Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Toimivaa tavaraa ei saa hävittää

Tiedote 13.1.2012

Julkaisuvapaa heti

Helsingin Sanomat uutisoi tänään 13.1.2012, että Puolustusvoimat joutuu todennäköisesti hävittämään lähitulevaisuudessa jopa 100 000 käyttämätöntä rynnäkkökivääriä. Syyksi ilmoitetaan se, että sodan ajan joukkokokoonpanoja pienennetään puolustusvoimauudistuksen yhteydessä.

Viime vuosina on tuhottu paljon muutakin käyttökelpoista aseistusta ja varustusta epämääräiseen ja poliittisesti tarkoitushakuiseen massavanhenemiskäsitteeseen vedoten – lähinnä siitä syystä, että ne eivät ole Nato-yhteensopivia. Puolustusvoimat haluaa luopua itäkalustosta.

Tuhoamisessa ei ole mitään sotilaallista tai taloudellista järkeä. Toimivaa kalustoa ei pidä hävittää. Maanpuolustusta ei saa vaarantaa.

Rynnäkkökivääri ei ole asejärjestelmänä vanhentunut. Väitteet varastointikuluista ovat vahvasti liioiteltuja. Eduskunnan puolustusvaliokunta kuuli aloitteestani asiasta Puolustusvoimien asiantuntijoita viime syksynä.

Jussi Niinistö
kansanedustaja
puolustusvaliokunnan puheenjohtaja

Suomea puolustavat suomalaiset

Puolustusministeri Stefan Wallin kirjoitti Vieraskynässä (HS 31.12.) EU:n turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistämisen puolesta. Ministerin mielestä maanpuolustuksemme tiiviimpi verkottuminen ja kasvava riippuvuus muista maista on suotavaa.

Kirjoituksen taustalla on puolustusministeriön strateginen suunnitelma, jonka mukaan Suomen puolustusratkaisu on verkottunut puolustus, joka mahdollistaa siirtymisen yhteiseen puolustukseen. Tällä vihjataan Nato-jäsenyyteen, sillä kuka nyt tosissaan uskoo EU:n yhteiseen puolustukseen?

Käsitepyörityksen sijaan ministeri Wallin olisi voinut reilusti todeta, että vaihtoehtomme ovat joko kansallinen puolustus tai Nato. Ja jälkimmäisen vaihtoehdon suuntaan hallitus on Suomea ohjaamassa, koska oman maan puolustuksen suorituskykyä romutetaan historiallisen suurilla leikkauksilla. Koko maan puolustus ei näiden leikkausten jälkeen ole enää uskottavalla tasolla, varsinkin kun hallitus vielä ajoi läpi jalkaväkimiinat kieltävän Ottawan sopimuksen.

Sitä paitsi Wallin myöntää kirjoituksessaan, että ylikansallinen puolustusyhteistyö tulee kalliimmaksi kuin kansalliseen toimintaan pohjautuva puolustusratkaisu. Vallitsevassa julkisen talouden kriisissä Wallinin linja aiheuttaa Suomelle lisää kustannuksia ja johtaa suurempaan kansallisen puolustuskyvyn romuttamiseen.

Wallin nostaa esille kaksi yhteiseurooppalaista puolustushanketta: meritilannekuvan ja NH-90-helikopterilentäjien koulutuksen. Kummallakaan hankkeella ei kuitenkaan ole olennaista merkitystä Suomen sodan ajan sotilaalliselle suorituskyvylle, vaan ne liittyvät rauhan ajan valvonta- ja koulutusyhteistyöhön.

Turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta on syytä keskustella avoimesti juuri nyt, kun maalle valitaan uutta tasavallan presidenttiä ja ylipäällikköä. Kansainvälistä yhteistyötä pitää tehdä, mutta sen varaan emme voi sinisilmäisesti heittäytyä.

