Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Koko kansan puolustusvoimat

Oman maan puolustaminen on puolustusvoimiemme lainmukainen päätehtävä. Vallitseva käsitys on, että Suomea puolustaa tehokkaimmin oma, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva armeija, jolla on laaja reservi ja riittävä kalusto.

Nato-jäsenyyteen suomalaiset eivät halua puolustusratkaisuaan perustaa. Nykyisin Nato on toki entistä enemmän poliittinen yhteenliittymä, mutta se on silti edelleen myös sotilasliitto. Sen toiminnan painopiste on suuntautunut enenevässä määrin kansainväliseen kriisinhallintaan.

Ainakaan kriisinhallintanäkökulmasta Suomella ei ole Nato-jäsenyydelle tarvetta. Me voimme halutessamme osallistua jo nykyisin kaikkiin kansainvälisiin operaatioihin. Osallistummeko niihin jo liikaakin? Koska valtiontalous on alkaneella vaalikaudella säästökuurin edessä, on meidän syytä arvioida kriisinhallintaoperaatioiden panos-tuotos -suhdetta entistä tarkemmin.

Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden kriisinhallintaoperaatiokyky on viime aikoina eittämättä kasvanut, mutta samaan aikaan suorituskyky laajamittaisessa sodan uhkaskenaariossa on laskenut.

Natolla ei ole omia asevoimia. Yhdysvaltoja lukuun ottamatta sen jäsenvaltioiden potentiaali nostaa puolustusvalmiutta omalla alueellaan Euroopassa heikkenee kaiken aikaa. Samaan aikaan Venäjän sotapotentiaali kasvaa voimakkaasti. Maa on ilmoittanut satsaavansa asevoimiensa kehittämiseen seuraavan vuosikymmenen aikana peräti 500 miljardia euroa. Luku on hurja, semminkin kun ottaa huomioon euron ostovoiman idässä.

Tosiasiat on tunnustettava. Nato-jäsenyys ei ole kustannustehokas ratkaisu. Natosta tuskin tulisi tarpeen vaatiessa apua Suomeen. Toki samalla pitää ymmärtää, ettemme saa todellisia turvatakuita EU:stakaan.

Mahdollisuus liittyä Natoon tulee olla, mutta Natoon tulee liittyä vain, jos tilanne sitä edellyttää: jos liittyminen lisää Suomen turvallisuutta ja jos suomalaisten enemmistö on päätöksen takana. Nyt nämä edellytykset eivät täyty.

Suomi ei tule liittymään Natoon tällä vaalikaudella. Meidän on syytä panostaa omaan, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan, koko maata puolustavaan koko kansan armeijaan.

Uskon, että tämän maan tulevaisuuden kannalta mahdollisimman monen nuoren miehen on hyvä käydä armeija. Valikoiva asevelvollisuus johtaa Ruotsin tielle, jonka päässä häämöttää kallis ja kansallista yhtenäisyyttä murentava palkka-armeija.

Kolumni Nurmijärven Uutisissa 15.5.2011.

Vox populi, vox dei

Uuden kansanedustajan päivä alkoi tänään Ylen aamu-tv:ssä, jossa keskustelin Kokoomuksen ryhmäjohtajan Pekka Ravin ja SDP:n ryhmäjohtajan Eero Heinäluoman kanssa vaalikauden näkymistä yleisellä tasolla. Video löytyy Ylen Areenasta.

Eduskuntaryhmämme kokouksessa paikkani puolustusvaliokunnassa käytännössä varmistui: minusta tulee sen puheenjohtaja. Jussi Halla-Aho ottaa hallintovaliokunnan hoteisiinsa ja Timo Soini ulkoasiainvaliokunnan. Valinnat olivat yksimielisiä ja pysyviä, jos kohta mahdolliset ministerivalinnat voivat tietenkin muuttaa tilannetta.

Esityksestämme eduskunnan toiseksi varapuhemieheksi äänestimme: Anssi Joutsenlahti voitti Pentti Oinosen luvuin 26-12 (Pentti Kettunen saapui myöhässä kokoukseen eikä osallistunut äänestykseen).

Äänestys eduskunnan 2. varapuhemiehestä sujui hyvässä hengessä, kuten tämä heikkolaatuinen kännykkäkuvani kertoo. Jussi Halla-aho on juuri käynyt jättämässä äänensä, Johanna Jurvaa (vas.) naurattaa, samoin Pentti Oinosta.

Täysistunnossa ikäpuhemiehemme Kauko Tuupainen operoi osaavasti. Äänestimme sovitusti puhemieheksi Ben Zyskowiczin, 1. varapuhemieheksi Jutta Urpilaisen ja 2. varapuhemieheksi Anssi Joutsenlahden.

