Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Hybridiporsaanreikä on tukittava

Eduskunta käsitteli 23.5.2017 aluevalvontalakia. Lähetekeskustelussa pitämässäni esittelypuheenvuorossa totesin mm. seuraavaa:

Tällä hetkellä voimassa oleva aluevalvontalaki on laadittu aikana, jolloin lähtökohtana oli, että Suomen alueellista koskemattomuutta loukkaisivat vieraat valtiot ja sotilasjoukot, jotka kantaisivat vieraan valtion asevoimien sotilastunnuksia. Laki oli siis laadittu varsin perinteisten uhkakuvien varalta.

Turvallisuustilanne on viime vuosina muuttunut merkittävästi, valitettavasti huonompaan suuntaan. Krimin laittomassa valtauksessa, kuten myös Itä-Ukrainassa, on käytetty tunnuksettomia, mutta selvästi järjestäytyneitä valtiollisia aseellisia toimijoita ja välineitä, jotka ovat rinnastettavissa vieraan valtion sotilaisiin. Niiden taustalla olevaa valtiollista toimijaa oli kuitenkin vaikea tunnistaa ulkoisten tunnusmerkkien puuttuessa. Tällainen toiminta on omiaan aiheuttamaan kohdevaltiossa sekaannusta. Kyse on suuren mittakaavan systemaattisesta hämäämisestä: ilmiöstä, joka tunnetaan hybridivaikuttamisena tai hybridisodankäyntinä.

Näin ollen aluevalvontalaissamme on ns. hybridin mentävä aukko. Tämä aukko on syytä tukkia. Aluevalvontalakia on täsmennettävä. Lainsäädäntömme tulee antaa viranomaisille sekä poliittisille päätöksentekijöille vaikeissakin tilanteissa tarvittavat perusteet ratkaisuille.

Aluevalvontalakia ehdotetaankin muutettavaksi siten, että lain soveltamisalan piiriin kuuluisi myös sellainen sotilaallinen uhka, jonka valtiollista alkuperää ei voida suoraan tunnistaa esimerkiksi puuttuvien sotilastunnusten vuoksi. Kaiken kaikkiaan kyse on siis aluelainsäädännön muuttamisesta vastaamaan nykyaikaista turvallisuustilannetta ja uhkakuvaa.

Keskustelu on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa  https://www.eduskunta.fi/FI/vaski/PoytakirjaAsiakohta/Sivut/PTK_58+2017+5.aspx

Kaatuneita muistaen

Sunnuntaina 21.5.2017 vietettiin kaatuneiden muistopäivää. Osallistuin muistopäivän juhlallisuuksiin laskemalla valtioneuvoston seppeleen Hietaniemen hautausmaan sankariristille Helsingissä ja pitämällä puheen Helsingin juutalaisen hautausmaan sankarihautamuistomerkillä. Lisäksi osallistuin kunnianosoituksiin Helsingin vanhan kirkon puistossa.

Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940, jolloin toukokuun kolmas sunnuntai määrättiin vietettäväksi sodassa kaatuneiden sankarivainajien sekä myös kaikkien vuonna 1918 molemmin puolin vakaumuksensa puolesta henkensä uhranneitten yhteisenä muistopäivänä. Päivä on uskonnollisen yhtenäisyyden päivä, jolloin muistamisen kohteena ovat Suomen puolesta raskaimman uhrinsa antaneet ikään, rotuun, vakaumukseen tai uskontoon katsomatta.

Juutalaisella hautausmaalla pitämässäni puheessa käsittelin Suomen ainutlaatuista sotatietä ja sitä kovaa työtä, jonka suomalaiset sankarit isänmaamme eteen sodissa tekivät. Suomen juutalaisille jatkosota näyttäytyi poikkeuksellisen raskaana. Suomi taisteli liitossa valtion kanssa, joka systemaattisesti vainosi ja murhasi heidän uskonveljiään. Huolimatta jo pitkään jatkuneista vainoista Saksassa ja muualla Euroopassa, Suomen juutalaiset taistelivat isänmaan ja vapauden puolesta kaikilla rintamillamme aivan kuin muutkin Suomen kansalaiset. Suomi oli heille ristiriidoista huolimatta puolustamisen arvoinen maa; maa, jossa oli mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta.