Esimerkiksi pohjoismainen yhteistyö on luontevaa, mutta samalla tulee aina muistaa, että viime kädessä Suomea puolustavat suomalaiset. Siksi meillä tulee olla omat vahvat, koko kansan Puolustusvoimat – jopa siinä tapauksessa, että liittoutuisimme.

Mielipidekirjoitus, julkaistu Helsingin Sanomissa 2.1.2012.

Puheloinen vastaa massavanhenemiskritiikkiin

Jääkäriperinteen vaalijoiden Parole-lehdessä 4/2011 (löytynee aikanaan tästä linkistä) oli Puolustusvoimain komentajan, kenraali Ari Puheloisen haastattelu. Sitä on aihetta kommentoida, sillä ymmärsin sen eräin osin tavallaan dialogiksi myös omien julkisten lausuntojeni kanssa – tarkoitan etenkin massavanhenemispuhekritiikkiäni (katso esim. viime kesäkuinen blogikirjoitukseni, josta löytyy linkki Ruotuväki-lehdessä olleeseen aihepiiriä käsitelleeseen haastatteluuni).

Parolen päätoimittaja Jukka Knuuti kysyi komentajalta vastausta siihen kritiikkiin, että Suomessa romutetaan Puolustusvoimien kalustoa, joka olisi vielä käyttökelpoista. Knuutin mukaan Puheloinen toivoi, että ne jotka väittävät, että käyttökelpoista kalustoa hävitetään, ”tulisivat ulos edes muutamalla faktalla”.

”Totta kai voi sanoa, että jokin asejärjestelmä on käyttökelpoinen. Kirveskin on käyttökelpoinen ase. Mutta jos järjestelmä on suorituskyvyltään auttamattomasti vanhentunut, on sen tilalle hankittava uutta”, sanoo Puheloinen.

Komentajan mielestä ”rynnäkkökivääri, pakki ja reppu -yhdistelmällä ei tehdä paljoa tänä päivänä puhumattakaan tulevaisuudesta”. No ei tietenkään pelkästään, mutta niitäkin tarvitaan.

Toisaalta Puheloinen painottaa, että rynnäkkökiväärejä kyllä riittää. ”Puhutaan, että nyt hävitetään kiinalaisia rynnäkkökiväärejä. Niitä ei ole hävitetty.”

Hyvä niin, että 100 000 Kiinasta hankittua rynnäkkökivääriä ei ole romutettu, kuten ei Itä-Saksan kansanarmeijan jäämistöstä hankittua vastaavaa määrää sikäläisiä rynnäkkökivääreitä. Ei nimittäin ehditty tuhota. Vaara oli tiettävästi jo olemassa, mutta se vältettiin.

Paljon muuta käyttökelpoista aseistusta ja varustusta on kuitenkin ehditty viime vuosien varrella tuhota epämääräiseen ja poliittisesti tarkoitushakuiseen massavanhenemiskäsitteeseen vedoten – lähinnä siitä syystä, että ne eivät ole Nato-yhteensopivia. Taustalla väikkyy myös tavoite pienentää sodan ajan joukkokokoonpanoja. Se tarkoittaa siirtymistä valikoivaan asevelvollisuuteen, mutta sen tien päässä häämöttää palkka-armeija Ruotsin mallin mukaan ja keskittyminen kansainväliseen kriisinhallintaan.

Eduskunnan puolustusvaliokunta joutui syksyllä puuttumaan tähän kysymykseen, kun Puolustusvoimien virallisissa ulostuloissa alettiin puhua rynnäkkökivääreistä massavanhenevina. En muista vähään aikaan pöhkömpää puhetta kuulleenikaan! Saimme selvityksen, ja tilanne rauhoittui.

Tulen jatkossakin toimimaan mahdollisuuksieni mukaan siten, että toimivaa aseistusta ja varustusta ei Suomesta turhan päiten tuhota. Pidän toimintaani sekä sotilaallisesti että taloudellisesti vastuullisena. Sotilaat ovat kuitenkin lopulta avainasemassa tässä asiassa.

