Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Varat varusmiesten kotiuttamisrahaan

Olen tänään antanut oheisen lehdistötiedotteen varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamisesta. Palaan asiaan laajemmin myöhemmin.

Varat varusmiesten kotiuttamisrahaan

Puolustusvaliokunnan puheenjohtaja Jussi Niinistö kannattaa lähiaikoina eduskunnalle tuotavaa hallituksen esitystä varusmiespalveluksen lyhentämisestä kahdella viikolla. Niinistö edellyttää, että lyhentäminen tapahtuu lomia karsimalla ja koulutusta tiivistämällä. Tätä pidempi palvelusajan lyhennys on hänen mukaansa ainakin Perussuomalaisille mahdottomuus.

Varusmiespalveluksen lyhentäminen toisi puolustusvoimille säästöjä, jotka Niinistön tekemän esityksen mukaan mahdollistaisivat varusmiesten kotiuttamisrahan palauttamiseen.

Säästöä varusmiesten päivärahoista, muonituksesta ynnä muusta kertyisi arviolta seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Kotiuttamisraha veisi siitä puolet, jos se määräytyisi palveluksen pituuden mukaan. Kuuden kuukauden palvelusajalta maksettaisiin 100 euroa, yhdeksän kuukauden 150 euroa ja kahdentoista kuukauden ajalta 200 euroa.

Kotiuttamisraha poistettiin vuonna 1993, jolloin se oli 300 markkaa. Sen palauttamisella olisi Niinistön mukaan yleistä asevelvollisuutta tukeva ja nuorten miesten syrjäytymistä ehkäisevä vaikutus. Nykyään liian moni joutuu kotiutuessaan turvautumaan kuntien sosiaalitoimeen.

”Nyt on oikea hetki kotiuttamisrahan palautukselle. Siihen on varat, jos on tahtoa. Se loisi toivoa keskellä puolustusvoimien säästökurimusta”, Jussi Niinistö toteaa.

Puolustus pidettävä kohtuullisella tasolla

Taas oli jätettävä eriävä mielipide puolustusvaliokunnassa, tällä kertaa valtion ensi vuoden talousarviosesityksessä oleviin puolustushallinnon leikkauksiin liittyen. Sehän se on oppositiossa olevan puolueen kansanedustajan peruskauraa. Ohessa teksti halukkaille tiedoksi.

Ensi viikolla muuten ulkoasiainvaliokunnasta ilmeisesti valmistuu Ottawan sopimuksen ratifiointia eli jalkaväkimiinojen kieltämistä koskeva mietintö, joten asia etenee pian suureen saliin. Perussuomalaisten kanta tähän sotilaalliseen ja taloudelliseen mielettömyyteen on päivänselvä, mutta on mielenkiintoista nähdä mitä Kokoomus ja Keskusta tekevät tässä alueelliselle puolustusjärjestelmällemme tärkeässä asiassa.

Eriävä mielipide

Puolustusvaliokunta toteaa lausunnossaan, että ensi vuonna valmistellaan puolustusvoimien toiminnan ja rakenteiden uudistusta. Sen lähtökohtia ovat puolustusvoimien nykyisten tehtävien jatkuminen, yleisen asevelvollisuuden toimivuuden varmistaminen sekä puolustusperiaatteen kehittäminen alueellisen puolustuksen pohjalta. Valtion ensi vuoden talousarvioon esitetty, hallitusohjelman mukainen 46 miljoonan euron menovähennys puolustusministeriön hallinnonalalle kuitenkin uhkaa näitä lähtökohtia, ja se olisi valiokunnan tullut painokkaammin todeta.

