Aihearkisto: puolustuspolitiikka

Miinakeskustelu tänään mediassa

Syyskausi eduskunnassa käynnistyi tänään räväkästi. Kävimme lähetekeskustelun hallituksen esityksestä liittää Suomi jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen.

Suomen Kuvalehdessä on kuva täysistunnon alusta. Olen siinä juuri ilmoittautumassa läsnäolevaksi. Verkkouutisissa on pitämäni puheen pohjalta juttu, juttua on myös aina valppaassa Uudessa Suomessa.

Huomisissa sanomalehdissä on aiheesta varmasti enemmän, mutta Yle Areenalta halukas löytää heti YLE TV 1:n puoli yhdeksän uutiset, joissa oli erinomainen katsaus, ja YLE FST:n puoli kahdeksan uutisissa samaa asiaa ruotsin kielellä.

Oli ilahduttavaa kuunnella suuressa salissa, kuinka oikeiston kansanedustajista yksi toisensa jälkeen nousi todistamaan Ottawan sopimukseen liittymisen sotilaallista ja taloudellista järjettömyyttä. Toivotaan, että loppupeleissä puoluekuri ei voita edustajan omaatuntoa. Nyt asia siirtyy valiokuntakäsittelyyn.

Jalkaväkimiinoja ei voi korvata

Arvoisa puhemies

Hallitus on liittämässä Suomea Ottawan sopimukseen. Näin tämä vuosia vatvottu asia ponnahtaa vielä kerran julkisuuteen. Kysymys on puhuttanut maanpuolustuksesta huolta kantavia kansalaisia jo pitkään ja aiheesta.

Kuten hallituksen esityksessä todetaan, sopimuksen vahvistamisen jälkeen Suomi sitoutuu tuhoamaan jalkaväkimiinavarastonsa neljän vuoden sisällä. Niin nämä monelle varusmiespalveluksensa suorittaneelle suomalaiselle tutut putki- ja sakaramiinat siirtyisivät historiaan vuonna 2016.

Vaikka sanotaankin junan menneen jo, on kyseessä sen suuruusluokan asia, ettei sitä kannata pureksimatta niellä. Ottawan sopimukseen sitoutuminen oli valtiojohdoltamme poliittinen virhepäätös, joka on sekä sotilaallisesti että taloudellisesti vailla perusteita. Se on karkea strateginen virhe.

Jalkaväkimiinat ovat olleet tärkeä osa alueellista puolustusdoktriiniamme. Uuteen puolustusdoktriiniin kuuluvien alueellisten joukkojen omasuojan kannalta jalkaväkimiinat ovat aivan olennainen puolustusase, jota tällä hetkellä eikä nähtävissä olevana aikana kyetä korvaamaan millään.

Upseeriliiton jäsenilleen tekemän tuoreen kyselyn mukaan Ottawan sopimuksen ratifiointi heikentää Puolustusvoimien kykyä puolustaa koko valtakuntaa. Miinoista luopuminen tulee myös taloudellisesti kalliiksi. Se on ”hölmöläisten puuhaa”, kuten vuonna 2007 asian kiteytti silloinen edustaja, nykyinen pääministeri Katainen.

Arvoisa puhemies, seuraavaksi perusteluita.

Sodassa jalkaväkimiinat ovat Suomen puolustukselle olennaisen tärkeitä. Meillä on pitkät rajat, mutta vähän puolustajia. Meikäläisessä maastossa ei mikään korvaa miinaa.

Jalkaväkimiinat eivät ole hyökkäysaseita. Niiden käytöllä säästetään omia sotilaita ja aiheutetaan hyökkääjälle tappioita. Lisäksi miinojen psykologinen pelotevaikutus hyökkääjään on huomattava.

Rauhan aikana miinat ovat puolustusvoimien varastoissa eivätkä aiheuta ongelmia kenellekään. Suomessa miinoja on aina käytetty vastuullisesti. Miinoitteet koulutetaan tekemään tarkkojen miinakarttojen mukaisesti. Afrikassa miinaan astuvalla lapsella ei ole mitään tekemistä suomalaisen miinoitteen kanssa.

Teknisesti yksinkertaisena jalkaväkimiina on kustannustehokas. Korvaaminen on erittäin kallista eikä ole edes täydellisesti mahdollista: sopimuksen myötä esimerkiksi panssarimiinojen ja omien joukkojen sekä kohteiden suojaaminen vaikeutuu olennaisesti.

