Aihearkisto: perhepolitiikka

Kotihoidon tukea pitää kehittää

Eduskunnassa käytiin jälleen välikysymyskeskustelu. Se koski julkisuudessa olleita tietoja siitä, että hallitus olisi lyhentämässä kotihoidon tuen kestoa kolmesta vuodesta kahteen. Keskustelun päätteeksi hallitus sai eduskunnan luottamuksen äänin 103–63.  Pian tämän jälkeen hallitus vahvisti kehysriihessään, ettei kotihoidontukeen tällä hallituskaudella kajota.

Hyvä niin, sillä kotihoidon tuen leikkaus ei olisi ollut viisasta politiikkaa. Se asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan ja kaventaisi niiden valinnanvapautta. Tämä on arvokysymys.

Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti ainoana oikeana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona. Perheellä pitää olla valinnanvaraa lapsen kehitysvaiheen mukaisesti: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito.

Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä kautta maan, mutta asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmevuotiaalle. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistäkin enemmän, sillä kotihoito on kustannustehokasta.

Lapsen hoitaminen päiväkodissa on kalliimpaa kuin kotona. Tämä pitää ymmärtää ja tunnustaa, että kodissa tehty työ on myös yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Kotihoidontuen leikkauksesta syntyisi säästöjä kyllä valtiolle, mutta kasvavat kustannukset siirrettäisiin jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien kontolle. Jos kotihoidon tuesta olisi leikattu, olisivat kunnat joutuneet järjestämään uusia päivähoitopaikkoja, palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja todennäköisesti investoimaan uusiin päiväkoteihin.

Esimerkiksi Nurmijärvellä kotihoidon tuen leikkaus olisi maksanut kunnalle miljoonia euroja, sillä suuri osa kunnan kaksivuotiaista on kotihoidossa. Jos puoletkin heistä olisi siirtynyt sisaruksineen päiväkotiin, olisi se tarkoittanut satojen uusien päiväkotipaikkojen perustamista. Päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle arviolta 11 000 euroa vuodessa, kun kotihoidossa olevaa lasta tuetaan vuodessa vajaalla kolmasosalla tuosta summasta.

Kotihoidon tuen leikkaus asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan, kun yli kaksivuotiaiden vanhemmista käytännössä vain suurituloisimmat voisivat valita lapselleen omasta mielestään parhaan hoitomuodon.

Kotihoidon tuen rahallinen nykytaso ei itsessäänkään ole nykyisellään riittävä, sillä se jää edelleen huomattavasti alhaisemmaksi kuin työttömän peruspäiväraha ja vanhempainraha. Tästä aiheutuu tilanne, jossa lapsia kotona hoidettaessa on rahallisesti kannattavampaa olla työtön kuin kotiäiti tai koti-isä. Minkälaisen viestin tämä välittää?

Kotihoidon tuki on osa hyvää suomalaista elämänmuotoa. Se pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää, ei lyhentää eikä leikata.

Kolumni julkaistu Keski-Uusimaassa 27.3.2012.

Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi

Niinhän sitten siinä kävi, että puolustusministeri Stefan Wallin sai eilen eduskunnan luottamuksen äänin 95-59. Peräti 44 kansanedustajaa oli poissa äänestyksestä. Tiedän, että moni oli Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Reykjavikissa, mutta oli poissaolijoissa sellaisiakin hallituspuolueiden edustajia, jotka olivat viikolla kovin sanoin arvostelleet ministeri Wallinin toimintaa.

”Hallituksen rivit ammuttiin suoriksi, mutta ongelma jäi hallituksen sisälle.”

Näin totesin tuoreeltaan Iltalehdelle. Dragsvikin varuskunnan kohtaloa selvitetään ensi viikolla. Ministeri Wallin tulee puolustusvaliokuntaan kuultavaksi ensi torstaina.

