Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Armeija marssii vatsallaan

Perussuomalaiset ovat tänään jättäneet puolustusvaliokunnassa vastalauseen valiokunnan mietintöön koskien puolustusvoimien ravitsemispalvelujen yhtiöittämistä. Perussuomalaisten mukaan hallituksen esitys rikkoo sukupuolten välistä tasa-arvoa ja on maanpuolustuksen kannalta ongelmallinen. Perussuomalaisia puolustusvaliokunnassa edustavat lisäkseni kansanedustajat Pentti Oinonen ja Ismo Soukola.

VASTALAUSE

Perustelut

Hallituksen esityksessä puolustusvoimien ravitsemispalvelujen yhtiöittämiseksi on pohjimmiltaan kyse valtion aiemman, niin sanotun tuottavuusohjelman aiheuttamasta tarpeesta vähentää henkilötyövuosia. Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskuksen eli PURU:n yhtiöittäminen vähentäisi Puolustusvoimien henkilöstöä noin 550 henkilötyövuodella.

PURU:n toiminta on taloudellisesti ja toiminnallisesti tehokasta. Sen henkilömitoitus on jo nyt minimissään. Pääesikunnan kaksi vuotta sitten antaman lausunnon mukaan PURU:n yhtiöittäminen ei tuota todellisia säästöjä. Pääesikunnan mukaan oman toiminnan kehittäminen olisi ollut paras ratkaisu Puolustusvoimien kannalta ja että sitä puoltavat huoltovarmuus sekä kustannusten parempi ennakointi.

Hallitus perustelee yhtiöittämistä kustannussäästöillä. Yhtiöittämisen tavoitteena on saavuttaa säästöjä useita miljoonia euroja vuodessa. Ne saadaan aikaan lähinnä vain henkilökustannuksista eli työntekijöiden työehtoja huonontamalla ja myöhemmin epäilemättä myös irtisanomisilla.

Yhtiöittämishankkeen kokonaishyötyä on aiheellista epäillä. Perustettavan valtio-omisteisen ja valtioneuvoston kanslian hallinnonalaan kuuluvan Leijona Catering -nimisen osakeyhtiön käynnistämiskustannukset ovat huomattavat. Yhtiön työntekijät siirtyisivät noudattamaan matkailu- ja ravintola-alan yleistä työehtosopimusta, jonka työehdot ovat valtion nykyisiä sopimuksia huomattavasti heikommat. Palkkadumppauksen seurauksena jo ennestään matalapalkkaisten, pääasiassa naisten (työntekijöistä 89 prosenttia) ansiot pienenisivät heti ensi vuoden alusta arviolta 15 prosentilla ja neljän vuoden suoja-ajan jälkeen noin 25 prosentilla.

Hallituksen esitys rikkoo sukupuolten välistä tasa-arvoa. Hallitus osoittaa, että naisvaltaisen toiminnon yhtiöittämisessä eivät päde samat säännöt kuin miesvaltaisen – viittaamme Meritaito Oy:n syntyyn. Kuten asiantuntijakuulemisissa kävi ilmi, ei heikosti valmistellussa esityksessä edes varsinaisesti arvioida asianmukaisesti sen vaikutuksia tasa-arvoon ja esityksen työoikeudelliset vaikutukset sekä tilanteeseen sovellettava lainsäädäntö kuvataan puutteellisella tavalla.

Tasa-arvon ja työoikeuden lisäksi hallituksen esitys on ongelmallinen huoltovarmuuden kannalta. Puolustusvoimien ruokahuolto voi yhteensä kuuden vuoden suoja- ja siirtymäaikojen jälkeen periaatteessa päätyä tarjouskilpailun jälkeen monikansallisen suuryhtiön hoidettavaksi.

Armeija marssii vatsallaan. Yhteiskunnan kokonaisedun kannalta on tärkeää, että Puolustusvoimien ruokahuolto jatkuu itsenäisenä toimintana.

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että valiokunta hylkää hallituksen esityksen.

Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2011

Vielä kerran miinadebatti

Ottawan sopimus jalkaväkimiinojen kieltämisestä oli tänään eduskunnassa toisessa käsittelyssä. Vielä kerran kävimme debattiin. Eduskunnan pöytäkirjoista näkee aikanaan koko keskustelun.

Ohessa ensimmäinen puheenvuoroni, jossa kannatin kansanedustaja Tom Packalénin tekemää hylkäysesitystä.

Kokoomuksen kansanedustajat eivät juuri keskusteluun osallistuneet. Lähinnä meitä oli Perussuomalaisia ja pari Keskustalaista; tämä kuvannee ensi perjantain äänestysjakaumaakin. Vielä on kuitenkin mahdollisuus tehdä vastuullinen valinta.

Arvoisa puhemies!

Argumentit jalkaväkimiinojen puolesta ja vastaan on vaihdettu. Tulos on tyly. Hallituksen esitys miinojen kieltämiseksi on yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen kannalta. Se on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti järjetön esitys. Tuskin siitä ulkopoliittisestikaan on Suomelle mitään erityistä imagohyötyä, jos kohta ei haittaakaan.

Mikä karmeinta, tämä yksipuolinen aseistariisunta tehdään samaan aikaan, kun Puolustusvoimiin kohdistuu rauhan ajan suurimmat leikkauspaineet. Ottawan sopimukseen liittyminen on strateginen virhe, joka osaltaan nakertaa edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan koko maan puolustukseen.

Vielä on kuitenkin mahdollista jättää tämä sopimus ratifioimatta, jättää jalkaväkimiinat Puolustusvoimien varastoihin eikä tuhota niitä, ja siten osoittaa että eduskunta ei ole kumileimasin. Kansanedustajien tehtävä on ajaa Suomen etua. Puoluekuri ei saa jyrätä omaatuntoa.

Ainoa vastuullinen ratkaisu isänmaan kannalta on äänestää EI ensi perjantaina. Kannatan edustaja Packalénin tekemää hylkäysesitystä.

Varusmiesten kotiuttamisrahan palauttaminen

KIRJALLINEN KYSYMYS

Varusmiesten kotiuttamisrahan palauttaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitus esittää lähiaikoina varusmiespalvelusta lyhennettäväksi noin kahdella viikolla. Lyhennys tuottaa puolustusvoimille säästöjä arviolta seitsemän miljoonan euroa. Säästöjä syntyy muun muassa varusmiesten päivärahoista ja muonituksesta.

Osa näistä säästöistä olisi nyt mahdollista kohdentaa varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen. Säästyvästä summasta kotiuttamisraha veisi noin puolet, jos se määräytyisi palveluksen pituuden mukaan siten, että kuuden kuukauden palvelusajalta maksettaisiin 100 euroa, yhdeksän kuukauden ajalta 150 euroa ja kahdentoista kuukauden ajalta 200 euroa.

Kotiuttamisraha poistettiin vuonna 1993, jolloin se oli 300 markkaa. Sen palauttamisella olisi yleistä asevelvollisuutta tukeva ja nuorten miesten syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Nykyään liian moni joutuu kotiutuessaan turvautumaan kuntien sosiaalitoimeen. Monelle nuorelle tulee juuri tuohon aikaan ajankohtaiseksi muutto omaan asuntoon ja työ- tai opiskelupaikan hankkiminen. Kotiuttamisrahan palauttamisella säästettäisiin myös kuntien rahoja, kun varusmiespalveluksensa päättäneitä ei samassa määrin enää ajautuisi toimeentulotuen pariin.

Lisäksi kotiuttamisraha olisi valtiovallalta tunnustus kansalaisvelvollisuutensa ryhdikkäästi suorittaneille nuorille miehille ja vapaaehtoisille naisille. Kotiuttamisraha osaltaan tukisi yleisen asevelvollisuuden säilyttämistä, koska sillä olisi palvelusmotivaatiota parantava vaikutus – esimerkiksi palveluksen keskeyttämiset mahdollisesti vähenisivät.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa käyttää osan varusmiespalveluksen lyhentämisestä koituvista säästöistä varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen?

