Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Mikä on EI2?

Koska suomalaista mediaa Iltalehteä lukuunottamatta ei ole kiinnostanut Suomen tällä viikolla tapahtunut liittyminen EI2-aloitteeseen, on syytä hieman avata tätä konseptia. EI2 on kuitenkin uusi kappale eurooppalaista puolustuspolitiikkaa.

Presidentti Macron teki EI2- eli Euroopan interventioaloitteen syksyllä 2017. Ensimmäisessä vaiheessa Ranska kutsui valmisteluihin mukaan yhdeksän valtiota (Alankomaat, Belgia, Espanja, Iso-Britannia, Italia, Portugali, Saksa, Tanska ja Viro).Italiaa lukuun ottamatta em. maiden puolustusministerit allekirjoittivat maidensa puolesta aloitetta koskevan aiesopimuksen (Letter of Intent) kesäkuussa Luxemburgissa.

Ranska lähestyi Suomea keväällä 2018 tiedustellen kiinnostustamme EI2-aloitetta kohtaan. Olen keskustellut aloitteesta Ranskan puolustusministeri Parlyn kanssa useaan otteeseen kesän ja syksyn aikana, mm. hänen vieraillessaan Suomessa elokuussa. Keskusteluissa Parly toi esille Suomen mahdollisuuden halutessaan liittyä aloitteeseen. Myös Macron toivotti elokuussa Helsingin-vierailullaan Suomen tervetulleeksi liittymään aloitteeseen.

Suomen kiinnostus liittymiseen on linjattu TP-UTVA:ssa ja se vahvistettiin Ranskalle Macroniin vierailun jälkeen. Ranska on tämän jälkeen todennut kaikkien EI2-maiden hyväksyvän Suomen liittymisen aloitteeseen ja ministeri Parly kutsui minut allekirjoittamaan aloitetta koskevan aiesopimuksen EI2-puolustusministerikokoukseen Pariisiin. Näin 7.11.2018 teinkin, siitä yllä oleva kuva.

Aloitteen sisältö on kehittynyt paljon kuluneen vuoden aikana ja tulee edelleen kehittymään. Myös oma ymmärryksemme aloitteesta ja siitä kuinka se nivoutuu muihin puolustusaloitteisiin on kasvanut. EI2-aloitetta ei ole sidottu EU:n tai Naton rakenteisiin. Aloite tähtää Euroopan maiden toimintaedellytysten vahvistamiseen parantamalla tilannetietoisuutta ja päätöksentekovalmiutta uusista operaatiosta päätettäessä.

Perimmäisenä julkilausuttuna tavoitteena on yhteisen strategisen toimintakulttuurin kehittäminen tukemaan Euroopan maiden kykyä toteuttaa sotilaallisia operaatioita EU:n, Naton, YK:n tai tilannekohtaisesti koottavien maakoalitioiden puitteissa.

Kyse on eurooppalaisen toimintakyvyn parantamisesta yhteistyötä tiivistämällä. Aloitteessa ei siis ole kyse uuden nopean toiminnan joukon tai esikunnan perustamisesta. Aloitteen tarpeisiin ei korvamerkitä joukkoja, kuten esim. EU:n taisteluosastoihin. Työ tulee tapahtumaan Ranskan pääesikunnan operaatiokeskuksessa Pariisissa, minkä ansiosta uusia rakenteita ei tarvitse perustaa.

Aloite pyrkii tukemaan EU:n pysyvän rakenteellisen yhteistyön (PRY) tavoitteita ja projekteja. Näin ollen aloite tukee puolustusselonteon linjauksia: ”Suomi tukee unionin pysyvää rakenteellista yhteistyötä sekä kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelu- ja johtamiskyvyn vahvistamista.”

Kansallisessa arviossamme on myös huomioitu Ranskan vahva asema Euroopan puolustusulottuvuuden kehittämisessä. Brexitin myötä Ranska on EU:n merkittävinen sotilaallinen toimija.

On hyvä muistaa, että myös Suomen ja Ranskan kahdenvälinen puolustusyhteistyö on tiivistymässä. Allekirjoitimme Brysselissä 4.10.2018 kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevan yhteistyöasiakirjan (Framework Paper). Puolustusyhteistyön tiivistymisen lisäksi kahdenvälinen asiakirja ja osallistuminen EI2-aloitteeseen lisäävät strategista dialogia Helsingin ja Pariisin välillä.

