Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Irti Ottawan sopimuksesta

Suomen liittyminen Ottawan sopimukseen 2011 oli rauhanajan ”hölmön tölväys”. Liittymällä sopimukseen Suomen sotilaalliseen puolustukseen tehtiin aukko, joka ei auta ketään muuta kuin kimppuumme hyökkäävää vihollista. Maailman maista suurin osa on liittynyt sopimukseen, mutta sen ulkopuolella ovat esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat, Intia ja Israel.

Ottawan sopimuksen mukaisesti Suomessa on rikoslailla tehty rangaistavaksi henkilömiinojen kehittäminen, valmistaminen, varastointi, kuljetus ja käyttö. Sopimus kieltää mm. tähystämättöminä käytettävät miinat (kuten vanhat sakara- ja putkimiinat) sekä henkilömiinojen käyttämisen muutoin kuin suoran näkökontaktin tapahtuvan laukaisun perusteella. Sopimus kieltää miinojen laukaisun esimerkiksi lennokkitähysteisesti.

Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei saatu yrityksestäni huolimatta Ottawan sopimuksesta irtautumista. Siihen kirjattiin, että Suomi kehittää korvaavia Ottawan sopimuksen mukaisia asejärjestelmiä. Tästä esimerkki on julkisuudessakin mainittu ”hyppykaveri”.

Korvaavat asejärjestelmät ovat tärkeitä, ja kehitystyö jatkuu, mutta ne eivät kokonaan poista sotilaalliseen puolustukseen syntynyttä aukkoa. Ne toimivat laastarina, mutta kattavaa miinakauhua ne eivät palauta. Jalkaväkimiinat ovat edullisia ja kotimaisia puolustusaseita, jotka ovat maastossamme hyvin tehokkaita.

Ensi keväänä Suomessa on eduskuntavaalit ja siksi nyt on oikea aika käydä keskustelua, jotta seuraavan eduskunnan aikana Suomi irtaantuu Ottawan sopimuksesta ja palauttaa miinakauhun takaisin sotilaallisen suorituskyvyn keinovalikoimaan.

Sopimuksesta irtaannutaan ilmoittamalla siitä YK:lle kuuden kuukauden irtisanomisajalla. Jos sota syttyy irtisanomisaikana, jatkuu miinakielto sodan loppuun saakka. Mitä vikkelämmin ilmoitus tehdään, sitä nopeammin Suomen sotilaallinen puolustuskyky vahvistuu.

Itse en ole neljättä vuotta maailmalla puolustusministerinä kulkeneena havainnut sellaista palautetta, että Ottawan sopimuksesta irtaantuminen aiheuttaisi meille minkäänlaista mainehaittaa. Päinvastoin kunnioitusta herättää se, että sotilasliittoon kuulumaton Suomi vastaa itsenäisesti valtioalueensa puolustuksesta ja tekee sen kaikin käytettävissään olevin keinoin.

Puolustusyhteistyötä hyvässä yhteisymmärryksessä

Allekirjoitin yhdessä Ruotsin puolustusministeri Peter Hultqvistin kanssa 9.7.2018 Turussa Suomen ja Ruotsin puolustusyhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Allekirjoitusseremonia järjestettiin sopivasti Suomen Joutsenella merivoimiemme satavuotisjuhlapäivänä.

Suomi ja Ruotsi ovat viime vuosina tiivistäneet merkittävästi kahdenvälistä puolustusyhteistyötään. Kaikki lähti liikkeelle merivoimien välisestä yhteistyöstä parisenkymmentä vuotta sitten. Maiden välillä ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut kahdenvälistä puolustusyhteistyötä koskevaa yhteisymmärryspöytäkirjaa.

Nyt tämä puute on korjattu ja poliittinen signaali maailmalle lähetetty. Allekirjoitettu yhteisymmärryspöytäkirja (Memorandum of Understanding) muodostaa kehyksen Suomen ja Ruotsin väliselle puolustusyhteistyölle. Asiakirjassa kuvataan puolustusyhteistyön tavoitteet sekä luetellaan yhteistyöalueet.

