Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Aliupseerien asema puolustusvoimauudistuksessa

Muun muassa Suomen Sotilas -lehti 2/2012 on uutisoinut, että puolustusvoimauudistus kohtelee irtisanottavien sotilasammattiryhmien osalta erityisen huonosti aliupseereita. Kun tilaisuus tarkistaa asia eilen eduskunnan suullisella kyselytunnilla tarjoutui, kysyin ministeri Stefan Wallinilta seuraavaa:

”Puolustusvoimien henkilökuntaa irtisanotaan käsittämätön määrä. Irtisanottavista arviolta 500 on sotilaita. Kysyisin ministeri Wallinilta, miten tältä osin irtisanominen kohdennetaan. Nimittäin ennakkotietojen mukaan vaarana on, että leikkuri kohdistuu ennen muuta aliupseereihin, joita nimenomaan tarvitaan enemmän nyt ja tulevaisuudessa. Ovatko kadettiupseerit, puhumattakaan yleisesikuntakoulutuksen saaneista upseereista ikään kuin paremmin suojassa irtisanomisilta puolustusvoimauudistuksen yhteydessä kuin aliupseerit?”

Vaan ministerin vastauksesta en tullut hullua hurskaammaksi:

”Tämä tarkempi tapa, millä tavalla tämä säästötoimenpide jakautuu nimenomaan henkilöstön sisällä ja eri virkakategorioitten välillä, on vielä valmistelussa, mutta alusta asti on tehty selväksi, että mahdolliset irtisanomiset tulevat koskemaan kaikkia henkilöstöryhmiä, ja kun puhutaan kantahenkilökuntaan kuuluvista henkilöistä, upseereista, niin pidän selvänä myöskin sitä, että ylimpienkin virkojen lukumäärä tulee laskemaan samassa suhteessa kuin muutkin vaikkapa upseerivirat laskevat.”

Nykyaikainen armeija tarvitsee enemmän erikoisosaajia ja vähemmän, mutta parempia johtajia. Virallisista puheista huolimatta Puolustusvoimat näyttää käytännössä kulkevan tässä suhteessa väärään suuntaan, mikä on erikoista, kun ottaa huomioon sen, että samaan aikaan sodan ajan joukkojen määrää supistetaan.

Mandaatti muuttukoon ja Wallin vaihtukoon

Eilen eduskunnan täysistunnossa virisi hieman yllättäen vilkas keskustelu turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selontekotyöstä. Ohessa linkki pöytäkirjaan.

Perussuomalaisia maaniteltiin takaisin selontekoa seuraavaan parlamentaariseen kontaktiryhmään, johon totesin sen olevan mahdollista, jos ”kontaktiryhmän mandaatti muuttuu eli se ei ole enää pelkkä keskustelukerho vaan aito vaikutuskanava selontekotyössä ja jos puolustusministeri Wallin vaihtuu, sillä perussuomalaisilla ei ole luottamusta häneen.”

Jos luottamusta ei ole, sitä ei yksinkertaisesti ole. Oikeuskanslerin tuore päätös ei tätä luottamuspulaa ainakaan ole kaventanut.

Omia joukkoja on tuettava

Olen suhtautunut kriittisesti suomalaisten kriisinhallintajoukkojen osallistumiseen Afganistanin Nato-johtoiseen ISAF-operaatioon. YK-mandaatilla toimivassa operaatiossa Suomi on ollut mukana jo vuosikymmenen verran. Olen ottanut aiheeseen viimeksi kantaa kuukausi sitten eduskunnassa.

Kun minulle viime viikolla tarjoutui eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan ominaisuudessa mahdollisuus osallistua Afganistanin matkalle, tartuin tilaisuuteen. Kyseessä oli eduskunnan puhemiehen Eero Heinäluoman vetämä matka, jolle osallistuivat myös ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Timo Soini ja valiokunnan jäsen Katri Komi. Turvallisuussyistä matkasta ei etukäteen julkisuudessa kerrottu, mutta eilen mediassa oli jo uutinen aiheesta. Eduskunnan sivuilta löytyy tiedote. Palasimme Suomeen tänään aamuyöllä.