Hallituksen puolustushallintoon vuonna 2012 kohdistama säästövelvoite on nimittäin vasta alkua. Tahti tulee ensi vuodesta huomattavasti kiihtymään. Kuten valiokuntaryhmämme totesi puolustusvaliokunnan valtiontalouden kehyksiä 2012–2015 koskevan lausunnon 3/2011 vp eriävässä mielipiteessä, ovat hallituksen puolustushallintoon kohdistamat säästövelvoitteet yhdessä laajan puolustusvoimauudistuksen kanssa kohtuuttomia. Mikään muu hallinnonala ei joudu näin suhteettoman suurien säästötoimenpiteiden kohteeksi.

Pelkomme on, että hallituksen rajut ja väärin kohdistetut säästötoimet rapauttavat maamme yleiseen asevelvollisuuteen pohjautuvaa puolustuskykyä ja vaarantavat mahdollisuuksiamme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen koko valtakunnan alueella jo lähitulevaisuudessa. Hallitus on toimillaan kyseenalaistamassa koko nykyisen alueellisen puolustuksen periaatetta noudattavan puolustusratkaisumme.

Etenkin alueellisten joukkojen materiaalihankintojen viivästyttäminen, varusmiesten maastovuorokausien huomattava laskeminen nykytasosta sekä reserviläisten kertausharjoitusten lopettaminen mahdollisesti jopa kokonaan aiheuttavat sodan ajan joukkojen suorituskyvyn laskun pitkälle tulevaisuuteen. Tilanne on mahdoton – varsinkin kun hallitus samaan aikaan ajaa Suomen liittymistä jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Asteittaiseen luopumiseen koko maan puolustuksesta viittaa myös varuskuntien kohtalo. Valiokunta ei lausunnossaan ota kantaa varuskuntien säilymiseen saati niiden tärkeään merkitykseen maanpuolustustahdolle ja puolustusratkaisullemme.

Emme pidä mielekkäänä sotilaallisen kriisinhallinnan määrärahoihin ensi vuodelle ehdotettua 7 miljoonan euron nostoa tässä taloudellisessa tilanteessa ja samaan aikaan, kun oman maan puolustuksen määrärahat hupenevat dramaattisesti. Kaipaamme suhteellisuutta. Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä on Suomen sotilaallinen puolustaminen. Kansainvälistä toimintaakin tulee voida tarkastella kriittisesti valtiontalouden säästöpaineissa.

Ehdotus

Edellä olevan perusteella ehdotamme

että puolustusvaliokunta lausunnossaan edellyttää valtiovarainvaliokunnan lisäävän 46 miljoonaa euroa sotilaallisen maanpuolustuksen toimintamenojen leikkausten peruuttamiseen, joka takaa sen, ettei puolustusvoimien rakennemuutos ryöpsähdä esimerkiksi varuskuntien lakkauttamisten osalta hallitsemattomaksi ja että jokapäiväinen maanpuolustustoiminta – esimerkiksi varusmiesten maastovuorokaudet, reserviläisten kertausharjoitukset, ilmavoimien hävittäjien lentotunnit ja merivoimien alusvuorokaudet – säilyvät vuonna 2012 kohtuullisella tasolla,

ja että valtiovarainvaliokunta ottaa edellä olevan muutoin huomioon.

Helsingissä 10 päivänä marraskuuta 2011

Jussi Niinistö

Pentti Oinonen

Ismo Soukola

Tasavertaisuus rintama-avustuksissa

Olen talousarvioaloitteessani numero 253/2011 esittänyt, että eduskunta ottaa vuoden 2012 talousarvioon lisäyksenä 54 000 euroa ulkomaalaisille maksettavaan rintama-avustukseen. Rintama-avustusta pitäisi maksaa kaikille Suomen puolustusvoimissa vuosien 1939–1945 aikana palvelleille ulkomaalaisille työvelvollisille samoin kuin vastaavissa tehtävissä toimiville Suomen kansalaisille nyt maksetaan.

Tällä hetkellä Suomen sodissa vapaaehtoisesti palvelleelle – joko Suomessa pysyvästi asuvalle ulkomaalaiselle tai entisen Neuvostoliiton alueella pysyvästi asuvalle rintamasotilaalle – voidaan hakemuksesta myöntää vuosittainen rintama-avustus.