Äänestyksen jälkeen alkaneella suullisella kyselytunnilla Perussuomalaisten eduskuntaryhmä kritisoi voimakkaasti hallituksen kehysriihiratkaisuja.Kun nyt lainaamaan ryhdyin, lainattakoon oheen myös ryhmämme kannanottoa:

”Perussuomalaiset paheksuvat hallituksen päätöstä korottaa kaikkia arvonlisäverokantoja yhdellä prosenttiyksiköllä. Mielestämme korotusten ulkopuolelle olisi pitänyt jättää ainakin elintarvikkeet ja lääkkeet. Olemme pettyneitä siihen, että hallitus päätti laittaa myös sairaat ja nälkäiset talouskriisin maksumiehiksi. Vielä ennen vaaleja vasemmistopuolueet vastustivat yksituumaisesti tällaisten tasaverojen korottamista. Hämmästelemme myös sitä, että lapsilisien indeksikorotukset aiotaan jättää kehyskaudella tekemättä. Lapsiperheiden ostovoima tulee siis hallituksen toimien seurauksena heikkenemään.

Kunnilta hallitus on leikkaamassa 240 miljoonaa. Käytännössä hallitus siis ajaa kuntia pakkoliitoksiin viemällä niiden rahat ja pakottamalla ne täten luopumaan itsenäisyydestään. Kuntien peruspalveluja käyttävät eniten juuri pienituloiset, joten tämäkin leikkaus kohdentuu raskaimmin heihin.

Olemme tyytyväisiä siitä, että Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetin 2012 linjauksista monet ovat kelvanneet sekä kokoomukselle että sosialidemokraateille. Perussuomalaisten esittämästä Wahlroos-verosta on nyt tullut solidaarisuusvero. Myös tutkimus- ja kehitysverotuki sekä ratainvestoinnit ovat lähes suoraan varjobudjetistamme.”

Puolustusministeriön 27 miljoonan euron säästöt kohdistuvat kriisihallintamenoihin ja vuoden 2015 materiaalihankintojen indeksikorotukseen. Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää perusteltuna, mutta oman maan puolustamiseen – esimerkiksi kertausharjoituksiin – olisi pitänyt saada lisävaroja.

Kotihoito on kustannustehokasta

Välikysymyksessä nostetaan esille aiheellinen huoli julkisuudessa olleista tiedoista, joiden mukaan hallitus olisi lyhentämässä kotihoidon tuen tasoa kolmesta vuodesta kahteen. Paitsi että tämä mahdollinen lyhennys ei olisi viisasta perhepolitiikkaa eikä sillä ole kansalaisten kannatusta, on se, kuten tämän päivän keskustelussa on todettu, puuttumista perheiden valinnanvapauteen. Tämä on siis arvokysymys.

Lapsen etu ei saa leikkauspaineissa unohtua. Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesti, lainausmerkeissä, ainoana oikeana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona. Perheellä pitää olla valinnanvaraa lapsen kehitysvaiheen mukaisesti: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito. Päiväkodeissa tehdään hyvää työtä kautta maan, mutta kuitenkin asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmevuotiaalle. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistä enemmän, semminkin kun ne ovat kustannustehokkaita.

Hallituksen kaavailujen säästöperustelut on syytä kyseenalaistaa. Kotihoito on veronmaksajalle edullista. Tämä pitää ymmärtää ja tunnustaa, että kodissa tehty työ on myös yhteiskunnallisesti arvokasta työtä. Kotihoidon tuen maksuajan lyhentämisellä syntyisi säästöjä ehkä noin 35-40 miljoonaa euroa vuodessa. Se on kuitenkin hölmöläisten hommaa, sillä lapsen hoitaminen päiväkodissa on selvästi kalliimpaa kuin kotona. Säästöjä syntyisi kyllä valtiolle, mutta kasvavat kustannukset siirrettäisiin jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien kontolle. Pienten lasten päivähoito on kunnille iso menoerä. Jos kotihoidon tuesta leikataan, joutuvat kunnat järjestämään uusia päivähoitopaikkoja, palkkaamaan lisää henkilökuntaa ja todennäköisesti investoimaan uusiin päiväkoteihin.