”Ei voida varastoida esim. 300 taistelupanssarivaunua, jos meillä on vain noin puolelletoista sadalle varastot. Asejärjestelmille täytyy ylläpitää koulutusta ja varastointiedellytykset. On aika rakentaa, mutta on myös aika purkaa”, tiivistää haastattelussa sanomansa Puolustusvoimien komentaja Puheloinen, joka on aiemmin toiminut myös Panssariprikaatin komentajana.

Minä puolestani poliitikkona toivon Puolustusvoimilta faktoja pöytään, miksi toimintakuntoiset, Itä-Saksasta hankitut T-72-taistelupanssarivaunut piti taannoin tuhota. Varastointikustannuksiin vetoaminen ei vakuuta.

Tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta virheistä pitää ottaa oppia. Ja tarvittaessa syylliset on saatettava vastuuseen. Olen edelleen sitä mieltä, että kaikki perustelemattomat maanpuolustuksemme tuhoamisohjelmat pitää lopettaa tutkimusten ajaksi. Tässä kannassa pysyn, sillä muuta en voi – faktat ovat kylmät.

Suomessa nyt massavanhenevaksi väitetty materiaali on karkeasti ottaen suurin piirtein samanlaista kuin se mitä esimerkiksi Venäjä käytti Georgian sodassa 2008 osin länsimaisesti varustellun vastustajansa lyömiseen.

Toimivaa tavaraa ei kannata hävittää, ei varsinkaan näinä taloudellisina aikoina.

J.K. Jukka Knuuti kirjoitti Parolen pääkirjoituksessa Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen liittymisestä valittuja sanoja. ”Suomen meno sopimukseen oli turhaa ja typerää.” Amen! Knuuti entisenä pitkäaikaisena puolustusministeriön virkamiehenä tuntee tematiikan.

J.K. 2 Miinakielto, toimivan kaluston tuhoaminen ja Puolustusvoimain ruokahuollon yhtiöittäminen ovat viimeaikaisia esimerkkejä maanpuolustuksellisesti ja taloudellisesti typerästä toiminnasta. Vaan mikä on äänestäjien poliittinen muisti, se jää nähtäväksi.

YLE, Soini ja varuskuntien määrä

YLE:n toissapäiväisessä vaalipaneelissa testattiin presidenttiehdokkaiden tietämystä puolustusvoimista. YLE:n laatiman uutisen mukaan ehdokkaat kompastelivat.

Esimerkiksi Paavo Väyryseltä kysyttiin varusmiespalveluksen suorittavien määrää, Sauli Niinistöltä kriisinhallintatehtävissä palvelevien suomalaisten määrää ja Timo Soinilta varuskuntien määrää.

Väyrynen vastasi noin 80 %, vaikka tosiasiassa varusmiespalveluksen suorittaa enää alle 70 %. Toimittajat hyväksyivät Väyrysen vastauksen. Niinistö tiesi oman kysymyksensä kohtuullisen tarkasti. Hän vastasi kolmisensataa, kun oikea luku on 250:n kieppeillä.

Timo Soinin kysymys ja vastaus löytyy ohjelmasta kohdasta 1 h 20 min. Kysymyksestä ei tietenkään selvinnyt, että tarkoitettiinko varuskuntaa hallinnollisena alueena (esimerkiksi Helsingin varuskunta, johon kuuluu Santahaminassa oleva Kaartin Jääkärirykmentti, Kaartin kortteli yms.) vai joukko-osastoja?

Timo Soini vastasi ”noin 30”, mutta toimittajien mukaan oikea vastaus olisi noin 16-17. Kuitenkin aikuisten oikeasti varuskuntia on 24 ja joukko-osastoja 36, joista varusmiehiä kouluttavia joukko-osastoja 32! Ainakin tällä hetkellä.