Kaikki veteraaniryhmät ovat Suomessa kuitenkin keskenään samanarvoisia, oli sitten kyse kaksinkertaisesta Mannerheim-ristin ritarista tai varushuollossa palvelleesta naisesta. Miksi ulkomaalaisille rintamasotilaille myönnetään rintama-avustus, mutta muille veteraaniryhmille ei?

Tasavertaisuuden vuoksi rintama-avustus tulisikin maksaa myös kaikille sotatoimialueella maanpuolustuksellisissa tehtävissä palvelleille ulkomaalaisille työvelvollisille samoin kuin vastaavissa tehtävissä toimineille Suomen kansalaisille maksetaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa entisen Neuvostoliiton alueella asuvia ja sieltä Suomeen muuttaneita mainituissa tehtävissä toimineita miehiä ja naisia. He osallistuivat vuosina 1939–1945 sotiimme Suomen armeijan linnoitusrakennusmuodostelmissa tai osallistuivat Suomen armeijaa tukeviin maanpuolustuksellisiin tehtäviin sotatoimialueella.

Tähän avustukseen oikeutettuja ulkomaalaisia miehiä ja naisia on elossa arviolta sata henkeä. Heille vuosittain kertasuorituksena maksettavaan 540 euron avustukseen kuluisi rahaa 54 000 euroa. Avustus olisi tunnustus heidän sota-aikana tekemästään arvokkaasta työstä itsenäisen Suomen puolesta. Summa ei tältä kannalta katsoen ole lainkaan kohtuuton.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 9.11.2011.

Purusta Leijona Catering Oy?

Puolustusvoimien Ruokahuollon Palvelukeskus PURU on Pääesikunnan alainen hallintoyksikkö. Vuonna 2006 toimintansa aloittanut PURU huolehtii kokonaisvastuullisesti puolustusvoimien ruokapalvelujen tuottamisesta. Sen toiminta on taloudellisesti ja toiminnallisesti tehokasta.

Nyt puolustusvoimien ruokahuoltoa ollaan yhtiöittämässä. Uusi yhtiö – työnimeltään Leijona Catering Oy – toimisi valtioneuvoston kanslian omistajaohjauksessa ja PURU:n henkilöstö siirtyisi tämän perustettavan osakeyhtiön palvelukseen. Kyse on noin 580 alan ammattilaisesta, jotka työskentelevät 25 varuskunnassa.

Hallituksen esityksessä on sen taloudellisen mielekkyyden ja henkilöstön tasa-arvon toteutumisen kannalta arveluttavia piirteitä. Asia vaatiikin perusteellisen tarkastelun valiokuntatasolla.

Ainakin allekirjoittaneelle on toistaiseksi epäselvää, tuoko Puolustusvoimien ruokahuollon yhtiöittäminen valtiolle säästöjä. Näin on epäillyt myös Valtiontalouden tarkastusvirasto. Aluksi luvassa onkin lähinnä menoja lisäeläkkeiden, osakejärjestelyjen ja konsulttipalkkioiden muodossa.

Pohjimmiltaan tässä hankkeessa onkin kyse valtion tuottavuusohjelman aiheuttamasta tarpeesta vähentää henkilötyövuosia. PURU:n yhtiöittäminen vähentäisi Puolustusvoimien henkilöstöä noin 550 henkilötyövuodella.