Vuonna 2010 kaksivuotiaista lapsista puolet oli päivähoidossa. Jos päivähoidossa olevien lasten määrää kasvatetaan nopeasti, eivät kunnat pysty ylläpitämään nykyistä hoidon tasoa, joka sekin on jo nyt monilla paikkakunnilla aliresursoitua. Kotihoidon tuen leikkauksen seurauksena kaikki lapset kärsisivät, niin päiväkodissa joka tapauksessa olevat kuin nekin, joita vanhemmat voisivat tuen avulla hoitaa kotona. Esimerkiksi kotikunnassani Nurmijärvellä kotihoidon tuen leikkaus maksaisi kunnalle miljoonia euroja, sillä tällä hetkellä 64 prosenttia kunnan kaksivuotiaista on kotihoidossa. Jos puoletkin heistä siirtyy sisaruksineen päiväkotiin, tarkoittaisi se satojen uusien päiväkotipaikkojen perustamista. Päivähoidossa oleva lapsi maksaa kunnalle arviolta 11 000 euroa vuodessa, kun kotihoidossa olevaa lasta tuetaan vuodessa vajaalla kolmasosalla tuosta summasta. Kotihoito on kustannustehokasta.

Kotihoidon tuen leikkaus asettaisi perheet eriarvoiseen asemaan, kun yli kaksivuotiaiden vanhemmista käytännössä vain suurituloisimmat voisivat valita lapselleen omasta mielestään parhaan hoitomuodon. Sitä paitsi kotihoidon tuen rahallinen nykytaso ei itsessäänkään ole nykyisellään riittävä, sillä se jää edelleen huomattavasti alhaisemmaksi kuin työttömän peruspäiväraha ja vanhampainraha. Tästä aiheutuu tilanne, jossa lapsia kotona hoidettaessa on rahallisesti kannattavampaa olla työtön kuin kotiäiti tai koti-isä. Minkälaisen viestin tämä välittää?

Lasten ja nuorten pahoinvointia esiintyy yhteiskunnassamme yhä enemmän. Siihen pyritään vaikuttamaan monin keinoin, tänäänkin täällä niitä on lueteltu lukuisia, mutta päävastuu lastenkasvatuksesta säilyy yhä vanhemmilla. Lapsia ei voi kasvattaa etätyönä eikä lastenkasvatusta voi ulkoistaa. Vanhemmillla on oltava riittävästi aikaa lapsilleen. Tämä pitää ymmärtää ja siksi parantaa muun muassa osa-aikatyön mahdollisuuksia sekä etsiä myös muunlaisia työn ja perheen yhteensovittamisen malleja.

Kotihoidon tuki on osa hyvää suomalaista elämänmuotoa. Se pitää säilyttää ja sitä pitää kehittää, ei leikata. Kannatan edustaja Juvosen tekemää epäluottamusehdotusta.

Puhe eduskunnan välikysymyskeskustelussa 20.3.2012.

Kotihoidon tuen leikkaaminen

Päiväkoteja tarjotaan turhan voimallisesesti ainoana varhaiskasvatuksen vaihtoehtona. Mielestäni perheillä pitää olla valinnanvaraa: joillekin sopii päiväkoti, joillekin perhepäivähoito ja joillekin kotihoito.

Päiväkodeissa tehdään hienoa työtä, mutta asiantuntijoiden mukaan kotihoito tai kodinomainen perhepäivähoito sopii paremmin alle kolmivuotiaille. Näitä pienelle ihmiselle hyviä hoitomuotoja on yhteiskunnan syytä tukea nykyistä enemmän, semminkin kun ne ovat kustannustehokkaita.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan hallitus on leikkaamassa kotihoidon tukea. Se herätti paljon porua ja poiki Keskustalta tänään välikysymyksenkin. Itse allekirjoitin jo pari päivää sitten kansanedustaja Arja Juvosen laatiman keskustelualoitteen aiheesta, joka ohessa blogini lukijoille tiedoksi. Palaan asiaan lähitulevaisuudessa.