Kaikille sotiemme veteraaneille kiitos henkisestä lujuudesta, sitkeydestä ja niistä uhrauksista, joita he osoittivat taistellessaan ylivoimaista vihollista vastaan vaikeassa tilanteessa. Isänmaan rakkaus ja usko oman asian oikeellisuuteen auttoivat säilyttämään sen, mikä on tärkeintä − itsenäisyyden. Meidän nuorempien sukupolvien velvollisuus on huolehtia, ettei tehty työ valu hukkaan.

Yhteistyötä Slovakian kanssa

Suomi on allekirjoittanut aiesopimuksen, jonka tarkoitus on pohjustaa suomalaisen Patrian panssaroitujen miehistönkuljetusiajoneuvojen myymistä Slovakian armeijalle. Allekirjoitin asiakirjan yhdessä Slovakian puolustusministeri Peter Gajdošin kanssa EU:n ministerikokouksen yhteydessä Brysselissä.

Slovakia on etsinyt yhteistyökumppania jo jonkin aikaa, ja nyt sellainen näyttäisi toivottavasti Suomesta löytyvän. Hankinta on kuitenkin vasta alkuvaiheessa: Slovakian parlamentti hyväksyi 17.5.2017 hallituksen suunnitelman vanhojen neuvostoaikaisten panssaroitujen ajoneuvojen korvaamiseksi uusilla vuoteen 2029 mennessä.

Hankinnan arvo on enintään 1,2 miljardia euroa ja se on Slovakian historian suurin sotilaskaluston modernisointihanke. Aiesopimuksemme ei kuitenkaan vielä tarkoita, että Patria olisi valikoitumassa vaunujen toimittajaksi.

Uutistoimisto Reutersin mukaan Slovakia aikoo ostaa 81 panssaroitua kahdeksanpyöräistä monikäyttövaunua ja 404 kevyempää, nelipyöräistä panssaroitua ajoneuvoa. Tarjouspyyntöjä ei ole vielä lähetetty, vaan hankinnan tarkemmat yksityiskohdat selviävät vuoden loppuun mennessä.

Slovakia aikoo joka tapauksessa kasvattaa puolustusbudjettinsa 1,16:sta 1,6 prosenttiin bruttokansantuotteesta vuoteen 2020 mennessä. Toivottavasti nyt allekirjoitettu aiesopimus on merkki siitä, että Nato-maiden ja muidenkin nostaessa puolustusbudjettejaan kohti kahta prosenttia BKT:sta tämäntyyppisiä kauppoja hierotaan enemmänkin. Se on Suomen puolustusteollisuuden ja sotilaallisen huoltovarmuuden etu.

Keskustelua keskinäisen avunannon velvoitteesta

Annoin Uudelle Suomelle haastattelun liittyen EU:n Lissabonin sopimuksen keskinäisen avunannon velvoitteeseen. Totesin, että aiheesta olisi syytä laajemmin keskustella EU:n sisällä ja pohdin myös, pitäisikö EU:ssa olla organisaatio, joka koordinoisi avunantoa.

Asia nousi esille Viron työvierailuni yhteydessä, kun Viron yleisradio väitti nettijuttunsa otsikossa, ettei Nato-joukkoja mielestäni pitäisi päästää Suomeen puolustamaan Viroa. Otsikko on raflaava, mutta sellaiseen saa poliitikko nykypäivänä valitettavasti tottua.

Selkeä lähtökohta joka tapauksessan on, että mikään maa tai mikään sotilasliitto ei voi tuoda joukkojaan Suomeen ilman, että Suomen valtiojohto niin päättää. Ei voi olla mitään automaatiota, että esim. Nato-joukot saavat huseerata Suomessa miten vain haluavat.