Sitä paitsi maailmalla paine jalkaväkimiinoja korvaavien järjestelmien kieltämiseen kasvaa. Niinpä rypäleaseita ei viimeisimmän tiedon mukaan olla meille edes hankkimassa, vaan korvaavia järjestelmiä ovat mm. viuhkapanokset, pimeänäkölaitteet, panssarimiinojen modernisoidut laukaisimet, sensorijärjestelmät ja lennokit.

Kaikki epäilemättä toimivia, jos kohta hintavia hankintoja itsessään – kansainvälinen aseteollisuus hierookin käsiään, sillä sehän tässä sopimussopassa ainoa todellinen hyötyjä on – mutta jalkaväkimiinojen suorituskykyä ne eivät korvaa. Tätä on syytä alleviivata. Hallituksen esityksessäkin lukee tylysti, että ne korvaavat miinat vain ”kohtuullisesti”.

Korvaavien järjestelmien hankintaan varattu 200 miljoonaa euroa on riittämätön. Saman verran hallitus leikkaa puolustusvoimilta. En epäröi sanoa, että sodassa jalkaväkimiinojen ja ”kohtuullisesti” korvaavien järjestelmien suorituskyvyn erotus maksetaan suomalaisella verellä.

Arvoisa puhemies

Miinakieltoasiassa on etenkin tasavallan presidentti Halonen ottanut voimakkaasti kantaa. Olen ymmärtänyt ylipäällikön kannan olevan, että Suomen tulee luopua miinoista, jotta olisimme solidaarisia niitä maita kohtaan, joissa miinoja on holtittomasti kylvetty siviilien kiusaksi. Näin on puhunut myös ulkoministeri Tuomioja.

He ja heitä myötäilevät tahot väittävät, että miinat aiheuttavat Suomen ulkoiselle kuvalle vahinkoa. En usko. Päinvastoin maamme tunnetaan humanitäärisen miinanraivaustyön tekijänä kehitysmaissa.

On syytä painottaa, että naapurimaamme Venäjä ei aio liittyä Ottawan sopimukseen. Suurista maista ei myöskään Yhdysvallat tai Kiina. EU-maista Puola ei ole vielä sopimusta ratifioinut.

Puola allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 1997, mutta kuten hallituksen esityksessä lukee, se asetti ratifioinnin edellytykseksi kolme ehtoa. Ensinnäkin kaikkien Puolan naapureiden on liityttävä sopimukseen, toiseksi miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kolmanneksi kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen.

Nyt kuitenkin näyttää siltä, että EU:n paineessa myös Puola on taipumassa ratifiointiin, vaikka sen asettamat – täysin ymmärrettävät – ehdot eivät ole täyttyneet.

Arvoisa puhemies

Perussuomalaisten mielestä Suomen on syytä katsoa omaa etuaan ja jättää niin Ottawan sopimus kuin muutkin vastaavat erilaisten kansalaisjärjestöjen ajamat valtiosopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, johon olennaiset valtiot eivät edes aio liittyä ja joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen. Tämä sopimus ei tule poistamaan jalkaväkimiinoja taistelukentiltä, siitä voimme olla varmoja.

Nyt tämän asian siirtyessä valiokunnissa käsiteltäväksi toivomme kattavaa asiantuntijakuulemista. Päätösvaiheessa Perussuomalaiset toivovat Ottawan sopimuksen olevan kaikille eduskuntaryhmille omantunnonkysymys. Puoluekuri ei saa jyrätä omaatuntoa, sillä isänmaan puolustuksen ­– jos minkä – pitää olla omantunnon kysymys.

Hyvät edustajat

Osoittakaamme johtajuutta – osoittakaamme, että eduskunta ei ole mikään hallituksen kumileimasin. Tehtävämme on ajaa Suomen, ei kansainvälisen aseteollisuuden etua.

Arvoisa puhemies

Päätän evästyspuheenvuoroni puolustusvoimain entisen komentajan Lauri Sutelan sanoihin: ”Ne jotka ajavat miinojen käytöstä luopumista ovat silottamassa tietä viholliselle. Minun kielenkäytössäni sitä kutsutaan maanpetturuudeksi.” Sodat kokeneen pioneeriupseerin sanoja ei pidä sivuuttaa olankohautuksella, vaan ne on syytä ottaa vakavasti.

