeen kiikuttivat tarkastettavaksi. Korjattavaa lyhykäisessä puheenvuorossani ei ollut. – Jostain se on aloitettava, vakavampikin parlamentaarinen puhetyö!

Takana on kuuma poliittinen viikko, monet palaverit on istuttu. Eduskuntaryhmän toisena varapuheenjohtajana kuuluin Perussuomalaisten hallitusneuvottelijatiimiin. Lopputulos oli, ainakin näillä näkymin, että jäämme oppositioon.

Toimittajat ovat kysyneet minultakin odotetusti: miltä nyt tuntuu, kun et päässyt ministeriksi. Hassu kysymys. Se nyt on aivan se ja sama miltä minusta tuntuu. Olenpahan vain sanonut, kun nimeni ennen vaaleja väikkyi ministerispekulaatioissa, että jos isänmaa kutsuu, olen valmis. Niin kuin partiolainen. Nyt ei kutsu käynyt, mutta maatani voin yhtä hyvin palvella kansanedustajana ja eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajana. Näillä mennään, ja hyvin mennäänkin.

Loppuun kevennyksenä skanni Lapuan Sanomista 12.5.2011 Pentti Kangasluoman jutusta ”Jos olen ministerinä, tulen heittämään avausheiton.” Se pesispallo jäi tällä erää jonkun toisen heitettäväksi.

Tavoitteena Jytky 2.0

Palautetta oppositioon jäämisestä on tullut eilen ja tänään runsain mitoin. Uuden Suomen blogissani käydään vilkasta keskustelua. Minulle henkilökohtaisesti lähinnä sähköpostilla saapunut kansalaispalaute on ollut valtaosin positiivista, mutta toki mukaan mahtuu pettyneiden purkauksiakin.

Lainaan tähän anonyymisti – kirjoittajan luvalla – yhtä ensimmäisten joukossa eduskuntaryhmällemme saapunutta viestiä:

”Perussuomalaisilla on upea puheenjohtaja Timo Soini!

Hieno puhe jälleen kerran:

– selkeää
– perusteltua
– vastaansanomatonta
– rehellistä

Tuli ihan itku onnesta.

Kyllä muut puolueet kalpenee ja joutuu häpeään teidän rinnalla mennen tullen!

Olette tehneet hienoja päätöksiä ja ette petä ja selittele valheita niinkuin muut. Kerrankin saa suomalaiset kuulla totuuden sanaa perussuomalaisten kautta.

Mä toivon teille kaikille, koko ryhmälle siunausta ja voimia kaiken keskellä siellä etulinjassa.

Teitä vastaan hyökätään monin tavoin, koska olette niin pelottavan rehellisiä. Teitä vihataan ja parjataan, koska olette paha kilpailija. MUTTA KANSA RAKASTAA TEITÄ JA YHÄ VAAN ENEMMÄN KANNATUS NOUSEE KUN USEAMMILLE SUOMALAISILLE ALKAA TOTUUDET PALJASTUA EU:STA JA MUISTA ASIOISTA.

Hyvää yhteyttä ja yhteistyötä koko ryhmän keskuuteen. Hitsi kun mä olen teistä ylpeä!”

Tämänkaltainen palaute kannustaa. Oppositiostakin voi vaikuttaa maassa harjoitettavan politiikan suuntaan. Perussuomalaisten tavoitteena on Jytky 2.0!

Hävinneiden hallitus

”Jos itsensä pettää, jäljelle ei jää ketään.”

Näillä sanoin aloitti Perussuomalaisten puheenjohtaja Timo Soini tiedotustilaisuutensa tänään eduskunnassa. Puolueemme jättäytyy pois hallitusneuvotteluista, sillä emme halua olla edistämässä EU:n liittovaltiokehitystä saati lapioimassa rahaa taloutensa huonosti hoitaneille euromaille.

Päätös oli kova, mutta hallitusneuvotteluryhmämme oli yksimielinen.

Päätös on linjassa, eikä se sodi vakaumustamme vastaan. Tiedän, että maassamme on paljon poliitikkoja, joille kaikki käy. Meille ei kaikki käy.

Päätös on rehellinen, sillä vakausmekanismit eivät yksinkertaisesti toimi. Se on jo nähty, vaikka Jyrki Kataisen johdolla pian muodostettava hävinneiden hallitus toista tulee väittämään. Se on retoriikkaa – samanlaista retoriikkaa kuin väittää, että sijoittajien vastuu nyt muka toteutuisi. Mitään sijoittajien vastuuta ei Portugali-paketissa ole.

Kuka käänsi takkinsa, arvoisat median edustajat?

Perussuomalaisten peruslinja on murtumaton.

Toki päätös on monelle Perussuomalaisten kannattajalle myös pettymys, mutta elämään pitää mahtua sellaisiakin.

Nyt menemme oppositioon kasvamaan. Isänmaata voi palvella myös sieltä käsin. Tulemme olemaan johtava oppositiopuolue. Ei tarvitse olla kummoinen ennustaja todetakseen, että EU-kriittisyys tulee kasvamaan niin Suomessa kuin Euroopassakin.