Yhteisymmärryspöytäkirja kattaa Suomen ja Ruotsin rauhan-, kriisi- ja sodanajan puolustusyhteistyön. Yhteistyölle ei aseta ennakkoon rajoitteita, aivan kuten puolustusselonteossakin on linjattu.

Yhteisymmärryspöytäkirja ei sisällä keskinäisen puolustuksen velvoitteita. Kyse ei siis ole puolustusliitosta, mutta Suomi ja Ruotsi syventävät parhaillaan puolustusyhteistyötä kattamaan operatiivisen suunnittelun kaikissa tilanteissa. Puolustusselonteon mukaan esimerkkejä näistä tilanteista ovat esimerkiksi alueellisen koskemattomuuden turvaaminen tai YK:n peruskirjan 51 artiklan mukaisen kollektiivisen itsepuolustusoikeuden harjoittaminen.

Yhteisymmärryspöytäkirja on julkinen ja löytyy osoitteesta http://www.defmin.fi/ajankohtaista/kansainvaliset_sopimukset

Video allekirjoitustilaisuudesta: https://www.facebook.com/DefenceFinland/videos/2092648190754078/

Veteraanikuntoutusta katsastamassa

Oulunkylän kuntoutussairaalassa minut vastaanottivat sotainvalidi Taito Vesala sekä vierailua emännöinyt kuntoutussairaalan toimitusjohtaja Katja Ilvonen.

Vierailin 4.7.2018 Oulunkylän kuntoutussairaalassa, jossa tutustuin sairaalan toimintaan ja tapasin sotiemme veteraaneja. Lisäksi tutustuin kuntoutussairaalan palveluihin, asevelvollisena vammautuneiden kuntoutukseen sekä kriisinhallintatehtävissä palvelleiden kuntoutuksen pilottihankkeeseen.

Oulunkylän kuntoutussairaala aloitti toimintansa 1.6.1992. Nykyään keskus tarjoaa kuntoutuspalveluja myös asevelvollisena vammautuneille ja kriisinhallintatehtävissä palvelleille.

Ryhmäkuvassa Oulunkylän kuntoutussairaalan väen kanssa. Eturivissä vasemmalla viimeinen Mannerheim-ristin ritari Tuomas Gerdt. Kuva: Ahti Kannisto

Vapaaehtoista maanpuolustusta kehitetään

Kuva: Puolustusministeriö

Vapaaehtoisen maanpuolustuksen kehittämistä selvittänyt työryhmä luovutti mietintönsä 3.7.2018.

Työryhmän tehtävänä oli laatia aiemmin laaditun vapaaehtoisen maanpuolustuskoulutuksen kehittämismallin edellyttämät lainsäädäntöä koskevat muutosehdotukset. Työryhmän tavoitteena on ollut vapaaehtoisen maanpuolustuksen tehokkuuden ja nousujohteisuuden lisääminen. Muut aiemmassa selvitystyössä esiin tulleet kehittämiskohteet, kuten vapaaehtoisten käytön tehostaminen Puolustusvoimien antamassa virka-avussa, on tarkoitus käsitellä erillisen hankkeen yhteydessä myöhemmin.

Mietinnössä ehdotetaan muutoksia vapaaehtoista maanpuolustusta koskevaan lainsäädäntöön. Sotilaallisen koulutuksen järjestäminen säädettäisiin yksin Puolustusvoimien tehtäväksi sekä tarkennettaisiin Maanpuolustuskoulutusyhdistyksen (MPK) julkisena hallintotehtävänä antaman sotilaallisia valmiuksia palvelevan koulutuksen sisältöä. Lisäksi mahdollistettaisiin uutena julkisena hallintotehtävänä annettavan perehdytyskoulutuksen järjestäminen.

Ehdotetuilla muutoksilla pyritään myös tarkentamaan MPK:n julkisena hallintotehtävänä järjestämän toiminnan viranomaisohjauksen ja -valvonnan sisältöä sekä ohjausta ja valvontaa koskevien tehtävien jakautumista eri viranomaisten välillä. Tarkennuksia esitetään tehtäväksi myös puolustushallinnon viranomaisten antamaan tukeen MPK:lle ja maanpuolustusjärjestöille sekä MPK:n mahdollisuuteen järjestää kansainvälistä koulutusta.