Nyt on Perussomalaisillakin puhemies - historiansa ensimmäinen. Anssi Joutsenlahti puhujanpöntössä antamassa asiaan kuuluvaa vakuutusta.

Puhemies Zyskowicz lausui viisaita kiitospuheessaan: Perussuomalaisten jytkyn takia ei kenenkään tarvitse menettää yöuniaan tai muuttaa Ruotsiin: Vox populi, vox dei eli kuten Zysse sen suomensi: kansa on puhunut ja pulinat pois.

Iltapäivällä tapasin puolustusvaliokunnan valiokuntaneuvoksen ja muutamia lobbareita hallitusohjelmaneuvotteluihin liittyen. Nyt vielä piipahdan kokouksessa, sitten kotipuoleen.

Pääsiäisen kuulumisia

Pääsiäinen on kulunut rauhallisissa merkeissä perheen parissa niin kuin pitääkin – pitkän vaalitaiston päätyttyä. Pieni rentoutumismatka aurinkoiseen Naantaliin tuli tehtyä. Kirkossakin tuli käytyä.

Yhden haastattelun annoin Uudelle Suomelle Dragsvikin varuskunnasta käytyyn keskusteluun liittyen. Ruotsinkieliset hermostuivat mielestäni asiasta aivan turhaan. Ruotsin kielellä pitää jatkossakin saada suorittaa varusmiespalvelus.

Ylen ruotsinkielisellä puolella osataan muuten tehdä laadukkaita ohjelmia. FST5 näytti eilen Greger Grönqvistin tekemän erinomaisen dokumentin ”Tulkoon sota ja veriset vaatteet”, joka kertoo suomalaisten vapaajoukkojen käymistä heimosodista 1918-1922 Vienassa, Petsamossa, Virossa, Inkerissä ja Aunuksessa.

Olen aikoinaan kirjoittanut heimosodista kirjan, joten olin yksi Grönqvistin ohjelmaan haastatelluista asiantuntijoista. Suosittelen kaikkia historian harrastajia katsomaan ohjelman Ylen Areenasta tai uusintana ensi tiistaina.

Nato-jäsenyys: tosiasiat tunnustettava

Olin tänään Perussuomalaisten edustajana Suomen Atlantti-Seuran keskustelutilaisuudessa Vanhalla ylioppilastalolla. Ohessa alustukseni, jonka pidin vapaasti, mutta joka sisältää suurin piirtein ne asiat joita käsittelin.

NATO JA KRIISINHALLINTA

Nato on nykyisin yhä enemmän poliittinen yhteenliittymä, mutta se on silti edelleen myös sotilasliitto. Sen toiminnan painopiste on suuntautunut yhä enemmän kansainväliseen kriisinhallintaan. Siinä se on saavuttanut vaihtelevaa menestystä. Esimerkiksi Kosovossa meni hyvin, mutta Afganistanista on tulossa arvovaltatappio. Kosovostakin voidaan tietenkin kysyä oliko onnellinen loppu juuri Naton ansiota?

Kriisinhallintanäkökulmasta Suomella ei ole Nato-jäsenyydelle tarvetta. Me voimme halutessamme osallistua jo nykyisin kaikkiin kansainvälisiin operaatioihin.

Perussuomalaiset haluavat yleensäkin asettaa kriisinhallintaoperaatioihin osallistumisen kriittisen tarkastelun alaiseksi. Kyseessä ei tietenkään ole lähtökohtaisesti huono asia, päinvastoin, mutta meidän on syytä arvioida operaatioiden panos-tuotos -suhdetta entistä tarkemmin, kun valtiontalous on kovan säästökuurin edessä.

Sanomme kyllä kansainväliselle yhteistyölle, mutta ei kritiikittömälle kriisinhallintaintoilulle.

POLIITTISTA OHJAUSTA TARVITAAN

Suomen kansan enemmistö ei maatamme Naton jäseneksi halua. Eivät myöskään Perussuomalaiset.

Poliittisten päättäjien olisikin puolustusvoimauudistuksen kannalta erinomaisen tärkeää selkeästi linjata, tuleeko Suomi liittymään tällä vuosikymmenellä Naton jäseneksi vai ei. Tätä poliittista ohjausta kenraalimme tarvitsevat ja tämä linjaus vaikuttaa olennaisesti mihin suuntaan puolustusvoimiamme tulee kehittää.

Nyt nimittäin olemme luisumassa tilanteeseen, jossa renki ei tottele isäntää: toimivaa kalustoa tuhotaan ja reserviä pienennetään. Maanpuolustuksemme rapautuu. Sen sijaan kansainvälinen kriisinhallinta ei ole joutunut leikkausten kohteeksi.