Suomen liittyminen EI2-aloitteeseen on perusteltua puolustuspoliittisesta näkökulmasta. Suomi on sotilaallisesti liittoutumaton maa ja erilaisiin maaryhmiin kuuluminen – kuten Britannian johtama JEF (Joint Expeditionary Force) tai Saksan johtama kehysvaltioyhteistyö – lisää mahdollisuuksiamme harjoitella todenmukaisissa ympäristöissä sekä lisää ainakin teoriassa mahdollisuuksiamme saada sotilaallista apua, mikäli sitä tarvitaan.

On myös huomattava, että osallistuminen EI2-aloitteeseen ei luo osallistujamaille velvoitetta osallistua mahdollisiin operaatioihin. Niihin osallistumisesta päätettäisiin aina kansallisesti ja kansallisten päätöksentekomenettelyjen mukaisesti.

Vapaaehtoinen maanpuolustus turvataan uudessa aselaissa

Uusi aselaki on tänä vuonna herättänyt paljon huolta. Aselain taustalla on EU:n asedirektiivin muutos, jolla pyritään estämään aseiden päätymistä vääriin käsiin. Sisäministeriön ensimmäisessä lakiesityksessä oli kuitenkin rutkasti Suomi-lisää, eli kiristyksiä jo entuudestaan tiukan direktiivin ja olemassa olevan lainsäädännön päälle. Tuo lakiesitys olisi merkittävästi haitannut etenkin reserviläisyhdistysten toimintaa. Tästä aivan oikeutetusti monet järjestöt ja kansalaiset lausuntopalautteessaan huomauttivat. Heidän äänensä on kuultu.

Reserviläistoiminta on keskeistä Suomen turvallisuudelle ja maanpuolustukselle. Ampumataidon ja muun osaamisen aktiivinen harjoittaminen kertausharjoituksissa ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhteydessä on kansallisen turvallisuutemme ydinaluetta, jota ei tule missään nimessä hankaloittaa.

Suomalaiset reserviläiset tietävät kyllä, miten järeämpiäkin aseita käsitellään turvallisesti ja järkevässä tarkoituksessa. Heitä ei ole mitään syytä suitsia ylimääräisellä sääntelyllä. Tämän ymmärtävät Siniset, ja tämän taivutimme myös hallituskumppanit näkemään.

Olemme hallituksessa tehneet hartiavoimin työtä aselain parantamiseksi. Nyt käsiteltävä laki on rutkasti alkuperäistä parempi. Saimme lakiin reserviläispoikkeuksen, joka mahdollistaa raskaampienkin aseiden hankinnan sijoituskelpoisille reserviläisille poikkeusluvalla. Lisäksi saimme sen läpi kaikkein laajimmassa muodossaan, eli jopa 900 000 suomalaista reserviläistä voi yhä aktiivisesti ylläpitää ampumataitojaan ilman ylimääräisiä ongelmia.

Maanpuolustuskoulutusyhdistykselle on myös varmistettu mahdollisuus hankkia valmiusharjoituksissa tarvittavaa raskaampaa asekalustoa, kuten pitkiä itselataavia keskisytytteistä patruunaa ampuvia kertatuliaseita ja kapasiteetiltaan yli 10 patruunan latauslaitteen yhdistelmiä.

Työn jäljiltä lopputuloksena on järkevämpi ja reilumpi aselaki, jossa on huomioitu Suomen maanpuolustuksen erityispiirteet. Reserviläistoimintaa ei vaikeuteta eikä puolustuksen toimintakyvyn edellytyksiä heikennetä.

On silti todettava suoraan, että Euroopan parlamentin tasolla direktiiviin tehdyt tiukennukset eivät Suomen tai suomalaisten aseharrastajien kannalta ole erityisen tarpeellisia. Minä en olisi koko asedirektiiviä laatinut. Suomen tasolla teimme silti sen, minkä voimme, jotta laki ei asettuisi kansallisen turvallisuuden edellyttämän ampumaharjoittelun tielle. Siinä me onneksi onnistuimme.

Kirjoitus on julkaistu Kirkkonummen Sanomissa 8.11.2018.

Viron puolustusvaliokunta Suomessa

Viron Riigikogun eli parlamentin puolustusvaliokunta vieraili Suomessa 8.-9.11.2018. Keskustelin heidän kanssaan mm. yleisestä asevelvollisuudesta, yhteisistä materiaalihankinnoistamme ja vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Myös molempien maiden ensi keväällä edessä olevat eduskuntavaalit puhuttivat. Vieressäni Viron aiemmat (ja aina iloiset velikullat!) puolustusministerit, vasemmalta lukien Margus Tshakna ja Hannes Hanso, joka toimii valiokunnan puheenjohtajana. Vasimmaisena valiokunnan pitkäaikainen työntekijä Aivar Engel ja hänen vieressään kansanedustaja Marianne Mikko.