Jussi Niinistön puhe eduskunnan täysistunnon lähetekeskustelusssa 6.9.2011. Puhutussa versiossa muutoksia, lopullinen puhe löytyy aikanaan eduskunnan nettisivuilta.

Miksi Perussuomalaiset, miksi ei Kokoomus

Kokoomuksen Verkkouutiset on haastatellut minua kahteen otteeseen viime päivinä. Ensimmäisessä jutussa tarjoan poliittista ohjausta Puolustusvoimille. Haastavassa taloudellisessa tilanteessakin on pyrittävä säilyttämään itsenäinen ja uskottava puolustus. Toisessa jutussa taas haluan tolkkua kansainväliseen kriisinhallintaintoiluun: mieluummin Libanoniin kuin Libyaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sama toimittaja Olli Nurmi tekee juttua Kokoomuksen viikkolehteen Nykypäivään. Se ilmestynee ensi viikolla. Siihen Nurmi haastatteli lisäkseni kansanedustajakollegoistani ainakin Jussi Halla-ahon, Tom Packalénin ja Vesa-Matti Saarakkalan. Teemana oli: miksi Perussuomalaiset, miksi ei Kokoomus.

Oma vastaukseni kiteytyy pitkälti kirjaimiin E ja U. Olen nimittäin ollut Kokoomuksen opiskelijajärjestön Kansallisten Ylioppilaitten ehdokkaana Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistovaaleissa 1991 ja Kokoomuksen kunnalllisvaaliehdokkaana Nurmijärvellä 2000. Enkä ole sitä koskaan salannut.

Kansallisessa Kokoomuksessa – paino ensimmäisellä sanalla – oli paljon hyvää. Mutta nykymuotoisen Kokoomuksen kritiikitön EU-mallioppilaslinja ja muuttuminen liberaalipuolueeksi karsivat tehokkaasti kaltaiseni arvokonservatiivit.

Ei ole enää Kansallista Kokoomusta. Jos kaltaisiani vielä Kokoomuksessa on, uskon että tällä vaalikaudella joukkopako Perussuomalaisiin jatkuu: siitä pitävät tehokkaasti huolen Ottawan sopimuksen kaltaiset päättömyydet. Tämä jalkaväkimiinat Suomesta kieltävä sopimus tulee tiistaina eduskunnassa lähetekeskusteluun.

Helsingin Sanomat ja Ottawan sopimus

Sehän ei ole mikään uutinen, että Helsingin Sanomat ei suhtaudu tasapuolisesti Perussuomalaisiin. Mikäs siinä, vapaa maa, vapaa media ja niin poispäin. Olen kuitenkin sen verran yksinkertainen luonne, että olen jo viikkokaupalla yrittänyt saada sanomaani läpi Hesarissa liittyen jalkaväkimiinat kieltävään Ottawan sopimukseen. Se on osoittautunut mahdottomaksi.

Alla viimeisin yritykseni, jonka kirjoitin vastineeksi 23.8.2011 asiaa käsittelevään mielipidekirjoitukseen:

”Lauri Tarpila osuu kirjoituksessaan ”Suurten maiden mukaantulo miinakiellon ehdoksi” (HS 23.8.) asian ytimeen. Ottawan jalkaväkimiinat kieltävään sopimukseen on Suomen turha liittyä, jos kaikki merkittävät maat eivät siihen liity. Miinoista luopuminen heikentää kiistatta maamme puolustuskykyä.

Puola allekirjoitti Ottawan sopimuksen jo vuonna 1997, mutta asetti ratifioinnin edellytykseksi, että kaikkien sen naapureiden on liityttävä sopimukseen, miinoille on löydettävä korvaava järjestelmä ja kaikkien YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenten on liityttävä sopimukseen. Nyt tosin näyttää siltä, että EU:n asettamassa paineessa myös Puola on taipumassa ratifiointiin, vaikka sen asettamat täysin ymmärrettävät ehdot eivät ole täyttyneet.

Suomen on sen sijaan syytä pysyä lujana ja jättää niin Ottawan sopimus, Oslon rypäleasesopimus kuin muutkin vastaavat sopimukset ratifioimatta. Vasta YK:n puitteissa tapahtuvaa kattavaa sopimusta on aiheellista harkita – ei Ottawan kaltaista sopimusta, joka osaltaan nakertaa muutoinkin kaventuvia edellytyksiämme itsenäiseen ja uskottavaan puolustukseen.”