Helsingissä 18 päivänä marraskuuta 2011

Jussi Niinistö /ps

Miinahölmöily kohti finaalia

Ei ole yksi eikä kaksi, ei kolme eikä neljä, vaan suurempi joukko kansanedustajia, jotka kuluneen syksyn aikana ovat tulleet käytävässä, kahvilassa tai muualla kertomaan, tai kun olen heitä jututtanut, että ”kyllä se miinahölmöily on huono juttu Suomen puolustuksen kannalta” tai että ”kyllä ne jalkaväkimiinat oikeastaan kannattaisi säilyttää, mutta kun…”

Niinpä niin. Hallituspuolueiden kansanedustajien on tuettava hallituksen esityksiä, olivat ne hyviä tai huonoja tai jotain siltä väliltä. Tärkein kriteeri Ottawan sopimuksen kaltaista isoa asiaa arvioitaessa pitäisi kuitenkin olla se, parantaako päätös maan puolustamista vai ei.

Ottawan sopimus on yksiselitteisen huono asia Suomen maanpuolustuksen kannalta ja se on myös taloudellisesti järjetön. Se tehdään samaan aikaan kun Puolustusvoimiin kohdistuu rauhan ajan suurimmat leikkauspaineet.

Minulle on myös monta kertaa todettu, että ”juna” niin sanotusti meni jo. Eli kansanedustajat eivät voi vaikuttaa edellisten hallitusten päätöksiin, olivat ne kuinka huonoja tahansa.

Tällainen on jo käsittämätöntä puhetta. Se on vastuun pakoilua. Muistutan arvoisia edustajia perustuslain 29 pykälästä, jonka mukaan kansanedustaja on toimessaan ”velvollinen noudattamaan perustuslakia eivätkä häntä sido muut määräykset”.

Puoluekuri ei saa tästä asiasta ensi viikon perjantaina äänestettäessä jyrätä omaatuntoa. Eduskunta ei ole kumileimasin. Antakaamme terveelle järjelle mahdollisuus.

Jalkaväkimiinoista luopumisessa on Suomen osalta kyse maavoimien olennaisesta asejärjestelmästä, puolustusaseesta, jota ei kyetä millään korvaamaan. Ottawan sopimuksessa on Suomen osalta kyse lähinnä imagosyistä tehtävästä yksipuolisesta aseistariisunnasta, ja sellaisessa ei mielestäni ole järkeä, ei järjen hiventä.

Jalkaväkimiina on halpa, helppo ja tehokas. Niillä vaikeutetaan vihollista purkamasta etenkin panssarimiinoitteita ja suojataan sellaisia alueita, joihin ei riitä sotilaita. Suomella kun on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Vihollisjalkaväen etenemisnopeus lisääntyy tutkitusti jopa kolminkertaiseksi, jos puolustuksella ei ole käytössä miinoja.

Suomalaisessa maastossa ei mikään korvaa jalkaväkimiinaa. Sille ei ole korvaavaa asejärjestelmää. Jo pelkällä olemassaolollaan miinat nostavat vihollisen hyökkäyskynnystä. Rauhan aikana jalkaväkimiinat ovat puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään.

Suomessa on käytössä kahta tyyppiä: putki- ja sakaramiinoja. Niitä on käytetty vastuullisesti ja suunnitelmallisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Ne voidaan poistaa tarpeettomiksi tultuaan.

Suomalaiset sotilaat eivät kylvä miinoja valvomattomasti maastoon. Miinoistamme ei ole vaaraa muille kuin mahdolliselle maahan hyökkäävälle viholliselle.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Ne sopivat hyvin reserviläisarmeijalle. Miinat ovat tärkeä osa Suomen alueellista puolustusdoktriinia. Upseeriliiton jäsenilleen tekemän kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää puolustusvoimien kykyä puolustaa koko maata.

Kuulkaa asiantuntijoita. Miinoista luopuminen tarkoittaisi käytännössä isoa askelta kohti luopumista koko maan puolustamisesta. Vasemmiston kanta tunnetaan, mutta miten on Kokoomus ja Keskusta, eikö koko Suomi olekaan puolustamisen arvoinen?