Sekä Suomi että Viro ovat EU-maita, mutta Viro kuuluu Natoon. Viron puolustusratkaisun ydin on Naton turvatakuut, kun taas Suomen puolustusratkaisu on sotilasliittoon kuulumaton itsenäinen ja uskottava puolustus.

Lissabonin sopimus ei anna Suomelle turvatakuita, mutta se velvoittaa sekä Suomen että Viron EU-maina auttamaan pulaan joutunutta maata. Avuntarpeesta neuvotellaan tapauskohtaisesti ja apu voi vaihdella puolustusvaliokunnan puheenjohtajaa Ilkka Kanervaa lainatakseni ”villasukista Hornet-hävittäjiin”. Sotilaallisen avun mahdollisuus ei siis ole poissuljettu.

Mielestäni EU:ssa tarvitaan syvällisempää keskustelua ja laajempaa yhteisymmärrystä siitä, mitä Lissabonin sopimuksen avunantovelvoite tarkoittaa käytännössä. Jos todellinen sotatilanne tapahtuisi, miten Euroopan unionin piirissä toimittaisiin? Tämän keskustelun käyminen on erityisen tärkeää Suomen kaltaiselle sotilasliittoon kuulumattomalle maalle.

Tällä hetkellä avunannon merkitys on melkoiselle osalle EU-maista ilmeisen epäselvää siinä mielessä, että asiaa ei ole yhtä perusteellisesti käsitelty kuin Suomessa. Ranskan terrori-iskun jälkeinen avunpyyntö oli kuitenkin hyvä harjoitus, josta voi ottaa oppia. Suomikin vastasi pyyntöön lähettämällä 160 sotilasta YK:n UNIFIL-operaatioon Libanoniin vapauttaen ranskalaisjoukkoja reservipataljoonasta.

Suomalaisia Kevadtormissa

Tein 16. toukokuuta 2017 työvierailun Viroon. Vierailun isännöi Viron puolustusministeri Margus Tsahkna, jonka kanssa ohjelmassa oli myös kahdenvälinen tapaaminen. Lisäksi tapasin aiemman puolustusministerin, Viron parlamentin puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Hannes Hanson.

Keskustelut koskivat kahdenvälistä puolustusyhteistyötämme, alueellista turvallisuustilannetta ja Viron tulevaa EU-puheenjohtajakautta. Niin kuin aina, keskustelut sujuivat hyvässä hengessä.

Tapaamisten ohella vierailin Viron puolustusvoimien Kevadtorm 2017 -pääsotaharjoituksessa, johon osallistui nyt myös suomalaisia joukkoja: esikuntaupseerien lisäksi mukana oli reserviläisistä koottu taistelupioneerijoukkue. Kaikkiaan 67 henkilöä, joista 40 reserviläistä, 3 varusmiestä (kokelaslääkäri ja taistelukameratiimi) ja 24 kantahenkilökuntaan kuuluvaa. Pioneeriemme osaaminen sai tunnustusta.

Ohjelmassa oli myös tutustuminen Viron vapaaehtoisen maanpuolustusjärjestön Kaitseliitin toimintaan. Kenraalimajuri Meelis Kiili piti ajatuksia herättävän alustuksen.

Saksalainen Leopard 2A6 -panssarivaunu ylittämässä suomalaisten Leguan-siltaa Kevadtorm-harjoituksessa Virossa.

Vierailusta uutisoi Viron yleisradio ERR.

Hälvälän harjoitus- ja ampuma-alueen tulevaisuudesta

Kansanedustaja Ville Skinnari (sd) jätti vastattavakseni kirjallisen kysymyksen koskien puolustusvoimien suunnitelmia Hälvälän harjoitus- ja ampuma-alueen suhteen. Kysymyksessä sivuttiin myös siviilijärjestöjen tulevaisuuden toimintaedellytyksiä Hälvälässä sekä tiedusteltiin Hälvälän harjoitus- ja ampuma-alueen todellisia puhdistuskustannuksista.