Kotihoidon tuen leikkaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitus suunnittelee kotihoidon tuen keston lyhentämistä nykyisestä kolmesta vuodesta kahteen vuoteen. Lyhentämisellä pyritään tukimenojen leikkaamiseen sekä lisäämään työn tarjontaa ohjaamalla naisia kotihoidosta entistä aikaisemmin töihin. On myös esitetty ajatus, että nopeampi työelämään siirtyminen parantaisi naisten asemaa työmarkkinoilla ja tasa-arvoistaisi miesten ja naisten välistä palkkakehitystä. Kotihoidon tuen keston lyhentämisen tuottamaksi säästöksi on arvioitu 30-40 miljoonaa euroa vuodessa.

Nykyisellään kotihoidon tuki vaikuttaa monien lapsiperheiden talouteen ja parantaa hyvinkin erilaisten arjen haasteiden kanssa kamppailevien vanhempien mahdollisuutta järjestää lasten hoito omaan tilanteeseensa sopivalla tavalla. Kaksivuotiaista lapsista reilu kolmannes hoidetaan kotihoidon tuen avustamana, yksivuotiaista noin kaksi kolmannesta on tuen piirissä. Kotihoidon tuen käyttäminen vähenee nopeasti lapsen täyttäessä kaksi vuotta.

Väestöliiton lapsiperheille tekemien kyselytutkimusten mukaan suosituinta on hoitaa alle kolmivuotiasta lasta kotona. Tätä haluaisi jopa kaksi kolmasosaa kaikista vanhemmista. Kotihoito ja ajanvietto lasten kanssa näiden ensimmäisten ikävuosien aikana nähdään tärkeänä tukena lapsen kehitykselle ja sijoituksena parempaan tulevaisuuteen. Perheiden kokemukset viittaavat siihen, että päivähoitoon siirtyminen palvelee lapsen tarpeita ja kehitystä parhaiten juuri kolmivuotiaana. Vuoden 2010 perhebarometrin mukaan pienten lasten vanhemmat toivoivatkin korotusta tukeen, eivät sen keston lyhentämistä.

Julkisuudessa esiintynyt kotihoidon tuen keston lyhentämisen säästöperustelu on syytä kyseenalaistaa. Lapsen hoitaminen päiväkodissa on selvästi kalliimpaa kuin kotona. Lisäksi leikkaus kohdistuisi rasittamaan jo muutenkin vaikeuksissa olevien kuntien taloutta. Työvoiman tarjonnan ja verotulojen lisäämisen tavoitteen kannalta on muistettava, että suomalaisten naisten ja vanhempien työssäkäyntiasteet ovat jo nyt Euroopan korkeimpia.

Kotihoidon tuki on osa perhepolitiikkaa, jolla on pyrittävä lisäämään lapsiperheiden ja perheelliseksi haluavien hyvinvointia ja luottamusta tulevaisuuteen. Se on nähtävä myös osana laajempaa perhe-elämän ja kuntapalveluiden kokonaisuutta, joka tukee hyvinvoinnin kehittymistä pitkällä aikavälillä.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta käy ajankohtaiskeskustelun kotihoidon tuesta ja sen mahdollisen leikkaamisen vaikutuksista.

Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2012

Arja Juvonen /ps
Jari Lindström /ps
Anne Louhelainen /ps
Mika Niikko /ps
Johanna Jurva /ps
Vesa-Matti Saarakkala /ps
Pentti Oinonen /ps
Kaj Turunen /ps
James Hirvisaari /ps
Jussi Halla-aho /ps
Jussi Niinistö /ps
Juho Eerola /ps
Pirkko Ruohonen-Lerner /ps
Timo Soini /ps
Lea Mäkipää /ps
Pirkko Mattila /ps
Laila Koskela /ps
Ritva Elomaa /ps
Osmo Kokko /ps
Tom Packalén /ps
Lauri Heikkilä /ps
Pentti Kettunen /ps
Olli Immonen /ps
Reijo Tossavainen /ps
Reijo Hongisto /ps
Hanna Mäntylä /ps
Anssi Joutsenlahti /ps

Kodista kaikki lähtee

Hallitus päättää joulukuussa seuraavasta lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmasta. Siksi onkin sopiva hetki pohtia, miten lasten ja nuorten oloja maassamme tulevaisuudessa kehitetään.

Suomalaisten lasten ja nuorten elämä sujuu valtaosin melko hyvin. Heidän maailmaansa sisältyy kuitenkin paljon paineita, joista johtuvaan pahoinvointiin ei pystytä reagoimaan riittävän hyvin. Huono-osaisuus vaikuttaa kasaantuvan ja syvenevän.

Kansainvälisten vertailujen mukaan suomalainen koulu tuottaa hyviä oppimistuloksia. Kuitenkaan koulussa ei viihdytä. Korjauskeinot ovat monet: Kouluihin on taattava riittävän pienet opetusryhmät ja kouluterveydenhuoltoon on panostettava. Oppilaille, jotka tarvitsevat erityistä tukea, on sitä tarjottava ja ongelmiin on puututtava ajoissa.

Lasten ja nuorten hyvinvointi ei kuitenkaan voi olla yksinomaan koulun harteilla, vaan ensisijaisesti siitä ovat aina vastuussa omat vanhemmat. Kun viidesosa nuorista voi entistä huonommin ja huono-osaisuus kasautuu ja jopa periytyy, on syytä todeta, että myös muutosta asenteisiin tarvitaan. Lapsi on lapsi, joka tarvitsee rakkautta ja rajoja, lämmintä kodin ja perheen turvaa. Lopulta kaikki lähtee kodista.

Suomessa vallitsee suorittamisen ja yksinpärjäämisen ihannointikulttuuri. Se saa monet lapset voimaan huonosti. Vanhempien kiireinen elämäntahti, uraorientoituneisuus ja perheiden vähäinen yhteinen aika voi saada lapsen tuntemaan itsensä yksinäiseksi ja turvattomaksi.

Lapsia ei voi kasvattaa etätyönä. Vanhemmilla on oltava riittävästi aikaa lapsilleen. Tämä pitäisi ymmärtää ja siksi parantaa muun muassa osa-aikatyön mahdollisuuksia sekä etsiä myös muunlaisia työn ja perheen yhteensovittamisen malleja.

Myös vanhempainvapaata on kehitettävä. Sen päättymisen jälkeen vanhemmilla tulee olla mahdollisuus valita lapselleen paras hoitomuoto. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota siihen, että etenkin pienimmille lapsille sopiva ja usein yhteiskunnankin kannalta kustannustehokas kotihoito olisi taloudellisesti kaikille mahdollista. Myös kodinomainen perhepäivähoito on tärkeää säilyttää elinvoimaisena hoitomuotona.

Suomalaisnuorten terveyserot alkavat kasvaa jyrkästi peruskoulun loppupuolelta alkaen, ja vuosien kuluessa hyvin ja huonosti voivien välinen kuilu vain levenee. Kansalaisten terveyseroja voidaan pienentää kiinnittämällä entistä enemmän huomiota peruskoululaisten elintapoihin ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon.

Tutkimusten mukaan monet terveysongelmat kasautuvat niiden perheiden lapsiin ja nuoriin, jotka ovat sosiaalisesti ja taloudellisesti heikoimmassa asemassa. Terveyserojen kaventamiseksi näihin ryhmiin on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Kolumni Aamupostissa 27.10.2011.