Edustaja Oinosen mainitsemassa Karjalaisen liitteessä nimeltään ”Prikaatin puolesta” on Keskustapuolueen mainos, jossa lukee ”Koko maata puolustettava”. Slogan on hyvä, mutta Keskustalle se ei tämän miinahölmöilyn jälkeen enää sovi.

Suomeen hankittavia jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaavia järjestelmiä ovat mm. viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit. Ne ovat kaikki epäilemättä tarpeellisia, jos kohta hintavia hankintoja. Kansainvälinen aseteollisuus hyötyy, mutta miinoja ne eivät korvaa. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain ”kohtuullisesti”.

Puolustusvoimien asiantuntija puolestaan totesi, että korvaavuusaste on ”minimitasoa”.

Puolustusministeriön aiemmin tekemän laskelman mukaan jalkaväkimiinojen suorituskykyä korvaaviin järjestelmiin tarvittaisiin vähintään 600 miljoonaa euroa. Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on täysin riittämätön. Sodassa jalkaväkimiinojen ja ”kohtuullisesti” korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Ottawan sopimukseen liittymällä heikennetään Suomen puolustuskykyä. Heikennyksen määrää ei voi mitata rauhan aikana, vaan se voidaan mitata ainoastaan sodassa. Sellaista ei tietenkään kukaan toivo.

Mutta raskas vastuu lankeaa niiden edustajien päälle, jotka tulevat äänestämään hallituksen esityksen puolesta.

Tämä on vakava asia, tämän vaalikauden tähän mennessä tärkein asia.

”Ottawan sopimukseen liittymisprojekti on ollut epäisänmaallinen, vastenmielinen ja epä-älyllinen projekti”, kuten eräskin upseeri ammattiliittonsa tutkimuksessa sanoi.

Ainoa vastuullinen ratkaisu on äänestää hallituksen esitystä vastaan. 

Puhe eduskunnan täysistunnossa miina-asian I käsittelyssä 17.11.2011.

Varat varusmiesten kotiuttamisrahaan

Olen tänään antanut oheisen lehdistötiedotteen varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamisesta. Palaan asiaan laajemmin myöhemmin.

Varat varusmiesten kotiuttamisrahaan

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kannattaa lähiaikoina eduskunnalle tuotavaa hallituksen esitystä varusmiespalveluksen lyhentämisestä kahdella viikolla. Niinistö edellyttää, että lyhentäminen tapahtuu lomia karsimalla ja koulutusta tiivistämällä. Tätä pidempi palvelusajan lyhennys on hänen mukaansa ainakin Perussuomalaisille mahdottomuus.

Varusmiespalveluksen lyhentäminen toisi puolustusvoimille säästöjä, jotka Niinistön tekemän esityksen mukaan mahdollistaisivat varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen.

Säästöä varusmiesten päivärahoista, muonituksesta ynnä muusta kertyisi arviolta seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Kotiuttamisraha veisi siitä puolet, jos se määräytyisi palveluksen pituuden mukaan. Kuuden kuukauden palvelusajalta maksettaisiin 100 euroa, yhdeksän kuukauden 150 euroa ja kahdentoista kuukauden ajalta 200 euroa.

Kotiuttamisraha poistettiin vuonna 1993, jolloin se oli 300 markkaa. Sen palauttamisella olisi Niinistön mukaan yleistä asevelvollisuutta tukeva ja nuorten miesten syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Nykyään liian moni joutuu kotiutuessaan turvautumaan kuntien sosiaalitoimeen.

”Nyt on oikea hetki kotiuttamisrahan palautukselle. Siihen on varat, jos on tahtoa. Se loisi toivoa keskellä puolustusvoimien säästökurimusta”, Jussi Niinistö toteaa.

Puolustus pidettävä kohtuullisella tasolla

Taas oli jätettävä eriävä mielipide puolustusvaliokunnassa, tällä kertaa valtion ensi vuoden talousarviosesityksessä oleviin puolustushallinnon leikkauksiin liittyen. Sehän se on oppositiossa olevan puolueen kansanedustajan peruskauraa. Ohessa teksti halukkaille tiedoksi.