Kirjoituksen idea luonnollisesti osin katoaa, kun julkaiseminen viivästyy. Kukaan ei muista enää alkuperäistä kirjoitusta. Niinpä tiedustelin kaksi kertaa mielipidesivujen toimitukselta julkaistaanko sitä. Vastaus oli, että kirjoitus on jonossa mutta valitettavasti ei voi sanoa milloin se mahtuisi lehteen. Tänään sitten kysyttäessä reilusti ilmoittivat, että voi olla, ettei se mahdu lainkaan. ”Jos haluat, voit julkaista sen jossain muualla.” Olkoon se nyt sitten blogissani.

Ymmärrän tietenkin, että Hesarilla on oma linjansa. Se ei pidä Perussuomalaisista, se ei ole koskaan pitänyt ja se sallittakoon. Lehti on EU-myönteinen, kannattaa Ottawan sopimusta ja muita vastaavia ”edistyksellisiä” projekteja. Mutta eikö lehden kannattaisi näennäisen objektiivisuuden verhon ylläpitämiseksi julkaista joskus eduskunnan puolustusvaliokunnan puheenjohtajan lähettämä lyhyt vastine mielipidesivuilla? Eikö Hesarin edes joskus kannattaisi tehdä uutinen valiokunnan puheenjohtajan lähettämästä kannanotosta ajankohtaiseen asiaan?

Ottawan sopimus on ensi tiistaina lähetekeskustelussa eduskunnassa. En pidättele hengitystäni odottaessani HS:n uutisointia aiheesta. Onneksi on STT ja YLE. Ja Uusi Suomi.

Budjettiehdotus puhutti kesäkokouksessa

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä piti kesäkokouksensa Turussa 30.-31.8.2011. Keskustelimme mm. valtion ensi vuoden budjetista ja hyväksyimme oheisen kannanoton.

Olin osallistunut jo ennen kokousta tehdyn pohjatekstin muokkaukseen ryhmän työvaliokunnan jäsenenä, mutta itse kokouksessa käytiin rakentava muutosehdotuskeskustelu ennen kannarimme yksimielistä hyväksymistä. Keskustelu kesti kolme tuntia ja puheenvuoroja käytettiin satakunta.

Tältä pohjalta on ryhmämme hyvä lähteä rakentamaan yksityiskohtaisempaa varjobudjettia varsinkin kun saamme syyskuun alusta alkaen oivallista vahvistusta ryhmäkanslian henkilökuntaan: oikeudellisen asiantuntijan Erkki Havansin ja taloudellisen asiantuntijan Oskari Juurikkalan. Mutta tässä siis kannanotto kokonaisuudessaan:

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän kannanotto valtiovarainministeriön ehdotukseen valtion talousarvioesitykseksi vuodelle 2012 

Hallituksen tuleva työttömyyden, vastuuttomuuden ja epäoikeudenmukaisuuden budjetti on aiheuttanut oikeutettua kuohuntaa paitsi oppositiossa myös hallituspuolueiden omissa riveissä. Vaikka Perussuomalaiset jakaa hallituksen tavoitteen velkaantumiskehityksen taittamisesta, olisimme toivoneet budjettiehdotukselta sosiaalisesti oikeudenmukaisempaa, aidosti työllisyyttä ja talouskasvua edistävää ja koko Suomen elinvoimaisuutta tukevaa otetta.

Suunniteltu kuntien valtionosuuksien leikkaaminen 631 miljoonalla eurolla on vastuun pakoilua pahimmillaan. Osoittaa hallitukselta todellista selkärangattomuutta siirtää ikävät ratkaisut kuntapäättäjille. Leikkauksien seurauksena kunnat joutuvat paitsi korottamaan veroja ja maksuja myös tinkimään peruspalveluiden laadusta ja saatavuudesta, mikä tulee vaikeuttamaan lukemattomien kotitalouksien arkea. Palveluiden heikentymisestä kärsivät erityisesti heikko-osaisimmat kuntalaiset, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia tarvitsemiaan palveluita yksityiseltä sektorilta.

