Aihearkisto: Politiikka

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme

Sain tällä viikolla osallistua maanpuolustuksen 88. jatkokurssille, jotka järjestetään kun valtakunnallisten maanpuolustuskurssien käymisestä on tullut kuluneeksi viitisen vuotta. Kurssi oli tiivis ja antoisa kertaus kokonaismaanpuolustuksen perustavaa laatua oleviin kysymyksiin.

Sotilaallisella jämptiydellä kellotetulla kurssilla kuulimme puolustusvoimien tuoreimmat kuulumiset parhaiden asiantuntijoiden esittäminä. Kävimme myös Santahaminassa tutustumassa kaupunkisodankäynnin koulutukseen ja näimme taisteluammunnan.

Kurssilla heräsi monenlaisia maanpuolustukseen liittyviä ajatuksia, joista huolestuttavin on yleisen asevelvollisuuden tulevaisuus. Ruotsi luopui siitä viime heinäkuussa ja nyt Saksa näyttäisi tekevän samoin. Yleinen asevelvollisuus on jäämässä poikkeukselliseksi ratkaisuksi Euroopassa: oman maan puolustaminen ollaan vaihtamassa kansainväliseen kriisinhallintaan.

Olen vankkumaton yleisen asevelvollisuuden kannattaja. Valikoiva asevelvollisuus saati palkka-armeija ei ole ratkaisu Suomen kaltaiselle maalle. Olen tästä aikaisemminkin kirjoittanut eri yhteyksissä, mutta nakutanpa teesini vielä blogiinikin – onhan yksi vaaliteemoistani kiteytettävissä kolmeen sanaan: Turvallisen Suomen puolesta.

Väitetään, että sodankuva on muuttunut radikaalisti ja että meidän pitäisi siksi Ruotsin tavoin panostaa voimakkaasti kansainväliseen kriisinhallintaan; Suomea kun kuulemma puolustetaan parhaiten kehitysmaista käsin.

Näin väittävät puhuvat läpiä päähänsä. Suomen historia tai viimeaikaisista tapahtumista esimerkiksi Georgian sota todistavat toista. Maailma toimii edelleen vahvemman ehdoilla. Pahimpaan kannattaa varautua.

Geopoliittisesti Suomi on suurvallan kainalossa. Ruotsi on selkämme takana. Ruotsilla on Venäjään päin puskurinaan Suomi. Jos maantieteellinen asemamme Ruotsin kanssa vaihtuisi, ei Ruotsikaan olisi luopumassa yleisestä asevelvollisuudesta.

Suomen maanpuolustustahto on tutkitusti kansainvälisesti korkealla tasolla. Yleinen asevelvollisuus on meille edelleen sotilaallisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti paras ratkaisu. Se rakentaa kansakokonaisuutta.

Varusmiespalvelus on viimeinen kerta, kun lähes koko miespuolinen ikäluokka saa kosketuksen toisiinsa yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta. Kaikki lähtevät samalta viivalta. Tällä on maanpuolustustahtoa kasvattava, yhteiskuntarauhaa edistävä ja syrjäytymisen vaaraa vähentävä merkitys.

Varusmiespalveluksessa eritaustaiset suomalaiset miehet huomaavat, että heillä on paljon yhteistä. Yhteisöllisyys rakentuu erilaisuudesta. Jokaista suomalaista miestä tarvitaan tämän maan puolustamiseen. Jokainen on tärkeä, ja jokaiselle löytyy tehtävää. Tarvitsemme monipuolisen ja laajan reservin. Joukkojemme sodan ajan vahvuutta ei pidä enää pudottaa, sitä on jo tehty liiaksikin.

Yhteiskunnallisen vaikutuksen vuoksi siviilipalvelusjärjestelmää ei pidä muuttaa varusmiespalvelusta houkuttelevammaksi. Omantunnon syistä asepalvelusta ongelmallisena pitäville on markkinoitava enemmän syyttä unohdettua mahdollisuutta – aseetonta palvelusta. Suomen kansan armeijalla on käyttöä jokaiselle.