Toisin kuin hallituksen esityksessä lukee, laki olisi toteutuessaan epäilemättä arveluttava myös sukupuolten välisen tasa-arvon kannalta, kuten edustaja Mustajärvi totesi, sillä lain tullessa tällaisenaan voimaan, henkilöstön työehtosopimukset halpenevat. Tosiasia on, että puolustusministeriö on työntekijäpuolta kuulematta päättänyt, että uusi yhtiö järjestäytyy työnantajaliittoon, jossa palkat, työaikakorvaukset ja lomamääräykset ovat huonommat kuin nykyisessä sekä muissa mahdollisissa vaihtoehdoissa. Jo ennestään matalapalkkaisten, pääasiassa naisten ansiot pienenisivät kymmenellä, ehkä jopa kymmenillä prosenteilla.

Tällainen sopimuskeinottelu ja palkkadumppaus on paitsi hallitusohjelman vastaista myös eettisesti arveluttavaa. Onko tapaus vain alkusoittoa? Tuleeko tämä epätoivottava käytäntö leviämään julkisella sektorilla? Hyväksyvätkö tämän myös hallitusvastuussa olevat vasemmistopuolueet? Entä Vihreät?

Hallitusohjelmassa on luvattu henkilöstöä arvostavaa henkilöstöpolitiikkaa ja toimivaa yhteistyötä henkilöstöjärjestöjen kanssa. Hallituksen tavoitteena on myös kaventaa naisten ja miesten palkkaero enintään 15 prosenttiin vuoteen 2015 mennessä. Leijona Cateringin muodostaminen ei edistä tämän tavoitteen saavuttamista, pikemminkin päinvastoin!

Halvempaa työehtosopimusta tullaan soveltamaan välittömästi uusiin työntekijöihin. Ruokahuollon naiset asetetaan kahteen kastiin, vanhoihin ja uusiin. Vanhalle henkilöstölle luvataan neljän vuoden suoja-aika.

Todellisuudessa myös vanha henkilöstö tullee kokemaan palkkaleikkaukset muun muassa vuosilomavähennyksien kautta välittömästi. Suoja-ajan päätyttyä palkat pudonnevat kilpailutuksen kautta. Työntekijöiden kannalta katsottuna tämä ei kuulosta motivoivalta.

Puolustusvoimien ruokahuollossa on olennaista, että se pystytään järjestämään sekä normaali- että poikkeusoloissa, niin kasarmi- kuin kenttäolosuhteissa. Leijona Catering mennee aikanaan kaupaksi ulkomaiselle suuryhtiölle. Varusmiestemme muonittamisesta voi silloin vastata esimerkiksi monikansallinen Sodexo. Mikä on silloin huoltovarmuus?

Lakiehdotuksessa on kyse edellisen hallituksen kokoomuslaisen puolustusministerin jättämästä perinnöstä, jota puolustusvoimat eivät alkuaan kannattaneet. Pääesikunnan kaksi vuotta sitten antaman lausunnon mukaan PURU:n yhtiöittäminen ei tuota todellisia säästöjä. Yhtiömalli sisältää käynnistämiskustannuksia usean miljoonan euron edestä. Oman toiminnan mallissa esimerkiksi tietohallintokustannukset olisivat edullisemmat, vuositasolla arviolta puoli miljoonaa. Pääesikunnan mukaan yhtiöittämisen sijaan oman toiminnan kehittämistä puoltaa nimenomaan huoltovarmuus sekä kustannusten parempi ennakointi.

Yhtiöittämisen myötä säästöjä haetaan palkkoja polkemisen jälkeen arvatenkin aikanaan myös työntekijöitä irtisanomalla. On kuitenkin todettava, että PURU:n henkilöstö on jo tällä hetkellä lähellä minimiä.

Hallituksen esitys saa valiokunnassa kattavan tarkastelun, jossa käsitellään perusteellisesti ehdotuksen taloudellinen mielekkyys, yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus, tasa-arvon toteutuminen henkilöstöjärjestelyissä maanpuolustukselle aivan olennaista huoltovarmuutta unohtamatta.

Lopuksi on vielä syytä todeta, että kun ruokahuollosta puhutaan, ehdotettu suomen ja englannin kieltä yhdistävä nimi Leijona Catering Oy on mauton. Kieliopillisesti parempi vaihtoehto on Leijona-ateriat Oy.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 8.11.2011.