Valtionosuuksien leikkauksien toteuttamisaikataulu on aiheuttanut erimielisyyttä jopa hallituksen sisällä. Asiat ovat totisesti päälaellaan, kun sosialidemokraattiministeri ajaa palveluita kertarysäyksellä alas kokoomusministerin yrittäessä puolustaa kuntia esittämällä maltillisempaa leikkaustahtia. Suunnitelluilla leikkauksilla on kerralla toteutuessaan siinä määrin raskaat seuraukset, ettei Perussuomalaiset voi kuin ihmetellä, kuinka työn, vastuun ja oikeudenmukaisuuden puolesta liputtava hallitus voi sellaista edes harkita.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu työttömyyden hoitoon ja nuorisotyöttömyyden vähentämiseen. Nyt kuitenkin ollaan leikkaamassa nuorten työllisyyttä ja osallisuutta edistäviä määrärahoja esimerkiksi työpajoilta ja etsivältä nuorisotyöltä. Karsinnan kohteena tulisi olla tukijärjestelmään liittyvä monimutkainen resursseja syövä byrokratia, joka pelottaa monet hädänalaiset pois heille tarpeellisten tukien piiristä. Lisäksi suuresti mainostettu ja sinänsä kiitettävä sadan euron korotus perusturvaan jää monen kohdalla todellisuudessa vaivaiseen 25 euroon toimeentulotukiansan takia. Perussuomalaisten mielestä myöskään lapsilisät eivät saa vähentää toimeentulotukea.

Perussuomalaiset toivoo, että kauan odotetun vanhuspalvelulain käyttöönottoon riittää tahtoa ja resursseja. Ikäihmisten hoito on ollut retuperällä jo kauan ja asia on saatava kuntoon tiukasta taloustilanteesta huolimatta. Arvokasta työtä tekevien omaishoitajiemme toimeentulo ja jaksaminen on pystyttävä turvaamaan nykyistä paremmin. Perussuomalaiset vaatii vaaliohjelmansa mukaisesti omaishoidon tuen siirtämistä Kelan vastuulle, jotta ihmisillä eri puolilla Suomea olisi yhtäläiset mahdollisuudet huolehtia läheisistään.

Eläkevääryyksien korjaaminen on hallitusohjelmassa siirretty perustettavan työryhmän selvitettäväksi. Tällä tavalla nykyhallitus pelaa aikaa, eikä halua korjata tiedossa olevia eläkeindeksiongelmia. Useat puolueet lupasivat vaalien alla korjata nämä asiat, mutta nyt ne taas kerran pyritään unohtamaan. Lisäksi kaikkien sotaveteraanien ja heidän puolisoidensa pitää päästä säännöllisesti kuntoutukseen. Perussuomalaiset tulee tekemään eduskunnassa näihinkin asioihin tarvittavat korjausehdotukset.

Polttoaineisiin suunniteltu veronkorotus tarkoittaa entistä kalliimpaa liikkumista erityisesti maaseudun asukkaille, koska maaseudulla ei juuri ole julkista liikennettä. Jälleen kerran suhteellisesti eniten kuritetaan pienituloisia haja-asutusalueiden asukkaita. Dieselveron korotus ja yleisen polttoaineveron nosto tarkoittavat myös suomalaisille kuljetusliikkeille toistakymmentä senttiä kalliimpaa dieselin litrahintaa. Tällä linjauksella ei pelasteta yhtään suomalaista kuljetusalan työpaikkaa, vaan päinvastoin edistetään ulkomaisten kuljetusyritysten käyttöä ja harmaata taloutta.

Energiaverojen korotukset on peruttava. Esitetty korotustaso tietäisi monille pienituloisille vaikeita aikoja, kun Suomessa on talvellakin pystyttävä asumaan ja asuntoja lämmittämään. Myös energiaa tarvitseva teollisuutemme ei energiaverotuksen korotusten ansiosta kilpailukykyään paranna.

Maantie- ja rautatiehankkeiden rahoitus laahaa edelleen pahasti todellisen tarpeen perässä. Koko maan liikenneverkkoa on kehitettävä tasapuolisesti. Valtiovarainministeriön ehdotuksessa teiden kunnon halutaan ilmeisesti edelleen huononevan ja huonojen teiden osuus koko tieverkostosta kasvaakin hallituksen tavoitteen mukaan ensi vuonna 400 kilometrillä.

Suunnitellut tukileikkaukset maatalouden harjoittajille sekä energiaverojen palautusten vähentäminen ja metsänhoitoon varattujen tukien leikkaukset vievät edellytyksiä pitää maaseutumme elävänä. Suunniteltujen tukileikkausten toteuttaminen ennen EU:n kanssa asiasta käytävien neuvotteluiden päättymistä on käsittämätön linjaus, jonka on syytä muuttua budjettiriihessä. Elintarvikeomavaraisuutemme on turvattava kaikissa olosuhteissa.

Poliisien määrärahojen pitäminen nyt esitetyllä tasolla tulee sisäasianministeriön mukaan vähentämään poliisien määrää ensi vuonna. Kun samaan aikaan esimerkiksi harmaan talouden torjuntaa halutaan tehostaa, on yhtälö mahdoton toteuttaa. Rikosten ennaltaehkäisy kärsii varmasti, mutta myös hälytysajat tulevat venymään entisestään, mikä lisää kansalaisten turvattomuuden tunnetta.

Valtiovarainministeriö esittää leikkauksia myös puolustusmäärärahoihin. Etenkin kalustohankinnoista halutaan karsia. Haluamme ylläpitää itsenäistä ja uskottavaa puolustusta, joten määrärahoja ei voi leikata. Myös panostuksia tarvitaan. Perussuomalaisten mielestä puolustusvoimien määrärahat olisi pidettävä vähintään ennallaan. Säilyttämällä jalkaväkimiinat saadaan aikaan huomattavia säästöjä eikä puolustuskykymme laske.

Perussuomalaiset on jo mm. eduskuntavaaliohjelmassaan esittänyt lukuisia vaihtoehtoisia keinoja valtion talouden tasapainottamiseksi sekä tapoja kohdentaa verotusta ja määrärahoja nykyistä oikeudenmukaisemmalla tavalla. Harmaan talouden järeillä torjuntatoimilla saadaan 2-3 miljardia euroa vuodessa lisää verotuloja, mikäli hallitus on valmis riittäviin panostuksiin. Luonnollisesti ensin (vuonna 2012) torjuntatoimiin vaaditaan lisämäärärahoja, mutta jo vuosina 2013 ja 2014 voidaan em. verotulojen kasvulukuihin päästä. Harmaan talouden, rahanpesun ja muun talousrikollisuuden torjumisella saavutetaan myös merkittävää työllisyyden kohentumista.

Varallisuusveron ja työnantajien Kela-maksun palauttaminen tuottaisi valtiolle arviolta 900 miljoonaa euroa. Varallisuusveron palauttaminen olisi ennen kaikkea sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä teko. Verotuksen oikeudenmukaisuutta voitaisiin lisätä myös kaikkein suurituloisimpien ansiotuloverotusta kiristämällä. Kaikkein suurimpien eläkkeiden osalta voitaisiin säätää laki eläkekatosta myös Suomeen.

Perussuomalaisten mielestä puoluetukea voidaan nykyisessä taloudellisessa tilanteessa leikata 15 prosenttia. 

Nykyistä kehitysapumäärärahojen tasoa voidaan perussuomalaisten mielestä leikata yleisen säästölinjan mukaisesti. Myös maahanmuuton kustannuksista voitaisiin löytää jo ehdotettujen vähennysten lisäksi säästökohteita. Säästöjä ei kuitenkaan tule kohdentaa turvapaikkahakemusten käsittelyyn, koska tämä lisää ruuhkia ja kustannuksia vastaanottokeskuksissa. Sen sijaan säästöjä pitäisi hakea turvapaikka- ja perheenyhdistämismenettelyn tiukentamisella. 

EU-jäsenmaksujemme osalta säästöä voidaan tavoitella ainakin siten, että aktiivisesti pyritään Iso-Britannian jäsenmaksuhelpotuksen poistoon. Tavoite on perusteltu siinä valossa, että Suomen Kreikka-vakuuksiin Euroopassa kohdistettu kritiikki pohjautuu ajatukseen siitä, ettei yksittäistä jäsenmaata tule perusteettomasti suosia. 

Perussuomalaisten eduskuntaryhmä tulee hallituksen budjettiesityksen valmistuttua esittämään oman vaihtoehtoisen budjettinsa ja jättämään siihen liittyvät talousarvioaloitteet eduskunnan käsiteltäviksi.