On tietysti mahdollista, että toimittajat laskivat varuskunniksi vain maavoimien varuskunnat, mutta se olisi pitänyt kysymystä esittäessä kertoa.

Ja jos tietokilpailuja presidenttiehdokkaille vielä jatkossa järjestetään, pitäisi toimittajien tietää kysymysten lisäksi myös oikeat vastaukset. YLE:n toimittajien kannattaa jatkossa tehdä kotiläksynsä paremmin.

Ikäluokat ja asevelvollisuus

Otteita eduskunnan pöytäkirjasta 15.12.2011.

Jussi Niinistö /ps (vastauspuheenvuoro): Arvoisa puhemies! Haluan antaa puolustusministeri Wallinille tunnustusta siitä, että hän ei edustaja Väätäiselle vastatessaan lähtenyt toistamaan puolustusministeriön virkamiesten usein julkisuudessa toistamaa väitettä ikäluokkien pienenemisestä, koska se ei ole täysin vedenpitävä väite, vaan sitä on käytetty osin tarkoitushakuisesti. Taustalla väikkyy nähdäkseni halu pienentää Suomen sodan ajan reserviä. Se on nyt sitten toteutumassa myös ministerin antaman julkisen lausunnon mukaan.Olemmeko nyt siis siirtymässä kohti valikoivaa asevelvollisuutta, kun on alettu puhua julkisesti palveluskelpoisesta ikäluokasta? Tahdon sanoa, että se tie on Ruotsin tie. Se ei voi olla Suomen tie, sillä valikoiva asevelvollisuus johtaa aina ajan mittaan vääjäämättä palkka-armeijaan ja kotimaan puolustamisen laiminlyöntiin.

Arvoisa ministeri, jaan edustaja Reijosen esittämän huolen. Eikö yleinen asevelvollisuus kannata säilyttää jatkossakin mahdollisimman kattavana? Eikö koko ikäluokka kannata pyrkiä kouluttamaan?

Puolustusministeri Stefan Wallin: (–) Sitten tässä kysyttiin vielä reservin koosta ja valikoivasta varusmiespalveluksesta. Siihen suuntaan ei todellakaan olla menossa, vaan se yleinen asevelvollisuus säilyy aivan sellaisenaan kuin se on nyt, se lyhenee 15 päivää, mutta se ei muutu valikoivaksi. Mutta se valikoiva elementti tulee ikään kuin itsestään siitä syystä, josta minä itse asiassa äsken puhuinkin, että yhä useampien nuorten kunto on niin huono, että he eivät suoriudu, he eivät läpäise edes tätä kutsuntaa ja lääkärintarkastusta tai sitten he jossain palveluksen vaiheessa huomaavat itse tai henkilökunta huomaa, että nämä kaverit eivät valitettavasti pärjää. Tämä on se keskeisin syy, ja siihen liittyy tietysti myöskin näitä henkisiä syitä. Mutta muuhun valikoivaan järjestelmään me emme todellakaan ole menossa.

Hallitusti ulos Afganistanista

Hallituksella on turhan myönteinen käsitys Afganistanin tilanteesta. Selonteko on melkoinen toiveiden tynnyri. Tosiasia on, että kuluneen kymmenen vuoden aikana Afganistanin ISAF-operaation luonne on koko lailla täydellisesti muuttunut.

Kuten selonteon luvussa 5.1 todetaan, ISAF:n tehtävät laajentuivat vuonna 2009 vastakumouksellisen strategian hyväksymisen myötä Taleban-kapinallisten vastaiseen toimintaan, mutta tätä ei selonteossa – outoa kyllä – tarkemmin avata. Olisi ollut aiheellista kuvata, mitä tämä toiminta on tarkoittanut käytännössä suomalaisten osalta ja mitä tullee tapahtumaan jatkossa.