NOCO 18

Merivoimien johtama Northern Coasts 18 (NOCO18) -harjoitus järjestetään Suomessa 25.10.-8.11.2018. Harjoitukseen osallistuu noin 4000 sotilasta, yli 40 pinta-alusta sekä useita ilma-aluksia.  Kävin 6.11. tutustumassa harjoitukseen Hangossa.

Tapasin harjoituksen henkilöstöä sekä tutustuin toimintaan ja joukkoihin. Lisäksi tutustuin ruotsalais-suomalaisen taisteluryhmän SFNTG:n  (Swedish-Finnish Naval Task Group) harjoitustoimintaan sekä vierailin harjoitukseen osallistuvalla ruotsalaisella esikunta-alus HMS Carlskronalla. Vierailua aluksella isännöi sen päällikkö komentajakapteeni Fredrik Linder.

NOCO18-harjoitukseen saapuu osallistujia Suomen lisäksi 13 maasta. Harjoituksen tavoitteena on harjoitella merellisiä kansainvälisiä yhteisoperaatioita yksikkö- ja esikuntatasoilla sekä kehittää monikansallisten joukkojen yhteensopivuutta.

Tutustumassa NOCO 18 -harjoitukseen. Kuva: Puolustusministeriö.

Pohjolaa puolustamassa

Kirjoitus on julkaistu Pohjoismaiden puolustusministerien yhteisenä kolumnina 25.10.2018.

Vakava turvallisuutta uhkaava kriisi Pohjolassa vaikuttaisi haitallisesti kaikkiin Pohjoismaihin. Siksi Norja, Ruotsi, Suomi, Tanska ja Islanti harjoittelevat enenevässä määrin yhdessä.

Noin 50000 sotilasta 31 maasta ottaa osaa harjoitukseen, jossa testaamme kykyämme toimia yhdessä vakavan kriisin sattuessa. Trident Juncture 2018 -harjoitus on laajin Naton järjestämä sotaharjoitus vuosikymmeniin. Harjoitus on osoitus Naton painotuksen siirtymisestä takaisin jäsenvaltioidensa yhteiseen puolustukseen. Samalla se on osoitus Pohjolan kasvaneesta geopoliittisesta merkityksestä.

Natolle ja sen kumppanimaille Suomelle ja Ruotsille Trident Juncture tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden testata kykyä toimia yhdessä haastavassa ilmastossa ja vaikeakulkuisissa maastoissa Pohjois-Atlantilta Itämerelle. Tämä on tärkeää paitsi siksi, että opimme puolustamaan itseämme paremmin myös siksi, että yhteistyö vahvistaa maittemme välisiä siteitä ja lähettää vahvan signaalin sellaisille tahoille, jotka saattaisivat käyttää sotilaallista voimaa meitä vastaan.

Pohjoismaihin ei tällä hetkellä kohdistu sotilaallista uhkaa. Elämme kuitenkin aiempaa ennaltaarvaamattomammassa ja epävarmemmassa maailmassa.

Entistä määrätietoisempi Venäjä on osoittanut tahtoa ja kykyä sotilaallisen voiman käyttöön strategisten päämääriensä saavuttamiseksi. Kyberhyökkäykset ja disinformaation levittäminen lietsovat poliittista vastakkainasettelua sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa haastaen demokraattisia instituutioita ja kykyä kompromisseihin.

Kansainvälinen terrorismi, kasvava muuttoliike ja ilmastonmuutos vaikuttavat nekin tavalla, jota emme kykene täysin ennustamaan.

Meitä Pohjoismaita yhdistää maantiede, historia, kulttuuri ja arvot, ja jaamme yhteisen vastuun alueemme rauhan ja vakauden ylläpitämisestä. Uskomme vahvasti vuoropuheluun, läpinäkyvyyteen ja kansainväliseen oikeuteen sekä sitoviin sopimuksiin perustuvaan ennakoitavaan maailmanjärjestykseen.