Paikan päällä saimme tutustua suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukikohtaan Mazar-e-Shariffissa ja pääkaupungissa Kabulissa tapasimme merkkihenkilöitä aina presidentti Hamid Karzaita myöten. Suurlähettiläämme Pauli Järvenpää oli laatinut erinomaisen ohjelman parlamentaariselle delegaatiollemme.

Suomalaiset sotilaat tuntuivat arvostavan sitä, että olimme tulleet paikan päälle. Se tuntui hyvältä. Nimittäin periaate on pidettävä kirkkaana mielessä: kun päätös suomalaisten sotilaiden lähettämisestä kriisinhallintatehtäviin minne tahansa on demokraattisessa prosessissa tehty, on päätöstä kunnioitettava. Se tarkoittaa sitä, että omia joukkoja on tuettava. Aina.

On tärkeää osata erottaa jonkin kriisinhallintaoperaation mielekkyydestä käyty väliin reipaskin poliittinen keskustelu sen jälkeisestä suomalaisten kriisinhallintajoukkojen tukemisesta.

Mazar-e-Shariffissa puhemiesvaltuuskunnalla oli mahdollisuus keskustella suomalaisten rauhanturvaajien kanssa. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Matka toisaalta avarsi ja toisaalta vahvisti käsityksiäni Afganistanin operaatiosta ja sen mahdollisesta jatkosta vuoden 2014 jälkeen. Parhaillaan maassa on käynnissä transitio eli turvallisuusvastuun asteittainen siirto ISAF-joukoilta afgaaniviranomaisille.

Turvallisuustilanne on Afganistanissa edelleen kaikkea muuta kuin tyydyttävällä tasolla. Transitio rakentuu osin pilvilinnojen varaan, mutta onko meillä muuta mahdollisuutta?

Kansallisena veteraanipäivänä 27.4.2012 laskimme tukikohdassa seppeleen sodissa ja rauhanturvaoperaatioissa kaatuneiden muistoksi. Vasemmalta Niinistö, Komi, Heinäluoma ja Soini. Kuva: SKJA / Puolustusvoimat.

Velkakierre pysäytettävä oikeudenmukaisesti

Eduskunnassa käytiin keskivikkona ja torstaina eloisa keskustelu valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013-2016. Lähetekeskustelun jälkeen asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn. Oma puheenvuoroni alla.

Vaikka Suomen kansantalous on kohtuullisessa kunnossa, on julkisen talouden tulevaisuudesta aihetta kantaa huolta muun muassa väestön ikääntymisen ja valtion velkaantumisen takia, varsinkin nyt, kun olemme siirtymässä hitaamman taloudellisen kasvun aikaan.

Hallituksen tavoitteena on kääntää valtion velkasuhde laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Hallitusohjelmassa määritelty ja nyt käsiteltävänä olevassa kehyspäätöksessä vahvistettu tavoite on ymmärrettävä, sillä yksistään valtionvelan korkomenoihin uppoaa kehyskaudella 2013-2016 arviolta 2,9 miljardia euroa vuodessa eli suurin piirtein nykyisen puolustusbudjettimme verran. Velkakierteen pysäyttämisen tuleekin olla talouspolitiikkamme päämäärä. Tästä olemme oppositiossa yhtä mieltä. Kreikan tie ei ole meidän tiemme. Sen sijaan siitä, ovatko hallituksen kaikki toimet tavoitteen saavuttamiseksi sosiaalisesti oikeudenmukaisia, olemme perustellusti eri mieltä.

Kaikkien arvonlisäveron verokantojen nosto 1 prosenttiyksiköllä tuo valtion kassaan sievoisen summan, arviolta 900 miljoonaa euroa. Arvonlisävero on kuitenkin tasavero. Sen korotus osuu yhtä lailla niin köyhiin kuin rikkaisiin. Ennen eduskuntavaaleja vasemmistopuolueet aktiivisesti kiivailivat tämänkaltaisten tasaverojen nostoa vastaan – kaikkein pontevimmin SDP:n puheenjohtaja Jutta ”Jyrkkä ei” Urpilainen – mutta hallituksessa linja on muuttunut. Takkia käännetään, kun vastuuta kannetaan. Näinhän se vanhojen puolueiden tuttu toimintatapa vaalilupausten suhteen menee.