Perusongelma on, ettei Suomi ole puolueettomana osapuolena turvaamassa rauhaa, vaan osapuolena sodassa tukemassa korruptoitunutta hallitusta maassa, jossa rehottaa valtaisa huumebisnes. Koska operaatio on loputon suo, tulee meidän vetää joukkomme hallitusti pois Afganistanista.

Joukkojen vähentäminen ensi vuonna viidelläkymmenellä on oikean suuntainen toimenpide, jos kohta on tarkoin seurattava turvallisuustilannetta paikan päällä Pohjois-Afganistanissa ja yhteistyökumppanimme Ruotsin politiikkaa, jotta emme asettaisi pienentynyttä joukkoamme vähentämisen takia tarpeettomaan vaaraan, kuten edustaja Packalén Perussuomalaisten ryhmäpuheenvuorossa oikein totesi.

Ja se pitää olla hallitukselle sanomattakin selvää, että kun kruunu sotilaitaan kriisinhallintasotaan lähettää, heistä myös kannetaan asianmukainen vastuu heidän palattuaan kotimaahan.

Painopisteen siirtäminen kriisinhallintasodista takaisin perinteisiin YK-johtoisiin rauhanturvaoperaatioihin on perusteltua. Suomen lähtö ensi vuonna Libanonin UNIFIL-operaatioon on sikäli luontevaa, että Suomi on perinteisesti korostanut ulkopolitiikassaan YK:n keskeistä merkitystä, kuin myösPerussuomalaiset.

Toinen asia on se, mihin rahamme riittävät nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ja mitä me priorisoimme. Ei voi olla oikein – vaikka kuinka etenkin Kokoomuksen suunnasta sanotaan, että näitä asioita ei saa asettaa vastakkain – että samaan aikaan, kun kansainvälistä toimintaa paisutetaan, oman maan puolustuksesta leikataan ankaralla kädellä. Se ei mahdu Perussuomalaisten oikeustajuun.

Olisikin syytä pohtia, miten näihin kriisinhallintaoperaatioiden menoihin voitaisiin hyödyntää enemmän ulkoasiainministeriön määrärahoja puolustusbudjetin rokottamisen sijaan tai sitten siirtää puolustusbudjettiin lisävaroja ja vastaavasti vähentää kehitysapua?

Ja olisi myös vähintäänkin syytä pohtia miten joustavoittaa EU:n taisteluosastokonseptia ellei kokonaan luopua siitä säästöjen saamiseksi oman maan puolustukseen?

Tiedän, että monet suomalaiset – etenkin kansalaisvastuunsa kunnialla kantavat reserviläiset – miettivät sitä, että miksi ihmeessä samaan aikaan kasvatetaan kansainvälisen toiminnan määrärahoja, kun esimerkiksi kertausharjoituksia ajetaan alas. Ensi vuonna kertaamaan kutsutaan ilmeisesti vain muutama tuhat ihmistä, kun todellinen tarve esimerkiksi Reserviläisliiton mukaan olisi 70 000 henkilön luokkaa.

Afganistanin operaatio vie ensi vuonna puolustusministeriön pääluokasta 15 miljoonaa euroa. Sillä järjestäisi paljon kertausharjoituksia.

Oman maan puolustus on Puolustusvoimien lakisääteinen päätehtävä, ja se on Perussuomalaisten mielestä kaikessa muistettava.

Afganistanista on saatu hyödyllistä sotilaallista oppia, mutta on päivänselvää, että kertausharjoituksista on enemmän hyötyä Suomen puolustukselle kuin kriisinhallintaoperaatioista. Joka muuta väittää, puhuu muunneltua totuutta. Nyt tarvitaan suhteellisuudentajua ja arvokeskustelua.

Puhe eduskunnan täysistunnossa 12.12.2011. Puhutussa versiossa muutokset mahdollisia, lopullinen versio löytyy aikanaan eduskunnan verkkosivuilta.