EDUT JA HAITAT

Tosiasiat on tunnustettava. Nato-jäsenyyden etuja ja haittoja tulisikin edelleen selvittää huomioiden myös se, että Naton eurooppalaisten jäsenvaltioiden sotilaallinen suorituskyky nykyaikaisessa laajamittaisessa sodan uhkaskenaariossa on jatkuvasti laskeva, samalla kun kriisinhallintaoperaatiokyky on kasvava.

Natolla ei ole omia asevoimia ja Yhdysvaltoja lukuun ottamatta sen jäsenvaltioiden potentiaali nostaa nopeasti puolustusvalmiutta omalla alueellaan Euroopassa heikkenee – samalla kun Venäjän sotapotentiaali kasvaa voimakkaasti.

Sama selkokielellä: Tulisi selvittää olisiko Nato kustannustehokas ratkaisu Suomelle? Epäilen. Tulisiko Nato tarpeen vaatiessa Suomen avuksi? Epäilen sitäkin, mutta tiedostan toki samalla, ettemme saa todellisia turvatakuita EU:stakaan.

OMAN MAAN PUOLUSTAMINEN

Nämä ovat joka tapauksessa kysymyksiä, jotka tulisi nostaa keskusteluun. Oman maan puolustaminen on puolustusvoimiemme lainmukainen päätehtävä. Perussuomalaisten mielestä koko Suomea puolustaa tehokkaimmin oma, yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuva kansanarmeija, jolla on laaja reservi ja riittävä kalusto.

Mahdollisuus liittyä Natoon tulee olla, mutta Natoon tulee liittyä vain jos tilanne sitä edellyttää: jos liittyminen lisää Suomen turvallisuutta ja jos suomalaisten enemmistö on päätöksen takana. Nyt nämä edellytykset eivät täyty.

Lisäksi kävimme mielenkiintoista keskustelua yleisökysymysten pohjalta cyber-sodankäynnistä, Nato-optio -sanan alkuperästä, Ruotsin roolista Libyassa, Afganistanin tilanteesta jne.

Puolen minuutin loppupuheenvuorossa yritin vielä kiteyttää viestini: Mahdollisuus liittyä Natoon pitää jatkossakin olla, mutta tulevalla vaalikaudella liittyminen on hyvin epätodennäköistä. Siksi meidän pitää panostaa omaan, yleiseen asevelvollisuuteen perustuvaan koko kansan armeijaan.

Merirosvojahtia Arabianmerellä

Arabianmerellä seilaava miinalaiva Pohjanmaa pysäytti tänään merirosvoiksi epäillyn 18 hengen joukon. Epäiltyjä on alustavasti kuultu laivalla.

Keskusrikospoliisi ja valtakunnansyyttäjänvirasto pohtivat parhaillaan aloitetaanko epäiltyjen merirosvojen tapauksessa esitutkinta Suomessa. Päätös tullee lähipäivinä. Suomalaisten veronmaksajien sopii toivoa, että Suomi ei aloita esitutkintaa vaan siirtää siitä päättämisen kansainväliselle Atalanta-operaatiolle. 

Pakko olla jälkiviisas. Perussuomalaiset oli viime vuonna ainoa puolue, joka eduskunnassa varoitti tästä mahdollisuudesta. Tässä sitä nyt ollaan! Itsekin kirjoitin blogissani näin:

”Atalanta-operaatio voi mahdollistaa tilanteen, jossa Suomi voi joutua järjestämään veronmaksajille erittäin kalliiksi koituvia merirosvojen oikeudenkäyntejä omalla maaperällään. Taannoinen Ruanda-oikeudenkäynti antanee jotain suuntaa koituvista kustannuksista.”

Vaan toivottavasti näin ei kuitenkaan käy. Taannoinen blogikirjoitukseni löytyy tästä linkistä.

Nato valtaa Vanhan -keskustelutilaisuus

Osallistun panelistina Suomen Atlantti-Seuran järjestämään ”Nato valtaa Vanhan!” -tilaisuuteen Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä torstaina 7.4.2011 klo 15-17. 

Avaus:
Pertti Salolainen (Kok.)
Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja, Suomen Atlantti-Seuran varapuheenjohtaja

Nato-keskustelun alustajat:
Pekka Haavisto (Vihr.)
Laura Kolbe (Kesk.)
Silvia Modig (Vas.)
Jesca Muyingo (SDP)
Jussi Niinistö (PerusS)
Sari Palm (KD)
Marcus Rantala (RKP)
Petri Sarvamaa (Kok.)

Tilaisuuden juontaa toimittaja Seppo Toivonen

Lisätietoja ja ilmoittautumiset:    
Pääsihteeri Terhi Suominen
Suomen Atlantti-Seura
Puh. (050) 522 5525
Sähköposti: terhi.suominen(at)atlanttiseura.fi