Varjobudjettikeskustelussa sanottua

Eduskunnan historian ensimmäisessä varjobudjettikeskustelussa 2. marraskuuta 2011 käytin debattipuheenvuoron minäkin, mistäpä muusta kuin puolustuksemme rapauttamisesta. Tämän verran asiaa sain mahdutettua yhteen minuuttiin, joka oli rajana:

”Arvoisa puhemies!

Hallituksen Puolustusvoimiin esittämät leikkaukset ovat kohtuuttomat, kuten edustaja Ruohonen-Lerner totesi. Mikään muu hallinnonala ei joudu tällaisen höykytyksen kohteeksi.

Perussuomalaiset esittävät varjobudjetissaan 46 miljoonan euron lisäystä ensi vuodelle sotilaallisen maanpuolustuksen toimintamenojen leikkausten peruuttamiseen. Esityksemme takaa sen, että jokapäiväinen toiminta säilyy kohtuullisella tasolla eikä sotilaallinen suorituskyky laske. Me emme kannata yksipuolista aseistariisuntaa kuten vasemmistoliitto, edustaja Lapintie.

Hallituksen esittämät leikkaukset, jotka tulevina vuosina tulevat vain entisestään kiihtymään, rapauttavat vääjäämättä Puolustuslaitosta. Miten ihmeessä tämän vaalikauden jälkeen voidaan puhua koko maan kattavasta, itsenäisestä ja uskottavasta puolustuksesta? Tätä yhtälöä emme ymmärrä lainkaan, semminkin kun hallitus haluaa samaan aikaan imagosyistä luopua jalkaväkimiinoista.

Tällainen ei ole, arvoisa puhemies, perussuomalaisten mielestä vastuullista politiikkaa, ja siksi varjobudjetistamme löytyy rakentava korjausesitys hallituksen maanpuolustusta rapauttaville suunnitelmille ensi vuoden osalta. ”

Viittaus Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtajaan Annika Lapintiehen johtui hänen aiemmin debatissa esittämästään kommentista Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuoroon:

”Perussuomalaisilla on yksi pyhä lehmä, joka on Puolustusvoimat. Eikö Puolustusvoimien pidä mitenkään osallistua säästötalkoihin, kun sinne kyllä rahaa syydätte näinkin tiukassa tilanteessa, missä muut ihmiset joutuvat kiristämään tuloistaan?”

Sanoisin kyllä, että ”pyhä lehmä” on pikemminkin kansainvälinen kriisinhallinta, jonka määrärahat kasvavat ensi vuonna. Minulla ei tosin olisi mitään sitä vastaan, jos oman maan puolustus ymmärrettäisiin ”pyhäksi lehmäksi”, sillä turvallisuuden takaaminen on jokaisen itsenäisen valtion ensimmäisiä tehtäviä. ”Ensin on rajat turvattava, sitten leipä levennettävä”, kuten presidentti P.E. Svinhufvud tapasi sanoa.

Casalla Pirkkalaan

Eduskunnan puolustusvaliokunta lensi tänään kuvassa näkyvällä ilmavoimien Casa-kuljetuskoneella Pirkkalaan, jossa tutustuimme Satakunnan Lennoston toimintaan eversti Kim Jäämeren opastuksella. Lennosto on yksi ilmavoimien valmiusyhtymistä. Sen pääkaluston muodostavat Hornet-torjuntahävittäjät. Vierailimme myös Tampereella tutustumassa puolustusvoimien strategisen kumppanin, maavoimien kunnossapitopalveluita hoitavan Millogin toimintaan toimitusjohtaja Aarne Niemisen johdattamana.

Antoisa päivä. Kiitos ilmavoimille ja Millogille vieraanvaraisuudesta sekä erinomaisesti tarjotusta informaatiosta!