Puolustusministeriö lähettää mietinnön lausuntokierrokselle ajalle 3.7.-20.8.2018.

Puolustusasiat hyvällä mallilla

Käsittelin Nykypäivä-lehdelle antamassani haastattelussa mm. kansainvälistä puolustusyhteistyötä ja otin kantaa Nato-kysymykseen.

Kansainvälisen puolustusyhteistyön saralla on paljon meneillään. Suomi on viime vuosina pyrkinyt entistä aktiivisempaan puolustusyhteistyöhön niin Ruotsin, EU:n kuin Natonkin kanssa. Vuosi sitten liityimme mukaan Britannian johtamiin nopean toiminnan joukkoihin (JEF), ja tämän vuoden toukokuussa Suomi, Ruotsi ja Yhdysvallat allekirjoittivat puolustusyhteistyötä koskevan aiejulistuksen Pentagonissa juhlavin seremonioin.

On paradoksaalista, että minä, joka olen nimenomaan kansallisen puolustuksen mies, jäänen historiaan ilmeisesti Suomen kaikkien aikojen kansainvälisimpänä puolustusministerinä.

Kyseessä on toki osittain median luoma illuusio: myös ja etenkin kansallisessa puolustuksessa on viime aikoina tapahtunut paljon. Nopeiden uhkien torjuntaan on kehitetty valmiusjoukot ja lainsäädäntöä on muutettu kansainvälisen avun vastaanottamiseksi ja antamiseksi. Tällä vaalikaudella puolustushallinto on saanut eniten rahaa rauhanaikana hankkeisiinsa, kun lasketaan mukaan strategiset Laivue 2020-hanke ja HX-hanke.

Kansainvälinen puolustusyhteistyö on kuitenkin kiistatta lisääntynyt. Olen tavannut Yhdysvaltain puolustusministerin Jim Mattisin kolmesti vuoden aikana, ja Ruotsin puolustusministerin Peter Hultqvistin virkakauteni aikana kaikkiaan 41 kertaa.

Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa tehty aiejulistus kertoo siitä, että Suomen tärkeimmät yhteistyökumppanit puolustuksen saralla ovat Ruotsi ja Yhdysvallat. Aiejulkistus merkitsee käytännössä sitä, että olemme Ruotsin kanssa samalla viivalla transatlanttisessa linkissä. Mistään turvatakuista ei kuitenkaan ole kyse. Turvatakuut saadaan vain liittymällä Naton jäseneksi.

Suomi ei siis ole solminut puolustusliittoja tällä vaalikaudella, mutta tehnyt hyvää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa. Olemme luoneet mahdollisuuden sille, että kun rauhan aikana harjoittelemme ja teemme muutenkin yhteistyötä, meillä on kriisin aikana – jos poliittiset päättäjät näin tahtovat – edellytykset ja yhteensopivuus toimia kumppanimaiden kanssa yhdessä.

Tästä on kyse myös Suomessa vuonna 2021 järjestettävässä pääsotaharjoituksessa, jonka yhteydessä pidetään laaja kansainvälinen harjoitus. Tähän osallistuu noin 20 000 suomalaista ja toivottavasti kolmisentuhatta ulkomaalaista, joista pääosa varmastikin Yhdysvalloista ja Ruotsista – eli tärkeimmät kumppanimaamme.

Haastattelussa esitettyyn kysymykseen siitä, missä tilanteessa Suomen pitäisi liittyä Natoon, totesin, että varmaankin silloin, jos turvallisuusympäristö muuttuu ja suomalaisten mielipide asiasta muuttuu. Näen, että nykytilanne on hyvä, ja tämä näkemys jaetaan laajalti valtionjohdossa ja kansalaisten keskuudessa. Suomi toimii omalta osaltaan vakauttavana tekijänä Itämeren piirissä ja teemme yhä tiivistyvää yhteistyötä Ruotsin kanssa.