Kansalaisella on oikeuksia ja velvollisuuksia. Perustuslakimme mukaan jokainen Suomen kansalainen ”on velvollinen osallistumaan isänmaan puolustamiseen tai avustamaan sitä sen mukaan kuin laissa säädetään”. Naisten maanpuolustustyön mahdollisuuksia onkin syytä täsmentää ajan vaatimuksia vastaaviksi. 

Uskottavan puolustuksen, tehokkaan varusmieskoulutuksen ja reserviläisten riittävien kertausharjoitusten takaamiseksi Suomen puolustusvoimat tarvitsee lisää määrärahoja. Niitä on irrotettavissa liian laajaksi paisuneesta kansainvälisestä kriisinhallintatoiminnasta.

Mitä muuta me esimerkiksi Afganistanissa teemme kuin näytämme lippua ja poltamme rahaa? Annetaan ruotsalaisten puuhastella maailmalla, se on heidän asiansa, mutta meillä sen sijaan on suomalainen isänmaa puolustettavanamme. Suomea ei puolusta ketkään muut kuin suomalaiset, olimme liittoutumattomia tai ei.

Ruotsin tie ei ole meidän tiemme. Meillä ei ole mikään pakko seurata huonoa esimerkkiä, niin kuin valitettavasti taannoin teimme jalkaväkimiinojen suhteen. Jos ajamme Ruotsin tavoin puolustuskykymme alas, sen pystyyn nostaminen kovan paikan tullen kestää kauan.

Jätevesiasiaan tarvitaan aikalisä

Otin kantaa haja-asutusalueiden jätevesiasiaan paikallislehdessä http://www.lehtiluukku.fi/pub?id=5599. Kyseessä on iso ongelma, joka iskee eniten maaseudun pienituloisiin. Ohessa kirjoitukseni.

Jätevesiasiaan tarvitaan aikalisä

Kansanedustaja Outi Mäkelä kirjoittaa Nurmijärven Uutisissa 15.8.2010, että valtioneuvoston asetukseen jätevesien käsittelystä viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla tarvitaan selkeyttä. Aivan niin. Asia on kiireellinen, sillä määräaika jätevesien käsittelyn tehostamiselle päättyy vuoden 2013 lopulla.

Kyse ei ole pienistä investoinneista. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan joissain tapauksissa ne saattavat kohota jopa 12 000 euroon. Tämä tarkoittaa, että moneen maaseudun niin sanottuun mummonmökkiin rakennettava jätevesijärjestelmä saattaa olla arvokkaampi kuin itse kiinteistö!

Keskustelu velloo. Kansalaiset pitävät hajajätevesiasetuksen vaatimuksia ylimitoitettuna, jopa ympäristövouhotuksena. Jotkut asiantuntijat ovat todenneet, että nykyisten saostuskaivojen tehostetulla käytöllä päästäisiin samaan lopputulokseen ympäristön kannalta, ilman suuria taloudellisia uhrauksia.

Keskustelu luonnollisesti hämmentää haja-asutusalueiden asukkaita ja mökkeilijöitä, semminkin kun neuvonta on ollut olematonta. Kansalaisilla ei esimerkiksi ole tietoa perusteista, joilla lykkäystä voi saada. Vaarana on, että kunnissa tapahtuva tapauskohtainen harkinta asettaa kansalaiset eriarvoiseen asemaan.

Mielestäni nyt pitäisi ottaa aikalisä koko haja-asutusalueiden jätevesien tehostamisasiassa. Sen verran sekavassa tilassa se on. Parasta olisi, jos koko hanke keskeytettäisiin. Epäilen, ettei nykyhallitus kuitenkaan saa asiaan järkeviä muutoksia. Nyt voitaisiin aloittaa kunnolliset valmistelut, jotta asia vaalien jälkeen voitaisiin ottaa uuden hallituksen ohjelmaan pidennetyllä ylimenokaudella.