Ensi viikolla muuten ulkoasiainvaliokunnasta ilmeisesti valmistuu Ottawan sopimuksen ratifiointia eli jalkaväkimiinojen kieltämistä koskeva mietintö, joten asia etenee pian suureen saliin. Perussuomalaisten kanta tähän sotilaalliseen ja taloudelliseen mielettömyyteen on päivänselvä, mutta on mielenkiintoista nähdä mitä Kokoomus ja Keskusta tekevät tässä alueelliselle puolustusjärjestelmällemme tärkeässä asiassa.

Eriävä mielipide

Puolustusvaliokunta toteaa lausunnossaan, että ensi vuonna valmistellaan puolustusvoimien toiminnan ja rakenteiden uudistusta. Sen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Valtion ensi vuoden talousarvioon esitetty, hallitusohjelman mukainen 46 miljoonan euron menovähennys puolustusministeriön hallinnonalalle kuitenkin uhkaa näitä lähtökohtia, ja se olisi valiokunnan tullut painokkaammin todeta.

Hallituksen puolustushallintoon vuonna 2012 kohdistama säästövelvoite on nimittäin vasta alkua. Tahti tulee ensi vuodesta huomattavasti kiihtymään. Kuten valiokuntaryhmämme totesi puolustusvaliokunnan valtiontalouden kehyksiä 2012–2015 koskevan lausunnon 3/2011 vp eriävässä mielipiteessä, ovat hallituksen puolustushallintoon kohdistamat säästövelvoitteet yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa kohtuuttomia. Mikään muu hallinnonala ei joudu näin suhteettoman suurien säästötoimenpiteiden kohteeksi.

Pelkomme on, että hallituksen rajut ja väärin kohdistetut säästötoimet rapauttavat maamme yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja vaarantavat mahdollisuuksiamme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen koko valtakunnan alueella jo lähitulevaisuudessa. Hallitus on toimillaan kyseenalaistamassa koko nykyisen alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan puolustusratkaisumme.

Etenkin alueellisten joukkojen materiaalihankintojen viivästyttäminen, varusmiesten maastovuorokausien huomattava laskeminen nykytasosta sekä reserviläisten kertausharjoitusten lopettaminen mahdollisesti jopa kokonaan aiheuttavat sodan ajan joukkojen suorituskyvyn laskun pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne on mahdoton – varsinkin kun hallitus samaan aikaan ajaa Suomen liittymistä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Asteittaiseen luopumiseen koko maan puolustuksesta viittaa myös varuskuntien kohtalo. Valiokunta ei lausunnossaan ota kantaa varuskuntien säilymiseen saati niiden tärkeään merkitykseen maanpuolustustahdolle ja puolustusratkaisullemme.

Emme pidä mielekkäänä sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoihin ensi vuodelle ehdotettua 7 miljoonan euron nostoa tässä taloudellisessa tilanteessa ja samaan aikaan, kun oman maan puolustuksen määrärahat hupenevat dramaattisesti. Kaipaamme suhteellisuutta. Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Kansainvälistä toimintaakin tulee voida tarkastella kriittisesti valtiontalouden säästöpaineissa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että puolustusvaliokunta lausunnossaan edellyttää valtiovarainvaliokunnan lisäävän 46 miljoonaa euroa sotilaallisen maanpuolustuksen toimintamenojen leikkausten peruuttamiseen, joka takaa sen, ettei puolustusvoimien rakennemuutos ryöpsähdä esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisten osalta hallitsemattomaksi ja että jokapäiväinen maanpuolustustoiminta – esimerkiksi varusmiesten maastovuorokaudet, reserviläisten kertausharjoitukset, ilmavoimien hävittäjien lentotunnit ja merivoimien alusvuorokaudet – säilyvät vuonna 2012 kohtuullisella tasolla,

ja että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan muutoin huomioon.

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2011

Jussi Niinistö

Pentti Oinonen

Ismo Soukola