Vastauksena kysymykseen esitin seuraavaa:

Puolustusvoimat on tehnyt strategisen päätöksen luopua Hälvälän ampuma- ja harjoitusalueesta asteittain pitkällä aikavälillä. Luopumisen edellytyksenä on, että puolustusvoimien ampuma- ja harjoitustoiminta kyetään toteuttamaan muilla harjoitusalueilla ja että luopuminen ei aiheuta puolustusvoimille kohtuuttomia velvoitteita eikä kustannuksia. Harkinnassa huomioidaan myös valtioneuvoston puolustusselonteon mukaisesti, että Suomessa tuetaan vapaaehtoista maanpuolustustyötä ja vapaaehtoisen maanpuolustuksen toimintaedellytykset turvataan.

Puolustusvoimien joukko-osastoilla ja vapaaehtoisella maanpuolustuksella on tarpeita jatkaa toimintaa Päijät-Hämeessä. Hälvälän jatkokäyttöä onkin tarkasteltava kokonaisuutena mm. Padasjoen Taruksen alueen kehittämisen kanssa. Nykyisten suunnitelmien mukaisesti Päijät-Hämeessä säilytettävä ja kehitettävä puolustusvoimien alue olisi Padasjoen Tarusjärven leirialue. Näiden kahden alueen kehitystä on tarkasteltava rinnakkain niin toiminnallisesti kuin ajallisestikin.

Tällä hetkellä Padasjoen 150m kivääriradan ampumapaikkojen lukumäärää lisätään, katokseen lisätään äänenvaimennus ja alueella toteutetaan ympäristöluvan edellyttämät pohjavedensuojausrakenteet. Samalla rakennetaan kääntyvät maalilaitteet ja radan valaistus sekä näiden edellyttämä sähkönsyöttölinjan uusiminen. Padasjoen muut ampumaradat (pistooli-, hirvi- ja tilannerata) kunnostetaan eri yhdistysten toimesta samalla aikataululla ja radoille toteutetaan ympäristöluvan edellyttämät sekä varomääräysten mukaiset rakenteet. Reserviupseeriliitto vastaa tilanneradan töistä.

Puolustusvoimien ammunnat Hälvälässä on linjattu loppuvan vuoden 2024 loppuun mennessä.  Tällä hetkellä puolustusvoimat valmistelee toimenpiteitä kahden läntisimmän lajiradan sulkemiseksi ja kunnostamiseksi ympäristöluvan velvoitteiden täyttämiseksi vuoden 2017 aikana. Puolustusvoimat myös parantaa ampumarata-alueen vesienhallintaa ja ympäristötarkkailua. Näillä toimenpiteillä varmistetaan toiminnan jatkuminen lähitulevaisuudessa.

Hälvälän alueella sijaitsee maakunnallisesti merkittävä ampumaratakeskittymä ja Lahden ampumaseuran siviiliampumaradat sijaitsevat puolustusvoimien ampumaratojen kanssa samalla alueella. Puolustusvoimien toimintaa koskevat päätökset eivät lähtökohtaisesti estä muun siviiliampumatoiminnan kehittämistä Hälvälässä, mutta muun kuin puolustusvoimien toimintojen rahoitusvastuu ei kuulu puolustushallinnolle.

Hälvälään toteutettavien rakenteellisten toimenpiteiden kustannusarvio on noin 200 000 euroa. Kustannusarvio sisältää 200m radan pilaantuneen maaperän kunnostamisen, kivääri-, pistooli- ja tilanneratojen pilaantuneen maaperän kunnostamisen ratojen parantamistoimenpiteiden yhteydessä, vesienhallinnan ja maaperän suojausrakenteiden parantamisen sekä pohjaveden tarkkailuputkien asentamisen.