Jussi Niinistö

Maahanmuutto puhuttaa

Maahanmuutto on nousemassa yhdeksi merkittäväksi teemaksi tulevissa eduskuntavaaleissa. Se on Perussuomalaisten johdonmukaisen ja pitkäjänteisen työn ansiota. Sen kannalla on Suomen kansan enemmistö. 

Perussuomalaisten järkilinjalle on viime aikoina ollut tulijoita. Useat puolueet ovat omineet maahanmuuttopoliittisia linjauksiamme, suorastaan nokitelleet niillä. Taustalla on tietenkin äänestäjien menettämisen pelko.

Kopioinnin aloitti SDP, joka puheenjohtajansa Jutta Urpilaisen suulla viime maaliskuussa tunnetusti julisti: Maassa maan tavalla. Se oli suora lainaus Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta 2007. Urpilaisen ulostulo aiheutti melkoisen mediakohun.

Viime aikoina Perussuomalaisten linjoille on kuitenkin eniten yritellyt kokkaansa kääntää Kokoomus, jonka vahva vaikuttaja Ben Zyskowicz on mm. vaatinut jarrua perheiden yhdistämisille (Iltalehti 9.8.2010) ja arvostellut ns. mummolain valmistelun jatkamista (Helsingin Sanomat 11.8.2010).

Suomessa humanitäärisin perustein oleskeluluvan saaneitten perheenyhdistämismahdollisuuksia onkin syytä tiukentaa ja ripeästi. Nykylinja on täysin kestämätön.

Ohessa hieman tilastoja. Vuonna 2007 Suomeen saapui noin 1 500 turvapaikanhakijaa. Vuonna 2008 heitä oli jo yli 4 000 ja viime vuonna liki 6 000. Kasvu oli hurjaa. Onneksi se on kuitenkin ollut kuluvana vuonna tasaantumaan päin – johtuuko se sitten Suomessa velloneesta maahanmuuttokeskustelusta ja sen seurauksena lainsäädäntöömme tehdyistä pienistä kiristyksistä vai mista, vaikea sanoa.

Joka tapauksessa maahanmuuttohallintomme ja yleensä yhteiskuntamme kestokyky tulee jatkossakin olemaan koetuksella, jos perheiden yhdistämiskäytäntöihin ei puututa. Maahanmuuttovirastossa on nimittäin parhaillaan käsittelyssä esimerkiksi noin 4 000 somalialaisen perheenyhdistämishakemusta. Vanhimmat vireille tulleet hakemukset ovat vuoden 2008 alusta.

Jos ja kun näitä puolletaan, tietää se seuraavaa: jokaista hyväksyttyä hakemusta kohden saamme noin 10-20 uutta somalia Suomeen. Kun somalien työttömyysaste on tällä hetkellä 55 prosentin luokkaa, on selvää että perheenyhdistämisten kautta saapuva suuri joukko uusia somaleita aiheuttaa kohtuutonta taakkaa Suomen muutenkin takkuisesti toimivalle kansantaloudelle puhumattakaan kotouttamis- ja muista ongelmista.

Siksi olenkin Zyskowiczin kanssa samaa mieltä siinä, että perheenyhdistäjältä tulee jatkossa vaatia, että hän pystyy omalla työllään elättämään tänne tulevan perheensä. Olen myös sitä mieltä, että Suomen ei pidä maksaa perheenjäsenten matkoja. Niin ei tee mikään muukaan maa maailmassa.

Terveessä kansanvaltaisessa järjestelmässä pitää voida käydä avointa ja asiallista keskustelua epäkohdista. On kyettävä tunnustamaan, että esimerkiksi perheenyhdistämiskäytännöissä olemme olleet sinisilmäisiä hölmöjä.