Valitettavasti kaikki maat eivät jaa näkemyksiämme. Siksi on tärkeä ylläpitää uskottava sotilaallinen suorituskyky. Tanska, Norja ja Islanti ovat Naton jäsenvaltioita, kun taas Ruotsi ja Suomi ovat liittouman kumppaneita. Harjoittelemalla sekä yhdessä että Naton kanssa parannamme ja täydennämme kaikkien osapuolten yhteistyökykyä kriisin sattuessa.

Pohjoismaat panostavat merkittävästi Trident Juncture-harjoitukseen: mukana on yli 13000 sotilasta ja siviilihenkilöstöä. Hyvänä esimerkkinä pohjoismaisesta yhteistyöstä on suomalaisten joukkojen toimiminen osana ruotsalaista prikaatia. Tanskalaiset helikopterit puolestaan tukevat norjalaista prikaatia.

Naton ja kumppanimaiden Suomen ja Ruotsin joukot käyttävät sotilastukikohtia ja -kenttiä kaikkien Pohjoismaiden alueella. Strategisesti tärkeä Islanti toimii porttina ja kokoontumispaikkana Pohjois-Atlantin yli saapuville liittouman joukoille.

Merkittävä pohjoismainen osallistuminen harjoitukseen on selvä ja tietoinen tulos yhteisistä ponnistuksistamme pohjoismaisen yhteistyön parantamiseksi. Meillä on enemmän yhteisiä koulutuksia ja harjoituksia kuin ennen. Kehitämme myös ilmatilannekuvan vaihtoa.

Pohjoismaat ovat niin ikään olleet aloitteellisia sotilaallisen liikkuvuuden suunnannäyttäjinä ja nyt myös Nato ja EU ovat nostaneet kysymyksen agendalleen. Sotilaallisen liikkuvuuden hallinnollisten esteiden purkaminen mahdollistaa joukkojen ja kaluston nopean siirtämisen maiden välillä.

Puolustusratkaisumme saattavat olla erilaisia, mutta olemme pohjoisia naapureita. Näin ollen turvallisuuskriisi yhden naapurin alueella vaikuttaisi haitallisesti meihin kaikkiin. Kriisinratkaisukykymme on juuri niin hyvä kuin kykymme tehdä yhteistyötä keskenämme ja kumppaneiden sekä liittolaisten kanssa. Juuri siksi Trident Juncture on niin tärkeä – ja siksi meidän tulee pitää huolta pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Frank Bakke-Jensen, Norjan puolustusministeri
Claus Hjort Frederiksen, Tanskan puolustusministeri
Peter Hultqvist, Ruotsin puolustusministeri
Jussi Niinistö, Suomen puolustusministeri
Gudlaugur Thor Thordarson, Islannin puolustusministeri

Suomen viennistä Saudi-Arabiaan

Saudi-Arabian tilanteeseen ja ulkoministeri Timo Soinin sairaslomaan liittyen allekirjoittaneelta on viime päivinä kysytty puolustusmateriaalin vientipolitiikastamme. Ohessa muutama rivi Suomen linjasta.

Suomessa puolustustarvikkeiden vientilupien myöntäminen perustuu laissa määriteltyihin prosesseihin ja lupaharkinnan kriteereihin. Keskeisessä asemassa ovat EU:n yhteinen kanta lupaharkinnan kriteereistä sekä muiden EU-maiden konsultointi.

Ulkoministeriö vastaa lupa-asioiden ulko-ja turvallisuuspoliittisesta arvioinnista. Kokonaisharkinnassa arvioidaan määrämaan ja alueen lisäksi viejää, loppukäyttäjää sekä vietävää tuotetta.

Suomen sotilaallisen huoltovarmuuden edellyttämien teollisten ja teknologisten kykyjen säilyminen kotimaassa otetaan huomioon lupaharkinnassa, mutta jokainen hakemus arvioidaan aina itsenäisesti omana tapauksenaan.

Laki puolustustarvikkeiden viennistä antaa lupaviranomaiselle mahdollisuuden myös luvan peruuttamiseen. Toistaiseksi ei ole arvioitu, että myönnettyjen lupien peruuttamiselle olisi ollut riittävän painavia perusteluita.

Vuosina 2015-2018 on Saudi-Arabiaan myönnetty vientilupia suoja-materiaalille, suojausteräkselle, viestivälineille, ensiapuvälineille sekä lennokin katapultille. Samana aikana on ennakkolausuntojen muodoissa tehty myös kielteisiä päätöksiä Saudi-Arabiaan. ”Tappavaa voimaa” ei siis Suomesta ole viety Saudi-Arabiaan tällä hallituskaudella.