Perussuomalaisten linjana on, että veroja tulee kantaa maksukyvyn mukaan. Tätä mieltä olimme ennen vaaleja, tätä mieltä olemme vaalien jälkeen. Toki kompromisseja tulee osata tehdä. Esimerkiksi arvonlisäverokorotuksen ulkopuolelle olisi voinut jättää vähintäänkin elintarvikkeet ja lääkkeet, mutta nyt hallitus sysää köyhät ja sairaat eturintamaan taloustilanteen korjaajiksi, ja lapsilisien indeksikorotukset jäädytetään. Nämä ovat arvovalintoja, huonoja sellaisia.

Kunnilla on liikaa velvoitteita. Kehyspäätös kuristaa kuntataloutta entisestään. Valtionosuuksista leikkaaminen heikentää peruspalveluita. Taas iskee hallituksen leikkuri pienituloisiin, jotka kuntien peruspalveluja eniten käyttävät. Valtionosuusleikkausten myötä monet kunnat myös velkaantuvat, ja monet kunnat nostavat kunnallisveroa, taksoja ja maksuja. Jälleen osuu leikkuri pienituloisiin. Tämä ei ole sosiaalisesti oikeudenmukaista politiikkaa, semminkin kun hallitus samaan aikaan sitoo käsittämättömiä summia huonosti talouttaan hoitaneiden hulivili-euromaiden tukemiseen.

Hallitusohjelmassa puolustusmenoista päätettiin leikata kaikista hallinnonaloista eniten. Tämäkään ei riittänyt Kataisen hallitukselle. Kehyspäätöksessä puolustusministeriölle sälytetään 27 miljoonan euron lisäsäästöt, jotka kohdistuvat kriisinhallintamenoihin ja vuoden 2015 puolustusmateriaalihankintojen indeksikorotukseen.

Kriisinhallinnasta karsimista voidaan pitää oikein priorisoituna. Perussuomalaisia on kuultu, se on hyvä. Mutta oman maan puolustamiseen, etenkin reserviläisten kertausharjoituksiin, olisi ehdottomasti pitänyt osoittaa lisärahoitusta. Kyse ei ole suurista summista. Ne olisi voitu ottaa esimerkiksi kehitysavusta, jonka suhteen hallitus ei ole riittävän vakavasti huomioinut velkakierteen pysäyttämistavoitetta. Lainarahalla annettu kehitysapu ei ole kestävällä pohjalla.

Hallitus suhtautuu kevytmielisesti sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen, joiden takaamisen pitäisi olla valtiovallan tärkeimpiä tehtäviä. Poliisille tarjotaan alimitoitettuja resursseja, ja puolustusvoimia suorastaan kuritetaan. Kehyskaudella toteutettava puolustusvoimauudistus on suuri leikkausohjelma, jolla hallitus heikentää koko maan puolustuskykyä samalla kyseenalaistaen koko puolustusratkaisumme – unohtamatta tässäkään yhteydessä hallituksen läpi runnomaa kallista ja sotilaallisesti järjetöntä jalkaväkimiinakieltoa Ottawan sopimusta, joka astuu voimaan heinäkuussa. Puolustuksellemme tärkeät miinat on pääosin hävitetty tällä kehyskaudella. Näin vastuuttomasti toimii hallitus, jota johtaa aiemmin maanpuolustusmyönteisenä pidetty kokoomuspuolue.

Hallitus on kehunut kehyspäätöstään oikeudenmukaiseksi kompromissiksi, vaikka todellisuudessa kokoomus on tarjonnut kumppaneilleen kylmää kyytiä. Oikeudenmukaisuutta löytyy lähinnä niistä osioista, jotka hallitus näkyy omaksuneen perussuomalaisten vaihtoehtobudjetista, kuten niin sanottuun solidaarisuus- eli Wahlroos-veroon, nuorisotyöttömyyden torjuntaan, tutkimus- ja kehitysverotukeen sekä ratainvestointeihin liittyvistä esityksistä. Myös sotiemme veteraanien etuisuuksiin tehtävät muutokset ovat oikeansuuntaisia, mutta riittämättömiä.