On hyvä, että niin moni vanhan puolueen edustaja on tunnustanut harjoitetun väärän maahanmuuttopolitiikan ja kääntänyt takkiaan. Viime kädessä on äänestäjän tehtävä päättää, kenen linja on uskottavin – myös vaalien jälkeen.

Lyhyt esittely

Perussuomalainen-lehti pyysi kansanedustajaehdokkaita kirjoittamaan lyhyen esittelyn – korkeintaan 700 merkkiä – itsestään. Tiivistäminen ei ole helppoa. Helpompaa on jaaritella, mutta tällaisen tekstin joka tapauksessa sain puristettua itsestäni:

Niinistön Jussi Nurmijärveltä, Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pääsihteeri, Uudenmaan vaalipiiri. Koulutukseltani olen filosofian tohtori ja historiantutkija.

Hyvä Suomi olkoon yhteinen tavoitteemme, sillä jokainen ihminen ja jokainen elämä on arvokas. Kukaan ei ole syntynyt tänne turhaan, vaan kaikkia tarvitaan. Heikoimmista huolehtiminen, oikeudenmukaisuus ja kansanvaltaisuus rakentavat suomalaista kansakokonaisuutta.

Arkadianmäki on tullut työssäni tutuksi, mutta en ole aiemmin ollut ehdolla eduskuntaan. Jos tulen valituksi, lupaan tehdä parhaani: ei oikeaan, ei vasempaan vaan suoraan eestä Suomenmaan! Osaan ja uskallan. Sinivalkoisella asialinjalla.

Siinä ne olennaiset asiat ovatkin. Ehkä olisin vielä voinut mainita, että vaikutan myös kunnallispolitiikassa. Mutta hyvä näinkin.

Linkki Perussuomalainen-lehteen 10/2010:

http://www.ruutupaperi.fi/Hyvan_Olon_Mediat_Oy/Perussuomalainen1010/

Vaaliteemat valmistuneet

Olen uhmannut helteitä ja saanut valmiiksi keskeiset vaaliteemani eduskuntavaaleihin 2011. Ne löytyvät alasivulta ”Vaaliteemat”. Olen pyrkinyt mahdollisimman ytimekkääseen ja selkeään ilmaisuun. Uskon, että ne lukemalla saat kokonaiskäsityksen ajamistani asioista.

Laajemmin näistä ja muista teemoista on luonnollisesti Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmassa, joka valmistuu syksyn aikana. Kuulun ohjelmatyöryhmään, kuten kuuluin jo 2007 vaaleissa. Osia ohjelmasta on Perussuomalaisaktiivien käsittelyssä Porin puolueneuvoston kokouksessa 14.-15. elokuuta.

Pakkoruotsin lyhyt historia

Helteisten aamujen Hesarien lukuharjoitukset jatkuivat. Tänään luin aivan erityisellä kiinnostuksella Sampo Terhon, Suomalaisuuden Liiton puheenjohtajan ja Perussuomalaisten varamepin, kirjoituksen ”Kieliriita yltyi pahimmillaan rotuhygieniaksi”. Se löytyy netistä:

http://www.hs.fi/paakirjoitus/artikkeli/Kieliriita+yltyi+pahimmillaan+rotuhygieniaksi/1135258552973/?cmp=tm_etu_paakirjoitus

Ja varmaan aikanaan myös Terhon kotisivuilta:

http://www.sampoterho.net/

Asiallinen artikkeli sai pohtimaan pakkoruotsin historiaa ja osuuttani sen poistamisyrityksissä, olenhan esim. ollut Suomalaisuuden Liiton hallituksessa vuodesta 1996.  Ne ovat olleet työläitä taistelun vuosia, mutta myös antoisia. Opin tuntemaan seuraavat hienot puheenjohtajapersoonallisuudet: Seppo Heikinheimo, Pentti Huttunen ja Heikki Tala. Nyt työ jatkuu siis Sampo Terhon johdolla.