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti

Suomalaiselle parempi – Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti 2012 on julkaistu. Se löytyy kokonaisuudessaan puolueen kotisivuilta. Olin mukana työstämässä sitä ryhmämme työvaliokunnan jäsenenä. Ohessa tiedote, josta selviävät vaihtoehtomme päälinjaukset.

Suomalaiselle parempi – Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti 2012

Perussuomalaisten vaihtoehtobudjetti edistää yrittäjyyttä, työllisyyttä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta. Budjettimme ei lisää velanottoa valtion esitykseen verrattuna.

Perussuomalaiset haluavat edistää yrittäjyyttä, työllisyyttä ja talouskasvua. Esitämme investoimiseen kannustavan t&k-verotuen käyttöönottoa sekä tuotannollisten investointien verotuksessa hyväksyttävien poistojen kaksinkertaistamisesta. Toimenpiteet kannustaisivat isänmaallisia yrityksiä sijoittamaan Suomeen. Ajamme pienyrittäjien asemaa vastustamalla hallituksen esityksiä kotitalousvähennyksen leikkaamiseksi ja työvaltaisten alojen alv-helpotuksen poistamiseksi. Haluamme turvata painetun median aseman emmekä hyväksy tilauslehtien alv-korotusta.

Verotusta on mielestämme kehitettävä oikeudenmukaisempaan suuntaan. Olemme valmiit korottamaan korkeatuloisten suomalaisten ansiotuloverotusta nostamalla ylimmän portaan marginaaliveroa. Lisäisimme myös uuden 5. portaan poikkeuksellisen suurituloisia henkilöitä varten (ns. Wahlroos-vero). Varallisuusvero tulisi palauttaa ja suursäätiöiden pääomatuloja tulisi verottaa maltillisesti. Tasaverokehitys on pysäytettävä laskemalla energia- ja polttonesteverotusta.

Sosiaali- ja terveyspalveluista leikkaaminen on kestämätöntä. Kuntien rahoitus on turvattava, koska leikkauksista kärsivät kovimmin vähäosaiset. Lasten ja nuorten mielenterveyteen tarvitaan lisäpanostusta ja köyhien lapsiperheiden ahdinkoon on puututtava. Omaishoidon tukea ja yleistä asumistukea olisi korotettava. Sotaveteraanien kuntoutukseen on panostettava nyt tai ei koskaan.

Perussuomalaiset ovat valmiit sitomaan opintotuen indeksiin jo ensi vuonna. Samalla on panostettava yliopistojen laatuun sekä ammatilliseen koulutukseen koko maassa. Hallituksen vastuuttomat leikkauslistat johtavat pidemmällä tähtäimellä tappioihin. Myös yleissivistävään koulutukseen tarvitaan lisäsijoituksia, jotta jatkuva lähikoulujen lakkauttaminen ja ryhmäkokojen paisuminen voidaan pysäyttää.

Maa- ja metsätalouden saralla on turvattava kotimaisen tuotannon edellytykset. Nykyinen tukipolitiikka on johtanut etenkin pienet ja keskisuuret tilat ahdinkoon. Metsäteollisuuteen tarvitaan lisäpanostuksia.

Suomen itsenäinen ja uskottava maanpuolustus on säilytettävä. Puolustusmäärärahojen jatkuva leikkaaminen on pysäytettävä välittömästi. Samoin on lopetettava poliisien resurssien karsiminen, jotta yhteiskunnan turvallisuutta voidaan ylläpitää. Harmaan talouden vastainen toiminta edellyttää lisäresursseja, jotka maksavat itsensä ajan kuluessa takaisin.

Maanteiden ja rautateiden rapautuminen on pysäytettävä. Nykytilanne on käynyt monilta osin kestämättömäksi. Riittämättömät investoinnit infrastruktuuriin tulevat pitkällä tähtäimellä kalliiksi.

Verotuksen muutosten ohella esitämme lisätuloja saatavan mm. Kela-maksun palauttamisesta yksityiselle sektorille sekä kehitysavun ja puoluetukien leikkaamisesta.