Paluu kontaktiryhmään mahdollinen

Puolustusvaliokunnassa hyväksyttiin tänään lausunto puolustusvoimauudistuksesta. Lausunnossa kiinnitetään erityistä huomiota puolustusvoimauudistuksen parlamentaariseen puoleen. Tasavallan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan eli UTVA:n kokouksessahan 8. helmikuuta uudistusta käsiteltiin puolustusvoimain komentajan ratkaisumallin pohjalta, joka oli valmisteltu ilman parlamentaarista menettelyä.

Puolustusvaliokunta kantaa yhteistä huolta puolustusjärjestelmämme toimivuudesta vuoden 2015 jälkeisellä kaudella. Asiantuntijakuulemisten perusteella lausunnossa todetaan, että sotilaallisen maanpuolustuksen suurimpana haasteena on, mille tasolle puolustuksen rahoituskehys asettuu vuodesta 2015 alkaen. Lisäsäästöt edellyttäisivät puolustuksen peruslähtökohtien uudelleenarviointia. Valiokunta kehottaakin hallitusta antamaan viipymättä eduskunnalle turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon noudattaen sen valmistelussa parlamentaarista menettelyä.

Niin opposition kuin hallitusryhmienkin kansanedustajien keskuudessa on ollut tyytymättömyyttä parlamentaarisen kontaktiryhmään rooliin. Puolustusvaliokunnan toiveena on että hallitus uudistaa kontaktiryhmän mandaattia tai muuten varmistaa, että ryhmä saa riittävät tiedot uudistuksen toimeenpanosta ja että sen ilmaisemat kannat otetaan huomioon selonteon valmistelussa.

Perussuomalaisten osalta voin todeta, että jäimme kontaktiryhmästä pois pian puolustusvoimauudistuksen julkistamisen jälkeen, mutta olemme valmiit palaamaan, mikäli kontaktiryhmän mandaatti muuttuu ja puolustusministeri vaihtuu.

Asiasta ovat uutisoineet tänään ainakin Uusi Suomi, Yle, Verkkouutiset ja Helsingin Sanomat.

Kysyin Kataiselta Dragsvikista

Kysyin eilen eduskunnan suullisella kyselytunnilla Dragsvikin varuskunnan säilymisen perusteista pääministeri Jyrki Kataiselta. Ohessa kysymykseni ja Kataisen vastaus, joka ei tietenkään tyydytä. Koko puolustusvoimauudistus on syytä avata.

Jussi Niinistö/ps:  Arvoisa puhemies! Kuten pääministeri Katainen totesi, puolustusministeriön sivuilta löytyy todellakin muistio, mutta se on hyvin yleisluontoinen: siitä eivät selviä joukko-osastojen lakkautus- tai yhdistämisperusteet kovinkaan perusteellisesti. Tänään hallitus päätti, odotetusti kyllä, säilyttää Dragsvikin varuskunnan. Perusteet eivät ole käyneet ilmi. Eikö arvoisa pääministeri voisi hieman avata näitä perusteita? Se olisi mielestäni kohtuullista, kun ajatellaan tunnelmia Kauhavan, Kontiolahden, Keuruun ja muiden lakkautettavien tai yhdistettävien varuskuntien kohdalla.

Pääministeri Jyrki Katainen:  Arvoisa puhemies! Me todella kävimme tänään hallituksen ja presidentin kanssa Utva-kokouksessa läpi tämän Uudenmaan Prikaatin eli Dragsvikin tilanteen niin, että kaikki pystyivät kysymään, jos kysymyksiä oli, Puolustusvoimain komentajalta ja puolustusministeriön edustajilta kaikki kysymykset. Siinä kävi hyvin selvästi ilmi, että säästöjä ei ole mahdollista saada tämän vaalikauden aikana eli siis vuoteen 2015 mennessä tältä suunnalta. Mikä on Dragsvikin varuskunnan tulevaisuus, sitäpä meistä ei kukaan tiedä, siihen palaa seuraava hallitus. Jos se yksikkö jostakin syystä päätettäisiin yhdistää johonkin toiseen, niin sitten varmasti pitäisi tehdä rakennustöitä, pitäisi perustaa uusi ruotsinkielistä koulutusta antava yksikkö jnp. Mutta sen kohtalo on auki. Sen perusteet ovat nimenomaan siinä, että hallitus halusi keskittyä tämän vaalikauden aikana tehtäviin toimenpiteisiin, joilla voidaan saada säästöjä myös tämän vaalikauden aikana.