Pakkoruotsi syntyi 1968. Sitä ennen sitä ei kaikille suomalaisille ollut. Se syntyi peruskoulu-uudistuksessa, joka teki ruotsin kielestä pakollisen oppiaineen toisen vieraan kielen opetuksen lisäksi. Uudistus teki Suomesta ainoan itsenäisen valtion läntisessä maailmassa, jossa enemmistön kaikki lapset joutuivat opiskelemaan vähemmistön kieltä.

Alun perin peruskouluun ehdotettiin vain yhtä pakollista vierasta kieltä, jollaiseksi suositeltiin englantia. Ruotsalainen kansanpuolue onnistui kiristämään – hallitus olisi jäänyt syntymättä ilman sitä – ruotsin kielen pakon opetukseen vastoin asiantuntijoiden ja eduskunnan sivistysvaliokunnan suosituksia. Lehmänkaupan suhmuroi keskustalainen opetusministeri Johannes Virolainen.

Pakkoruotsista muodostui poliittinen aikapommi, joka toden teolla räjähti suomalaisten poliitikkojen syliin 1980-luvun lopulta lähtien, kun yhteiskunnallinen ilmapiiri oli muutenkin vapautumassa neuvostoimperiumin murentuessa. Tuohon aikaan liityin Suomalaisuuden Liittoon, jonka piirissä syntyi sana pakkoruotsi – erittäin tehokas kielikuva, jonka käsittääkseni ”keksivät” Erkki Pihkala ja Heimo Rytkönen – siinä missä tällaisia sanoja nyt yleensä voi keksiä.

Muistan hyvin 1980- ja 1990-lukujen pakkoruotsikeskustelut. Otin itsekin niihin osaa. Pakkoruotsin puolustajilla tuntui aina olevan sama virsi: Suomi on kaksikielinen maa, kaksikielisyys on rikkautta, suomalaisten velvollisuus on opiskella ruotsia… Väistämättä tulee mieleeni 2000-luvun monikulttuurisuuskeskustelu!

Vuosien varrella tehtiin eri tahoilta useita yrityksiä luopua pakkoruotsista, mutta aloitteet tyssäsivät aina viime kädessä hallitukseen. Esim. opetusministeriön tuntijakotyöryhmä ehdotti pakkoruotsista luopumista 1992. Nythän uusi tuntijakotyöryhmä ehdotti viime keväänä pakkoruotsin opiskelun aikaistamista!

Uusi kielilaki 2004 oli kiistatta tappio suomalaisuusliikkeelle, mutta selkeä voitto sen sijaan oli 2005 tapahtunut ruotsin kielen poistuminen pakollisten ylioppilaskokeiden joukosta. Uskon, että ajan mittaan koko vyyhti lähtee purkautumaan juuri tätä kautta. Kielilaki oli Pyrrhoksen voitto pakkoruotsin kannattajille.

Perussuomalaiset oli pitkään ainoa pakkoruotsia vastustava eduskuntapuolue, mutta kuluvana kesänä on Kokoomus liittynyt puoluekokouspäätöksellään joukkoon. Tosin puheenjohtaja Jyrki Katainen on ylimielisesti ilmoittanut, että hän ei noudata puolueensa ylimmän päättävän elimen päätöstä.

Uskon, että pakkoruotsi poistuu, mutta se vaatii kärsivällisyyttä. Eduskuntavaalien jälkeiset hallitusneuvottelut ovat ensimmäinen näköpiirissä oleva väännön paikka. Silloin Kataisestakin otetaan mittaa.

Minulle Perussuomalaiset on osa vuosisataisen suomalaisuusliikkeen jatkumoa, joten pakkoruotsin poistamisella on suuri periaatteellinen merkitys. Niin Perussuomalaisten kuin Suomalaisuuden Liitonkin toiminnan peruslähtökohta on, ettei Suomessa sorreta suomea, ruotsia tai muuta kieltä puhuvia, ei hyväksytä etuoikeuksia historiallisista tai poliittisista syistä vaan tavoitellaan yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa.