Aihearkisto: Politiikka

Voitat naurun, voitat asian

Päivä kului vaalityössä Vantaan Myyrmäessä, jossa aamulla vieraili myös puolueen puheenjohtaja Timo Soini. Yleisömenestys oli siten taattu, kuhina kävi Perussuomalaisten vaaliteltalla ja sääkin suosi.

Soini antoi meille muille ehdokkaille mallia vanhasta tutusta sananparresta: voitat naurun, voitat asian. Myönteisessä hengessä, asialinjalla.

Kuvat kertovat, vantaalainen torikansa ja kansansuosikki kohtasivat!

Jaoin vaalilehteäni, juttelin tuttujen ja tuntemattomien kanssa. Yllättävän moni oli tullut varta vasten paikalle. Eläkeläisiä puhutti vaalitorien kestohitti: taitettu indeksi. Tapasinpa yläasteaikaisen luokanvalvojanikin.

Jonkinlaisen yhteiskuvankin otimme; blogisti toinen oikealta, keskellä Jukka Jusula vierellään kansanedustaja Pirkko Ruohonen-Lerner.

Arvopolitiikkaa asialinjalla

Arvopolitiikkaa asialinjalla -otsikolla varustetut keltapohjaiset ulkomainokseni tervehtivät tästä päivästä lähtien vaalipäivään 17. huhtikuuta saakka maanteillä kulkijoita eri puolilla Uuttamaata, kiitos tarmokkaan vaalitiimini.

Erityinen kiitos vaalipäällikölleni Jaakko Niinistölle (kuvassa talkootyön touhussa), joka johti operaatiota rivakkaan tyyliinsä.

”Noviisien debatti päättyi käsirysyyn”

Näin lennokkaasti otsikoi Vartti Nurmijärven tarmokas toimittaja Kristiina Sahakangas juttunsa, jossa olin kaksintaistelussa Keskustan kansanedustajaehdokkaan Petri Kalmin kanssa.

Alla jutussa ollut kuva: siitä huolimatta käsirysy oli enemmänkin kädenvääntöä verbaalitasolla. Kalmi on mukava mies, joka mielestäni hoitaa hyvin ja tasapuolisesti luottamustehtäväänsä Nurmijärven kunnanvaltuuston puheenjohtajana.

Ehkä eniten olin Kalmin kanssa eri mieltä tasavallan presidentin valtaoikeuksista. Pidin niiden karsimista kansanvallan kaventamisena, koska presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla toisin kuin pääministeri. Kalmi taas oli puolueensa linjan mukaisesti sitä mieltä, että valtaoikeuksia voidaan siirtää pääministerille, jonka luottamuksen eduskunta voi kyseenalaistaa tarvittaessa.

Vaalirahoituskohun ja siihen liittyvän Matti Vanhasen ns. lautakasajupakan ollessa taannoin kuumimmillaan olisin totta vie toivonut, että tasavallan presidentillä olisi ollut entisen kaltaiset valtaoikeudet. Silloin jos koskaan presidentin olisi tullut puuttua peliin ja viheltää se poikki: tarvittaessa hän olisi vaikka hajottanut eduskunnan  ja määrännyt uudet vaalit, kuten Urho Kekkonen aikoinaan. 

En Kekkosta kaipaa, mutta puoluepolitiikan yläpuolella oleva kansan valitsema vahva tasavallan presidentti on yhteiskuntaelämää vakauttava tekijä.

Kristiina Sahakankaan kuva Vartti Nurmijärvestä 23.3.2011.

Jakovara, kestävyysvaje ja EVM

Viime eduskuntavaalien alla toimittajat puhuivat paljon jakovarasta, nyt muotisana on kestävyysvaje. Kuka näitä sanoja muuten keksii?

Kaikkitietävän Wikipedian mukaan jakovara tarkoittaa julkisen talouden liikkumavaraa. Kyseessä on poliitikkojen käyttämä termi valtion budjetissa olevasta osasta, jolle ei ole vielä keksitty käyttöä sen jälkeen kun kaikki pakolliset menot ovat hoidettu. No, tämä ”ongelma” ei ole enää ajankohtainen, joten puhutaanpa kestävyysvajeesta.

Kestävyysvajeen syvin olemus

Koska Wikipedia ei vielä kerro mikä kestävyysvajeen syvin olemus on, olen antanut itselleni kertoa siitä seuraavaa. Rautalangasta väännettynä asiassa on kyse siitä, miten hyvinvointivaltiomme palvelut kyetään säilyttämään, kun suuret ikäluokat siirtyvät eläkkeelle ja entistä pienempi osa suomalaisista käy töissä.

Kyse on julkisen talouden kestävyydestä – kyvystä hoitaa nykyinen valtion velka ja tulevien menojen rahoitus. Kestävyysvaje kuvaa nykytilanteen ja kestävän mallin välistä eroa.

Tilanne on haasteellinen, kuten nykykielellä tavataan sanoa silloin, kun meillä on iso ongelma. Se on selvää, että julkisen talouden tulot ja menot on saatettava tasapainoon eli kestävyysvaje on kurottava umpeen.

Vaalikeskustelujen kuuma kysymys onkin: kuinka temppu tehdään. Lainamäärää ei voi loputtomiin kasvattaa, muuten edessämme siintää Kreikan tie.

Kuinka suuri kestävyysvaje on?

Ensin on kuitenkin syytä selvittää, kuinka monta miljardia tämä kestävyysvaje yleensä on.

Asiantuntijoiden laskelmissa on melkoisia eroja: valtiovarainministeriön virkansa puolesta synkistelevien virkamiesten laskelma on huomattavasti suurempi kuin Etlan. Perussuomalaisten näkemys kestävyysvajeesta on lähempänä viimeksi mainittua; olemme haarukoineet sen noin 5-6 miljardiksi euroksi.

Talouskehityksen ennustaminen on kuitenkin vaikeaa, joten kukaan ei omaa tässä asiassa lopullista totuutta.

Eväitä talouskasvulle

Kestävyysvajetta ei ratkaise pelkkä talouskasvu, mutta se helpottaa ratkaisua huomattavasti. Talouskasvun vauhdittaminen onkin tulevan vaalikauden keskeisiä tehtäviä.

Mottonamme on vanha tuttu: ensin suomalainen työ ja yrittäminen, ja jos aikaa ja rahaa jää, niin maailman parantaminen. Jokainen putoava työttömyysprosentti merkitsee, että kestävyysvajeemme pienenee.

Suomalaisen teollisuuden kasvumahdollisuudet on varmistettava yksinkertaisesti saattamalla toimintaedellytykset samalle viivalle kuin kilpailijamaillamme. Se tarkoittaa energiaveron laskemista ja rikki-, jäte-, pakkaus- sekä uraaniverojen kaltaisten suunnitelmien jäädyttämistä.

Teollisuus on talouden selkäranka, kirjoitti Helsingin Sanomatkin tänään pääkirjoituksessaan. Teollisten työpaikkojen katoaminen ulkomaille ei ole mikään luonnonlaki, vaan sitä vastaan on taisteltava. Jos perusteollisuutemme pärjää, niin kansantaloudellamme pyyhkii hyvin.

Verot maksukyvyn mukaan

Talouskasvun lisäksi veroja on kerättävä ja leikkauksia tehtävä. Tämä on kuitenkin hoidettava niin, että se haittaa mahdollisimman vähän peruskansalaisten elämää.

Perussuomalaisten eduskuntavaaliohjelmasta löytyvät selvät sävelet siihen, miten verot kerätään sosiaalista oikeudenmukaisuutta noudattaen eli maksukyvyn mukaan:

– pääomavero 30 prosenttiin ja lievä progressio

– varallisuusvero palautettava

– suursäätiöt pääomaveron piiriin

– pienet korotukset alkoholi- ja tupakkaveroon

– energiaverojen korotukset peruttava (rahoitetaan palauttamalla työnantajien Kela-maksu)

– arvonlisävero ennallaan, samoin pääosin palkkaverot (hyvätuloisten verotukseen lievä kiristys)

Näin toimimalla kansalaisten ostovoima säilyy ja talouskasvua pidetään yllä kulutuksen kautta.

Eikä pidä unohtaa harmaan talouden torjuntaa: jo pelkästään eduskunnan tarkastusvaliokunnan esittämät ja eduskunnan hyväksymät toimenpide-ehdotukset toteuttamalla valtion kassaan on mahdollista kerätä 2-3 miljardia euroa verraten nopealla aikataululla.

Perussuomalaisten leikkauslista

Perussuomalaisten leikkauslista pohjautuu vaaliohjelmaan sekin:

– kehitysavusta, maahanmuutosta, kriisinhallintajoukoista, Venäjälle annettavasta lähialuetuesta, puolue- ja lehdistötuesta sekä eduskuntaryhmien kansliamäärärahoista leikkaamalla sekä yritystukia tarkentamalla mahdollista kerätä jopa yli miljardi euroa

– hallintobyrokratiaa kevennettävä (esim. maa- ja metsätalous- sekä ympäristöministeriön yhdistäminen luonnonvarainministeriöksi), pakkoruotsi poistamalla

– EU-jäsenmaksuihin neuvoteltava alennusvaatimus (esim. Iso-Britannian puolesta maksamamme jäsenmaksuhelpotus, joka kuluvana vuonna on 74 miljoonaa euroa)

Vanhat puolueet uhkana Suomen kansantaloudelle

Varmaan jotain unohdin listata, mutta tässä eittämättä tärkeimmät toimenpiteet. Perussuomalaisten mallilla on kestävyysvaje täysin mahdollista kuroa umpeen. Mahdottomaksi tehtävä kuitenkin muuttuu, jos samaan aikaan jatkamme vanhojen puolueiden vastuuttomalla linjalla: lappaamalla rahaa Kreikan kaltaisille taloutensa huonosti hoitaneille huithapelieuromaille.

Tänään saimme lehdistä lukea, että Suomen EU-kriisivastuut ovat 12,58 miljardia euroa. Eilen on Brysselissä euromaiden kokouksessa päätetty esityksestä, että Suomi maksaa osuudestaan uuteen kriisirahastoon (Euroopan vakausmekanismi, EVM) 1,44 miljardia suoraan käteisenä. Vastuupotin loppuosa eli reilu 11 miljardia euroa muodostuu pääoman korotusvaltuuksista ja takauksista. 

On päivänselvää, että Perussuomalaiset äänestävät uudessa eduskunnassa tätä EVM-sopimusta vastaan. Jos pahin tapahtuu ja Suomen vastuut toteutuvat, ovat vanhat puolueet ajaneet kansantaloutemme kuilun partaalle.

Perussuomalaisten talouspoliittinen linja ei ole piilossa. Sitä voi kannattaa tai sitä voi vastustaa. Pallo on äänestäjillä.